Nigerian korkein oikeus vaalii uskonnonvapautta
KYLÄLÄISET ryöstävät maanviljelijän sadon. Jotkut kääntävät muurarin kodin ylösalaisin ja vievät hänen työkalunsa. Toiset estävät naista ostamasta ja myymästä. Mistä tällainen huono kohtelu johtuu? Siitä, että uhrit, jotka kaikki ovat Jehovan todistajia, eivät osallistu ikäluokkayhdistysten toimintaan. ”Eivät osallistu minkä toimintaan?” saatat ihmetellä.
Ikäluokkayhdistys koostuu ihmisistä, tavallisesti miehistä, jotka ovat syntyneet samoihin aikoihin samassa kylässä. Itä-Nigeriassa tällaiset ikäluokkaryhmät ovat tavallisia. Ne saattavat avustaa jotain yhteiskunnallista hanketta, mutta niihin kuuluvat osallistuvat myös epäjumalanpalvontaan ja toimittavat spiritistisiä menoja sen merkiksi, että yhdistyksen jäsenet ovat tulleet täysi-ikäisiksi. Koska Raamatun mukaan tosi kristittyjen olisi väärin osallistua sellaiseen toimintaan, Jehovan todistajat eivät ole missään tekemissä tällaisten ryhmien kanssa (1. Korinttolaisille 10:20, 21; 1. Johannes 5:21).
Samuel Okogbue työskenteli vaatturina Abassa Nigeriassa. Vuoden 1978 alkupuolella Alayin Umunkalu-ikäluokkayhdistyksen jäsenet vaativat häntä suorittamaan ”jäsenmaksun” ja siten tukemaan terveyskeskuksen rakentamista. Tosi kristittynä Samuel ponnistelee auttaakseen muita, mutta hän kieltäytyi tunnollisesti sekaantumasta ikäluokkaryhmän toimintaan. Tuon vuoden huhtikuun 22. päivänä kuusi ikäluokkayhdistyksen jäsentä murtautui hänen liikkeeseensä ja vei hänen ompelukoneensa. He sanoivat pitävänsä sen, kunnes hän maksaisi rahat. Samuel vastusteli, ettei hänen tarvinnut maksaa mitään, koska hän ei ollut heidän yhdistyksensä jäsen. Kun Samuel ei saanut ompelukonettaan takaisin, hän vei asian oikeuteen.
Oikeudesta toiseen
Alioikeudessa ikäluokkaryhmä väitti, että ikänsä vuoksi Samuel kuului automaattisesti tähän yhdistykseen ja että hän on velvollinen suorittamaan minkä tahansa maksun, jonka yhdistys määrää jäsenilleen. Lisäksi on paikallinen tapa, että jos jäsen ei suorita jäsenmaksuaan, hänen omaisuuttaan pidetään takavarikossa, kunnes hän hoitaa asian.
Oikeus ei yhtynyt tähän näkemykseen. Helmikuun 28. päivänä 1980 se päätti, että Samuelia ei voida pakottaa liittymään ikäluokkaryhmään. Tuomari sanoi: ”Sellainen tapa, joka riistää kansalaiselta oikeuden päättää vapaasti johonkin yhdistykseen kuulumisesta, on ristiriidassa Nigerian liittotasavallan perustuslain 37. pykälän kanssa, eikä se siksi voi saada lainvoimaa.”
Ikäluokkaryhmä vetosi tästä päätöksestä ylioikeuteen ja voitti. Tuon oikeuden tuomari määräsi Samuelin maksamaan jäsenmaksun ja sanoi, että se oli vain tapa tukea siinä yhteisössä tapahtuvaa kehitystä, johon hän on syntynyt.
Tämän jälkeen Samuel valitti muutoksenhakutuomioistuimeen, koska päätös oli hänen mielestään epäoikeudenmukainen. Tämä oikeus kumosi ylioikeuden päätöksen ja ratkaisi asian Samuelin eduksi. Ikäluokkaryhmä ei halunnut myöntää tappiotaan vaan vei asian Nigerian korkeimpaan oikeuteen.
Samanaikaisesti ryhmän jäsenet olivat olleet toimeliaita Samuelin kylässä. Väittämällä Jehovan todistajien vastustavan kaikkia yhteiskunnallisia hankkeita he taivuttivat kylän päällikön kieltämään Jehovan todistajien toiminnan tuolla alueella. Kuulutettiin julkisesti, että jokaista, joka oli tekemisissä Jehovan todistajien kanssa, sakotettaisiin. Lähikaupunkien todistajat tulivat väliin ja selvittivät asiaa kylän vanhimmille. He selittivät, etteivät Jumalan kansaan kuuluvat vastusta yhteiskunnassa tapahtuvaa kehitystä. Samuel oli todellisuudessa esittänyt oikeudessa kuitteja, jotka todistivat hänen tukeneen sellaisia yhteiskunnallisia hankkeita, jotka eivät olleet ikäluokkaryhmien kustantamia. Sen jälkeen kylän vanhimmat peruuttivat todistajia hylkivän päätöksensä.
Uskonnonvapaus voittaa
Lokakuun 21. päivänä 1991 Nigerian korkeimman oikeuden viisi tuomaria antoivat yksimielisen päätöksen Samuelin eduksi. Selittäessään yksityiskohtaisemmin tuomari Paul Nwokedin julistamaa päätöstä tuomari Abubakar Wali sanoi: ”Vastaaja [Samuel] ei ole jäsenmaksun suorittamista vaan yhdistykseen, kerhoon tai ikäluokkaryhmään kuulumista vastaan, kun niiden toiminta on ristiriidassa sen uskonnollisen vakaumuksen kanssa, joka hänellä Jehovan todistajana on.”
Tuomari jatkoi: ”Vuonna 1963 säädetyn perustuslain 24. pykälän 1. momentti takaa kaikille Nigerian kansalaisille omantunnon-, ajatuksen- ja uskonnonvapauden. Vastaajalla on oikeus noudattaa uskontonsa opetuksia, periaatteitaan ja omaatuntoaan, jotka eivät salli hänen liittyä ikäluokkayhdistykseen. Sellainen tapa, joka vaatii jotain muuta, on ristiriidassa perustuslain kanssa, ja siksi sitä ei voida vaatia noudattamaan.”
Lyhyesti sanottuna oikeus päätti, ettei ketään voida laillisesti pakottaa liittymään ikäluokkaryhmään, vaikka siihen kuuluminen olisikin tapana yhdyskunnassa. Se päätti myös, ettei ketään voida laillisesti pakottaa suorittamaan maksuja sellaisen yhdistyksen kautta, johon hän ei kuulu, vaikka maksut menisivätkin yhteiskunnassa tapahtuvan kehityksen hyväksi. Näin ollen tässä pieneltä vaikuttavassa asiassa vaalittiin kaikkien nigerialaisten uskonnonvapautta.