Saarnaamistyö vastakohtien maassa

KENGURUT, koalat, vompatit ja vesinokkaeläimet, Ayers Rock ja Iso valliriutta – nämä nimet tulevat usein ihmisten mieleen, kun he ajattelevat Australiaa. Mutta niin yllättävää kuin se voikin olla, suurin osa australialaisista ei ole luultavasti koskaan käynyt Ayers Rock -jättiläiskivellä tai Isolla valliriutalla eikä nähnyt koalaa, vompattia tai vesinokkaeläintä eläintarhan ulkopuolella. Tämä johtuu siitä, että 85 prosenttia maan 17,3 miljoonasta asukkaasta on kaupunkilaisia ja asuu viidessä suuressa rannikkokaupungissa.

Kun lähdetään rantaviivalta ja matkustetaan noin 200 kilometriä, alkaa tämän mantereen kuuluisa sisämaa. Maasto muuttuu rehevistä sademetsistä ja hedelmällisistä maanviljelysalueista kuumaksi, kuivaksi, aroksi, jossa menestyvät vain piikkipensaikot sekä heinä- ja ruohomättäät. Sisämaassa on kuitenkin elämää. Suuret maatilat, joilla kasvatetaan lampaita tai karjaa, levittäytyvät satojen neliökilometrien alueelle. Kauempana sisämaassa on paahtavan kuumia autiomaita, joissa toisinaan kuolee ihmisiä puutteellisten varotoimien vuoksi.

Hyvä uutinen kukoistaa

Tässä maassa Jumalan valtakunnan hyvää uutista saarnataan tällaisissa maisemissa. Tuhannet osoittavat vuosittain vastakaikua Jumalan lupaukselle vanhurskaasta uudesta maailmasta. Viime palvelusvuonna Valtakunnan julistajien määrä kohosi yli 57 000 julistajan huippuun, joka on lähes kaksi kertaa enemmän kuin oli julistajia kymmenen vuotta sitten. Vaikka suurin osa julistajista, kuten suurin osa asukkaistakin, asuu rannikon suurkaupungeissa, hyvä uutinen kukoistaa myös sisämaassa.

Saadaksemme välähdyksen siitä, minkälaista on saarnata tässä suuressa vastakohtien maassa, lähtekäämme maan viidestä piirivalvojasta yhden piirivalvojan ja hänen vaimonsa mukaan, kun he vierailevat joissakin kaukaisten sisämaan alueiden seurakunnissa. Heidän matkansa käsittää Länsi-Australian osavaltion, puolet Queenslandin osavaltiosta ja koko Pohjoisterritorion, alueen joka on yli 4,7 miljoonan neliökilometrin suuruinen. Se on kooltaan lähes yhtä suuri kuin Eurooppa, jos entisen Neuvostoliiton alue jätetään pois.

Matkamme alkaa Perthistä, joka on Länsi-Australian pääkaupunki. Tässä täysin nykyaikaisessa 1,2 miljoonan asukkaan kaupungissa on nyt 49 Jehovan todistajien seurakuntaa. Englanninkielisten seurakuntien lisäksi kaupungissa on espanjan-, italian-, kreikan- ja portugalinkielisiä seurakuntia sekä muunkielisiä pienempiä ryhmiä. Lisäksi yksi seurakunta koostuu yksinomaan alkuasukasveljistä ja -sisarista, jotka keskittävät saarnaamistoimintansa maanosan alkuasukasväestöön. Monet näistä nöyristä ihmisistä osoittavat nyt vastakaikua Valtakunnan sanomalle. Mutta millaista on näiden suurkaupunkien ulkopuolella?

Perthistä matkustamme 1 800 kilometriä pohjoiseen Port Hedlandiin, jossa on määrä pitää kierroskonventti. Useimmat 289 läsnäolijasta ovat matkustaneet 200–700 kilometriä ollakseen paikalla. Heitä tulee syrjäseuduilta, joissa matkaa lähimpään seurakuntaan voi olla 250 kilometriä päällystämättömiä teitä pitkin, joilla terävät kivet puhkovat usein auton renkaita. Tällä alueella kolme seurakuntaa on vastikään rakentanut valtakunnansalin pikarakennusmenetelmällä.

Pikasaleja syrjäseuduille

On aivan erilaista rakentaa valtakunnansali tällaiselle alueelle kuin johonkin suureen kaupunkiin! Useimmat rakennustarvikkeet täytyy tuoda rekka-autoilla Perthistä saakka, joka sijaitsee 1 600 kilometrin päässä etelässä. Sadat veljet ja sisaret matkustavat sovittuna viikonloppuna tämän matkan ja enemmänkin rakentaakseen valtakunnansalin 40–45 asteen kuumuudessa. Tällainen pieneen syrjäiseen yhdyskuntaan saapuva ihmistulva on itsessään valtava todistus. Kun Tom Priceen, pieneen rautakaivoskaupunkiin, rakennettiin valtakunnansali, paikallisen sanomalehden etusivulla luki: ”Sydämellinen tervetuliaistoivotus vapaaehtoisille ammattimiehille ja apulaisille, jotka ovat mukana Jehovan todistajien valtakunnansalin kolmipäiväisessä ’pikarakentamisessa’ Tom Priceen.”

Näytti siltä, että lähes jokainen paikkakuntalainen halusi olla yhteistyössä. Eräs antelias rekanomistaja pyysi veljiltä lahjoitusta polttoainekuluihin niiden 11 000:n Australian dollarin sijasta, jotka 50 tonnin painoisten rakennustarvikkeiden kuljettaminen olisi normaalisti maksanut. Paikalliset maalausurakoitsijat lahjoittivat sata litraa maalia. Jotkut maansiirtourakoitsijat antoivat käyttää koneitaan, ja kaivosyhtiö antoi nosturinsa käyttöön ilmaiseksi. 300:n vierailijan majoittaminen oli ongelma, mutta paikkakuntalaiset olivat huomattavan yhteistyöhaluisia. Jotkut soittivat ja tarjosivat majoitusta. Eräs mies soitti ja sanoi, että hän olisi viikonloppuna poissa kotoa mutta jättäisi takaoven auki. Hän sanoi: ”Taloni on käytettävissänne hankkeen ajan.”

Eräs hauska tapaus sattui, kun joillekin veljille annettiin osoite, josta heidän piti hakea paikalliselle kierrokselle kuuluva peräkärry. He ihmettelivät nähdessään portin pielessä kilven, jossa luki: ”Uskonnolliset käynnit kielletty.” Pihalla oli kuitenkin peräkärry. Niinpä he kertoivat talossa olevalle naiselle vievänsä mukanaan peräkärryn, joka oli täynnä roskia. Ollessaan tyhjentämässä sitä, he yhtäkkiä tajusivat, ettei se ollutkaan kierroksen peräkärry! Kun peräkärryn omistaja tuli kotiin, hänen vaimonsa kertoi hänelle, että Jehovan todistajat olivat vieneet hänen peräkärrynsä. Veljet palasivat pian tyhjän peräkärryn kanssa ja selittivät erehdyksen. Syntyi kiinnostava keskustelu, ja näillä entisillä vastustajilla oli monia kysymyksiä, jotka koskivat meitä ja työtämme. He halusivat nyt kovasti tulla katsomaan uutta valtakunnansalia.

Hyvän uutisen saarnaaminen tällä alueella vaatii kestävyyttä. Ensinnäkin matkat ovat pitkiä. Eräs tienraivaajasisar ja hänen aviomiehensä ajavat säännöllisesti yli 350 kilometriä päällystämättömiä, pöliseviä teitä Port Hedlandista Marble Bariin tekemään uusintakäyntejä ja johtamaan raamatuntutkisteluja. Marble Bar on Australian kuumimpia paikkoja: lämpötila nousee usein 50 asteeseen loka–maaliskuussa.

Kohti pohjoiskärkeä

Darwin, joka sijaitsee 2 500 kilometrin päässä pohjoisessa, on seuraava kierroskonventtikaupunkimme. Piirivalvoja ja hänen vaimonsa käyttävät pitkät ajotunnit henkilökohtaiseen tutkimiseen. Ensin he lukevat päivän tekstin ja tarkastelevat sitä. Sitten he kuuntelevat nauhalta Raamatun lukemista. He ajavat vuorotellen, ja samoin he myös lukevat vuorotellen kirjoituksia Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdistä.

Muuan liikennemerkki kehottaa heitä varomaan roadtrain-ajoneuvoyhdistelmiä. Ne ovat pitkiä vetoautoja, joiden perässä on kolme tai neljä perävaunua, ja tämän yhdistelmän yhteispituus voi olla jopa 55 metriä. Näin ollen tällaisten ajoneuvoyhdistelmien ohittaminen vaatii pitkän matkan. Niillä kuljetetaan karjaa ja tarvikkeita syrjäisiin kaupunkeihin.

Sää on aina kuuma ja maa kuivaa. Tätä karua maisemaa voisi erehdyksessä luulla valtavaksi hautausmaaksi, sillä maassa on tasaisin välein muurahaiskekoja. Niiden väri vaihtelee sen maaperän mukaan, josta muurahaiset ovat rakentaneet keon, ja niiden korkeus voi olla 1–2,5 metriä. Kun matkaajamme myöhemmin ylittävät Victoriajoen, heidän huomionsa kiinnittyy moniin käsin kirjoitettuihin kilpiin. Yhdessä sanotaan: ”Vaara! Uiminen kielletty. Näissä joissa on ihmissyöjäkrokotiileja.” Viisaasti he päättävät kylpeä ja virkistäytyä jossakin muualla!

Lopulta he pääsevät Australian pohjoiskärkeen, joka tunnetaan yleisesti nimellä ”Top End”. Darwinissa, Pohjoisterritorion pääkaupungissa, on kaksi suurta Jehovan todistajien seurakuntaa. Kierroskonventissa voi helposti nähdä, että Darwinissa ovat edustettuina lukuisat kulttuurit. Tutustumme 30-vuotiaaseen Charlesiin, joka on kotoisin sodan repimästä Itä-Timorista Indonesiasta. Hänen kiinalaiset vanhempansa opettivat hänet palvomaan esi-isiä. Hän harrasti myös tiiviisti taistelulajeja. Niistä eroon pääseminen ei ollut helppoa, koska ne ovat voimakkaasti sidoksissa spiritismiin. Pitäen kuitenkin mielessään Jeesuksen lupauksen siitä, että ”totuus vapauttaa teidät”, hän pääsi eroon tästä elämäntavastaan (Johannes 8:32). Hän sanoo: ”Nykyään minulla on hyvä omatunto Jehovan edessä, ja palvelen tällä hetkellä avustavana palvelijana. Tavoitteenani on päästä palvelijain valmennuskouluun.”

Seuraavaksi tutustumme Beverlyyn, joka tulee Papua-Uudesta-Guineasta. ”Aluksi emmin todistaa valkoihoisille”, tämä sisar tunnustaa, ”koska englanti ei ole äidinkieleni ja minun oli vaikea ymmärtää tiettyjä ilmauksia samoin kuin australialaista korostusta. Mutta kun muistin, että Raamattu kehottaa meitä luottamaan Jehovaan ja maistamaan ja katsomaan, kuinka hän on hyvä, aloitin kokoajanpalveluksen tammikuussa 1991. Ensimmäinen raamatuntutkisteluoppilaani on nyt tienraivaaja. Kaksi hänen tyttäristään on myös omaksunut totuuden, ja toinen heistä on aviomiehensä kanssa tienraivaajana.”

Ennen kuin lähdemme Darwinista, teemme pienen 250 kilometrin matkan itään Kakadun kansallispuistoon, joka on tunnettu lukuisista linnuistaan. Täällä tapaamme Debbien, joka on ainut hyvän uutisen julistaja koko alueella. Kysymme häneltä, miten hän onnistuu pysymään hengellisesti vahvana ollessaan näin erillään. Hän vastaa: ”Ensiksikin rukouksen avulla. – – Ja saan lohdutusta sellaisista raamatunkohdista kuin Jesajan 41:10, joka sanoo: ’Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi: minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.’”

Jilkmigganissa, joka sijaitsee 450 kilometriä Darwinista etelään, tapaamme pienen alkuasukasryhmän. Tätä alkuasukasyhdyskuntaa pidettiin pitkään Jehovan todistajien yhdyskuntana, koska monet heistä osallistuivat konventteihin, vaikka kukaan ei ollut käynyt kasteella. Yhdyskunta tunnettiin puhtaudestaan. Jotkut ovat nyt iloksemme asennoituneet lujasti totuuden puolelle ja heidät on kastettu. He ovat ensimmäisiä maaseudulla asuvia alkuasukkaita, jotka ovat tehneet niin. Näiltä nöyriltä ihmisiltä vaaditaan todellista rohkeutta ja luottamusta Jehovan pyhään henkeen, kun he irrottautuvat heimonsa vuosisatoja vanhoista perinteistä ja spiritistisistä tavoista.

Alice Springsiin ja pois sisämaasta

Nyt on aika jättää pohjoiskärki ja lähteä 1 600 kilometriä etelään Alice Springsiin, joka sijaitsee Australian keskipisteessä, ”Punaisessa sydämessä”, lähellä kuuluisaa Ayers Rock -jättiläiskiveä. Täällä on ilmastoitu valtakunnansali ja miellyttävät istuimet konventin käytössä. Alueen kahdesta seurakunnasta tulee läsnäolijoita runsaat 130 henkeä. Olemme iloisia nähdessämme jälleen polynesialaisten, eurooppalaisten ja alkuasukkaiden nauttivan yhdessä kristillisestä veljeydestä.

Lopulta jätämme Alice Springsin ja lähdemme matkamme viimeiselle osuudelle matkustavan piirivalvojan ja hänen vaimonsa kanssa. Tämä matka vie meidät noin 2 000 kilometriä mantereen halki pohjoiseen ja itään. Samalla sanomme hyvästit sisämaalle, sillä lopulta saavumme Queenslandin rehevään trooppiseen sademetsään. Täällä Queenslandin pohjoisrannikolla – Ison valliriutan luona – on monia seurakuntia, joissa on erittäin paljon todistajia suhteessa asukasmäärään.

Matkamme ei kuitenkaan pääty ennen kuin käymme vielä yhdessä kierroskonventissa. Nousemme lentokoneeseen Cairnsissa – Queenslandin trooppisessa, Isosta valliriutasta tunnetussa kaupungissa – lähdemme Australian mantereelta ja lennämme Cape Yorkin niemimaan pohjoiskärjen yli, Torresinsalmen poikki Thursdaysaarelle. Tällä saarella on pieni, vain 23 julistajan seurakunta. Mikä ilo onkaan nähdä 63 hengen olevan läsnä matkamme viimeisessä konventissa!

Toivomme, että olet nauttinut silmäyksestämme Valtakunnan saarnaamistyöhön, jota tehdään tässä vastakohtien maassa. Ehkä jonakin päivänä voit vierailla kiehtovassa maassamme ja tavata itse veljiä ja sisaria, jotka suorittavat uskollisesti palvelustaan ainutlaatuisessa tehtävässään.

[Kartta/Kuva s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

Port Hedland

Canberra

Tom Price

Marble Bar

Newman

Darwin

Katherine

Alice Springs

Ayers Rock

Thursdaysaari

Cairns

Adelaide

Melbourne

Hobart

Sydney

Brisbane

Perth

[Kuva s. 24]

Perth, Länsi-Australian pääkaupunki

[Kuva s. 25]

Kadulla todistamisesta saadaan hyviä tuloksia