Arvosta pyhää palvelustasi
SAAVUTTAAKSEMME jonkin arvokkaan tavoitteen meidän täytyy olla valmiita maksamaan siitä jokin hinta. Lääkäriksi aikovan on opiskeltava päättäväisesti monia vuosia, ja lisäksi hän tarvitsee rahaa. Menestyksekäs voimistelija on suurimman osan nuoruuttaan harjoitellut yhä vaikeampia liikesarjoja tavoitellessaan hellittämättä täydellisyyttä. Taitava pianistikin voi katsella taaksepäin antaumuksellista harjoittelua täynnä oleviin vuosiin.
Eräs tavoite tuo kuitenkin voittoa paljon enemmän kuin mikään hinta, joka siitä on maksettava. Kyseessä on etu olla Korkeimman, Jehova Jumalan, palvelija. Uhraammepa miten paljon tahansa aikaa, rahaa tai voimia, se että saamme suorittaa pyhää palvelusta Luojallemme, tuo vertaansa vailla olevia palkintoja. Apostoli Paavalin sanat ovat todet: ”Jumalisesta antaumuksesta on hyötyä kaikkeen, koska se sisältää nykyisen ja tulevan elämän lupauksen.” (1. Timoteukselle 4:8.) Katsotaanpa, miten hyvin tämä pitääkään paikkansa.
Kun kuulemme Jumalasta ensi kertaa
Useimmat niistä, jotka osoittavat vastakaikua hyvälle uutiselle ja alkavat tutkia Raamattua, eivät luultavasti tajua, miten suuria muutoksia se aiheuttaa heidän elämässään. Ensinnäkin Raamattua tutkiva ihminen voi menettää ystäviään, jotka eivät voi ymmärtää, miksi hän ei enää osallistu heidän kanssaan sellaiseen, minkä hän nyt tajuaa häpäisevän Jumalaa (1. Pietarin kirje 4:4). Joidenkuiden perhe voi alkaa vastustaa, ja he voivat pahoittaa mielensä siitä, että heidän rakastamansa ihmiset eivät hyväksy Jehovaa tai jopa vihaavat tätä (Matteus 10:36). Se voi olla raskas hinta maksettavaksi.
Hinta on maksettava myös työpaikalla tai koulussa. Uusi Raamatun tutkija luopuu aikanaan maailmallisista juhlista. Hän ei enää kuuntele työ- tai koulutoveriensa siivotonta puhetta eikä lauo kaksimielisiä vitsejä heidän kanssaan. Sen sijaan hän yrittää noudattaa käytännössä Efesolaiskirjeen 5:3, 4:ssä olevaa kehotusta: ”Haureutta ja minkäänlaista epäpuhtautta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne, niin kuin pyhille sopii, älköönkä häpeällistä käytöstä tai tyhmää puhetta tai rivoa leikinlaskua, jotka eivät ole soveliaita, vaan pikemminkin kiitosta.”
Tällaiset muutokset saattavat tehdä Raamatun tutkijasta ulkopuolisen. Se voi olla vaikeaa, varsinkin koulua käyvälle nuorelle. Nuorten kristittyjen on taisteltava jatkuvasti uskonsa puolesta, sillä vastassa on pyhäpäivä toisensa perään, Jumalan vastaisia opetuksia, esimerkiksi kehitysoppi, sekä jatkuva paine mennä joukon mukana. Se että he seuraavat Jumalan teitä, tekee heidät erilaisiksi sekä saa luokkatoverit ja opettajat ehkä pilkkaamaan. Sitä on erityisen vaikea kestää herkässä murrosiässä, mutta Jumalan hyväksyntä on tuon hinnan arvoinen.
Ovatko ne todella uhrauksia?
Jotkin asiat näyttävät aluksi uhrauksilta mutta kääntyvätkin siunauksiksi. Joidenkuiden on luovuttava tupakoinnista (2. Korinttolaisille 7:1). Se voi olla kovan työn takana, mutta mikä siunaus onkaan, kun tuo vastenmielinen pahe on vihdoin voitettu! Sama pätee siihen, että voitetaan riippuvuus muista huumeista tai alkoholista. Elämä on paljon parempaa ilman noita tuhoisia tapoja! Toisten on järjestettävä aviolliset suhteensa. Niiden, jotka asuvat yhdessä ilman avioliiton tuomaa hyötyä, on joko mentävä naimisiin tai muutettava erilleen (Heprealaisille 13:4). Miesten, joilla on monta vaimoa, on pidettävä luonaan ainoastaan nuoruutensa vaimo (Sananlaskut 5:18). Tällaiset muutokset vaativat uhrauksia, mutta ne tuovat kotiin rauhan.
Ajattele palkintoja
Kaikki, jotka tottelevat Jehovan lakeja, saavat siitä todellista hyötyä. Raamattua tutkiva ihminen alkaa ensimmäistä kertaa elämässään puhua Luojalleen käyttäen tämän nimeä Jehova (Psalmit 83:19, UM). Hän oppii rakastamaan Jehovaa saadessaan tietää niistä ihmeellisistä asioista, joita Hän on tehnyt ja tulee tekemään ihmiskunnan hyväksi. Maissa, joissa on tavallista pelätä kuolleita, hän pääsee taikauskoisesta pelostaan, koska hän tietää, että kuolleet nukkuvat ja odottavat ylösnousemusta (Saarnaaja 9:5, 10). On myös suuri helpotus tajuta, ettei Jehova kiduta ihmisiä ikuisesti helvetissä! Totuus todellakin vapauttaa hänet (Johannes 8:32).
Tutkijan mukautuessa elämässään yhä enemmän Jehovan normeihin hänen omatuntonsa puhdistuu ja itsekunnioituksensa kasvaa. Se että hän opettelee elämään tosi kristityn tavoin, auttaa häntä huolehtimaan paremmin perheestään, mikä tuo suurta tyydytystä ja iloa. Sitten ovat kokoukset valtakunnansalissa – todella iloinen kokemus! Siellä ihmiset tosiaan harjoittavat sitä lämminhenkistä rakkautta, josta Jumalan kansa Raamatun mukaan tunnetaan (Psalmit 133:1; Johannes 13:35). Heidän puheensa on puhdasta ja rakentavaa, sillä he puhuvat ”Jumalan suurenmoisuuksista” (Apostolien teot 2:11). Tulo ”koko veljesseuran” yhteyteen tuo tosiaan onnellisuutta (1. Pietarin kirje 2:17). Tämä hyvä toveruus auttaa Raamatun tutkijaa pukemaan ”ylleen uuden persoonallisuuden, joka luotiin Jumalan tahdon mukaan tosi vanhurskaudessa ja uskollisuudessa” (Efesolaisille 4:24).
Vihkiytymisaskel
Ihmisen omaksuessa lisää tietoa hänen rakkautensa Jehovaa kohtaan saa hänet lopulta vihkimään tälle elämänsä ja menemään sen vertauskuvaksi vesikasteelle (Matteus 28:19, 20). Jeesus neuvoi opetuslapsiaan laskemaan kustannukset ennen tämän askeleen ottamista (Luukas 14:28). On hyvä muistaa, että vihkiytynyt kristitty panee Jehovan tahdon etusijalle ja kääntää selkänsä kaikelle lihalliselle. Hän työskentelee lujasti luopuakseen ”lihan teoista” ja kehittääkseen ”hengen hedelmää” (Galatalaisille 5:19–24). Roomalaiskirjeen 12:2:n neuvolla on nyt tärkeämpi merkitys hänen elämässään: ”Älkää enää muovautuko tämän asiainjärjestelmän mukaan, vaan muuttukaa uudistamalla mielenne voidaksenne koettelemalla todeta Jumalan hyvän ja otollisen ja täydellisen tahdon.” Vihkiytynyt kristitty elää siis elämäänsä tajuten uudella tavalla sen tarkoituksellisuuden.
Ajattele kuitenkin, mitä hän saa. Ensinnäkin hänellä on nyt henkilökohtainen suhde kaikkeuden Luojaan. Hänet julistetaan vanhurskaaksi siinä tarkoituksessa, että hänestä tulee Jumalan ystävä! (Jaakob 2:23.) Kun hän puhuttelee Jumalaa: ”Meidän isämme taivaissa”, siinä on paljon syvempi merkitys (Matteus 6:9). Vastavihkiytyneen siunauksia on myös tietää, että elämällä todella on tarkoitus ja että hän elää elämäänsä sopusoinnussa sen kanssa (Saarnaaja 12:13). Hän voi myös Jeesuksen johtoa seuraten osoittaa Panettelijan valehtelijaksi pysymällä uskollisena. Mitä iloa se tuokaan Jehovan sydämelle! (Sananlaskut 27:11.)
Tietysti kristityn on tehtävä muitakin uhrauksia vaeltaessaan kestävänä uskollisuuden tietä. Mielekäs Jumalan sanan tutkiminen henkilökohtaisesti ja seurakunnassa vaatii aikaa (Psalmit 1:1–3; Heprealaisille 10:25). Kenttäpalvelukselle on ostettava aikaa muista toimista (Efesolaisille 5:16). Aikaa ja ponnistelua kysyy myös Jehovan todistajien kokouksissa käynti ja matkustaminen konventteihin. Valtakunnansalin ja maailmanlaajuisen saarnaamistyön rahoittaminen voi vaatia uhrautuvuutta. Kokosydäminen osallistuminen näihin asioihin tuo kuitenkin onnellisuutta, kuten miljoonat kristityt voivat todistaa. Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.)
Jehovan työn tukemisesta koituvat palkinnot painavat lopulta vaa’assa paljon enemmän kuin sen kustannukset. Kypsyyden myötä palveluksestamme tulee hedelmällisempää ja iloisempaa. Mikään ei tosiaan tuo suurempaa tyydytystä kuin se, että opettaa toiselle Raamatun totuutta ja näkee hänen ryhtyvän palvelemaan Jehovaa. Jos vielä uusi palvoja on perheenjäsen, ehkäpä lapsi jota on valmennettu ”Jehovan kurissa ja mielenohjauksessa”, se tuo aivan erityistä iloa (Efesolaisille 6:4). Näemme Jumalan siunaavan runsaasti ponnistelujamme, kun koetamme olla hänen ”työtovereitaan” (1. Korinttolaisille 3:9).
Muita uskollisen palveluksen palkintoja
On totta, että meillä on ongelmia tämän asiainjärjestelmän loppuun saakka. Ne tulevat luultavasti sitä ankarammiksi, mitä lyhyemmäksi Panettelijan aika käy. Joudumme ehkä kokemaan vainoa tai kestämään kiusauksia. Mutta tieto siitä, että Jumala on kanssamme, lohduttaa meitä ja antaa meille voimaa kestää (1. Korinttolaisille 10:13; 2. Timoteukselle 3:12). Jotkut kristityt toverimme ovat kestäneet vuosikausia kovaa kohtelua, mutta he pysyvät lujina sen tähden, että he rakastavat Jumalaa. Ne jotka kestävät erilaisten koetusten läpi, ajattelevat samoin kuin apostolit sen jälkeen, kun heitä oli piesty ja heidät oli vapautettu. Apostolien tekojen 5:41:ssä kerrotaan: ”Nämä lähtivät siis sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta.”
Kestävyyden palkinto painaa vaa’assa jo nykyään paljon enemmän kuin sen hinta. Mutta muista, että jumalinen antaumus sisältää ”nykyisen – – elämän lupauksen” lisäksi myös ”tulevan elämän lupauksen” (1. Timoteukselle 4:8). Sillä, joka kestää, on edessään todella loistoisa tulevaisuus! Jos olet uskollinen, säilyt elossa siitä suuresta ahdistuksesta, joka päättää tämän asiainjärjestelmän. Tai jos kuolet ennen tuota käänteentekevää tapahtumaa, saat ylösnousemuksen sitä seuraavaan uuteen maailmaan. (Daniel 12:1; Johannes 11:23–25.) Ajattelehan sitä tulevaa riemua, jota tunnet voidessasi sanoa: ”Onnistuin Jehovan avulla!” On jännittävää olla mukana perimässä tuota maata, joka tulee olemaan ”täynnä Herran tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren” (Jesaja 11:9).
Jumalan palveleminen tosiaan maksaa jotakin. Mutta tuo hinta on mitätön verrattuna palkintoihin (Filippiläisille 3:7, 8). Kun otamme huomioon kaiken sen, mitä Jumala tekee palvelijoidensa hyväksi nykyään ja tulevaisuudessa, voimme toistaa kaikuna psalmistan sanoja: ”Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?” (Psalmit 116:12.)