”Kalleuksia” kootaan Puolassa
PUOLAN sanotaan olevan katolinen maa. Virallisten tilastojen mukaan 93 prosenttia väestöstä kuuluu katoliseen kirkkoon. Viimeaikaiset poliittiset ja yhteiskunnalliset muutokset ovat kuitenkin vaikuttaneet voimakkaasti ihmisiin ja heidän uskonelämäänsä. Tutkimusten mukaan vain 50 prosenttia niistä, jotka osallistuivat kyselyyn, pitivät itseään toimeliaina katolilaisina.
Toukokuussa 1989 Puolan Jehovan todistajat rekisteröitiin laillisesti uskonnolliseksi järjestöksi. Sen jälkeen noin 11 000 uutta on liittynyt Valtakunnan hyvän uutisen julistajien riveihin. Yli 1 300 seurakunnan yhteydessä toimii nyt enemmän kuin 106 000 Valtakunnan julistajaa, ja vuonna 1991 Kristuksen kuoleman muistonvietossa oli läsnä 200 422 henkeä. Ennustettu ”pakanakansojen kalleuksien” kokoaminen on näin käynnissä Puolassa (Haggai 2:7). Viime aikoina Jehovan todistajat ovat pitäneet Puolassa kansainvälisiä konventteja, jotka ovat saaneet paljon julkisuutta. Mutta silmäys maan pienehköihin kaupunkeihin antaa varsinaisen kuvan siitä, miten kokoamistyö etenee tuossa maassa.
Tienraivaajat avaavat tien
Sztum on noin 10 000 asukkaan kaupunki, joka sijaitsee lähellä sitä kohtaa, jossa Veikseljoki laskee Itämereen. Saarnaamistyön on jo kauan ajateltu olevan vaikeaa tämän kaupungin alueella, jossa oli vuonna 1987 vain kahdeksan julistajaa. Tilanne alkoi kuitenkin muuttua tienraivaajien eli kokoaikaisten Valtakunnan julistajien saavuttua. Viides kokous heidän saapumisensa jälkeen pidettiin elokuvateatterissa, ja siellä oli läsnä sata kiinnostunutta! Kahden vuoden uutterien ponnistelujen jälkeen perustettiin seurakunta. Nyt tällä 90 julistajan seurakunnalla on oma valtakunnansali, ja 150 henkeä käy säännöllisesti kokouksissa.
Kuten odottaa saattoikin, katolinen kirkko alkoi pian vastustaa. Eräs nunna, jonka katsottiin olevan ”asiantuntija”, piti joitakin loukkaavia puheita Jehovan todistajista ja syytti heitä väärien oppien opettamisesta. Mutta kuten usein tapahtuu, pilkka sattui omaan nilkkaan. Hänen luentonsa saivat aikaan vain sen, että ihmiset halusivat ottaa selvää tosiasioista. Monet heistä ovat oppineet totuuden ja ovat nyt vakituisia tienraivaajia. He kertoivat, että tullessaan tuntemaan totuuden he ajattelivat, että jokaisen, joka haluaa olla todistaja, täytyy olla opettajansa kaltainen, mikä merkitsee tienraivaajaksi tulemista. Seurakunnassa kukoistaakin tienraivaushenki.
Niinpä tällä alueella johdetaan nyt noin 180:tä Raamatun kotitutkistelua. Joitakin on jopa opetettu lukemaan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä -kirjan avulla. Samanaikaisesti he ovat oppineet totuuden. Ryhmälle paikallisia vankeja johdetaan säännöllisesti kymmenen minuuttia kestäviä raamatuntutkisteluja, kun vangit tulevat puhdistamaan katuja. Yksi heistä tuli puolustamaan erästä todistajaa, kun muuan ohi kulkenut nainen alkoi solvata tätä. Vanki juoksi sisaren luokse, otti Voit elää -kirjan hänen kädestään, piti sitä ylhäällä ja kysyi solvauksia esittäneeltä naiselta: ”Etkö osaa lukea? Mitä tässä sanotaan? Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä! Oletko koskaan kuullut tällaista? Miksi ihmeessä solvaat Jumalaa ja hänen palvojiaan?”
Kaupungin puheenaihe
Krusżwica, joka oli tarun mukaan aikoinaan Puolan pääkaupunki, on katolilaisuuden tyyssija. Vielä vuoden 1990 puolivälissä kaupungin 9 300 asukkaan joukossa oli vain muutamia todistajia. Mutta Jehova siunasi runsaasti Valtakunnan julistajien ponnisteluja.
Yhä useammat – erityisesti nuoret – huomasivat uskonnollisten johtajiensa ulkokultaisuuden ja kääntyivät todistajien puoleen saadakseen vastauksia. Hyvin lyhyessä ajassa aloitettiin 20 Raamatun kotitutkistelua. Seurakunnan pappi piti joitakin ilkeämielisiä saarnoja Jehovan todistajista, mutta se ei lannistanut vilpittömiä ihmisiä käymästä todistajien kokouksissa. Jehovan todistajista tuli pääpuheenaihe kaupoissa, puistoissa ja jopa kirkossa. Puoli vuotta myöhemmin perustettiin kaksi suurta kirjantutkisteluryhmää. Krusżwicassa on nykyään hyvin toimelias seurakunta, johon kuuluu noin 35 Jehovan palvojaa. He johtavat 75:tä Raamatun kotitutkistelua ja kokoavat ahkerasti ”kalleuksia”, joita väärä uskonto piti kerran vankeina.
Yksi heistä on 23-vuotias Bogdan, hartaan katolisen perheen jäsen. Hän kertoo: ”Minulla oli tapana juoda, tupakoida ja viettää moraalitonta elämää. Minut tunnettiin punkkarina ja anarkistina, eikä kukaan näyttänyt välittävän siitä. Mutta kun aloin tutkia Raamattua, äitini uhkasi myrkyttää itsensä. En kyennyt kestämään tätä painetta ja niinpä katkaisin kaikki yhteydet todistajiin. Erikoistienraivaajien rakkaudellisen tuen avulla kykenin myöhemmin vapautumaan kaikista huonoista tavoista. Minut kastettiin vuoden 1991 ’Vapautta rakastavien’ piirikonventissa, ja olen asettanut elämäni tavoitteeksi kokoajanpalveluksen. Kasteestani lähtien olenkin ollut osa-aikainen tienraivaaja.”
21-vuotias Sławomir, joka oli kietoutunut spiritismiin ja saatananpalvontaan, hylkäsi nämä tavat heti kun hän näki, että ne tuomitaan Raamatussa. ”Saatana ei kuitenkaan hellittänyt”, hän sanoo. ”Eräänä iltana levysoitin alkoi soida, vaikka virta ei ollut kytketty, ja kuulin saatanallista musiikkia, vaikka olin hävittänyt talosta kaiken, mikä liittyi Paholaisen palvontaan. Rukoilin Jehovaa, ja hän auttoi minua saamaan henkisen tasapainon takaisin. Psykiatri, jolta minun oli vanhempieni kehotuksesta tapana kysyä neuvoa, totesi kuntoni parantuneen huomattavasti ja tuli siihen tulokseen, että olin terve. Hän kirjoitti potilaskorttiini: ’Jehovan todistajat paransivat.’”
Maailman hengen vastustaminen
Krusżwicasta lounaaseen sijaitsee Środa Sląska, pieni 9 000 asukkaan kaupunki, jossa on myös ”kalleuksia”. Viisi vuotta sitten täällä asui vain yksi hengellinen sisaremme. Nyt Valtakunnan julistajien määrä on kasvanut 47:ään. Monet Jehovan todistajat olivat aikaisemmin spiritismin, huumeiden käytön ja moraalittomuuden ansassa. He uskovat sen johtuneen suurelta osin kirkossa vallitsevasta hengellisestä tyhjyydestä; kirkko kykenee ainoastaan tuomitsemaan ihmiset hengellisesti, ei auttamaan heitä. Jehovan todistajat tarjoavat ihmisille todellisen vapautuksen.
Seurakunnan nuoret ovat tehneet koulusta oman alueensa, jolla he saarnaavat. ”Koulutoverini sanovat minulle usein: ’Tuhlaat nuoruutesi’”, kertoo 18-vuotias Kasia. ”Olen kuitenkin välttynyt monilta ongelmilta, ja elämästäni on tullut tarkoituksellista. Johdan useita raamatuntutkisteluja koulussa laiminlyömättä läksyjenlukuani tai henkilökohtaista tutkimistani. Tytöt, jotka sanovat minun ’tuhlaavan nuoruuteni’, ovat jo lukuisten ongelmien kanssa painiskelevia äitejä.”
Vartiotornin julkaisuista on tullut hyvin suosittuja paikkakunnan koulussa. Puolan kielen opettaja esimerkiksi kehotti oppilaitaan pitämään mallina Herätkää!-lehtemme selkeää kieltä, kun he kirjoittavat aineitaan. Osa-ajan tienraivaaja Ewan mielestä Koulu ja Jehovan todistajat -kirjanen on erittäin hyödyllinen. ”Arvostan tosiaan tätä julkaisua. Opettajani ovat perehtyneet siihen hyvin. Minulla ei ole koskaan ollut ongelmia saada lupaa olla poissa koulusta osallistuakseni suuriin konventteihin.” Tällainen nuorten hyvä asenne ilahduttaa Jehovan sydämen (Sananlaskut 27:11).
Paatuneet vangit muuttuivat
Środa Sląskasta itään sijaitsee Strzelce Opolskie, jossa on kaksi vankilaa. Toinen niistä on tarkoin vartioitu vankila, jossa säilytetään parantumattomia rikollisia. Jehovan todistajat käyvät säännöllisesti näissä kahdessa rangaistuslaitoksessa viemässä totuutta vangeille, joista monet ovat olleet myös Suuren Babylonin, väärän uskonnon maailmanmahdin, vankeina (Ilmestys 18:1–5).
Todistajat tutkivat Raamattua yksityisten vankien sekä pienten vankiryhmien kanssa, ja joitakin näistä vangeista on kastettu. Vaikka heidän täytyykin kärsiä rangaistuksensa, he julistavat toimeliaasti hyvää uutista toisille vangeille. Eräs kasteeseen valmistautuva vanki teki niin huomattavia muutoksia elämässään, että vankilaviranomaiset antoivat hänen käydä kotona kerran viikossa. Toiset ovat kirjoittaneet perheelleen ja kertoneet päätöksestään lähteä vankilasta, ei rikollisina vaan Jehovan todistajina.
Toisen vankilan johtaja valitti, että katolisilla papeilla oli tapana käydä vankilassa, mutta he eivät saaneet mitään aikaan. Hän kysyi todistajilta: ”Miten te pystytte muuttamaan nämä ihmiset ja sopeuttamaan heidät yhteiskuntaan?” Erään vangin perheelleen lähettämä kirje vastaa tähän: ”Jehovan todistajat ovat kertoneet minulle täällä vankilassa Jumalan suurenmoisesta lupauksesta, joka koskee uutta hallitusta, pian koko maata hallitsevaa Jehovan valtakuntaa. Täällä minulla on ollut aikaa eritellä entistä elämäntapaani Raamatun valossa, ja olen tullut karvaaseen lopputulokseen. Sen vuoksi minut on vallannut halu päästä vapaaksi ja tulla Jumalan valtakunnan alamaiseksi. Nyt olen kastettu Jehovan todistaja.”
Toisessa vankilassa on monia, jotka kärsivät murhasta tuomittuina 25 vuoden pituista rangaistusta. Säännöllistä raamatuntutkistelua johdetaan 12 miehelle, joista yksi vihki elämänsä Jehovalle ja kastettiin, ja toisetkin suunnittelevat näiden askeleitten ottamista. Vankilan johtaja arvostaa niitä hyviä tuloksia, joita Jehovan todistajien käyttämät opetusmenetelmät ovat tuottaneet, ja sanoi: ”Minulla ei ole 12 vaan 600 vankia. Pyydän teitä auttamaan minua heidän sopeuttamisessaan yhteiskuntaan. Järjestän teille kaiken tarvitsemanne avun, mutta voisitteko te laatia ohjelman? Huolehtikaa heistä!”
Veljet toimivat juuri siten. He käsittelivät raamatullisessa ohjelmassa elämän tarkoitusta, tulevaisuudentoivoa ja sitä, kuinka tärkeää on luopua vääristä tavoista. He kertoivat myös kokemuksia eräästä entisestä vangista, josta tuli Jehovan todistaja ja joka aikanaan nimitettiin seurakunnan vanhimmaksi. Todistajat mainitsivat kohokohtia myös elämäkerroista, joissa kerrottiin, miten eräs timanttivaras ja huumeiden käyttäjä olivat oppineet totuuden.a Läsnä olleiden 20 vangin mielestä ohjelma oli erittäin kiinnostava, ja he esittivät monia kysymyksiä, jotkut pyysivät jopa raamatuntutkistelua.
Usko ja kestävyys koetellaan
Lubaczów on lähellä Ukrainan rajaa sijaitseva pieni 12 000 asukkaan kaupunki. Evankelioimistyö sai vauhtia, kun sinne muutti vuonna 1988 tienraivaajia 12 paikallisen julistajan avuksi. Nyt siellä on 72 toimeliasta Valtakunnan julistajaa, ja vuoden 1991 muistonvietossa, joka pidettiin äskettäin rakennetussa valtakunnansalissa, oli 150 henkeä läsnä.
Vuoden 1991 kesäkuussa paavi Johannes Paavali II vieraili Lubaczówissa, mutta se ei lainkaan vahvistanut tosi uskoa ihmisissä. Monien mieltä vaivaavat elämän tarkoitusta ja tulevaisuudentoivoa koskevat epäilykset ja kysymykset. Kun papit eivät pysty antamaan heille tyydyttäviä vastauksia, he kääntyvät Jehovan todistajien puoleen. Vaikka ihmiset saattavat tuntea ensin omantunnonpistoksia kääntäessään selkänsä uskonnolleen, heidän oppimansa Raamatun totuus auttaa heitä tajuamaan, että he ovat tehneet oikean ratkaisun.
Tällä hetkellä vakituisena tienraivaajana toimivan Honoratan kokemus on tyypillinen. Ollessaan noin vuosi sitten ripittäytymässä hän kysyi papilta Jumalan nimeä. ”Jumala on rakkaus – se on hänen mitä ihastuttavin nimensä”, vastasi pappi. Hetken kuluttua hän lisäsi: ”Sinä olet kuin ämpärillinen kristallinkirkasta vettä, johon joku on tiputtanut mustetta. Vaikutukset ovat peruuttamattomia.” Näin Honorata sai vastauksensa. ”Silloin päätin, että minusta tulee Jehovan todistaja”, hän sanoo. ”Myös se on peruuttamatonta.”
Melkein jokainen Lubaczówin asukas, joka oppi totuuden, joutui kestämään kovaa, jopa kiihkomielistä vastustusta. Se ei kuitenkaan estänyt heitä omaksumasta Raamatun totuutta ja asennoitumasta Jehovan puolelle.
Elżbieta kertoo: ”Ensin vanhempani pieksivät minut kotona. Sitten perheeni ryntäsi valtakunnansalille. – – Perheenjäseneni veivät minut kotiin ja alkoivat ’jakaa oikeutta’ oksaisella kepillä. Minua lyötiin ja potkittiin päästä jalkoihin vain sen vuoksi, että olin tekemisissä todistajien kanssa. Minua hakattiin niin kovasti, että tarvitsin pikaisesti lääkärinhoitoa ja minut toimitettiin sairaalaan. Jehova auttoi minua niin että toivuin. Perheeni hylkäsi minut, ja kun kerroin tästä papille, hän sanoi väheksyen: ’Oletko tullut valittamaan vain muutamasta läimäytyksestä?’”
Eräs toinen sisar kertoo: ”Tapanani oli mennä vuosittain Częstochowaan kulkeakseni polvillani ristintien, kuten mielestäni jokaisen vilpittömän katolilaisen kuului tehdä. Polvissani on vieläkin arpia.” Hän oppi totuuden 18-vuotiaana ja sanoi papille ja perheelleen, ettei hän aikonut enää palata kirkkoon. Häntä lyötiin lujasti – ”niin pahoin, että sain aivotärähdyksen”, hän kertoo. ”Toivuin kuitenkin sairaalassa siinä määrin, että saatoin osallistua ’Vapautta rakastavien’ piirikonventtiin. Itkin ilosta nähdessäni todellisen ykseyden ja rakkauden vallitsevan sellaisten ihmisten keskuudessa, jotka eivät ole kiihkomielisiä. En ollut nähnyt tällaista koskaan Częstochowassa. Olen todella onnellinen siitä, että olen voinut kokea Jehovan hyvyyden ja olen oppinut luottamaan häneen.” Jehova vahvistaa ja tukee niitä, jotka heittävät murheensa hänelle (Psalmi 55:23).
Tässä katolisessa maassa samoin kuin muuallakin monet Suuren Babylonin vangit noudattavat nyt kehotusta ”lähteä siitä ulos”. Jos se on Jehovan tahto, hänen peloton kansansa tulee jatkamaan yhä useampien eri puolilla Puolaa olevien ”kalleuksien” kokoamista. Varmastikin monet tulevat vielä vastaamaan kutsuun: ”’Tule!’ Ja joka janoaa, tulkoon; joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 18:4; 22:17.)
[Alaviitteet]
[Kartta s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
PUOLA
Sztum
Krusżwica
Poznań
Varsova
Środa Sląska
Częstochowa
Strzelce Opolskie
Lubaczów
[Kuva s. 26]
Valtakunnan sanoman saarnaamista Krusżwicassa Puolassa