Pysy loitolla vaaran uhatessa

TUSKIN ketkään ovat yhtä valppaita vaarojen suhteen kuin merimiehet. Heidän täytyy pitää visusti silmällä säätä, vuoroveden vaihtelua ja laivansa etäisyyttä rannikosta. Kun sekä vuorovesi että tuulet ajavat laivaa maata kohti, merimiesten on tartuttava lujasti toimeen vaaran välttämiseksi.

Kun alus on vaarassa ajautua maihin, merimies säilyttää laivansa ja rannikon välisen etäisyyden mahdollisimman suurena varsinkin silloin, kun kyseessä on pelkillä purjeilla kulkeva alus. Erään purjehdusta käsittelevän julkaisun mukaan se, että alus joutuu navakkaan tuuleen, joka painaa sitä rantaa kohti, on merimiehen kenties pahin koettelemus. Ratkaisuksi suositellaan sitä, ettei koskaan anna laivansa joutua tällaiseen tukalaan tilanteeseen. Varmin keino välttää hiekkasärkälle tai rantakivikkoon kariutuminen on pysyä riittävän loitolla vaarasta.

Kristittyjen täytyy olla valppaita niiden vaarojen suhteen, joiden vuoksi heidän uskonsa voisi haaksirikkoutua (1. Timoteukselle 1:19). Nykyoloissa ei ole lainkaan helppoa kulkea vakaasti oikeaan suuntaan. Samoin kuin laiva voi joutua pois kurssistaan tuulten ja vuorovesien vuoksi, mekin voimme menettää suunnan vihkiytyneessä elämässämme epätäydellisen lihamme kiskoessa meitä alituisesti toiseen suuntaan ja maailman hengen piiskatessa meitä hellittämättä – nykyään lähes yhtä suurella voimalla kuin kirjaimellinen myrsky.

Vaarallisella tavalla elänyt mies

Kuinka helppoa onkaan kulkeutua tietämättään hengellisesti vaarallisille vesille!

Tarkastellaanpa sitä, mitä tapahtui maan ympäröimän vesialueen, Kuolleenmeren, lähistöllä. Kyseessä on Lootin tapaus. Hän päätti muuttaa Sodomaan, mistä aiheutui hänelle monia ongelmia ja varsin paljon murhetta. Aabraham ja Loot päättivät muuttaa eri alueille heidän karjapaimentensa riideltyä keskenään. Lootin kerrotaan valinneen asuinpaikakseen Jordanin lakeuden ja pystyttäneen telttansa tuon alueen kaupunkien keskuuteen. Myöhemmin hän päätti muuttaa Sodomaan, vaikka sodomalaisten elämäntapa vaivasikin häntä. (1. Mooseksen kirja 13:5–13; 2. Pietarin kirje 2:8.)

Miksi Loot jäi tunnetusti moraalittomaan kaupunkiin, joka loukkasi syvästi Jehovaa ja sai jopa lähiseudun asukkaat nostamaan julkisesti valitushuudon? Sodoma oli vauras kaupunki, ja Lootin vaimo nautti epäilemättä kaupunkielämän aineellisista mukavuuksista. (Hesekiel 16:49, 50.) Sodoman vilkas talouselämä viehätti ehkä myös Lootia. Asuipa hän siellä minkä vuoksi tahansa, hänen olisi pitänyt lähteä sieltä paljon aikaisemmin kuin hän lähti. Lootin perhe hylkäsi tuon vaaravyöhykkeen vasta sitten kun Jehovan enkelit painokkaasti kiirehtivät sitä lähtemään.

1. Mooseksen kirjassa kerrotaan: ”Aamun sarastaessa enkelit kiirehtivät Lootia sanoen: ’Nouse, ota vaimosi ja molemmat tyttäresi, jotka ovat luonasi, ettet hukkuisi kaupungin syntivelan tähden’.” Mutta tämänkin painokkaan varoituksen jälkeen Loot ”vielä vitkasteli”. Lopulta enkelit ”tarttuivat – – hänen käteensä sekä hänen vaimonsa ja molempien tyttäriensä käteen – – ja veivät hänet ulos ja jättivät hänet ulkopuolelle kaupunkia”. (1. Mooseksen kirja 19:15, 16.)

Kaupungin laitamilla enkelit antoivat Lootin perheelle joitakin viime käden ohjeita: ”Pakene henkesi tähden, älä katso taaksesi äläkä pysähdy mihinkään lakeudella. Pakene vuorille, ettet hukkuisi!” (1. Mooseksen kirja 19:17.) Vielä tuolloinkin Loot pyysi lupaa päästä läheiseen Sooarin kaupunkiin, sen sijaan että hän olisi hylännyt tuon seudun kokonaan (1. Mooseksen kirja 19:18–22). Loot ei selvästikään halunnut päästä mahdollisimman etäälle vaarasta.

Matkalla Sooariin Lootin vaimo kääntyi katsomaan Sodomaa, sillä hän nähtävästi kaipasi sitä, mitä häneltä oli sinne jäänyt. Koska hän ei noudattanut enkelien ohjeita, hän menetti henkensä. Loot – vanhurskas mies – ja hänen kaksi tytärtään säilyivät elossa kaupungin tuhoutuessa. Mutta millaisen hinnan Loot joutuikaan maksamaan siitä, että hän oli halunnut elää niin lähellä vaaraa! (1. Mooseksen kirja 19:18–26; 2. Pietarin kirje 2:7.)

Kierrä vaara kaukaa

Lootin katkera kokemus osoittaa, mitä voi tapahtua, jos joudumme lähelle vaaratilannetta tai viivyttelemme vaaran uhatessa. Meidän pitäisi olla tarpeeksi viisaita ymmärtääksemme, ettemme hyvien merimiesten tavoin päästä itseämme sellaiseen tukalaan tilanteeseen. Millaiset vaara-alueet meidän tulisi kiertää kaukaa? Jotkut kristityt ovat kulkeneet harhaan syventymällä liiaksi liiketoimiin, kehittämällä läheisiä ystävyyssuhteita maailmallisiin tai kiintymällä vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaan silloin, kun he eivät ole vapaita menemään naimisiin.

Kussakin tällaisessa tapauksessa on viisasta pysyä loitolla vaarasta. Olemmeko esimerkiksi valppaita niiden hengellisten vaarojen suhteen, joita kannattavina pidetyt liike-elämän tilaisuudet voisivat synnyttää? Jotkut veljet ovat uppoutuneet liikeyritysten pyörittämiseen perheensä, terveytensä ja teokraattisten tehtäviensä kustannuksella. Toisinaan heitä on houkutellut siihen se mukava elämäntapa, jonka voi saada rahalla. Joskus he taas ovat halunneet todistaa olevansa taitavia liikemiehiä. Jotkut saattavat väittää toimivansa tällä tavoin siksi, että he voivat näin antaa töitä muille veljille tai lahjoittaa anteliaammin maailmanlaajuiseen työhön. Ehkä he ajattelevat voivansa omistaa paljon enemmän aikaa Valtakunnan etujen edistämiseen, kunhan liikeyritys alkaa toimia hyvin.

Mitä salahautoja tällaiseen ajatteluun kätkeytyy? Talouselämän arvaamattomuus ja ”aavistamattomat tapahtumat” voivat romuttaa parhaimminkin suunnitellun liikehankkeen (Saarnaaja 9:11, UM). Suuren velan kanssa kamppaileminen voi olla ahdistavaa ja saattaa työntää syrjään hengelliset asiat. Ja silloinkin kun liikeyritys menestyy, se vie todennäköisesti paljon aikaa ja henkisiä voimavaroja ja vaatii ehkä olemaan melkoisesti maailmallisten parissa.

Eräällä Espanjassa asuvalla kristityllä vanhimmalla oli ankaria taloudellisia vaikeuksia, kun vakuutusyhtiö teki hänelle houkuttelevan tarjouksen. Vaikka vapaana vakuutusasiamiehenä olisikin voinut ansaita paljon rahaa, hän hylkäsi lopulta tarjouksen. ”Ratkaisu ei ollut helppo, mutta olen iloinen siitä, että kieltäydyin”, hän selittää. ”Ensinnäkään en halunnut hankkia rahaa – vaikka vain epäsuorasti – teokraattisten yhteyksieni kautta. Ja vaikka minusta olisikin ollut mukavaa työskennellä itsenäisesti, minun olisi täytynyt matkustaa paljon ja tehdä pitkiä työpäiviä. Se olisi johtanut väistämättä perheeni ja seurakunnan laiminlyömiseen. Ennen kaikkea olen varma siitä, että jos olisin hyväksynyt tuon tarjouksen, en olisi pystynyt enää hallitsemaan elämääni.”

Kenelläkään kristityllä ei ole varaa päästää hallinnasta elämäänsä. Jeesus osoitti, mitä murheellisia seurauksia sellaisesta elämäntavasta koituu, kertoessaan kuvauksen miehestä, joka kokosi aina vain lisää varallisuutta voidakseen jäädä eläkkeelle viettämään helppoa elämää. Mutta juuri sinä yönä, jona hän vihdoin päätti, että hän oli saanut kokoon tarpeeksi rahaa, hän kuoli. ”Niin käy sille, joka kerää aarteita itselleen, mutta ei ole rikas Jumalalle”, varoitti Jeesus. (Luukas 12:16–21; vrt. Jaakob 4:13–17.)

Meidän täytyy varoa myös liiallista seurustelua maailmallisten ihmisten kanssa. Kyseessä saattaa olla naapuri, koulu- tai työtoveri tai liiketuttava. Saatamme järkeillä: Hän kunnioittaa Jehovan todistajia, viettää kunnollista elämää, ja toisinaan puhumme totuudestakin. Toisten kokemus kuitenkin osoittaa, että ajan mittaan saatamme alkaa pitää tällaista maailmallista seuraa hengellisen veljemme tai sisaremme seuraa parempana. Millaisia vaaroja tällaiseen ystävyyteen liittyy?

Voisimme alkaa vähätellä sitä, miten kiireellisiä aikoja elämme, tai kiinnittää entistä enemmän huomiota pikemminkin aineellisiin kuin hengellisiin asioihin. Saattaisimme jopa haluta maailman hyväksyntää, koska pelkäisimme sitä, ettemme ehkä miellytäkään maailmallista ystäväämme. (Vrt. 1. Pietarin kirje 4:3–7.) Psalmista Daavid piti sitä vastoin parempana niiden ihmisten seuraa, jotka rakastivat Jehovaa. ”Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni, ylistän sinua seurakunnan keskellä”, hän kirjoitti (Psalmit 22:23). Olemme turvassa, jos jäljittelemme Daavidin esimerkkiä ja etsimme ystävyyssuhteita, jotka voivat rakentaa meitä hengellisesti.

Vahingollista on myös kiintyminen johonkuhun vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvaan silloin, kun ei ole vapaa menemään naimisiin. Vaarallinen tilanne saattaa syntyä, kun ihastuu johonkuhun viehättävään ihmiseen, jonka kanssa keskusteleminen on kiinnostavaa ja jolla on jopa samanlainen ajattelutapa ja huumorintaju. Henkilö saattaisi nauttia tällaisen ihmisen seurasta ja järkeillä: Tiedän kyllä, miten pitkälle voin mennä. Olemme vain ystäviä. Kerran heränneitä tunteita on kuitenkin vaikea hallita.

Mary, nuori naimisissa oleva sisar, nautti Michaelin seurasta.a Tämä oli mukava veli, jolle ystävystyminen tuotti kuitenkin vaikeuksia. Marylla ja Michaelilla oli paljon yhteistä, ja he huomasivat voivansa laskea leikkiä toistensa kanssa. Marya imarteli se, että naimaton veli halusi uskoutua hänelle. Ennen pitkää viattomalta ystävyydeltä vaikuttanut suhde muuttui syväksi kiintymykseksi. He viettivät yhä enemmän aikaa toistensa seurassa ja syyllistyivät lopulta moraalittomuuteen. ”Minun olisi pitänyt tajuta vaara heti alussa”, huokaa Mary. ”Alettuaan kukoistaa ystävyydestä tuli kuin juoksuhiekkaa, johon upposimme aina vain syvemmälle.”

Emme saa koskaan unohtaa Raamatun varoitusta: ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?” (Jeremia 17:9.) Petollinen sydämemme voi johtaa meidät tuhoisaan tunnesiteeseen samoin kuin vuorovesi ajaa purjelaivan karikkoon. Miten tämä voidaan välttää? Jos et ole vapaa menemään naimisiin, toimi tarkoituksellisesti niin, ettet luo läheisiä tunnesiteitä ihmiseen, jota kohtaan tunnet kiinnostusta (Sananlaskut 10:23).

Tempaa itsesi irti vaarasta ja karta sitä

Entä jos huomaamme jo olevamme hengellisessä vaarassa? Kun tuuli ja vuorovesi ajavat merimiehiä kalliorantaa kohti, he tekevät kaikkensa saadakseen aluksensa takaisin ulapalle tai pysytelläkseen luovimalla kaukana rannasta, kunnes he pääsevät turvallisille vesille. Meidän täytyy samalla tavalla ponnistella vapautuaksemme vaarasta. Voimme päästä takaisin turvalliselle reitille noudattamalla Raamatun neuvoja, rukoilemalla hartaasti Jehovan apua ja pyytämällä apua kypsiltä kristityiltä veljiltä. Sitten meitä siunataan jälleen mielenrauhalla ja sydämen tyyneydellä. (1. Tessalonikalaisille 5:17.)

Ovatpa olosuhteemme millaiset tahansa, meidän on viisasta pysyä erossa maailman asioista (Galatalaisille 4:3). Toisin kuin Loot, Aabraham päätti elää erillään maailmallisista kanaanilaisista, vaikka se merkitsikin sitä, että hänen täytyi asua vuosikausia teltoissa. Häneltä saattoi puuttua joitakin aineellisia mukavuuksia, mutta hänen yksinkertainen elämäntapansa suojeli häntä hengellisesti. Sen sijaan että hänen uskonsa olisi kärsinyt haaksirikon, hänestä tuli ”kaikkien niiden isä, jotka – – uskovat” (Roomalaisille 4:11).

Meidän täytyy noudattaa Aabrahamin esimerkkiä nyt, kun meitä ympäröi nautinnonhaluinen maailma, jonka ”henki” vaikuttaa yhä voimakkaammin (Efesolaisille 2:2). Jos hyväksymme Jehovan opastuksen kaikissa asioissa, hän siunaa meitä siten, että saamme omakohtaisesti kokea hänen rakkaudellisen suojeluksensa. Voimme tuntea samoin kuin Daavid tunsi: ”Hän virvoittaa minun sieluni. Hän ohjaa minut oikealle tielle nimensä tähden. Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani; ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti.” Ei ole epäilystäkään siitä, että ”oikeaa tietä” kulkeminen vaarallisille poluille kääntymisen sijasta tuo ikuisia siunauksia. (Psalmit 23:3, 6.)

[Alaviitteet]

[Kuva s. 24]

Jos et ole vapaa menemään naimisiin, älä luo läheisiä tunnesiteitä ihmiseen, jota kohtaan tunnet kiinnostusta