”Jumalallisen opetuksen” konventti Etiopiassa – erityisen ilon aikaa

TÄMÄ Etiopiassa pidettävä piirikonventti oli aivan erityinen, vaikkei se ollutkaan ensimmäinen piirikonventti, joka saatiin järjestää vapaasti. 11. marraskuuta 1991 saamansa laillisen tunnustuksen jälkeen Jehovan todistajat kokoontuivat nyt kolmatta kertaa maan suurimmalla stadionilla, aivan Addis Abeban keskustassa sijaitsevalla kaupunginstadionilla. Koska tämä paikka ei alun perin ollut käytettävissä sunnuntaina eikä mitään muuta tarpeeksi tilavaa paikkaa löydetty, ohjelma tiivistettiin kolmipäiväiseksi, torstaista lauantaihin 13.–15. tammikuuta 1994.

Noiden kolmen päivän ajan saatiin nauttia paitsi kauniista, leudosta säästä sinitaivaan alla myös hengellisestä valosta ”jumalallisen opetuksen” vaikuttaessa voimakkaasti. Tuo konventin teema oli selvästi esillä amharankielisin kirjaimin viehättävin kukka-asetelmin koristellulla lavalla.

Mutta mikä teki konventista niin erikoisen? Täysipainoisen ohjelman lisäksi kaikkien ajatukset ja tunteet kohdistuivat rakkaudelliseen kansainväliseen veljesseuraamme ja siihen, miten selvästi Valtakunnan kasvu todistaa Jumalan siunaavan kansaansa. Läsnä oli noin 270 ulkomaista vierasta 16 maasta, jopa Djiboutista ja Jemenistä. Yli puolet oli jättänyt taakseen Euroopan ja Pohjois-Amerikan talvisään. Vieraina oli myös kaksi Jehovan todistajien hallintoelimen jäsentä, Lloyd Barry ja Daniel Sydlik.

Perinteinen etiopialainen vieraanvaraisuus yhdessä vieraana olevia veljiä kohtaan tunnettavan sydämellisen rakkauden kanssa synnytti ylitsevuotavaa iloa, joka voitti kielimuurit. Tervehdykset eivät olleet pelkkiä kädenpuristuksia vaan halauksia ja suukkoja, jopa kuusinkertaisia! Monet vieraat olivat lukeneet Etiopiassa tehtävästä Valtakunnan työstä ja tiesivät, että heidän etiopialaiset veljensä olivat koeteltuja nuhteettomuuden säilyttäjiä, jotka olivat kestäneet hellittämättä vankeutta ja muita vainoja.a Konventtivieraat kuitenkin hämmästyivät nähdessään niin monien nuorten iloiset kasvot ja kohteliaisuuden, joka on useimmissa maissa katoamassa nykyään. Monet etiopialaiset sisaret olivat pukeutuneet valkoisiin, taidokkain koruompelein koristeltuihin pukuihin, mikä lisäsi juhlatunnelmaa.

Perjantaipäivän kasteesta tuli sykähdyttävä kokemus. 530 vastavihkiytynyttä, jotka olivat iältään 10–80-vuotiaita, muodostivat pitkän jonon, joka ulottui stadionin kentän puoleenväliin saakka. Kastettavien määrä – yli yksi jokaista maan seitsemää julistajaa kohti – ylitti kaikki odotukset. Millainen osoitus siitä, että Jehova siunaa täällä palvelevaa kansaansa! Tässä tilaisuudessa, jonka tunnelmaa yli 40 italialaista vierasta lisäsi kauniilla laulullaan, vuodatettiin paljon ilon kyyneleitä. Monien mielessä olivat Jesajan 60:5:n profeetalliset sanat: ”Silloin sinä saat sen nähdä, ja sinä loistat ilosta, sinun sydämesi sykkii ja avartuu, kun meren aarteet kääntyvät sinun tykösi, kansojen rikkaudet tulevat sinulle.”

Erityisiä ilon aiheita

Jehovan siunaukseen kiinnitettiin lisähuomiota perjantaina, jolloin Etiopiassa tehdyn Valtakunnan työn pieni alku palautettiin mieleen haastattelujen avulla. Haastateltavana oli joukko alkuaikojen lähetystyöntekijöitä, jotka olivat palvelleet tuossa maassa 1950- ja 1970-luvulla. Runsaat 8 000 henkeä kuuli Ray Cassonin, John Kamphuisin ja Haywood Wardin kertovan siitä, miten he olivat alkaneet Raamattuun perustuvan opetustyönsä saavuttuaan Addis Abebaan 14. syyskuuta 1950. Tuolloin vallassa ollut keisarillinen hallitus oli vaatinut heitä toimimaan yleisen koulutuksen hyväksi. Niinpä he perustivat kaupungin keskustaan koulun, jossa valmennettiin aikuisopiskelijoita eri aineissa. Vapaa-aikanaan nämä lähetystyöntekijät pyrkivät kuitenkin edistämään koulutusta, joka kiinnitti huomion jumalalliseen opetukseen. Heidän täytyi ponnistella oppiakseen monimutkaisen amharan kielen, jonka aakkoset koostuvat 250 kirjainmerkistä. Kului puolisen vuotta, ennen kuin he onnistuivat johtamaan ensimmäistä Raamatun kotitutkistelua. Noin 43 vuotta myöhemmin nämä entiset opettajat tapasivat kadulla ihmisiä, jotka muistivat heidät. Konventissa he iloitsivat kuitenkin siitä, että saattoivat olla jälleen yhdessä niiden kymmenien ihmisten kanssa, jotka olivat tutkineet Raamattua heidän kanssaan ja joille oli kehittynyt vankkumaton usko. Nämä esittelivät heidät omille hengellisille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. (1. Tessalonikalaisille 2:19, 20.)

Iloinen ja erittäin tarkkaavainen kuulijakunta osoitti pitkään suosiotaan paitsi entisille lähetystyöntekijöille, joita oli haastateltu, myös ulkomaisten edustajien raporteille ja terveisille, joita kuultiin Alankomaista, Englannista, Israelista, Italiasta, Kanadasta, Keniasta, Saksasta ja Yhdysvalloista. Tämä kiinnitti jälleen huomiota Jumalan kansan rakkaudelliseen, maailmanlaajuiseen veljesseuraan. Hallintoelimeen kuuluvien voideltujen veljien pitämät pääpuheet sekä heidän sydämestä lähtevät rukouksensa liikuttivat myös syvästi kuulijoita. Stadionilla olevat nuoret tunnistivat itsensä näytelmästä, joka kertoi Luojaansa muistavista nuorista ja joka esitettiin luonnollisesti ja eloisasti. Uusien englanninkielisten julkaisujen lisäksi kolme uutta amharankielistä julkaisua saivat aikaan melkoista innostusta.b

Väliajalla ja muulloinkin oli hyviä tilaisuuksia tutustua moniin ihaniin ihmisiin. Esimerkiksi aivan eturivissä istui Etiopian iäkkäin julistaja, Tulu Mekuria, käsin tehty keppi vieressään. Hänet kastettiin Jehovan todistajaksi viime vuonna kypsässä 113 vuoden iässä. Tässä konventissa hänellä oli ilo nähdä 80-vuotiaan vaimonsa seuraavan hänen esimerkkiään ja tulevan myös hänen hengelliseksi sisarekseen. Se että hän oli läsnä koko ohjelman ajan, kannusti suuresti nuoria. Yksi näistä oli Yohanes Gorems, joka on palvellut jo neljä vuotta vakituisena tienraivaajajulistajana, vaikka onkin vasta 16-vuotias ja käy yhä koulua. Hän ja muut kouluikäiset tienraivaajat, jotka ovat vieläkin nuorempia, ovat oppineet ostamaan sopivan ajan ja todistamaan esimerkiksi aikaisin aamulla mennessään kouluun tai käyttämään hyväkseen koulun välitunteja sekä koulun jälkeen jäävää vapaa-aikaa.

Todellisia nuhteettomuuden esimerkkejä!

Sadat kuulijat olivat joutuneet olemaan vankilassa ja heitä oli kidutettu edellisten hallitusten alaisuudessa. Mandefro Yifrulla on takanaan viisi vankilassa vietettyä vuotta, mutta nyt hän nauttii siitä, että saa palvella Addis Abebaan äskettäin perustetussa toimistossa, joka huolehtii julkaisujen kääntämisestä, painamisesta ja lähettämisestä. Hänen kanssaan palveleva nuori mies Zecarias Eshetu ei tinkinyt nuhteettomuudestaan kahdeksan vuotta sitten, jolloin hänen isänsä murhattiin kristillisen puolueettomuuden vuoksi tämän kärsiessä kolmivuotista vankeustuomiotaan. Zecarias, yksi perheen viidestä lapsesta, oli kymmenvuotias isänsä joutuessa vankilaan. Meswat Girma ja hänen sisarensa Yoalan, jotka ovat nykyään teini-ikäisiä ja käyvät yhä koulua, muistavat isänsä vain valokuvien perusteella, sillä he olivat aivan pieniä, kun hänet teloitettiin yhtäkkiä puolueettomuutensa vuoksi. Isän uskollisuus on kannustanut heitä, ja he kumpikin palvelevat vakituisina tienraivaajina, samoin kuin heidän isänsäkin palveli ennen kuolemaansa.

Nuhteettomuuden on säilyttänyt myös Tamirat Yadette, joka palvelee nykyään erikoistienraivaajana kauniilla Itä-Afrikan hautavajoaman alueella. Hän vietti kristillisen puolueettomuutensa vuoksi kolme vuotta seitsemässä eri vankilassa, joissa hän oli toisinaan kahleissa ja joutui kestämään ankaraa pieksemistä. Vankilassa hän auttoi kuitenkin yli kymmentä ihmistä asennoitumaan Jumalan valtakunnan puolelle.

Tesfu Temelso, joka palvelee nykyään kierrosvalvojana, vangittiin 17 kertaa niiden vuosien aikana, jotka hän toimi erikoistienraivaajana. Hänelle on jäänyt arpia hakkaamisesta, mutta hän on haltioissaan nähdessään, että hänen entisillä määräalueillaan toimii seurakuntia. Vaikka kymmenet Akakin seurakunnan veljet ja sisaret joutuivat kärsimään vankeutta ja julmuutta, seurakunta on kasvanut niin, että siihen kuuluu yli sata julistajaa. He ovat rakentaneet ensimmäisen Jehovan todistajien valtakunnansalin Etiopiaan. Dessien kaupungista, joka sijaitsee idyllisellä paikalla noin 300 kilometriä pääkaupungista pohjoiseen, oli tullut viiden hengen ryhmä, johon kuuluvat olivat olleet vastatusten kuoleman kanssa ja nähneet erään paikkakuntansa veljen kuolevan kidutuksen vuoksi, jota tämä oli joutunut kestämään. Heidän joukossaan oleva vanhin Maseresha Kasa selitti, ettei hän ollut pysynyt kestävänä vankilassa kuutta vuotta sen vuoksi, että oli jonkinlainen erikoistapaus, vaan ainoastaan siksi, että hän oli oppinut luottamaan Jehovaan (Roomalaisille 8:35–39; vrt. Apostolien teot 8:1).

Aivan viime aikoinakin toiset ovat joutuneet todistamaan olevansa uskollisia koetuksessa. Konventtiin tuli iso ryhmä eräästä naapurimaasta, jossa todistajilta oli heidän puolueettomuutensa takia evätty poliisin suojelus, matkustusluvat, vihkitodistukset, sairaalahoito ja työpaikat. Sodan riehuessa lähellä Massauaa, Punaisenmeren rannalla sijaitsevaa eritrealaista satamaa, koko seurakunta, kaikkiaan 39 julistajaa lapset mukaan lukien, eli nelisen kuukautta erään matalan sillan alla erämaassa; he olivat lähteneet pakoon entisen hallituksen pommituksia, jotka kohdistuivat heidän koteihinsa. Tuolla erämaan kuumuudessa ja puutteessa päivän tekstin käsittely ja muut kokoukset antoivat heille paljon voimaa ja lujittivat heidän kiintymystään Jehovaan sekä toinen toiseensa. Kaksi erikoistienraivaajasisarta, jotka palvelevat Sinisen Niilin alkulähteillä, joutuivat kestämään väkijoukon uhkailuja ja ahdistelua, joiden takana oli ortodoksinen kirkko. Nuo kaksi sisarta pysyivät kuitenkin uskollisina ja näkivät useiden Raamatun tutkisteluoppilaidensa menevän vihkiytymisensä vertauskuvaksi kasteelle tuossa konventissa.

Eräs veli kertoi koetuksestaan: hänet oli eristetty töihin kauas kuivalle Ogadenin alueelle lähelle Somaliaa. Hän säilyi hengellisesti elossa saarnaamalla ja pitämällä sitten kokouksia kiinnostuneiden, muun muassa joidenkin lääkäreiden, kanssa, jotka hyötyivät jumalallisesta opetuksesta ja opettavat nyt muita. Hyvä esimerkki nuhteettomuuden säilyttämisestä oli myös eräs Addis Abebassa asuva erikoistienraivaaja, jonka väkijoukko oli ortodoksipappien yllytyksestä pahoinpidellyt raa’asti ja jättänyt kuolemaan vuonna 1992. Onneksi hän toipui ja palvelee edelleen samalla alueella. Hänen kasvoillaan säteilevä hymy paljastaa, ettei hän tunne minkäänlaista katkeruutta. Hänelle samoin kuin kaikille muille koetelluille sekä uudemmille veljille tämä ”Jumalallisen opetuksen” konventti oli ilojuhla.

Konventin järjestelyt sujuivat kitkattomasti, minkä vuoksi vieraista tuntui, että vapaaehtoisilla oli monien vuosien kokemus. Todellisuudessa he ovat edistyneet pikavauhtia parin viime vuoden aikana. Tämä kolmipäiväinen konventti päättyi aivan liian äkkiä. Lauantaina läsnäolijoiden huippu oli 9 556. Valtakunnallinen televisio, radio ja lehdistö käsittelivät sitä myönteisessä valossa. Kaikki saattoivat nähdä, että Jehova tekee kansastaan hengellisesti rikkaan. Läsnäolijoiden joukossa oli tuhansia kiinnostuneita, jotka ovat alkaneet hyötyä ”jumalallisesta opetuksesta”. Jehovan todistajilla on tässä maassa laaja kenttä – noin 50 miljoonaa ihmistä – ja konventti vahvisti kaikkien päättäväisyyttä käyttää tämän asiainjärjestelmän jäljellä oleva aika vilpittömien auttamiseen, jotta hekin hyötyisivät jumalallisesta opetuksesta.

[Alaviitteet]

[Kuvat s. 23]

Addis Abeba, 13.–15. tammikuuta 1994

[Kuvat s. 24]

Tienraivaajien ryhmä Addis Abebassa (oikealla); nuhteettomuuden säilyttäjiä, jotka kaikki ovat olleet vankilassa (alla); 113-vuotias Jehovan todistaja vaimonsa kanssa