”Kaikenlaisia ihmisiä” tavoitetaan Belgiassa
APOSTOLI Paavali muistutti voideltuja kristittyjä tovereitaan siitä Jumalan tahdosta, että ”kaikenlaiset ihmiset pelastuisivat ja tulisivat totuuden täsmälliseen tuntemukseen”. Tämän vuoksi heidän tuli rukoilla, että heidän annettaisiin viettää ”rauhallista ja hiljaista elämää”, niin että he saisivat julistaa Valtakunnan hyvää uutista kaikille, joilla oli kuuleva korva. (1. Timoteukselle 2:1–4.)
Nykyään se, että hyvää uutista viedään ”kaikenlaisille ihmisille”, on saanut aivan erityisen merkityksen Belgian Jehovan todistajien keskuudessa. Toisen maailmansodan jälkeen tämä pieni valtio, joka mahtuisi vaivatta Tanganjikajärveen tai Michiganjärven toiseen puoliskoon, on käynyt läpi rajuja muutoksia väestö- ja kulttuurirakenteessaan. Kolmen perinteisen yhteisön – flaamien (hollantilaisten), ranskalaisten ja saksalaisten – lisäksi Belgiassa on tätä nykyä lukuisia eri kieliä puhuvia ja monista eri kulttuureista lähtöisin olevia ryhmiä. Väestöön kuuluu arabeja, turkkilaisia, intialaisia, kiinalaisia, filippiiniläisiä, afrikkalaisia ja amerikkalaisia, vain muutamia mainitaksemme. Arvioiden mukaan yksi kymmenestä Belgian asukkaasta on ulkomaista syntyperää.
Belgian todistajilla onkin edessään sama haaste kuin muilla kristityillä tovereillaan kaikkialla maailmassa: hyvän uutisen vieminen ”kaikenlaisille ihmisille”. Millaista on saarnata tällaisen kansallisuuksien kirjon keskellä? Miten lähestytään ihmisiä, joilla on täysin erilainen kulttuuri- ja uskonnollinen tausta? Entä miten nämä suhtautuvat Raamatun sanomaan?
Aloitteellisuus tuo tuloksia
Valtakunnan hyvästä uutisesta puhuminen ”kaikenlaisille ihmisille” on iloinen ja jännittävä kokemus. Vilkkailta kaduilta, toreilta, joukkoliikennevälineistä ja kulkiessaan talosta taloon voi löytää kaikista maanosista tulleita ihmisiä. Pientä aloitteellisuutta osoittamalla Valtakunnan julistaja voi helposti saada keskustelun viriämään, ja usein tämä johtaa palkitseviin tuloksiin.
Eräs todistaja aloitti bussipysäkillä keskustelun afrikkalaisen naisen kanssa pelkällä lämpimällä hymyllä. Pian nainen ilmaisi olevansa iloinen siitä, että hän sai kuulla Jumalan valtakunnasta, ja halusi tietää enemmän Raamatusta. Hän otti Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdet ja antoi osoitteensa todistajalle. Kun tämä sanoi tulevansa pian käymään hänen luonaan, hän esitti vastalauseen. ”Ei, ei! Sovitaan tarkka aika, niin että olen kotona, kun tulet.”
Kun todistajan piti kolmen päivän kuluttua käydä tuon naisen luona, hän huomasi kadottaneensa osoitteen. Koska hän kuitenkin muisti kadun nimen, hän lähti tarkistamaan jokaisen talon katsoakseen, voisiko hän löytää afrikkalaisen nimen. Hän tuli kadun päähän löytämättä etsimäänsä. Mikä pettymys! Kun hän sitten oli lähdössä, hänen edessään seisoi yhtäkkiä, kuin tyhjästä ilmaantuneena, juuri tuo nainen, jota hän oli etsinyt, ja täsmälleen sillä hetkellä, joksi he olivat sopineet käynnistä! Raamatun kotitutkistelu lähti käyntiin.
Entä sitten erilaiset tavat, uskomukset ja perinteet? Miten toimia esimerkiksi hindujen kanssa? Muuan tienraivaaja muisteli, mitä hän oli lukenut kirjasta Puhu perustellen käyttämällä Raamattua. Siinä sanotaan: ”Sen sijaan että yrittäisit keskustella hindufilosofian monimutkaisuuksista, esitä Pyhässä Raamatussa olevia tyydyttäviä totuuksia. – – hänen Sanansa selvät totuudet tavoittavat niiden sydämen, jotka tuntevat vanhurskauden nälkää ja janoa.”
Juuri näin tienraivaaja toimi tavatessaan Kashin, intialaisen naisen, joka suostui raamatuntutkisteluun. Kashi edistyi tasaista vauhtia, eikä aikaakaan, kun hän jo puhui kaikille ystävilleen oppimastaan. Yhtenä päivänä tienraivaaja tapasi erään suurlähettilään vaimon, joka kysyi: ”Oletteko te se, joka opettaa Kashille Raamattua?” Tienraivaaja oli hyvin hämmästynyt, kun nainen sanoi: ”Mikä opettaja hän onkaan! Hän on saanut vakuutettua minut monista asioista. Kuvitelkaahan, hän, hindu, opettaa minulle, joka olen katolilainen, Raamattua!”
Filippiiniläisiä tavattaessa voi heti huomata, että useimmat heistä rakastavat Raamattua. He ovat sydämellisiä ja vieraanvaraisia, ja on hyvin helppoa alkaa keskustella heidän kanssaan. Muuan filippiiniläisnainen hankki empimättä itselleen kaksi lehteä, mutta koska hän oli katolilainen, hän heitti ne menemään. Muutaman viikon kuluttua hän otti jälleen kaksi lehteä ja jätti ne käsilaukkuunsa. Eräänä iltana hänen teki mieli lukea. Etsittyään jotain mielenkiintoista hän näki nuo lehdet. Hän alkoi epäröiden lukea niitä, ja hänen kiinnostuksensa kasvoi. Pian sen jälkeen hänen ovelleen tuli todistaja, ja naisella oli paljon kysyttävää. Hän oli nyt ensimmäistä kertaa elämässään vertaillut katolisia uskomuksiaan siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Johdonmukainen, raamatullinen esitystapa sai hänet vakuuttumaan siitä, että hän oli vihdoin löytänyt totuuden.
”Lähetä leipäsi”
Monet ulkomaiset asukkaat ovat Belgiassa liikeasioissa tai työssä jossakin 150 lähetystöstä tai Euroopan yhteisöissä. Useimmat viipyvät vain muutaman vuoden. Todistaminen heille ja Raamatun tutkiminen heidän kanssaan voi aluksi näyttää hedelmättömältä. Raamatussa kuitenkin muistutetaan meitä: ”Lähetä leipäsi vetten yli, sillä ajan pitkään sinä saat sen jälleen.” (Saarnaaja 11:1.) Tulokset ovat usein yllättävän palkitsevia.
Näin kävi erään amerikkalaisen naisen kanssa, jolle muuan todistaja toi säännöllisesti lehdet. Jonkin ajan kuluttua todistaja kiinnitti huomiota Raamatun säännöllisen tutkimisen hyötyyn ja tarjoutui tutkimaan hänen kanssaan. Nainen suostui siihen ja edistyi nopeasti. Pian hän näki eron oikean ja väärän uskonnon välillä. Siksi hän poisti kodistaan kaikki uskonnolliset kuvat. Sitten tuli aika hänen palata Yhdysvaltoihin. Loppuiko hänen hengellinen edistymisensä siihen? Kuvittele, miten iloinen ja hämmästynyt kyseinen todistaja oli, kun toinen todistaja soitti hänelle Yhdysvalloista ja kertoi hänelle, että nainen oli jatkanut tutkimistaan, vihkinyt elämänsä Jehova Jumalalle ja oli kastettu! Itse asiassa hän palveli jo osa-aikaisena tienraivaajana.
Sama pitää paikkansa edellä mainituista Kashista, intialaisesta naisesta, ja filippiiniläisnaisesta. Palattuaan Intiaan Kashi jatkoi miehensä kanssa raamatuntutkisteluaan. Lopulta he molemmat vihkiytyivät Jehovalle ja alkoivat saarnata. Koska he asuivat sellaisella alueella, missä ei ollut muita todistajia, he antoivat kotinsa käytettäväksi seurakunnan kirjantutkistelun kokoontumispaikkana. Kashi palveli osa-aikaisena tienraivaajana siinä määrin kuin hänen terveytensä antoi myöten ja on johtanut kuutta Raamatun kotitutkistelua, joissa on mukana yhteensä 31 henkeä. Samoin filippiiniläisnainen muutti aikanaan Yhdysvaltoihin, edistyi vihkiytymiseen ja kasteeseen saakka ja aloitti vakituisen tienraivauksen. Tällaiset onnelliset tulokset ovat vain muutamia niistä monista, joista Valtakunnan julistajat iloitsevat Belgiassa saarnatessaan jatkuvasti alueensa ihmisille.
Kielten asettama haaste
Suorittaakseen tehtävänsä saarnata ”kaikenlaisille ihmisille” on haaratoimistolla oltava varastossaan raamatullista kirjallisuutta yli sadalla kielellä. Belgiassa on tällä hetkellä kymmenellä eri kielellä toimivia seurakuntia. 341 seurakunnasta 61 on vieraskielisiä, ja 26 000:sta Valtakunnan julistajasta 5 000 on ulkomaista syntyperää. Eräässä seurakunnassa on 25:stä eri maasta olevia miehiä ja naisia. Kuvittelehan heidän kokoustensa väriä ja moninaisuutta! Veljien keskuudessa vallitseva rakkaus ja ykseys on kuitenkin voimakas todiste tosi kristillisestä opetuslapseudesta (Johannes 13:34, 35).
Koska Belgiassa on niin monia asukkaita, joiden täytyy kuulla hyvää uutista vierailla kielillä, ovat jotkut julistajat ottaneet vastaan haasteen opetella vaikeita kieliä, esimerkiksi turkkia, arabiaa ja kiinaa. Heidän ponnistelunsa on palkittu runsaasti.
Ne jotka työskentelevät arabiväestön keskuudessa, ovat huomanneet, että he voivat usein sytyttää kiinnostuksen Raamattua kohtaan tuomalla esiin sen käytännöllisen arvon. Eräällä Valtakunnan julistajalla oli mielenkiintoinen keskustelu arabiprofessorin kanssa, mutta sitten hän ei kolmeen vuoteen onnistunut tapaamaan tätä uudestaan. Koska julistaja ei vähästä lannistunut, hän päätti jättää professorille pienen lapun, jossa oli raamatullisia kysymyksiä. Tämä kiinnosti professoria niin suuresti, että hän oli valmis tarkastelemaan Raamattua puolueettomasti. Hän oli niin hämmästynyt löytämästään, että hän ja hänen vaimonsa, molemmat muslimeja, käyttivät joitakin iltoja lukeakseen Raamattua yhdessä.
Niillä jotka yrittävät auttaa suurimmissa kaupungeissa olevaa huomattavaa kiinalaisväestöä, on toinenkin este voitettavanaan kielimuurin lisäksi. Useimmat kiinalaiset eivät usko Jumalan olevan Luoja tai Raamatun olevan Jumalan sana. He ovat yhtä kaikki uteliaita ja haluavat tietää, mistä siinä oikein on kyse. He ovat myös innokkaita lukijoita. Ei ole mitenkään epätavallista, että he lukevat läpi minkä tahansa saamansa raamatullisen kirjallisuuden, jopa pitkiä pätkiä Raamatusta, vain muutamassa päivässä. Jos heidän sydämentilansa on oikea, Jumalan sanan voima saa heidät toimimaan.
Erään kiinalaisen naisen mielestä oli hyvin vaikeaa hyväksyä ajatus Luojasta. Toisen tutkistelukerran aikana hänen silmiinsä nousivat kuitenkin kyyneleet, kun hän sanoi: ”Nyt uskon Jehova Jumalaan, sillä jos 40 eri miestä kirjoitti Raamatun yli 1 600 vuoden aikana ja se on silti täysin sopusoinnussa yhden teeman kanssa, on Jehova Jumalan täytynyt ohjata kirjoittamista. Se on aivan johdonmukaista!”
Muuan todistaja lähestyi erästä toista kiinalaista naista raitiovaunussa. ”Oletteko kristitty?” tämä kysyi todistajalta. Sitten hän sanoi olevansa erittäin pettynyt, koska hän näki niin paljon ristiriitaisuuksia niiden keskuudessa, jotka väittävät olevansa kristittyjä. Todistaja oli hänen kanssaan samaa mieltä mutta selitti, ettei Raamattu ole ristiriitainen. Juuri silloin naisen oli jäätävä pois. Hän antoi todistajalle osoitteensa, ja kun tämä tuli hänen luokseen, nainen huudahti: ”Kunpa vain olisin tiennyt, olisin kulkenut tuolla raitiovaunulla jo vuosi sitten!” Kun häneltä kysyttiin, mitä hän tarkoitti, hän vastasi: ”Tämä oli ensimmäinen kerta, kun menin yliopistolle raitiovaunulla. Voitteko kuvitella? Minulta on mennyt yksi vuosi hukkaan!” Hän oli todella onnellinen voidessaan tutkia Raamattua edes muutaman kuukauden ennen paluutaan Kiinaan.
Tällaiset kokemukset ovat opettaneet Belgian todistajille jotakin. ”Kylvä siemenesi aamulla äläkä hellitä kättäsi ehtoollakaan; sillä et tiedä, tuoko onnistuu vai tämä vai onko kumpikin yhtä hyvä”, sanotaan Raamatussa (Saarnaaja 11:6). Ne ponnistelut, joita on tehty kieleen, tapoihin ja perinteisiin liittyvien esteiden voittamiseksi, ovat olleet tulosten arvoisia. Sydäntä lämmittävä vastakaiku todistaa ennen kaikkea sen, ettei Jumala tosiaankaan ”ole puolueellinen, vaan jokaisessa kansassa se, joka pelkää häntä ja toteuttaa vanhurskautta, on hänelle otollinen” (Apostolien teot 10:34, 35).