Katsokaa mitä Jehova on tehnyt hyväksemme!

”MEILLÄ oli tapana rukoilla tällaisen tilaisuuden puolesta”, sanoi eräs mies. Toinen heräsi joka aamu neljältä rukoilemaan. Minkä vuoksi? ”Rukoillakseni, että meillä olisi jonain päivänä vapaus palvella Jehovaa avoimesti”, hän sanoi. Kun Jehovan todistajat kokoontuivat tammikuussa 1992 Addis Abebassa Etiopiassa ”Vapautta rakastavien” piirikonventtiin, näihin nöyriin, vilpittömiin rukouksiin oli selvästikin vastattu.

Tuo Etiopian konventti oli osoitus siitä, että Afrikassa tapahtuu muutoksia. Viime vuosina Jehovan kansaan kuuluvat ovat iloinneet laillisen vapauden saamisesta 13:ssa tuon mantereen maassa, joissa heidän työnsä oli aiemmin kielletty tai sille oli asetettu rajoituksia. Etiopiassa Jehovan todistajia koskenut virallinen kielto, joka oli ollut voimassa 34 vuotta, kumottiin 11.11.1991, kun hallituksen viranomaiset tunnustivat heidät ja heidät rekisteröitiin. Todistajat tekivät heti järjestelyjä voidakseen pitää kansainvälisen konventin. Hartaimmatkin toiveet ylittyivät, kun Addis Abeban kaupungin stadionille kokoontui 7 573 henkeä. Useimmista läsnäolijoista tuntui siltä kuin he näkisivät unta. Yhä uudestaan he sanoivat toisilleen: ”Veli, katso mitä meidän Jumalamme Jehova on tehnyt hyväksemme!” (Vrt. Psalmi 66:1–5; 126:1.)

Koska he olivat olleet 34 vuotta kiellon alaisina, ilmaantui odottamattomia ongelmia. Kauniit Valtakunnan laulut eivät olleet useimmille tuttuja. Miten he oppisivat laulamaan niitä ennen konventtia? 40 laulua, joihin sisältyi konventin ohjelmassa olevat 17 laulua, käännettiin amharan kielelle. Sitten muodostettiin erityinen kuoro äänittämään laulut kasetille. Jokainen pääkaupungin seurakunta sai kopion tästä nauhasta, minkä jälkeen ne käyttivät puoli tuntia sekä ennen kokouksia että niiden jälkeen näiden laulujen harjoittelemiseen. Mikä oli seuraus? Stadion täyttyi kokosydämisestä ja iloisesta laulusta konventin aikana.

Koska maan itäosissa oli levottomuuksia, Dire Dawasta ja Harerista pääkaupunkiin kulkeva tie oli poikki. Ainoa matkustusväline sieltä käsin oli lentokone. Kahdeksalla Harerissa asuvalla veljellä ei ollut varaa lentomatkaan, mutta he olivat silti päättäneet olla läsnä konventissa. Niinpä he menivät armeijan tukikohtaan ja pyysivät saada matkustaa sotilaskoneessa. Heidän yllätyksekseen pyyntöön myönnyttiin. Heille annettiin ilmainen matka konventtiin!

Ilon kyyneleet tulivat etiopialaisten veljien silmiin, kun he näkivät, että heidän rukouksiinsa oli vastattu. Kolmen vuosikymmenen ajan he olivat kokeneet vastoinkäymisiä ja vainoa ja nähneet jopa ystäviään teloitettavan uskonsa vuoksi. Muuan läsnäolija sanoi: ”Olen itkenyt konventin alusta lähtien.” Toinen sanoi: ”Jos kykenisitte lukemaan ajatukseni, näkisitte kuinka onnellinen olen.” Kuinka ihastuttavan asian Jehova onkaan tehnyt näiden uskollisten todistajien hyväksi! (Psalmi 66:16, 19.)

Suurempaa vapautta Länsi- ja Keski-Afrikassa

Jehovan kansan työ on laillistettu äskettäin myös Beninissä. Mitä mieltä tuon maan todistajat ovat tästä? Eräs puhuja tunnusti kiitollisena siellä pidetyssä kristillisessä kokouksessa: ”Tässä maassa saatu palvonnan vapaus on todellakin Jehovalta saatu lahja.” Jehovan palvojat arvostavat tosiaan syvästi sitä, että he voivat nyt esteettä kokoontua yhteen palvomaan ja puhua lähimmäisilleen Jehovan valtakunnasta – nämä ovat vapauksia, joita monet meistä pitävät itsestään selvinä.

Miten he ilmaisevat iloaan? Edellä lainattu puhuja viittasi yhteen tapaan sanoessaan: ”Arvostuksemme tätä vapautta kohtaan heijastuu siitä, että osallistumme saarnaamiseen – erityisesti siitä, että viemme hyvää uutista talosta taloon.” Tämä on tosiaan pitänyt paikkansa Beninissä. Katsokaamme todisteeksi tienraivaajien määrää koskevia lukuja. Tammikuussa 1990, jolloin 14 vuotta voimassa ollut kielto poistettiin, vakituiseen kokoajanpalvelukseen osallistui 77 julistajaa. Kaksi vuotta myöhemmin heitä oli 244 eli yli kolminkertainen määrä!

Tämä ei tarkoita sitä, että todistajat olisivat olleet toimettomia Beninissä ennen kiellon poistamista. Todellisuudessa heidän kestävyydellään oli kauaskantoinen vaikutus erääseen sotilasvirkailijaan. Hänet määrättiin sellaiseen leiriin, johon todistajat tuotiin pidätyksen jälkeen. Koska heidän päättäväinen Jehovan palvontansa johti toistuviin pidätyksiin, hän havaitsi olevansa lähes yhtenään tekemisissä heidän kanssaan. Tämä kuitenkin vain palautti hänen mieleensä ne miellyttävät raamatulliset keskustelut, joita hänellä oli aiemmin ollut heidän kanssaan, kun he olivat olleet laillisesti vapaita.

Lopulta heidän vahva uskonsa sai aikaan sen, että hänelle tuli hengellinen nälkä. Hän tutustui eri kirkkokuntiin ja lahkoihin, mutta ei saanut sammutetuksi nälkäänsä. Vasta sitten kun kielto poistettiin tammikuussa 1990, hän saattoi keskustella Raamatusta vapaasti todistajien kanssa ja sai tyydytetyksi hengelliset tarpeensa. Hän on nyt kastettu veli ja palvelee tienraivaajana. Hänessä tapahtunut muutos tuo eräällä tavalla beniniläisten veljien mieleen sen, mitä tapahtui Saulus Tarsolaiselle: ”Se mies, joka aikaisemmin vainosi meitä, julistaa nyt hyvää uutista – – uskosta.” (Galatalaisille 1:23.)

Joulukuussa 1991 Jehovan todistajat rekisteröitiin laillisena yhdistyksenä Länsi-Afrikassa sijaitsevassa Nigerissä ja heidän työtään koskevat rajoitukset poistuivat. Tätä koskeva tieto otettiin täälläkin vastaan riemukkaasti. Nigerin työtä valvoneesta Nigerian haaratoimistosta kerrotaan, millainen reaktio syntyi eräässä konventissa: ”Kun avainpuhe oli pidetty perjantaina Maradin konventissa, veljille ilmoitettiin, että me olimme nyt laillisesti tunnustettuja Nigerissä. He olivat hyvin innoissaan ja taputtivat useita minuutteja. Ohjelmajakson päätyttyä veljet ilmaisivat tunteitaan voimakkaasti: he halailivat toisiaan ja riemuitsivat tästä hyvästä uutisesta.” Voimme nähdä mielessämme tuon tapahtuman ja riemuitsemme heidän kanssaan.

Miten nämä veljet aikovat käyttää vasta saamaansa vapautta? Eräällä Nigerissä toimivalla tienraivaajasisarella ei ole epäilystä siitä, mikä on vastaus tuohon kysymykseen. Hän kirjoittaa: ”Tosiasiat osoittavat, että Nigerissä olevalla alueellamme on paljon niitä, jotka lähtevät Suuresta Babylonista ennen loppua. Todisteeksi tästä olen voinut raportoida kuukausittain 80–85 uusintakäyntiä ja johtaa 13–14 raamatuntutkistelua siitä huolimatta, että olen siirtänyt monia uusintakäyntipaikkoja muille julistajille.” Tämä uskollinen sisar lisää: ”Heikon terveyteni vuoksi en voi tehdä kenttäpalvelusta niin paljon kuin haluaisin, mutta jokainen tekee sen, minkä voi.”

Jehovan todistajien tilanteessa on tapahtunut suuria muutoksia myös Keski-Afrikassa sijaitsevassa Ruandassa. Huhtikuussa 1992 julkaistiin asiakirja, jossa sanottiin, että he ovat vihdoinkin laillinen järjestö. Asiakirja saatiin sillä viikolla, jolloin pidettiin muistonvietto; Ruandan 1 526 julistajaa oli haltioissaan nähdessään 6 228 läsnäolijaa tuossa tilaisuudessa. Ilmaisevatko nämä rakkaat veljet iloaan ja arvostustaan julistamalla entistä toimeliaammin hyvää uutista? Siltä näyttää. Tuossa huhtikuussa julistajat käyttivät saarnaamistyöhön keskimäärin 27,7 tuntia, tekivät 17 uusintakäyntiä ja johtivat 2,4 raamatuntutkistelua. Ja noin 40 prosenttia heistä oli jossakin kokoajanpalveluksen muodossa.

Laillistettuja eteläisessä Afrikassa

Eteläisessä Afrikassa saatiin äskettäin vapaus kahdessa kauniissa maassa: Mosambikissa ja Angolassa. Mosambikissa laillistus tapahtui vuoden 1991 helmikuussa. Kun tilanne tässä sisällissodan pahoin runtelemassa maassa helpottui, Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseura lähetti sinne lähetystyöntekijöitä. He löysivät otollista maaperää. Raamatullisesta kirjallisuudesta – erityisesti kirjasta Nuoret kysyvät – käytännöllisiä vastauksia – on kova kysyntä. Muuan lähetystyöntekijä kertoi levittäneensä 50 kirjaa alle kahdessa ja puolessa tunnissa.

Kiinnostuneet ilmaisevat nopeasti vastakaikua. Eräs lähetystyöntekijä meni osoitteeseen, joka oli annettu Seuralle, ja kävi ilmi, että siinä asui armeijan palveluksessa oleva mies. Miehen ja hänen kahden sukulaisensa kanssa käytiin antoisa keskustelu. Uusintakäynnillä miehen ja viiden muun kanssa käytiin jälleen hedelmällinen keskustelu. Kun heitä sitten pyydettiin tulemaan esitelmään ja Vartiotornin tutkisteluun, he ottivat kutsun vastaan. Kaikki tämä tapahtui neljän päivän sisällä.

Angolassa todistajat olivat saaneet jatkuvasti lisää vapautta, kunnes huhtikuussa 1992 heidän työnsä laillistettiin. Miten he käyttävät laajentunutta vapauttaan? He osallistuvat kenttäpalvelukseen! Angolassa on noin 17 000 julistajaa, ja he johtavat lähes 60 000 raamatuntutkistelua. Kasvun mahdollisuudet ovat erinomaiset!

Nuoret osallistuvat saarnaamiseen

Näissä maissa, joissa saarnaamistyö on äskettäin laillistettu, jopa nuoret ja kastamattomat ilmaisevat arvostuksensa olemalla tarmokkaita palveluksessa. Jehovan todistajien työ laillistettiin Kap Verden tasavallassa marraskuussa 1990. Eräässä siellä pidetyssä konventissa muuan 17-vuotias tyttö nousi ylös tunnustamaan julkisesti uskonsa. Kasteen jälkeen eräs konventtivieras näki hänet ihmisjoukon ympäröimänä. Vieras meni onnittelemaan häntä ja kysyi, keitä nämä ihmiset olivat. ”He ovat raamatuntutkisteluoppilaitani”, hän vastasi. Hän johti tutkistelua seitsemälle ihmiselle, ja he olivat nyt onnittelemassa häntä siitä, että hän oli mennyt kasteelle. Hän oli jo jättänyt anomuksensa osa-aikaiseen tienraivauspalvelukseen ja odotti sitä aikaa, jolloin hän olisi pätevä palvelemaan vakituisena tienraivaajana.

Eräältä Angolassa asuvalta kymmenvuotiaalta tytöltä kysyttiin, oliko hän julistaja. Hän vastasi: ”Kyllä.” Oliko hänellä yhtään raamatuntutkistelua? ”Totta kai.” Kuinka monta? ”Seitsemän”, vastasi tämä kymmenvuotias.

Luemme Apostolien teoista, että ensimmäisellä vuosisadalla tuli sellainen vaihe, jolloin ”seurakunta astui kaikkialla Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauhan kauteen ja rakentui, ja vaeltaessaan Jehovan pelossa ja pyhän hengen lohdutuksessa se lisääntyi jatkuvasti” (Apostolien teot 9:31). Rukoilemme afrikkalaisten veljiemme puolesta, että heillekin olisi nyt koittanut rauhan kausi. Iloitsemme heidän kanssaan, kun he rakentuvat, ja rukoilemme, että Jehovan henki on heidän päällään, kun he hyödyntävät vapauttaan levittämällä hyvää uutista ja kun he lisääntyvät jatkuvasti.

[Kartta s. 24]

(Ks. painettu julkaisu)

Maat, joissa Jehovan todistajat laillistettiin tai heitä koskevat rajoitukset poistettiin

1. Gambia, joulukuu 1989

2. Benin, tammikuu 1990

3. Kap Verden tasavalta, marraskuu 1990

4. Mosambik, helmikuu 1991

5. Ghana, marraskuu 1991

6. Etiopia, marraskuu 1991

7. Kongo, marraskuu 1991

8. Niger, joulukuu 1991

9. Togo, joulukuu 1991

10. Tšad, tammikuu 1992

11. Kenia, maaliskuu 1992

12. Angola, huhtikuu 1992

13. Ruanda, huhtikuu 1992

[Kuva s. 23]

Valtakunnanjulistaja rummuttaa puhuvilla rummuillaan Matteuksen 24:14:n sanat Beninissä

[Kuva s. 25]

Monissa Afrikan maissa tosi kristityt hyödyntävät oivallisella tavalla vasta saamaansa vapautta

[Kuva s. 26]

Uudet todistajat menevät kasteelle Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi