Espanjassa saarnataan kylästä kylään

JEESUS KRISTUS kulki ”kaupungista kaupunkiin ja kylästä kylään opettaen ja jatkoi matkaansa kohti Jerusalemia” (Luukas 13:22). Suorittaakseen palveluksensa täydelleen Jeesus ja hänen opetuslapsensa eivät saarnanneet ainoastaan ”kaupungista kaupunkiin” vaan myös ”kylästä kylään”. Vaikka olisikin ollut helpompi keskittyä kaupunkeihin, he eivät sivuuttaneet maaseudun monia kyliä.a

Espanjan Jehovan todistajat kohtasivat samanlaisen haasteen, joka oli ollut Jeesuksenkin edessä. Vielä vuonna 1970 siellä oli valtavia koskemattomia maaseutualueita valmiina elonkorjuuta varten. (Matteus 9:37, 38.) Valtakunnan sanoma ei ollut koskaan tavoittanut satoja kyliä, jotka sijaitsevat pohjoisen sateisessa vuoristossa, maan keskiosan kuivilla tasangoilla ja pitkin rannikkoa.

Espanjan Jehovan todistajat olivat päättäneet viedä hyvän uutisen voimiaan säästämättä noille alueille. Mutta miksi noiden ihmisten oli odotettava niin kauan kuullakseen Valtakunnan sanoman? Ja miten he ottivat sen vastaan?

Laillinen tunnustus vauhdittaa todistamista maaseutualueilla

Jehovan todistajien työ oli ollut kielletty Espanjassa vuonna 1939 loppuneesta sisällissodasta lähtien. 1950- ja 1960-luvuilla innokkaat todistajat saarnasivat varovaisuutta noudattaen kaupungeissa, missä heidän läsnäolonsa herätti vähemmän huomiota. Kun heidän työnsä laillistettiin vihdoin vuonna 1970, Espanjassa oli noin 10 000 Valtakunnan julistajaa. He asuivat melkein kaikki suurissa kaupungeissa, mutta hyvä uutinen täytyi saada kuuluviin myös Espanjan kylissä. Ketkä vastaisivat tähän haasteeseen?

1970-luvulla käynnistettiin kampanja hyvän uutisen viemiseksi niemimaan kaikille alueille. Lähes joka kuukausi vuosina 1973–79 Valtakunnan Palveluksessamme, Jehovan todistajien seurakunnille tarkoitetussa palvelusasioita käsittelevässä kuukausijulkaisussa, oli erityisilmoituksia maan eri alueiden tarpeesta. Monet perheet olivat halukkaita ottamaan kutsun vastaan ja tarjoutuivat palvelemaan siellä, missä tarvittiin kipeästi julistajia.

Rosendon ja hänen vaimonsa Lucin esimerkki on tyypillinen. Heidät lähetettiin erikoistienraivaajiksi (kokoaikaisiksi Valtakunnan saarnaajiksi) erääseen kalastajakylään Luoteis-Espanjaan, ja kun he saivat perheenlisäystä, he päättivät jäädä tuolle alueelle. ”Täytyy tunnustaa, että koimme toisinaan hyvin suuria vaikeuksia”, myöntää Rosendo. ”Työnsaanti oli hankalaa, mutta luotimme Jehovan apuun emmekä olleet koskaan nälissämme, ja meillä oli aina katto päämme päällä. Se totisesti kannatti.” He ovat vuosien varrella voineet auttaa neljän seurakunnan muodostamisessa Espanjan tällä alueella.

Etsikää, kuka on arvollinen

Jeesus käski opetuslapsiaan ”etsimään” arvolliset kaikista kaupungeista tai kylistä (Matteus 10:11). Espanjan maaseutualueilla etsintä vaatii ahkeruutta ja aloitekykyä, kuten Alcoysta (Alicantesta) kotoisin oleva veli Ángel huomasi. Hän oli juuri lopettanut kenttäpalveluksen käytyään muutamissa taloissa Masíasin kylässä, kun hän kuuli kukon kieuntaa. Hän ajatteli itsekseen: ”Jos jossain on kerran kukko, siellä täytyy olla myös talo – talo, jota emme ole huomanneet.” Aikansa etsittyään Ángel löysi polun, joka johti mäenharjan yli ja päättyi erillään olevaan taloon.

Tässä maatalossa asuivat José ja Dolores, yli 60-vuotiaat lihalliset sisarukset. He kuuntelivat tarkkaavaisesti ja hyväksyivät heti raamatuntutkistelutarjouksen. Näiden nöyrien ihmisten kanssa ei kuitenkaan ollut helppoa tutkia, koska he eivät osanneet lukea eivätkä kirjoittaa ja kaikki piti kääntää espanjasta valenciaksi; se oli ainoa kieli, jota he ymmärsivät. Lisäksi heidän naapurinsa vastustivat heitä melkoisesti. Näistä esteistä huolimatta sekä José että Dolores edistyivät totuudessa, vaikka päästäkseen kokouksiin heidän oli kuljettava pitkä matka vuorten yli. Lopulta he olivat kelvollisia käymään kasteella, ja he molemmat palvelevat edelleen Jehovaa uskollisesti.

Rosendo ja Luci, joista kerrottiin aiemmin, muistavat, miten eräs yksinäisessä talossa Luoteis-Espanjassa lähellä Moañaa asuva halvaantunut nainen omaksui totuuden. Hänen nimensä oli María. Kun hän puhui todistajien kanssa ensimmäistä kertaa, hän oli sekä luku- että kirjoitustaidoton ja oli ollut vuoteenomana vuosikausia, koska hän oli sairastanut lapsena polion. Hänen talonsa oli parin kilometrin päässä lähimmästä tiestä. Hän oli kuitenkin innokas tutkimaan Raamattua, ja hänen päätöksensä palvella Jehovaa kävi pian ilmeiseksi. Seurakunnan uutterien ponnistelujen ansiosta María oppi lukemaan ja kirjoittamaan sekä alkoi käydä kokouksissa. Veljet kantoivat häntä 200 metriä hänen kodistaan päällystämättömälle kujalle, missä he saattoivat varovasti laskea hänet autoon. Vaikka aluksi hänen perheensä vastusti häntä, hän edistyi siinä määrin, että hänet voitiin kastaa. Hänen hengellisen edistyksensä antaman itseluottamuksen ansiosta hän on nyt oppinut ajamaan erikoisvalmisteista autoa ja suorittanut peruskoulun oppimäärän. ”Kun voi auttaa Marían kaltaista ihmistä, niin mitkään uhraukset eivät ole liikaa”, toteaa Rosendo.

Raamatun lukijat osoittavat auliisti vastakaikua

Raamattu tuli Espanjassa suuren yleisön saataville ensimmäistä kertaa 1970-luvulla. Monet espanjalaiset ostivat sen itselleen, ja jotkut alkoivat lukea sitä. Medina del Camposta (Valladolidista) kotoisin oleva Pilar luki Raamattua jo silloin, kun Jehovan todistajat vuonna 1973 tulivat ensimmäistä kertaa kaupunkiin, jossa hän asui. Katolilaisena tämä nainen varoi ottamasta kirjallisuutta todistajilta, mutta Raamattua hän halusi kuitenkin ymmärtää. Niinpä hän suostui keskustelemaan viikoittain saadakseen vastaukset raamatullisiin kysymyksiinsä.

Tienraivaajasisar, joka kävi Pilarin luona, pystyi Vartiotorni-seuran julkaisemaa kirjallisuutta hyväkseen käyttämällä vastaamaan hänen moniin kysymyksiinsä. Se mitä Pilar oppi, teki häneen syvän vaikutuksen, ja useiden viikkojen kuluttua hän suostui tutkimaan Raamattua kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään avulla. Ennen kuin hän oli tutkinut loppuun Totuus-kirjan, hän oli saanut luetuksi Raamatun läpi ja oli varma siitä, että oli löytänyt totuuden. Hänestä tuli Medina del Campon ensimmäinen Jehovan todistaja. Nykyään siellä on kaunis valtakunnansali ja 63 julistajan seurakunta.

Espanjalaiset todistajat tapaavat edelleen ihmisiä, jotka ovat ”tietoisia hengellisestä tarpeestaan” ja lukevat säännöllisesti Raamattua voidakseen ymmärtää Jumalan tahdon (Matteus 5:3). Pepi-niminen sisar, entinen katolilainen, joka opetti aikoinaan katekismusta Zumaian (Pohjois-Espanjassa) seurakunnassa, oli saarnaamassa läheisessä kylässä tavatessaan seurakunnan papin.

”Pepi, sinä haaskaat aikaasi”, sanoi pappi hänelle. ”Tässä Itziarin kylässä on vain kaksi ihmistä – pariskunta – jotka ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista. Loput käyvät kirkossa vain tavan vuoksi.”

”Jos täällä on kaksi hengellismielistä ihmistä, niin heistä tulee Jehovan todistajia”, vastasi Pepi.

Pepi jatkoi talosta-taloon-saarnaamista toisten todistajien kanssa, kunnes koko kylä oli käyty. Ja veljet tapasivat kuin tapasivatkin yhdestä yksinäisestä talosta juuri sen pariskunnan, josta pappi oli puhunut. He olivat lukemassa Raamattua, mutta eivät ymmärtäneet sitä. He ottivat innokkaasti vastaan raamatuntutkistelun, edistyivät nopeasti ja menivät kasteelle huhtikuussa 1991.

Jotkut vilpittömät ihmiset ovat oppineet totuuden vain lukemalla itsekseen Vartiotorni-seuran julkaisemaa raamatullista kirjallisuutta. Esimerkiksi Almadénissa (Ciudad Realissa) asuvat todistajat olivat saarnaamassa pienessä Ciruelasin kaupungissa (Badajozissa) tavatessaan naisen, joka kuunteli tarkkaavaisesti heidän sanomaansa. Koska he havaitsivat hänen olevan selvästikin kiinnostunut, he tarjosivat hänelle Raamatun kotitutkistelua. Hän kieltäytyi kuitenkin siitä sanomalla, että eräs iäkäs herra opettaa jo hänelle Raamattua. Monet muutkin tämän alueen asukkaista sanoivat samaa. Veljien uteliaisuus heräsi, ja he ottivat selvää tästä vanhasta herrasta. He saivat hänen osoitteensa ja kävivät tapaamassa häntä.

Hämmästyksekseen he saivat selville, että tämä mies nimeltään Felipe oli saanut Madridissa kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Luettuaan sen läpi hän ymmärsi, että hänellä oli velvollisuus kertoa hyvää uutista lähimmäisilleen. Tästä syystä hän oli käyttänyt tuota kirjaa opettaessaan heille Raamattua. Veljet aloittivat hänen kanssaan raamatuntutkistelun. Eräs nainen, jonka kanssa Felipe oli tutkinut Raamattua, otti myös vastaan tutkistelun. Vaikka Felipe onkin 80-vuotias eikä hänen terveydessään ole kehumista, hän edistyy totuudessa hyvin.

Ennakkoluuloja voitetaan

Maaseutualueilla kohdataan joitakin ainutlaatuisia ongelmia. Uskonnollisilla perinteillä ja taikauskolla on yleensä voimakas vaikutus näillä alueilla, ja monilla maaseudun asukkailla on syvään juurtuneita epäluuloja ”uutta uskontoa” kohtaan. Jotkut kyläläiset ovat hyvin arkoja sen suhteen, mitä heidän naapurinsa ja sukulaisensa ajattelisivat, jos he vaihtaisivat uskontoaan. Mutta Jumalan sanan voima voi voittaa tällaiset ongelmat ja muuttaa ihmisen elämän. Tällainen tilanne vallitsi Cangas de Morrazon kalastajakylässä Luoteis-Espanjassa.

Roberto, tämän kylän syntyperäinen asukas, lähti merille 14-vuotiaana, koska hän kaipasi riippumattomuutta. Merimieselämä kauppalaivassa saattoi hänet muiden nuorten merimiesten seuraan, jotka käyttivät runsaasti alkoholia ja huumeita saadakseen yksinäiset hetket merellä kulumaan. Ei aikaakaan, kun Robertokin alkoi juopotella ja käyttää huumeita.

Aikanaan Roberto palasi kotiin, mutta ei pystynyt luopumaan huonoista tavoistaan eikä halunnutkaan sitä. Saadakseen rahaa huumeisiin, hän alkoi varastaa, ja lopulta hän istui vankilassa kuuteen otteeseen. Ollessaan 18-vuotias hän nautti samanaikaisesti viiniä ja rauhoittavia lääkkeitä ja oli vähällä päästä hengestään. Lääkärit pelastivat hänet kuolemasta, mutta hänen kätensä ja jalkansa eivät enää toimineet. Päästessään pois sairaalasta hän kärsi neliraajahalvauksesta. Ei edes se, että hän joutui istumaan pyörätuolissa, saanut häntä luopumaan huumeiden käytöstä. Hän oli pettynyt uskontoon, eikä hänellä näyttänyt huumeiden lisäksi olevan mitään muuta, mikä olisi tehnyt hänen elämänsä elämisen arvoiseksi – kunnes kolme vuotta myöhemmin hänen luonaan kävi Jehovan todistajia.

Se että Roberto sai tietoa Raamatun täyttyneistä ennustuksista, auttoi häntä pääsemään skeptisyydestään. Lämmin vastaanotto, jonka hän sai osakseen valtakunnansalissa, sai hänet vakuuttumaan siitä, että tosi uskonto todellakin rikastuttaa ihmisten elämää. Yhdeksän kuukauden kuluttua Roberto oli päässyt eroon huumeista ja hänet oli kastettu. Vaikeista fyysisistä vammoistaan huolimatta hän on palvellut tienraivaajana kahdeksan vuotta. Viimeiset kaksi vuotta hän on ollut myös seurakunnan vanhin. Roberton elämässä tapahtuneet muutokset tekivät niin suuren vaikutuksen hänen entiseen toveriinsa Franciscoon, että hänestäkin tuli todistaja, ja hän on nykyään avustava palvelija. Se suuri muutos, joka tämän parantumattomana huumeiden orjana pidetyn miehen elämässä tapahtui, auttoi paikkakuntalaisia arvostamaan entistä enemmän työmme luonnetta. Eräs nainen toi jopa nuoren, huumeita käyttävän poikansa valtakunnansaliin nähdäkseen, voisivatko todistajat parantaa tämän.

Hän tutkii Raamattua löytääkseen totuuden

Maaseudulla ihmiset arvostavat yleensä niin paljon totuutta, että se saattaa maailmallisesti viisaat häpeään (1. Korinttolaisille 1:26, 27). Adelina, ujo keski-ikäinen nainen, on yksi näistä arvostavista ihmisistä. Hän suhtautui katoliseen uskoonsa hyvin vakavasti. Joka aamu hänellä oli tapana polvistua rukoilemaan ja toistamaan Isä meidän- ja Ave Maria -rukousta monta kertaa. Hän osoitti rukouksensa viikon jokaisena päivänä eri ”pyhimykselle” – varmistaakseen sen, että ainakin jotkin rukoukset kuultaisiin.

Kun Adelina alkoi tutkia Raamattua, hän suuntasi tämän saman uskonnollisen intonsa vasta löytämäänsä uskoon. Ei edes hänen ujoutensa pidätellyt häntä, vaikka kun hän miehensä kanssa tuli ensimmäistä kertaa valtakunnansalille, heiltä meni kymmenen minuuttia ennen kuin he olivat keränneet kylliksi rohkeutta mennä sisään. Mutta sisälle päästyään hän kuunteli tarkkaavaisesti. Erään kerran hän sai tietää Kristuksen tuhatvuotisesta hallituskaudesta. Tämä aihe vetosi häneen voimakkaasti, ja kun hän palasi kotiin, hän halusi lukea siitä lisää omasta Raamatustaan. Mutta ei hän eikä hänen miehensäkään tiennyt, missä siitä kerrotaan, vaikka he ajattelivat, että siitä puhutaan Ilmestyskirjassa. Niinpä Adelina alkoi sinä yönä lukea Ilmestyskirjaa, ja hän jatkoi lukemista, kunnes hän varhaisina aamun tunteina pääsi vihdoin lukuun 20.

Eräällä toisella kerralla Adelina oppi, että miehen on sopivaa edustaa vaimoaan rukouksessa. Vaikka hänen miehensä olikin halukas esittämään rukouksen, tämä ei tiennyt, mitä sanoa siinä. Tuona samana iltana Adelina päätti etsiä neuvoja Raamatusta. Kahdelta yöllä hän herätti miehensä kertoakseen, että hän oli löytänyt Matteuksen 6. luvun, jossa tarkastellaan rukousaihetta yksityiskohtaisesti. Luettuaan Jeesuksen antamat ohjeet hänen miehensä esitti lopulta yhteisen rukouksen heidän molempien puolesta. Nykyään sekä Adelina että hänen miehensä ovat Jehovan todistajia.

Erinomaisia tuloksia

Kun innokkaat Jehovan palvelijat ovat todistaneet lähes 25 vuotta maaseutualueilla, hyvä uutinen on kiirinyt Espanjan joka kolkkaan. Siitä voidaan sanoa samoin kuin Vähästä-Aasiasta ensimmäisellä vuosisadalla: Jehovan sanaa viedään kaikkialle koko maahan (Apostolien teot 13:49). Tämän vuoksi tuhannet kylien asukkaat ovat osoittaneet vastakaikua sanomalle.

Perusteellinen saarnaaminen maaseutualueilla vaatii niin Espanjassa kuin muuallakin kärsivällisyyttä ja uhrautuvaisuutta. Mutta koska Jumalan tahto on, että ”kaikenlaiset ihmiset” pelastuvat, Jehovan todistajat etsivät mielellään arvostusta osoittavia ihmisiä (1. Timoteukselle 2:4). Ja kuten edellä kerrotut kokemukset osoittavat, Jehova on palkinnut runsaasti ne ponnistelut, joihin on ryhdytty saarnattaessa kylästä kylään Espanjassa.

[Alaviitteet]

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

RANSKA

PORTUGALI

ESPANJA

BALEAARIT

KANARIANSAARET

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

Vilac, Lérida

[Kuvan lähdemerkintä s. 24]

Puebla de Sanabria, Zamora

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Casarabonela, Málaga

[Kuvan lähdemerkintä s. 25]

Sinués, Huesca

[Kuvan lähdemerkintä s. 26]

Lekeitio, Vizcaya