Jehova muuttaa ajat ja ajanjaksot Romaniassa

MUUTOSTEN tuulet puhalsivat Itä-Euroopan yli vuonna 1989. Hallitukset, jotka olivat aikoinaan kuin valloittamattomia linnoituksia, kaatuivat dominolaattojen tavoin muutamassa kuukaudessa. Poliittisten muutosten ohella tapahtui sosiaalisia, taloudellisia ja – mikä kiinnostavinta Jehovan todistajien kannalta – uskonnollisia muutoksia. Maassa toisensa jälkeen Jehovan todistajat tunnustettiin virallisesti ja heille annettiin jälleen vapaus harjoittaa uskonnollista toimintaansa.

Romanian tilanne vaikutti kuitenkin toisenlaiselta. Hallituksella oli niin luja ote ihmisiin, että muutosten tuulilla näytti olevan vain vähän vaikutusta. Kun tuon maan Jehovan todistajat kuulivat, mitä muissa Itä-Euroopan maissa tapahtui, he pohdiskelivat: ”Saammeko me koskaan nauttia palvontavapaudesta ennen Harmagedonia?” He kaipasivat sydämessään aikaa, jolloin he voisivat kokoontua hengellisten veljiensä ja sisartensa kanssa kristillisiin kokouksiin, saarnata hyvää uutista julkisesti ja tutkia avoimesti raamatullista kirjallisuuttaan tarvitsematta koko ajan piilotella sitä. Kaikki tämä vaikutti vain unelmalta.

Sitten tämä unelma toteutui! Se tapahtui joulukuussa 1989. Kaikkien hämmästykseksi Ceauşescun hallitus kaatui yllättäen. Yhtäkkiä nuo kristityt olivat vapaita. Jehovan todistajat tunnustettiin Romaniassa laillisesti uskonnollisena järjestönä 9. huhtikuuta 1990. Jehova oli muuttanut 17 000 toimeliaan todistajan ajat ja ajanjaksot. (Vrt. Daniel 2:21 [”hetket”, KR-38; ”ajanjaksot”, UM].)

Pitkä historia

Vuonna 1911 Carol Szabo ja Josif Kiss palasivat Romaniaan Yhdysvalloista, missä he olivat oppineet Raamatun totuuden ja vihkineet elämänsä Jehovalle tehdäkseen hänen tahtonsa. He halusivat kertoa hyvää uutista maanmiehilleen. Heti Romaniaan saavuttuaan he alkoivat saarnata. Kun ensimmäinen maailmansota syttyi, heidät vangittiin toimintansa vuoksi. Heidän kylvämänsä Valtakunnan siemenet alkoivat kuitenkin tuottaa tuloksia. Kun työ järjestettiin uudelleen vuonna 1920, Romaniassa oli noin 1 800 Valtakunnan julistajaa.

Balkanilla leimunnut kumouksellinen henki vaikutti entistä enemmän Romaniassa, ja mellakat rehottivat. Näistä vaikeista ajoista huolimatta hengelliset veljemme jatkoivat työtä. Vuonna 1924 Vartiotorni-seura avasi Regina Marian katu 26:ssa Cluj-Napocassa toimiston, josta käsin valvottiin Romanian, Unkarin, Bulgarian, Jugoslavian ja Albanian työtä.

Poliittinen tilanne muuttui kuitenkin hyvin jännittyneeksi, ja viranomaisten aiheuttamien vaikeuksien lisäksi ongelmia oli järjestön sisälläkin. Vuoden 1930 Vuosikirjassa (engl.) kerrotaan: ”Koska hänestä, jonka Seura lähetti sinne, tuli uskoton, ystävät ovat hajaantuneet ja heidän luottamuksensa on suuresti horjunut. Seura on etsinyt tilaisuutta elvyttää tämän maan työ, mutta paikalliset viranomaiset estävät kaiken, ja meidän täytyy odottaa, kunnes Herra avaa suotuisamman tien.” Sitten vuonna 1930 Martin Magyarosi, vuonna 1922 kastettu romanialainen todistaja, nimitettiin uudeksi haaratoimistonpalvelijaksi, ja toimisto muutti myöhemmin Crişana-katu 33:een Bukarestiin. Pitkän taistelun jälkeen Seura rekisteröitiin lopulta laillisena yhdistyksenä Romaniassa vuonna 1933.

Vaikeudet jatkuivat

Romanian todistajat kohtasivat edelleen ankaria koetuksia. Vuoden 1936 Vuosikirjassa (engl.) kerrotaan: ”Todennäköisesti veljet eivät missään muussa osassa maailmaa kohtaa työssään suurempia vaikeuksia kuin Romaniassa.” Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta vuoden 1937 palvelusraporttien mukaan Romaniassa oli 75 seurakuntaa, joissa oli yhteensä 856 julistajaa. Muistonvietossa oli läsnä 2 608 henkeä.

Kun toinen maailmansota alkoi, Romania ei säästynyt siltä. Syyskuussa 1940 kenraali Ion Antonescu kaappasi hallitusvallan ja alkoi hallita samaan tapaan kuin Hitler. Terroriteot olivat jokapäiväisiä. Satoja veljiämme vangittiin, hakattiin ja kidutettiin. Veli Magyarosi vangittiin vuoden 1942 syyskuussa, mutta hän pystyi kuitenkin valvomaan Transilvaniassa tehtävää työtä vankilasta käsin.

Vaino jatkui, kun Hitlerin joukot pyyhkäisivät maan yli vuonna 1944. Bukarestista lähetetty raportti kuvailee natsihallinnon aikaisia oloja: ”Tämän maan Jehovan todistajia vainottiin hirvittävällä tavalla. Monia meistä vangittiin yhdessä kommunistien kanssa, ja Hitleriä kannattavat papit väittivät meitä pahemmiksi kuin kommunistit olivat; saimme 25 vuoden tai elinkautisia vankeustuomioita tai kuolemantuomioita.”

Lopulta sota päättyi, ja 1. kesäkuuta 1945 Seuran Bukarestissa sijainnut toimisto jatkoi toimintaa. Vaikka paperin saanti tuotti vaikeuksia, antaumukselliset työntekijät painoivat yli 860 000 kirjasta ja yli 85 000 Vartiotornia romanian ja unkarin kielellä. Jehova siunasi runsaasti heidän kovaa työtään. Vuoteen 1946 mennessä oli kastettu noin 1 630 uutta. Tuon vuoden kohokohta oli Bukarestissa 28. ja 29. syyskuuta pidetty konventti. Papit tekivät parhaansa häiritäkseen tätä konventtia ja keskeyttääkseen sen mutta epäonnistuivat siinä, ja esitelmässä oli läsnä noin 15 000 henkeä. Se oli ensimmäinen kerta, kun Romanian veljet pystyivät pitämään tällaisen konventin.

Seura lähetti veli Alfred Rütimannin Sveitsin haaratoimistosta Romaniaan. Elokuussa 1947 hän saattoi puhua yli 4 500 veljelle 16 paikassa ja vahvistaa heitä edessä olevaa aikaa varten. Pian todistajat kohtasivat taas vaikeuksia; tällä kertaa niitä aiheutti kommunistihallitus. Helmikuussa 1948 viranomaiset kielsivät paino- ja saarnaamistoimintamme. Sitten elokuussa 1949 Alion-katu 38:ssa sijainneeseen toimistoon tehtiin ratsia, ja monet veljet, myös veli Magyarosi, vangittiin sen jälkeen. Tällä kertaa heitä syytettiin imperialisteiksi ja heidät lähetettiin vankiloihin tai työleireille. Työ oli kielletty seuraavien 40 vuoden ajan, ja Jehovan todistajat joutuivat kärsimään suuresti. Vihollisen aiheuttamat järjestön sisäiset ongelmat vaikeuttivat tilannetta entisestään. Lopulta Ceauşescun hallitus kaatui vuonna 1989, ja todistajat olivat vapaita! Miten he käyttäisivät vapautensa?

Julkinen saarnaaminen alkaa uudelleen

Jehovan todistajat eivät hukanneet aikaa. He alkoivat heti saarnata talosta taloon. Se ei ollut kuitenkaan helppoa, koska he olivat vuosia tehneet rohkeasti tätä työtä maan alla todistaen vapaamuotoisesti. He jännittivät julkista saarnaamista. Se oli suurimmalle osalle täysin uutta, eikä kukaan heistä ollut saarnannut ovelta ovelle 1940-luvun lopun jälkeen. Millaisia tuloksia he saavat? Katsotaanpa.

Aloittakaamme 2,5 miljoonan asukkaan pääkaupungista Bukarestista. Kaksi vuotta sitten kaupungissa oli vain neljä seurakuntaa. Nyt niitä on kymmenen, ja vuoden 1992 muistonviettoon kokoontui yli 2 100 henkeä. Joitakin uusia seurakuntia voitaneen pian perustaa, koska siellä johdetaan monia edistyviä Raamatun kotitutkisteluja.

Craiova on noin 300 000 asukkaan kaupunki maan lounaisosassa. Vuonna 1990 koko kaupungissa oli vain noin 80 todistajaa. Sitten tienraivaushenki levisi ystävien parissa, ja työ meni voimakkaasti eteenpäin. Yksistään vuonna 1992 kastettiin 74 henkeä, ja parhaillaan johdetaan yli 150:tä raamatuntutkistelua. Julistajia on nyt yli 200, ja he etsivät innokkaasti sopivaa valtakunnansalin paikkaa.

Tirgu-Muresissa eräs todistajasisar ja kaksi veljeä menivät ortodoksisen papin luokse saadakseen sisaren nimen poistetuksi kirkonkirjoista. Saatuaan tietää heidän käyntinsä tarkoituksen pappi kutsui heidät sisään, ja he kävivät erinomaisen keskustelun. Sitten pappi sanoi: ”Kadehdin teitä, mutta en pahassa mielessä. Meidän pitäisi tehdä sitä työtä, jota te teette. On häpeä, että ortodoksinen kirkko on nukkuva jättiläinen!” Hän otti kirjasen Tulisiko sinun uskoa kolminaisuuteen? ja Vartiotorni-lehden. Sisar on onnellinen siitä, ettei hän kuulu enää tähän ”nukkuvaan jättiläiseen” (Ilmestys 18:4).

On merkittävää, että enemmistö niistä, jotka oppivat tänä aikana totuuden, on nuoria. Miksi? Ilmeisesti he odottivat paljon tältä hallituksenvaihdokselta mutta pettyivät. He iloitsevat siitä tiedosta, että vain Jehovan valtakunta voi ratkaista ongelmamme pysyvästi (Psalmit 146:3–5).

Suuria asoita tapahtuu pienissä paikoissa

Ocoliş on pieni pohjoisromanialainen kylä. Vuonna 1920 Pintea Moise -niminen mies palasi Venäjän rintamalta, jossa hänet oli otettu sotavangiksi. Hän oli aikoinaan ollut katolilainen, mutta ennen paluutaan hänestä oli tullut babtisti. Kolme viikkoa myöhemmin hänen luonaan kävi raamatuntutkijoita, joina Jehovan todistajat tuohon aikaan tunnettiin. Tuon käynnin jälkeen hän vakuutti: ”Nyt olen löytänyt totuuden Jumalasta!” Vuonna 1924 Ocolişissa oli 35 hengen ryhmä.

Nykyään 473 paikkakuntalaisesta 170 on Valtakunnan julistajia. Jokaisen julistajan alueena on parisen taloa, ja he saarnaavat myös lähikylissä. He ovat kuitenkin myönteisiä. He rakensivat vastikään 400-paikkaisen, kauniin valtakunnansalin. Paikalliset todistajat tekivät kaiken työn itse.

Veljet Szabo ja Kiss olivat asettuneet asumaan Valea Largăan vuonna 1914. Vuonna 1991 sen 3 700 asukkaasta 582 oli Valtakunnan julistajia, ja siellä oli kahdeksan seurakuntaa. Vuoden 1992 muistonvietossa oli läsnä 1 082 henkeä – lähes joka kolmas laakson asukas.

Erikoistienraivaajat valmistavat tietä

Erikoistienraivaajien osuus hyvän uutisen viemisessä syrjäseutujen asukkaille on suuri. Heti kun saarnaamisvapaus annettiin, Ionel Alban alkoi julistaa kahdessa kaupungissa: kaksi päivää viikossa Orşovassa ja viisi päivää Turnu-Severinissä.

Ionelin saapuessa Orşovaan siellä ei ollut ainuttakaan Jehovan todistajaa. Ensimmäisellä viikolla hän aloitti raamatuntutkistelun 14-vuotiaalle pojalle. Poika teki niin paljon muutoksia elämässään kahdessa kuukaudessa, että myös eräs hänen ystävänsä ja naapurinsa rupesivat tutkimaan. Naapuri, Roland, joka oli katolilainen, edistyi hämmästyttävällä tavalla. Jo puolentoista kuukauden päästä hän oli Ionelin mukana saarnaamassa, ja viiden kuukauden kuluttua hänet kastettiin. Hän ryhtyi heti kokoaikaiseksi sananpalvelijaksi. Hänen äitinsäkin alkoi tutkia, ja tämä kastettiin vuoden 1992 ”Valon kantajien” piirikonventissa. Orşovassa on nyt kymmenen julistajaa, ja he johtavat 30:tä Raamatun kotitutkistelua.

Turnu-Severinissä totuuden omaksui ensimmäisenä sen hotellin vastaanottovirkailija, johon Ionel majoittui. Kahden kuukauden kuluttua hänestä tuli kastamaton julistaja, ja kolmen kuukauden perästä hänet kastettiin. Nyt hän on yksi kaupungin 32 julistajasta, jotka johtavat yhteensä 84:ää Raamatun kotitutkistelua.

Eräs toinen erikoistienraivaaja, Gabriela Geica, palveli vakituisena tienraivaajana silloinkin, kun työmme oli kielletty. Hän halusi palvella siellä, missä tarvitaan enemmän julistajia. Hänelle määrättiin valtava alue. Joskus hän matkusti 100–160 kilometriä käydäkseen kiinnostuneiden luona. Hän työskenteli muun muassa Motrun kaupungissa, missä oli vain neljä todistajaa. ”Toiminnan lisääntyessä Motrussa papit ja eri uskonnolliset ryhmät alkoivat vastustaa meitä”, hän kertoo. ”He saivat pormestarin ja poliisin painostamaan perheitä, jotka majoittivat minut. Nämä heittivät minut ulos, joten minun täytyi etsiä majapaikka melkein joka toinen kuukausi.”

Gabriela alkoi johtaa tutkistelua eräälle orşovalaiselle ateistille, joka sanoi, ettei hän ollut kiinnostunut uskonnosta eikä Raamatusta. Mutta tutkittuaan vain neljä kuukautta nainen alkoi puolustaa Raamattua. Hän säilytti nuhteettomuutensa, vaikka hänen aviomiehensä lukitsi hänet ulos illalla ja uhkasi ottaa avioeron tai tappaa hänet. Jo ennen kastettaan hän johti kymmentä raamatuntutkistelua.

Suurenmoisia tulevaisuudennäkymiä edessä

Elokuussa 1992 Romanian 286 seurakunnassa toimi ennätysmäärä julistajia: 24 752 henkeä. Muistonvietossa oli läsnä yli 66 000 henkeä. Bukarestin pienen haaratoimiston 17 työntekijää tekevät parhaansa huolehtiakseen veljiensä hengellisistä tarpeista. He odottavat suuremman haaratoimiston rakentamisen alkavan piakkoin.

Romanian Jehovan todistajat eivät voi muuta kuin ihmetellä muutamien viime vuosien nopeita muutoksia. He ovat kiitollisia Jehova Jumalalle siitä, että he ovat osa kansainvälistä seurakuntaa, joka kantaa hänen nimeään sekä antaa ihmisille täsmällistä tietoa hänestä ja hänen muuttumattomasta tarkoituksestaan. Kärsittyään monet vuodet vaikeuksia ja vainoa he ovat hyvin kiitollisia Jehovalle siitä, että hän on tosiaankin muuttanut ajat ja ajanjaksot Romaniassa.

[Kartta s. 23]

(Ks. painettu julkaisu)

UNKARI

ROMANIA

Bukarest

Cluj-Napoca

Craiova

Tirgu-Mures

Orşova

Turnu-Severin

Motru

Turda

BULGARIA

[Kuvat s. 24, 25]

1. Noin 700 todistajaa kokoontuneena metsään vuonna 1947

2. Vuonna 1946 pidetyn esitelmän jakeluilmoitus

3. Alba Iulian konventti vuonna 1992

4. Todistamista Cluj-Napocassa nykyään

5. Turdan lähellä sijaitseva valtakunnansali

6. Bukarestin Beetel-perhe