Miten sinä juokset elämän kilpajuoksussa?
”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilpajuoksussa, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa palkinnon? Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen.” (1. KORINTTOLAISILLE 9:24.)
1. Mihin kristillistä elämäämme verrataan Raamatussa?
IKUISEN elämän tavoitteluamme verrataan Raamatussa kilpajuoksuun. Elämänsä loppupuolella apostoli Paavali sanoi itsestään: ”Olen taistellut sen hyvän taistelun, olen juoksun päättänyt, uskon säilyttänyt.” Hän kehotti kristittyjä tovereitaan toimimaan samoin, kun hän sanoi: ”Pankaamme mekin pois jokainen paino ja meidät helposti kietova synti ja juoskaamme kestävinä eteemme asetettu kilpajuoksu.” (2. Timoteukselle 4:7; Heprealaisille 12:1.)
2. Millaisen rohkaisevan lähdön näemme elämän kilpajuoksussa?
2 Rinnastus on osuva, koska kilpajuoksuun kuuluu lähtö, kilparata ja maali. Näin on myös elämän saamiseksi tapahtuvan hengellisen edistymisen laita. Kuten olemme nähneet, joka vuosi sadattuhannet ihmiset pääsevät hyvään alkuun elämän kilpajuoksussa. Esimerkiksi viiden viime vuoden aikana 1 336 429 ihmistä on virallisesti aloittanut kilpajuoksun vihkiytymällä ja menemällä kasteelle. Sellainen tarmokas lähtö on hyvin rohkaiseva. Tärkeää on kuitenkin se, että jatkaa kilpajuoksua maaliviivalle saakka. Toimitko sinä näin?
Elämän kilpajuoksu
3, 4. a) Miten Paavali kiinnitti huomiota siihen, kuinka tärkeää on pitää yllä vauhtia kilpajuoksussa? b) Miten jotkut ovat jättäneet noudattamatta Paavalin neuvoa?
3 Paavali korosti kilpajuoksussa pysymisen tärkeyttä kehottaessaan: ”Ettekö tiedä, että ne, jotka juoksevat kilpajuoksussa, tosin kaikki juoksevat, mutta vain yksi saa palkinnon? Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen.” (1. Korinttolaisille 9:24.)
4 Muinaisissa kilpailuissa tosin vain yksi ihminen saattoi saada palkinnon. Mutta elämän kilpajuoksussa jokainen on kelvollinen saamaan palkinnon. On vain välttämätöntä kestää loppuun asti. Onneksi monet ovat apostoli Paavalin tavoin juosseet uskollisesti elämänsä loppuun saakka. Lisäksi miljoonat jatkavat juoksemista. Jotkut eivät ole kuitenkaan jatkaneet sinnikkäästi eivätkä edenneet kohti maaliviivaa. He ovat sen sijaan sallineet muiden asioiden häiritä heitä, niin että he ovat joko jääneet pois kilpajuoksusta tai tulleet jollakin tapaa pätemättömiksi (Galatalaisille 5:7). Tämän tulisi saada meidät kaikki tutkimaan sitä, miten me juoksemme elämän kilpajuoksussa.
5. Vertasiko Paavali elämän kilpajuoksua kilpailuhenkiseen kisaan? Selitä.
5 Voidaankin kysyä: mitä Paavali tarkoitti sanoessaan, että ”vain yksi saa palkinnon”? Kuten olemme havainneet, hän ei tarkoittanut sitä, että vain yksi kaikista elämän kilpajuoksun aloittaneista saa ikuisen elämän palkinnon. Niin ei selvästikään voisi olla, sillä kerran toisensa jälkeen hän teki selväksi, että Jumala tahtoo kaikenlaisten ihmisten pelastuvan. (Roomalaisille 5:18; 1. Timoteukselle 2:3, 4; 4:10; Tiitukselle 2:11.) Hän ei tosiaankaan sanonut, että elämän kilpajuoksu olisi kilpailu, jossa jokainen osanottaja yrittää voittaa kaikki muut. Korinttolaiset tiesivät vallan hyvin, että sellainen kilpailuhenki vaikutti kilpailijoissa Isthmoksen kisoissa, joiden sanotaan olleen tuohon aikaan vieläkin maineikkaammat kuin Olympian kisat. Mitä Paavalilla sitten oli mielessään?
6. Mitä tekstiyhteys paljastaa siitä, mitä Paavali kertoo juoksijasta ja kilpailusta?
6 Esittäessään kuvauksen juoksijasta Paavali pohti etupäässä omia pelastumismahdollisuuksiaan. Hänhän kuvaili edellä olevissa jakeissa sitä, kuinka hän oli työskennellyt ahkerasti ja ponnistellut monin tavoin (1. Korinttolaisille 9:19–22). Sitten hän sanoi jakeessa 23: ”Mutta kaiken minä teen hyvän uutisen tähden tullakseni siitä toisten kanssa osalliseksi.” Hän tajusi, ettei hänen pelastuksensa ollut varma vain sen vuoksi, että hänet oli valittu olemaan apostoli, tai siksi, että hän oli vuosikausia saarnannut toisille. Päästäkseen osalliseksi hyvän uutisen siunauksista hänen täytyi jatkuvasti tehdä kaikkensa hyvän uutisen tähden. Hänen täytyi juosta vakaana aikomuksenaan voittaa ja ponnistella yhtä kovasti kuin jos hän olisi ollut juoksemassa kilpaa Isthmoksen kisoissa, joissa ”vain yksi saa palkinnon” (1. Korinttolaisille 9:24a).
7. Mitä tarvitaan juoksemiseen sillä tavalla, että saavuttaisi sen?
7 Meillä on tästä paljon opittavaa. Vaikka jokainen kilpailussa mukana oleva haluaakin voittaa, vain niillä jotka ovat lujasti päättäneet voittaa, on mahdollisuuksia siihen. Meidän ei siis pitäisi tulla itsetyytyväisiksi vain sen vuoksi, että olemme mukana kilpailussa. Meidän ei tulisi ajatella, että kaikki on hyvin, sillä olemmehan ”totuudessa”. Saatamme sanoa itseämme kristityiksi, mutta voimmeko pitävästi osoittaa olevamme kristittyjä? Esimerkiksi toimimmeko niin kuin kristityn pitäisi toimia – muun muassa käymmekö kristillisissä kokouksissa ja osallistummeko kenttäpalvelukseen? Ansaitsemme kiitoksen, jos toimimme niin, ja meidän tulisi ponnistella pitääksemme kiinni sellaisista erinomaisista tottumuksista. Mutta voisimmeko ehkä hyötyä vieläkin enemmän siitä, mitä teemme? Olemmeko esimerkiksi aina valmistautuneet vastaamaan kokouksissa? Yritämmekö soveltaa oppimaamme omaan elämäämme? Kiinnitämmekö huomiota taitojemme parantamiseen, niin että voisimme antaa perusteellisen todistuksen kentällä kohtaamistamme esteistä huolimatta? Vastaammeko halukkaasti haasteeseen käydä uudelleen kiinnostuneiden luona ja johtaa Raamatun kotitutkisteluja? ”Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen”, kehotti Paavali (1. Korinttolaisille 9:24b).
Harjoita itsehillintää kaikessa
8. Mikä ehkä sai Paavalin kehottamaan toisia kristittyjä tovereitaan harjoittamaan ”itsehillintää kaikessa”?
8 Paavali oli elämänsä aikana nähnyt monia, jotka olivat hidastaneet vauhtia, ajelehtineet pois tai antaneet periksi elämän kilpajuoksussa (1. Timoteukselle 1:19, 20; Heprealaisille 2:1). Sen vuoksi hän toistuvasti muistutti kristittyjä tovereitaan siitä, että he olivat vaativassa ja yhtäjaksoisessa kilpailussa (Efesolaisille 6:12; 1. Timoteukselle 6:12). Hän kehitteli kuvausta juoksijasta ja sanoi: ”Sitä paitsi jokainen kilpailuun osallistuva harjoittaa itsehillintää kaikessa.” (1. Korinttolaisille 9:25a.) Sanoessaan tämän Paavali viittasi johonkin, mikä oli tuttua Korinton kristityille, nimittäin Isthmoksen kisoihin osallistuvien kilpailijoiden noudattamaan ankaraan valmennusohjelmaan.
9, 10. a) Miten eräässä tietolähteessä kuvaillaan Isthmoksen kisoihin osallistuneita kilpailijoita? b) Mikä on erityisen huomionarvoista tuossa kuvauksessa?
9 Seuraavassa kuvaillaan elävästi kilpailijan valmennusta:
”Tyytyväisenä ja nurisematta hän alistuu sääntöihin ja rajoituksiin kymmenen kuukautta kestävän valmennuksensa ajaksi, jota ilman hän voisi yhtä hyvin jättää kilpailematta. – – Hän on ylpeä pikkuvaikeuksistaan, raadannastaan ja puutteestaan ja pitää ylpeyden aiheenaan sitä, että hän äärimmäisen tunnollisesti karttaa kaikkea, mikä saattaisi hiukankin vähentää hänen onnistumismahdollisuuksiaan. Hän näkee toisten miesten antavan myöten ruokahalulleen, lepäilevän silloin kun hän harjoiteltuaan huohottaa, loikoilevan kylvyssä, nautiskelevan elämästä mielin määrin; mutta hänen mielessään tuskin edes käväisee kateus, sillä hän haluaa kiihkeästi voittaa palkinnon, ja ankara harjoittelu on välttämätöntä. Hän tietää mahdollisuutensa menneen, jos hänen ankara kurinalaisuutensa jossakin vaiheessa tai tilanteessa höltyy.” (The Expositor’s Bible, V osa, s. 674.)
10 Erityisen kiinnostava on se huomautus, että hän ”pitää ylpeyden aiheenaan” näin ankaraa itsensä kieltämistä. Hänen ”mielessään tuskin edes käväisee kateus” sitä huoletonta ja mukavaa elämää kohtaan, josta hän näkee muiden nauttivan. Voimmeko oppia tästä jotakin? Varmasti voimme.
11. Mitä virheellistä käsitystä vastaan meidän on taisteltava juostessamme elämän kilpajuoksussa?
11 Palauta mieleen seuraavat Jeesuksen sanat: ”Se tie on leveä ja avara, joka vie tuhoon, ja monet ovat ne, jotka menevät siitä sisään, kun taas se portti on kapea ja tie ahdas, joka vie elämään, ja harvat ovat ne, jotka löytävät sen.” (Matteus 7:13, 14.) Pyrkiessäsi kulkemaan ahtaalla tiellä kadehditko sitä vapautta ja huolettomuutta, josta toisella tiellä kulkevat näyttävät nauttivan? Tuntuuko sinusta siltä, että sinulta jää kokematta jotakin sellaista, mitä toiset tekevät ja mikä ei itsessään kenties näytä kovin pahalta? Voimme helposti ajatella näin, jos emme pidä mielessämme sitä, miksi olemme lähteneet tällaiselle tielle. Paavali sanoi: ”He tietysti saadakseen turmeltuvan kruunun, mutta me turmeltumattoman.” (1. Korinttolaisille 9:25b.)
12. Miksi ihmisten tavoitteleman loiston ja maineen voidaan sanoa olevan kuin turmeltuva kruunu, joka annettiin palkinnoksi Isthmoksen kisoissa?
12 Isthmoksen kisojen voittaja sai Isthmoksen männystä tai jostakin muusta samanlaisesta kasvista tehdyn seppeleen, joka luultavasti kuihtui muutamassa päivässä tai viikossa. Urheilijat eivät tietenkään tavoitelleet kuihtuvaa seppelettä vaan sen myötä tulevaa loistoa, kunniaa ja mainetta. Eräässä tietolähteessä kerrotaan, että kun voittaja palasi kotiin, hänet otettiin vastaan voittoisana sankarina. Kaupungin muureja hajotettiin usein maan tasalle, niin että hänen kulkueensa saattoi kulkea kaupungin läpi, ja hänen kunniakseen pystytettiin patsaita. Mutta kaikesta tästä huolimatta hänen loistonsa oli häviävää. Nykyään harvat tietävät, keitä nuo voittoisat sankarit olivat, eivätkä useimmat välitäkään tietää sitä. Ne jotka uhraavat aikansa, tarmonsa, terveytensä ja jopa perheonnensa saadakseen maailmassa valtaa, mainetta ja rikkautta, mutta jotka eivät ole rikkaita Jumalalle, tulevat huomaamaan, että heidän materialistinen ”kruununsa”, samoin kuin heidän elämänsä, on vain katoavainen. (Matteus 6:19, 20; Luukas 12:16–21.)
13. Miten elämän kilpajuoksuun osallistuvan elämä poikkeaa urheilijan elämästä?
13 Urheilukisojen kilpailijat saattavat suostua halukkaasti valmennusohjelman ankariin vaatimuksiin, kuten edellä kuvaillut urheilijat suostuivat, mutta vain joksikin aikaa. Kun kilpailut ovat ohi, he palaavat normaaliin elämään. He saattavat yhä harjoitella aika ajoin pitääkseen taitojaan yllä, mutta he eivät enää harjoita samanlaista tiukkaa itsekuria, eivät ainakaan ennen kuin on seuraavien kisojen aika. Näin ei ole elämän kilpajuoksuun osallistuvien laita. Valmentautumisen ja itsensä kieltämisen täytyy olla heidän elämäntapansa. (1. Timoteukselle 6:6–8.)
14, 15. Miksi sen, joka tavoittelee voittoa elämän kilpajuoksussa, täytyy harjoittaa itsehillintää jatkuvasti?
14 Jeesus Kristus sanoi koolla oleville opetuslapsille ja muille: ”Jos joku tahtoo tulla minun perässäni, hän kieltäytyköön omistamasta itseään [eli ”hänen täytyy sanoa ’ei’ itselleen”, Charles B. Williamsin käännös] ja ottakoon kidutuspaalunsa ja seuratkoon minua jatkuvasti.” (Markus 8:34.) Kun otamme vastaan tämän kutsun, meidän täytyy olla valmiita toimimaan sen mukaan ”jatkuvasti”, ei siksi että itsekieltäymys sinänsä olisi jotenkin erityisen ansiokasta, vaan sen vuoksi että hetkellinen varomattomuus, yksi lipsahdus hyvän arvostelukyvyn ilmaisemisessa, saattaa pilata kaiken, mikä aiemmin on saatu aikaan, ja jopa vaarantaa ikuisen hyvinvointimme. Hengellistä edistymistä tapahtuu tavallisesti melko verkkaisesti, mutta kuinka nopeasti se voidaankaan tehdä tyhjäksi, jollemme jatkuvasti ole varuillamme.
15 Paavali kehotti lisäksi meitä harjoittamaan itsehillintää ”kaikessa”, toisin sanoen meidän on harjoitettava sitä jatkuvasti kaikissa elämämme piirteissä. Tämä on järkevää, sillä jos valmennettava hemmottelee itseään tai elää hillittömästi, mitä hyötyä on kaikesta siitä fyysisestä tuskasta ja uupumuksesta, jota hän kestää? Samoin meidän on elämän kilpajuoksussa harjoitettava itsehillintää kaikessa. Joku saattaa hallita itsensä muun muassa juoppouden ja haureuden suhteen, mutta sen arvoa vähentää se, jos hän on ylpeä ja riidanhaluinen. Tai entä jos hän on pitkämielinen ja ystävällinen toisia kohtaan, mutta piilottelee jotakin salaista syntiä yksityiselämässään? Jotta itsehillinnästä olisi todella hyötyä, sitä täytyy harjoittaa ”kaikessa”. (Vrt. Jaakob 2:10, 11.)
Älä juokse ”epävarmalla tavalla”
16. Mitä se, ettei juokse ”epävarmalla tavalla”, merkitsee?
16 Nähtyään, miten sinnikkäitä ponnisteluja tarvitaan elämän kilpajuoksussa menestymiseksi, Paavali jatkoi sanoen: ”Siksi minä en juokse epävarmalla tavalla; en suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaa.” (1. Korinttolaisille 9:26.) Ilmaisuksi ”epävarmalla tavalla” käännetyn alkukielen sanan kirjaimellinen merkitys on ’epämääräisesti’ (Kingdom Interlinear), ’huomaamatta’ (Lange’s Commentary). Näin ollen se, ettei juokse ”epävarmalla tavalla”, merkitsee sitä, että juoksijan päämäärän tulisi olla erittäin ilmeinen jokaiselle tarkkailijalle. The Anchor Bible kääntää ilmauksen sanoilla ”ei mutkitellen”. Jos näkisit hiekkarannalla ristiin rastiin kulkevat jalanjäljet, jotka aina välillä kiertäisivät kehää ja toisinaan jopa kääntyisivät taaksepäin, tuskin uskoisit kulkijan juosseen lainkaan, saati sitten että hänellä olisi ollut aavistustakaan siitä, mihin hän oli menossa. Mutta jos näkisit jalanjälkien olevan pitkässä, suorassa linjassa, kukin jälki toisen edessä tasavälein, päättelisit noiden jälkien kuuluvan jollekulle, joka tietää tarkkaan, mihin hän on menossa.
17. a) Miten Paavali osoitti, ettei hän juossut ”epävarmalla tavalla”? b) Miten voimme jäljitellä Paavalia tässä?
17 Paavalin elämästä näkyy selvästi, että hän ei juossut ”epävarmalla tavalla”. Hänellä oli runsaasti todisteita osoitukseksi siitä, että hän oli kristitty sananpalvelija ja apostoli. Hänellä oli yksi ainut päämäärä, ja hän ponnisteli tarmokkaasti koko elämänsä ajan saavuttaakseen sen. Maine, valta, rikkaudet tai huoleton elämä eivät koskaan saaneet häntä poikkeamaan toisaalle, vaikka hän olisi ehkä voinutkin saada mitä tahansa niistä. (Apostolien teot 20:24; 1. Korinttolaisille 9:2; 2. Korinttolaisille 3:2, 3; Filippiläisille 3:8, 13, 14.) Millaiset jäljet sinä näet tarkastellessasi mennyttä elämäntapaasi? Suoran, selväsuuntaisen linjan vai päämäärättömästi harhailevia jalanjälkiä? Onko olemassa todisteita siitä, että sinä kamppailet elämän kilpajuoksussa? Muista, että me emme ole tässä kilpailussa ikään kuin vain muodon vuoksi, vaan saavuttaaksemme maaliviivan.
18. a) Miten me puolestamme voisimme ikään kuin ”hosua ilmaa”? b) Miksi on vaarallista menetellä siten?
18 Paavali käytti vielä erästä toista urheilutapahtumaan liittyvää vertausta ja sanoi edelleen: ”En suuntaa iskujani sillä tavalla kuin hosuisin ilmaa.” (1. Korinttolaisille 9:26b.) Kilpaillessamme elämän saamiseksi meillä on monia vihollisia, muun muassa Saatana, maailma ja oma epätäydellisyytemme. Muinaisen nyrkkeilijän tavoin meidän on pystyttävä nujertamaan ne hyvin tähdätyin voimakkain iskuin. Onneksi Jehova Jumala valmentaa meitä ja auttaa meitä taistelussa. Hän antaa ohjeita Sanassaan, Raamattuun perustuvissa julkaisuissa ja kristillisissä kokouksissa. Mutta emmekö hukkaisikin ponnistelujamme, hosuisi ilmaa, jos lukisimme Raamattua ja muita julkaisuja ja kävisimme kokouksissa, mutta emme soveltaisi oppimaamme käytäntöön? Niin tekemällä joudumme hyvin vaaralliseen asemaan. Luulemme taistelevamme ja näin meidät valtaa valheellinen turvallisuudentunne, mutta emme voita vihollisiamme. Siksi opetuslapsi Jaakob kehottikin: ”Tulkaa – – sanan tekijöiksi eikä vain kuulijoiksi, jotka pettävät itsensä väärällä järkeilyllä.” Samoin kuin ilman hosuminen ei vaurioita vihollisiamme, ei ”vain kuulijoina” oleminenkaan takaa sitä, että teemme Jumalan tahdon. (Jaakob 1:22; 1. Samuelin kirja 15:22; Matteus 7:24, 25.)
19. Miten voimme varmistua siitä, ettei meistä tule mitenkään kelpaamattomia?
19 Lopuksi Paavali kertoi meille menestyksensä salaisuuden: ”Minä kuritan lyönnein ruumistani ja johdatan sitä kuin orjaa, etten itse toisille saarnattuani tulisi mitenkään kelpaamattomaksi.” (1. Korinttolaisille 9:27.) Paavalin tavoin meidänkin on saatava hallintaamme epätäydellinen lihamme sen sijaan että sallimme sen olla meidän herramme. Meidän on juurittava pois lihalliset taipumuksemme, kaipauksemme ja halumme. (Roomalaisille 8:5–8; Jaakob 1:14, 15.) Sen tekeminen voi olla tuskallista, sillä ilmaus, joka on käännetty sanalla ”kurittaa”, merkitsee kirjaimellisesti ’lyödä silmään’ (Kingdom Interlinear). Eikö olekin parempi ikään kuin kärsiä mustasta silmästä ja elää kuin antaa periksi langenneen lihan haluille ja kuolla? (Vrt. Matteus 5:28, 29; 18:9; 1. Johannes 2:15–17.)
20. Miksi erikoisesti nyt on kiireellisen tärkeää tutkia sitä, miten juoksemme elämän kilpajuoksussa?
20 Lähestymme nyt kilpailun maaliviivaa. Palkintojenjaon aika on käsillä. Voidelluille kristityille ”palkinto [on]: Jumalan kutsu ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä” (Filippiläisille 3:14). Suureen joukkoon kuuluville se on ikuinen elämä paratiisimaassa. Koska on kysymys näin paljosta, päättäkäämme Paavalin tavoin, ettemme tule ”mitenkään kelpaamattomiksi”. Ottakoon jokainen meistä sydämenasiakseen seuraavan käskyn: ”Juoskaa sillä tavalla, että saavuttaisitte sen.” (1. Korinttolaisille 9:24, 27.)
Muistatko?
◻ Miksi on sopivaa verrata kristityn elämää kilpajuoksuun?
◻ Miten elämän kilpajuoksu eroaa juoksukilpailusta?
◻ Miksi meidän on jatkuvasti harjoitettava itsehillintää ”kaikessa”?
◻ Miten voi olla juoksematta ”epävarmalla tavalla”?
◻ Miksi on vaarallista vain ”hosua ilmaa”?
[Kuva s. 16]
Mestarin seppele samoin kuin loisto ja kunnia ovat katoavaisia