Valtakunnan julistajat kertovat

Todistaminen kantaa hedelmää sekä kotona että koulussa

KRISTITTYJEN elämään sisältyy hyvän tekeminen toisille, varsinkin Jumalan valtakuntaa koskevan hyvän uutisen kertominen heille. Sananlaskujen 3:27:ssä sanotaan: ”Älä pidätä hyvää niiltä, joille se kuuluu, kun sen tekeminen sattuu olemaan kätesi vallassa.” Muuan nuori argentiinalainen todistaja, joka oli lukion kolmannella luokalla, halusi kertoa Valtakunnan hyvästä uutisesta eräälle koulutoverilleen. Siitä, että hän teki niin, oli kauaskantoisia seurauksia.

Eräänä päivänä tuo nuori todistajaveli mainitsi ystävälleen, että kaikki uskonnot eivät ole hyviä. Kun tämä nuori mies totesi, ettei hän tehnyt mitään pahaa, todistaja sanoi: ”Et myöskään tee mitään Jumalan hyväksi.” Tämä sai tuon nuoren ajattelemaan. Myöhemmin todistaja selitti, että me elämme viimeisiä päiviä ja että ihmisen täytyy hankkia täsmällistä Raamatun tuntemusta ja soveltaa oppimaansa, jotta hän saisi Jumalan hyväksynnän. Hänen koulutoverinsa oli samaa mieltä. Mutta antaisiko koulutoverin perhe tämän tutkia Raamattua? Todistaja halusi antaa ystävälleen jotakin ajateltavaa ja pyysi tätä lukemaan kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä.

Kului jonkin aikaa, ja ystävä lopetti koulunsa. Hänestä ei kuulunut mitään yli vuoteen. Sitten eräänä päivänä tuo nuori todistaja yllättyi saadessaan puhelinsoiton ystävältään. Tämä sanoi, että hän saattoi nähdä Raamatun ennustusten todella täyttyvän. Todistaja järjesti heti ystävälleen raamatuntutkistelun.

Kun hän meni entisen koulutoverinsa kotiin, hän huomasi, että tämän vanhemmat olivat hyvin huolissaan siitä, mihin heidän poikansa oli nyt joutumassa. Ystävän pikkuvelikin ajatteli, että hänen veljensä oli tulossa hulluksi. Vanhemmat järjestivätkin siksi niin, että pikkuveli oli mukana seuraavassa tutkistelussa. Jälkeenpäin tämä poika kertoi vanhemmilleen kyynelsilmin, ettei hänen isoveljensä ollut hullu, jolloin hänen äitinsä huudahti: ”Nyt minulla on kaksi ongelmaa yhden sijasta!”

Äiti oli sen tähden itse läsnä seuraavassa tutkistelussa, ja hänen täytyi myöntää, etteivät pojat olleet hulluja. Myöhemmin hänelle ja hänen miehelleen järjestettiin raamatuntutkistelu. Pian koko perhe alkoi käydä seurakunnankokouksissa valtakunnansalissa. Aikanaan myös isovanhemmat alkoivat tutkia Raamattua ja käydä kokouksissa. Tuo ensimmäinen nuori mies on sittemmin käynyt kasteella. Hän on mennyt naimisiin, ja hän ja hänen vaimonsa ovat innokkaita julistajia.

Vapaamuotoisen todistamisen avulla tämä nuori veli on auttanut lisäksi kahta muuta koulutoveriaan sekä heistä toisen äitiä ja sisarta aloittamaan Raamatun tutkimisen. Kaikkiaan 11 ihmistä oppi Raamatun totuuden sen ansiosta, että tämä nuori todistaja ei pidättynyt tekemästä hyvää koulutovereilleen. Kuinka onnellinen lopputulos! Tosiaankin, ”onnellinen on se kansa, jonka Jumala on Jehova”! (Psalmit 144:15.)