Miksi niin paljon epätoivoa?

TOIVE paremmasta elämästä – vihdoinkin totta! Monet entisessä Itä-Saksassa asuneet uskoivat näin, kun Berliinin muuri kaatui marraskuussa 1989. Mutta vähän yli vuotta myöhemmin he valittivat ”huomanneensa, että elämä kapitalistisen demokratian maailmassa on kovempaa kuin elämä Berliinin muurin suojassa”. Seurauksena olivat pettymys ja kasvava epätoivo.

Väkivalta kodissa ja sitä ympäröivässä yhteiskunnassa voi pakottaa ihmiset muuttamaan turvallisempaan asuinpaikkaan, mutta harvat löytävät etsimänsä turvallisuuden. Jotkut voivat lopulta päätyä jopa asunnottomien joukkoon, majailemaan kaupunkien kaduilla. Joissakin maissa monet näistä juuttuvat lopulta monimutkaisen byrokratian rattaisiin. He eivät pysty hankkimaan asuntoa, koska heillä ei ole työpaikkaa, eivätkä he löydä työtä, koska heillä ei ole asuntoa. Sosiaaliviranomaiset yrittävät auttaa, mutta ongelmien voittaminen kysyy aikaa. Siksi turhautuminen ja epätoivo valtaavat alaa.

Monia naisia toivottomuus ajaa todella epätoivoisiin tekoihin. Naisten rikollisuutta tarkastelevassa raportissaan (Women and Crime in the 1990s) lakiasioiden luennoitsija tri Susan Edwards selittää: ”Nuorten naisten osallistuminen [prostituutioon] johtuu suoranaisesti taloudellisesta pakkotilanteesta eikä itsekurin puutteesta tai perhetaustasta.” Samoin nuoret miehet, jotka lähtevät kotoa työn hakuun, eivät useinkaan löydä sitä. Jotkut päätyvät epätoivoissaan prostituoiduksi ja tarjoutuvat homoseksuaalien käytettäviksi saadakseen korvaukseksi ruokaa ja katon päänsä päälle. Usein heistä tulee turmeltuneiden rikollisliigojen omaisuutta.

Ankara poliittinen todellisuus, väkivalta ja taloudelliset vaikeudet voivat kaikki aiheuttaa epätoivoa. Se koskee jopa korkeasti koulutettuja ihmisiä, jotka yrittävät säilyttää ylellisen elämäntapansa lisääntyvien taloudellisten ongelmien paineessa. Mihin se on johtanut? ”Viisaan saattaa sorto panna toimimaan mielettömästi”, kuten entisaikoina elänyt Salomo sanoi.a (Saarnaaja 7:8, UM) Epätoivo saa todellakin yhä useammat päätymään äärimmäiseen ratkaisuun – itsemurhaan.

Äärimmäinen ratkaisu

Nuorten lukuisat itsemurhat osoittavat, että epätoivo vitsaa heitäkin. Muuan englantilainen uutiskolumnisti kysyi: ”Mikä meidän ajassamme on vikana, kun se aiheuttaa teini-ikäisille niin paljon epätoivoa?” Lontoossa sijaitsevassa psykiatrian instituutissa työskentelevä tri Eric Taylor kertoo tutkimuksesta, joka koski sellaisia 8–16-vuotiaita lapsia, jotka oli tuotu sairaalaan, koska he olivat yrittäneet myrkyttää itsensä: ”Yksi huomiota herättävä seikka oli se, että niin monet näistä lapsista olivat toivottomia.” Joka vuosi arviolta noin 100 000 englantilaista nauttii tahallaan myrkkyä mutta jää silti henkiin. Tämä on ihmisten hätähuuto avun saamiseksi.

Muuan englantilainen avustusjärjestö käynnisti kampanjan, jonka tarkoituksena oli järjestää epätoivoisille ihmisille joku myötätuntoinen kuulija. Tuon järjestön neuvonantajat sanoivat näin tarjoavansa ”vaihtoehtoja kuolemalle”. Silti he myöntävät, etteivät he pysty ratkaisemaan ongelmia, joiden vuoksi ihmiset ovat epätoivoisia.

Itsemurhien määrä kertoo ”ihmisten vieraantumisesta ja yhteenkuuluvuuden puutteesta”, sanotaan The Sunday Correspondent -sanomalehdessä. Entä mistä itsemurhien suuri määrä nykyään johtuu? Tuossa sanomalehdessä mainitaan ”kodittomuuden, alkoholijuomien lisääntyneen käytön, aidsin pelon ja mielisairaalaan joutumisen pelon” olevan seikkoja, jotka ajavat ihmisiä niin syvään toivottomuuteen, että he ajattelevat elämänsä riistämisen itseltään olevan ainoa ratkaisu heidän ongelmiinsa.

Onko mitään toivoa päästä eroon epätoivosta? Kyllä on! ”Nouskaa pystyyn ja nostakaa päänne”, kuuluu Jeesuksen kehotushuuto! (Luukas 21:28.) Mitä hän tarkoitti? Mitä toivoa on olemassa?

[Alaviitteet]