Joulu – miksi se on niin suosittu Japanissa?
USKO joulupukkiin on syvälle iskostunut buddhalais-šintolaisessa Japanissa asuvien lasten mieleen. Vuonna 1989 japanilaislapset kirjoittivat 160 000 kirjettä – mistään muusta maasta ei tullut näin paljon kirjeitä – Ruotsin Tonttumaahan. He kirjoittivat saadakseen hartaimman toiveensa täytetyksi, olipa se sitten 550 markkaa maksava leikkitietokone tai 400 markan hintainen kannettava videopeli.
Nuorille japanilaistytöille on erittäin tärkeää, että heillä on tapaaminen jonkun pojan kanssa jouluaattona. Mainichi Daily News -lehdessä kerrotaan, että ”erään tutkimuksen mukaan 38 prosenttia nuorista naisista sanoi suunnitelleensa jouluaattoa kuukautta etukäteen”. Kun nuoret miehet haluavat olla tyttöystävänsä kanssa jouluaattona, heillä on joitakin taka-ajatuksia mielessään. ”On hyvä ajatus rukoilla tyttöystäväsi kanssa kaikessa hiljaisuudessa”, ehdotettiin eräässä lehdessä nuorille miehille. ”Tee niin jossain suositussa paikassa. Suhteestanne tulee pian entistä läheisempi.”
Myös japanilaiset aviomiehet toivovat loihtivansa esiin maagisia voimia, kun he jouluun liittyvän perinteen mukaisesti käyvät ostamassa täytekakun tullessaan töistä kotiin. Tällaisena ”joulupukkina” esiintymisen ajatellaan korvaavan sen, että mies on laiminlyönyt perhettään muuna aikana vuodesta.
Joulu on tosiaankin saanut vakiintuneen aseman ei-kristittyjen japanilaisten keskuudessa. Erään valintamyymäläketjun teettämään tutkimukseen osallistuneista 78 prosenttia sanoi tekevänsä erityisiä jouluvalmisteluja. Tällaisia ihmisiä on siis todella paljon, kun muistetaan se, että tämän maan väestöstä vain prosentti väittää uskovansa kristillisyyteen. Vaikka he tunnustautuvat buddhalaisiksi tai šintolaisiksi, he voivat aivan luontevasti viettää tätä ”kristillistä” juhlaa. Isen kuuluisan šintopyhäkön kalenterissa luetellaan japanilaisten juhlapäivien rinnalla joulukuun 25. päivä, ja sen sanotaan olevan ”Kristuksen syntymäpäivä”. Kun ei-kristittyjen nähdään uppoutuneen huvittelun pyörteisiin jouluna, herää kuitenkin kysymys:
Keiden juhla joulu on?
Nykysuomen sanakirjassa joulun on määritelty olevan ”kristinuskon mukaan Jeesuksen syntymän muistoksi vietettävä juhla, joulukuun 25. päivä”. Sen on ajateltu olevan aikaa, jolloin ”kristityt” voivat ”yhdessä iloita Kristuksen syntymäpäivästä”.
Joulua puhtaasti uskonnollisena juhlana viettävien mielestä saattaa olla harmillista ja jopa rienaavaa havaita joidenkuiden maallistavan tuon juhlan huvittelemalla ja antamalla lahjoja. ”Japanissa on saavutettu kylmän kaupallisuuden huippu: ei Kristusta”, kirjoitti muuan Japanissa asuva amerikkalainen. Eräs toinen kirjoitti japanilaisesta joulusta: ”Länsimaalaisen silmään ei pistä [Japanin markkinoilla harvinaisen] kalkkunan puuttuminen, vaan kaikkein olennaisimman, joulun hengen, puuttuminen.”
Mikä on sitten joulun henki? Onko se jumalanpalveluksen tunnelma siellä laulettavine joululauluineen ja nähtävine orjanlaakereineen ja kynttilöineen sinä ainoana kertana vuodessa, jolloin monet tekevät pyhiinvaellusretken kirkkoon? Vai onko se monet avokätisiksi saava rakkaus, iloinen mieli ja lahjojen antaminen? Vai onko se taistelurintamalla vallitseva levollisuus sotilaiden kunnioittaessa muutaman päivän ajan ’rauhaa maassa’?
Ihme kyllä, joulun henki ei useinkaan onnistu saamaan aikaan rauhaa edes kotirintamalla. Vuonna 1987 Englannissa tehdyn tutkimuksen mukaan arviolta 70 prosentissa brittiläiskodeista puhkesi ’sisällissota’ joulunaikaan tuona vuonna. Eniten taisteltiin rahasta. Riitoja synnyttivät myös liiallinen juominen ja se, ettei täytetty omaa osaa perheessä.
”Emmeköhän menetä jotain joulun todellisesta merkityksestä”, kirjoitti muuan Japanissa asuva länsimaalainen, joka kävi hiljattain kotimaassaan joulun tienoilla. ”Aina 25. joulukuuta tunnen samaa halua palata tuohon entisaikoina vietettyyn vanhanaikaiseen jouluun – pakanalliseen seremoniaan, jossa talvipäivänseisausta juhlittiin palvomalla puita ja pitämällä orgioita. Kaikki pakanalliset merkit ovat yhä näkyvissä – misteli, orjanlaakeri, kuusi ja niin edelleen – mutta jotenkin joulu ei ole enää ollut samanlainen sen jälkeen, kun kristityt kaappasivat sen itselleen ja muuttivat sen uskonnolliseksi juhlaksi.”
Joulu on kiistatta pakanallinen juhla. Varhaiskristityt eivät viettäneet sitä, ”koska he pitivät kenen tahansa syntymän juhlimista pakanallisena tapana”, sanotaan The World Book Encyclopedia -nimisessä tietosanakirjassa. Huvitteleminen ja lahjojen vaihtaminen ovat lähtöisin pakanallisista saturnalia- ja uudenvuodenjuhlista.
Jos joulu on pohjimmiltaan pakanallinen juhla, tosi kristittyjen on kysyttävä itseltään: voivatko kristityt viettää joulua? Tarkastelkaamme, mitä Raamatussa sanotaan Kristuksen syntymäpäivän viettämisestä.
[Tekstiruutu s. 4]
Joulunvieton juuret
Vaikka täsmälliset yksityiskohdat ovat muinaisaikojen hämärän peitossa, todisteet osoittavat, että tultaessa vuoteen 336 Rooman kirkko vietti jonkinlaista joulua. ”Joulu sijoitettiin tarkoituksellisesti joulukuun 25. päiväksi”, selitetään tietosanakirjassa The New Encyclopædia Britannica, ”jotta se työntäisi taka-alalle auringonjumalan kunniaksi vietettävän suuren juhlan.” Juuri silloin pakanat antautuivat orgioihin viettäessään sekä roomalaista saturnaliajuhlaa että kelttien ja germaanien talvipäivänseisausjuhlaa. Tietosanakirjassa The New Caxton Encyclopedia sanotaan, että ”kirkko käytti tilaisuutta hyväkseen kristillistääkseen nämä juhlat”.