Valtakunnan julistajat kertovat
Jehova palkitsee uskollisen nuorukaisen
USKOLLISET nuoret ovat erittäin arvokkaita Jehovan silmissä. Seuraavan eräästä uskollisesta nuorukaisesta kertovan kokemuksen pitäisi rohkaista toisia nuoria säilyttämään nuhteettomuutensa palvellessaan Jehovaa.
Argentiinassa eräs 11-vuotias poika ja hänen nuorempi veljensä tutkivat isoäitinsä kanssa kirjaa Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Poikien vanhemmat alkoivat heti vastustaa ja kielsivät näitä käymästä kokouksissa valtakunnansalissa. Päästäkseen kokouksiin pojat karkasivat joitakin kertoja kylpyhuoneen ikkunasta, hyppäsivät sisäpihalle, kiipesivät sieltä aidan yli naapurin sisäpihalle ja juoksivat sitä kautta edelleen valtakunnansalille. Sitten joku kertoi heidän äidilleen, että he kävivät Jehovan todistajien kokouksissa. Äiti uhkasi piestä heidät, minkä johdosta nuorempi pojista pelästyi ja lopetti tutkimisen. Mutta vanhempi pojista ei antanut periksi. Viisi vuotta hänen onnistui käydä kokouksissa vanhempiensa tietämättä.
Ollessaan 16-vuotias vanhempi poika halusi valita oppikurssin, jota ei ollut hänen kotikaupunkinsa lukiossa. Kotoa poissa oleminen soisi hänelle enemmän vapautta toimia totuuden mukaan. Hänen vanhempansa antoivat hänen lähteä, ja kaikki sujui hyvin kolme kuukautta. Sitten koulun rehtori ilmoitti hänen vanhemmilleen, että heidän poikansa ei tervehdi lippua eikä laula kansallislaulua. Nuorimies saattoi antaa rehtorin, vanhempiensa, sihteerin, lakimiehen ja kymmenen opettajan edessä erinomaista todistusta siitä, miksei hän voinut omantuntonsa vuoksi suorittaa näitä tekoja. (2. Mooseksen kirja 20:4, 5) Vanhemmat olivat raivoissaan. Äiti hankki revolverin ja aikoi ampua isoäidin, jota hän piti syypäänä. Mutta hän ei koskaan onnistunut tapaamaan isoäitiä tämän ollessa yksin.
Myöhemmin erään perheystävän ehdotuksesta ja koulun rehtorin suostumuksella vanhemmat päättivät panna nuorukaisen mielisairaalaan, koska he ajattelivat, että psykiatrinen hoito saisi hänet luopumaan uskostaan. Sairaalan henkilökunta vei hänet autolla sadan kilometrin päähän ja ruiskutti häneen valtavan annoksen insuliinia ja muita lääkkeitä, kunnes hän menetti tajuntansa. Palatessaan tajuihinsa hän ei tiennyt mitään ajasta eikä paikasta eikä tuntenut ketään ja kärsi osittaisesta muistinmenetyksestä. Monien tarkkojen tutkimusten jälkeen lääkärit eivät voineet löytää hänestä mitään henkistä sairautta. Sairaalan henkilökunta jatkoi kuitenkin hoitoaan. Ollessaan tajuissaan poika rukoili lakkaamatta, ettei Jehova hylkäisi häntä, ja anoi häneltä voimaa kestää. Jehova todella suojeli poikaa, ja lopulta hän pääsi sairaalasta.
Erään kerran koulun rehtori kysyi tältä nuoreltamieheltä, oliko hän valmis muuttamaan mielensä. Kun hän vastasi kieltävästi, rehtori kehotti vanhempia viemään hänet takaisin sairaalaan, koska hän oli entistä järjettömämpi. Vanhemmat veivät hänet täysihoitolaan ja käskivät emäntää pitämään huolta siitä, ettei poika mene Jehovan todistajien kokouksiin. Vanhempien lähdettyä poika koki todellisen yllätyksen: täysihoitolan omistajat olivatkin Jehovan todistajia! Vihdoin vanhemmat ottivat pojan pois psykiatrisesta hoidosta varmoina siitä, että lääkärit olivat valehdelleet heille. Sillä välin Argentiinan korkein oikeus päätti, ettei Jehovan todistajien lapsia voitaisi erottaa koulusta sen vuoksi, etteivät he tervehdi lippua.
Hyödyttivätkö nämä koetukset tätä uskollista nuorukaista? Kyllä hyödyttivät. Hän selittää: ”Saatoin antaa paljon todistusta lääkäreille, opettajille, koulutovereille, vanhemmille ja sukulaisille – oikeastaan koko kaupungille. Vanhempani ovat hiukan pehmentyneet, ja heillä on parempi käsitys todistajista. Ajatellessani nyt lapsuuttani näen, kuinka suurenmoinen ja rakastava Jumala on huolehtiessaan sellaisesta, joka säilyttää uskollisuutensa hänelle. On aivan juuri niin kuin sanotaan Psalmissa 27:10: ’Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa.’”
Tämä nuori mies on nyt 23-vuotias, naimisissa ja hyvin toimelias Jehovan palveluksessa. Tosiaankin Jehovan tukea antava voima on rajaton. – Psalmi 55:23.