Elämän vedet pulppuavat Kap Verden saarilla
”JEHOVAN TODISTAJIEN olemassaolo ja toiminta Kap Verden saarilla vuodesta 1958 lähtien on merkittävä asia”, selitti Kap Verden tasavallan oikeusministeri kahdelle todistajalle, jotka hän oli kutsunut toimistoonsa. ”Pahoittelemme, että työnne laillistaminen kesti näin pitkään”, hän lisäsi.
Kap Verden Jehovan todistajat muistavat vielä kauan tuon tapaamisen ja marraskuun 30. päivän 1990, jolloin heidän uskonnollinen yhdistyksensä sai laillisen aseman tuossa maassa. Kahdelle läsnä olleelle todistajalle sillä oli kuitenkin erityismerkitystä. Vuonna 1958 toinen heistä, Luis Andrade, sai nimittäin käsiinsä Vartiotorni-seuran julkaisemaa raamatullista kirjallisuutta, ja luettuaan julkaisut kannesta kanteen hän tiesi löytäneensä totuuden. Innokkaasti hän kertoi oppimistaan asioista pitkäaikaiselle ystävälleen Francisco Tavaresille, ja muutaman vuoden ajan he molemmat ravitsivat jatkuvasti itseään totuuden vesillä tilaamiensa Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtien välityksellä. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1968 heidät kastettiin matkavalvojan vieraillessa ensimmäistä kertaa Kap Verdessä.
Veljet Andrade ja Tavares ymmärsivät, että heillä oli vastuu osallistua Raamatussa esitetyn kutsun kaiuttamiseen: ”’Tule!’ – – Joka tahtoo, ottakoon elämän vettä ilmaiseksi.” (Ilmestys 22:17) He olivat halukkaita ottamaan hajanaisen, vaikeakulkuisen alueensa tarjoaman haasteen vastaan. Kap Verde sijaitsee Atlantin valtameressä noin 560 kilometriä Dakarista Senegalista länteen, ja siihen kuuluu kymmenen pääsaarta sekä joitakin pienempiä saaria. Sen nimi merkitsee ’vihreää niemeä’, ja sillä tarkoitettiin alun perin Afrikan rannikolla olevaa niemimaata. Tämä saariryhmä on kuitenkin kaikkea muuta kuin vihreä, sillä vuotuinen sademäärä on hyvin pieni, ja 350 000 asukkaan on perin vaikea saada elantonsa rutikuivasta maasta.
Viimeisten 30 vuoden aikana lähetystyöntekijät ja erikoistienraivaajat ovat työskennelleet lujasti viedäkseen elämän vettä saarten asukkaille. Mikä on ollut työn tulos? Antakaamme puheenvuoro eräälle Portugalin matkavalvojalle, joka vieraili äskettäin Kap Verden seurakunnissa.
São Vicente kuulee ”puhdasta kieltä”
Ensimmäinen pysähdyspaikkamme Kap Verdellä oli Mindelon kaupunki São Vicenten saarella. Ajaessamme lentokentältä kaupunkiin näimme tuulen lennättämän hiekan peittämiä kallioisia rinteitä – Pohjois-Afrikan aavikoituminen oli jo ulottunut tänne asti! Joulu-helmikuun aikana kuuma, kuiva harmattan-tuuli pyyhkäisee meren yli Saharasta ja verhoaa saaret hiekkaan ja pölyyn. Toisinaan pölypilvet ovat niin paksuja, etteivät lentokoneet pääse lentämään. Jäljelle jäänyt vähäinen kasvillisuus kuivuu harmattanin saapuessa.
Hengellisessä mielessä vesilähteitä on kuitenkin helppo löytää. Mindelossa on kaksi Jehovan todistajien seurakuntaa, joiden 167 Valtakunnan julistajaa vievät ahkerasti elämää antavaa totuuden vettä São Vicenten saaren 47 000 asukkaalle. Noin 400 ihmistä käy viikonloppuisin raamatullisissa kokouksissa valtakunnansalissa.
Viikon kestäneiden vierailujen aikana tehtiin viimeisiä valmisteluja ”Puhtaan kielen” piirikonventtia varten, joka sitten pidettiin kaupungin parhaassa teatterissa. (Sefanja 3:9, UM) Paikallisten asukkaiden lisäksi sinne saapui vieraita Santo Antãon ja São Nicolaun saarilta, niin että läsnäolijoiden määrä saavutti 756 hengen huipun; 24 kastettiin. Ohjelmaan kuului Jehovan todistajien esittämä raamatullinen näytelmä, jonka nähtyään erään elokuvan harjoituksia ohjannut mies lausui: ”Me harjoittelimme vuoden, ja vielä senkin jälkeen meillä oli kosolti ongelmia. Teidän näytelmänne esittäjät onnistuivat paljon paremmin vain kahden kuukauden harjoittelun jälkeen.” Menestyksekkään konventin päätyttyä meidän oli aika jatkaa matkaamme eteenpäin maan pääkaupunkiin Praiaan São Tiagon saarelle.
Puhdas kansa
Viime vuosina on monia muiden saarten asukkaita kerääntynyt pääkaupunkiin työnsaannin toivossa. Sen vuoksi kaupungin laitamille on noussut tuhansia alkeellisia majoja, mikä on entisestään kiristänyt vaikeaa vesi- ja terveydenhuoltotilannetta. Saadakseen hieman lisätuloja monet perheet kasvattavat vuohia, sikoja ja kanoja, jotka sitten vapaasti kuljeskelevat kaduilla ja edistävät näin osaltaan sairauksien leviämistä.
Näistä vaikeista olosuhteista huolimatta Praiassa on kuitenkin tällä hetkellä kaksi kukoistavaa seurakuntaa, joissa on yhteensä 130 julistajaa. Nämä onnelliset todistajat ovat todella hyötyneet oppimiensa Raamatun ohjeiden soveltamisesta, sillä ponnistellessaan ollakseen puhdas ja pyhä kansa he ovat perheineen nauttineet sekä hengellisesti että fyysisesti paremmasta terveydestä. Vaikka heidän elämänsä on kovaa, he ovat hengellisesti rikkaita. – Jesaja 48:17; 1. Pietari 1:15, 16.
Saapuessamme veljet olivat innokkaasti valmistautumassa omaan piirikonventtiinsa. Paikalle saapui todistajia ja kiinnostuneita joka puolelta São Tiagoa sekä lisäksi Salin ja Fogon saarilta, ja Jehova siunasi heitä 472 hengen läsnäolijahuipulla. Kaikki olivat tästä hyvin iloisia pienimpiä kuulijoita myöten! Istuessamme tarkkaavaisen väkijoukon keskellä tajusimme, ettei meidän koskaan tulisi ”pitää halpana pienten alkujen päivää”. (Sakarja 4:10) Koko tämä joukko oli kasvanut kahdesta ihmisestä, jotka vain hieman yli 30 vuotta sitten olivat oppineet totuuden!
Ennen kuin lähdimme saarelta, vierailimme vielä kahdessa pienessä ryhmässä Assomadassa ja Tarrafalissa Praian ulkopuolella. Saari oli vuoristoinen, karu ja kuiva, mutta siellä täällä näimme vihreitä tilkkuja – elinvoimaisia palstoja, joilla kasvatettiin kookospalmuja, banaanikasveja sekä papaija-, mango- ja muita puita. Näkymät toivat mieleen Jesajan ennustuksen ajasta, jolloin jopa erämaat kukoistaisivat. (Jesaja 35:1) Nuo kaksi todistajaryhmää olivat jo nyt kuin keitaita tarjotessaan runsaasti hengellistä ruokaa ja juomaa niille tuhansille, jotka elivät ikään kuin hengellisesti kuivaksi paahtuneessa maassa.
Palavaa intoa Fogon saarella
Seuraava saari oli nimeltään Fogo, jonka vulkaaninen syntyperä selittää nimen merkityksen ’tuli’. Pico on yhä toimiva tulivuori, joka kohoaa merestä lähes täydellisen kartion muotoisena aina 2 800 metrin korkeuteen. Saarella oli juuri satanut runsaasti – enemmän kuin moniin vuosiin – ja ihmisissä saattoi aistia hilpeyden tunteen, kun he epätavallisen kiireisinä kokosivat papu- ja maniokkisatoaan, kapverdeläisen ruokavalion perusaineksia.
Nämä ihmiset osoittivat kuitenkin arvostusta Raamattua kohtaan pysähtymällä kesken kiireidensä ottamaan vastaan totuuden vettä. Onnistuimme tapaamaan kolme eri ryhmää, vaikka perille pääsy olikin ponnistelujen takana autojen vähälukuisuuden ja huonon kunnon vuoksi. Ilollamme ei ollut rajoja, kun kokouksiin saapui yhteensä 162 henkeä, sillä saarella on vain 42 julistajaa. Tämä heijasti näiden veljien ja sisarten intoa: he käyttivät keskimäärin 15 tuntia kuukaudessa vieden kuvaannollista totuuden ja elämän vettä Fogon saaren 32 000 asukkaalle.
Satoa katolisessa maassa
Vierailimme vielä Santo Antãon ja São Nicolaun saarilla asuvien veljien luona. Kuten nimistä voi päätellä, roomalaiskatolisen kirkon vaikutus on tuntunut saarilla useiden vuosisatojen ajan. Vaikka katolisuus on yhä maan pääuskonto, monet vilpittömät ihmiset kääntyvät Raamatun virkistävien totuuden sanojen puoleen.
Kahden pienen seurakunnan 49 julistajaa Santo Antãon saaren vastakkaisilla puolilla työskentelevät kovasti täyttäessään 44 000 asukkaan hengelliset tarpeet. Kun 512 henkeä saapui kuuntelemaan raamatullista esitelmää Porto Nuovon seurakuntaan, sen 32 julistajaa ymmärsivät, että monet Santo Antãon lampaankaltaiset ihmiset janoavat totuuden vettä.
São Nicolaun saarella työ lähti käyntiin joitakin vuosia sitten, kun eräs tienraivaajasisar johti Portugalista käsin kirjeitse raamatuntutkistelua eräälle saaren perheelle. Sitten vuonna 1978 muuan toinen tienraivaaja Portugalista päätti palata tälle kotisaarelleen kertoakseen Raamatun totuudesta sen 15 000 asukkaalle. Ensimmäisessä kokouksessa oli läsnä vain yksi henkilö – hän itse! Mutta Jehova Jumala vastasi hänen tuolloin esittämiinsä palaviin rukouksiin. Vierailumme aikana kolmen seurakunnan 48 julistajasta oli sykähdyttävää nähdä yhteensä 335 hengen saapuvan kokouksiin.
Saaren ensimmäinen kierroskonventti järjestettiin vierailumme aikana. Saimme paikallisen teatterin käyttöömme ilmaiseksi, ja kaupungin viranomaiset tarjosivat myös äänentoistolaitteet ja kuljetuksen konventtipaikalle. Isäntäseurakunnan 19 julistajaa huolehtivat 100 vieraan majoittamisesta ja valmistivat ruoan 208 osanottajalle. Monista päivittäisistä vaikeuksista huolimatta veljemme antoivat lahjoituksia valtakunnansalirahastoon.
Jehovan todistajien hyvä käytös tunnetaan täällä, ja monet työnantajat etsivät heitä tarvitessaan työntekijöitä. Esimerkiksi saaren ainoan huoltoaseman omistaja pyysi erästä todistajaa itselleen töihin, koska hän tarvitsi rehellistä miestä. Tällä veljellä kuitenkin oli jo työpaikka, joten hän sanoi voivansa kysyä jotakuta muuta. ”Kunhan hän vain on kastettu todistaja!” omistaja varmisti. Kaksi kuukautta myöhemmin hän kertoi veljelle: ”Jehovan todistajat ovat ainoita ihmisiä, joiden tulisi käsitellä rahaa!”
Sal-saari – viimeinen pysähdyspaikka
Matkamme viimeinen kohde oli Salin saari. Nimi tarkoittaa ’suolaa’ ja kertookin heti, mikä on saaren pääelinkeino. Pieni seurakunta koostuu 22 julistajasta, jotka työskentelevät uutterasti viedessään Valtakunnan sanomaa 6 500 saarelaiselle. Oli todella miellyttävää kertoa hyvää uutista näille ihmisille, sillä meidät kutsuttiin sisälle lähes jokaiseen taloon ja saimme keskustella eri perheenjäsenten kanssa.
Sal-saaren vierailu päätti kierroksemme. Mikä siunaus olikaan ollut työskennellä näiden uskollisten Jehovan palvelijoiden kanssa! Kap Verdellä on tällä hetkellä 531 Valtakunnan julistajaa, ja luku varmasti kasvaa, kun Kristuksen kuoleman muistonvietossa 1991 läsnäolleet 2 567 henkeä jatkavat hengellisen ravinnon nauttimista. Vaikka suurimmalla osalla täkäläisistä Jehovan todistajista onkin vain vähän aineellista omaisuutta, he ovat hengellisesti rikkaita ja hyvin ravittuja. Ja kuinka kiitollisia he ovatkaan siitä, että Jehova saa elämän vedet pulppuamaan runsaina näillä saarilla hänen kunniakseen ja ylistyksekseen!
[Kartta s. 24]
(Ks. painettu julkaisu)
KAP VERDEN SAARET
SANTO ANTÃO
SÃO VICENTE
SÃO NICOLAU
SANTA LUZIA
SAL
BOA VISTA
MAIO
SÃO TIAGO
FOGO
BRAVA
Praia
Atlantin valtameri