Pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten Brasiliassa
”NOSTAKAA silmänne ja katselkaa peltoja, kuinka ne ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Jo saa korjaaja palkkaa ja kokoaa hedelmää ikuiseen elämään.” (Johannes 4:35, 36) Nuo Jeesuksen Kristuksen profeetalliset sanat toteutuvat nykyään Etelä-Amerikassa sijaitsevan suuren Brasilian kaukaisimmissakin osissa.
Brasilian Jehovan todistajat ovat useiden vuosien ajan iloinneet erinomaisesta kasvusta. Vuoden 1991 huhtikuussa Valtakunnan elonkorjaajien huippu oli 308 973, ja he johtivat 401 574:ää Raamatun kotitutkistelua. Maaliskuun 30. päivänä 1991 kokoontui yhteensä 897 739 henkeä viettämään elonkorjuutyön alullepanijan, Jeesuksen, kuoleman muistoa.
Näistä erinomaisista tuloksista huolimatta osa pellosta yhä odottaa elonkorjuuta. Yli viisi miljoonaa ihmistä asuu sellaisella Brasilian alueella, jolla Jehovan todistajat saarnaavat hyvin vähän tai eivät ollenkaan. Mitä tehdään elonkorjuun ulottamiseksi näille alueille?
Tienraivaajat osallistuvat elonkorjuuseen
Viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana Vartiotorni-seuran Brasilian-haaratoimisto on lähettänyt kokoaikaisia Valtakunnan julistajia – 100 tilapäistä erikoistienraivaajaa ja 97 vakituista tienraivaajaa – 97 kaupunkiin, joista useimmat sijaitsevat maan taajaan asutussa itäosassa. Lisäksi useisiin seurakuntiin kuuluvia Valtakunnan julistajia tarjoutui työskentelemään näillä alueilla lyhyempiä jaksoja. Voitettavista esteistä huolimatta tulokset ovat olleet ilahduttavia.
Esimerkiksi Minas Geraisin osavaltiossa sijaitsevassa São João da Pontessa tienraivaajat kävivät paikallisen koulun uskonnonopettajan luona. Kuultuaan sanoman hän tilasi oppilailleen 50 kappaletta kirjaa Nuoruutesi – miten voit parhaiten hyötyä siitä. Toinen opettaja sanoi lähdössä oleville tienraivaajille: ”Teidän ei pitäisi lähteä, sillä te teette täällä erinomaista työtä. Te olette ainoita, jotka osaatte selvästi selittää Raamattua.”
Kaikkia ei tämä erinomainen työ miellyttänyt. Ajattelehan esimerkiksi kirjettä, joka julkaistiin paikallisen sanomalehden (Diário de Montes Claros) etusivulla ja joka oli otsikoitu ”Pappia syytetään kiihotuksesta väkivaltaan ja syrjinnästä”. Kirjeessä sanottiin: ”Kirkossa [papilla] on tapana arvostella ihmisiä, jotka seuraavat muita lahkoja ja uskontoja, vaikka paikalliset papit eivät anna uskovaisille evankeliumista riittävästi katolista ja kristillistä opastusta. Messussa hän on hyökännyt kaupungissa olevia Jehovan todistajien sananpalvelijoita vastaan, vaikka he eivät kohtele huonosti katolilaisia.” Artikkelin kirjoittaja (teologi) ei ilmaissut tällaista vihamielisyyttä, vaan oli läsnä tienraivaajien esittämässä raamatullisessa puheessa ja oli tuonut mukanaan muita kiinnostuneita. He kaikki nauttivat kokouksesta.
Neljä fortalezalaista veljeä lensi Fernando de Noronhan saarelle 400 kilometrin päähän mantereelta. Saaren 1 500 asukkaalle ei ollut todistettu kunnolla yli 15 vuoteen. Kymmenen päivän kuluessa veljet levittivät 50 kirjaa ja 245 lehteä ja kirjasta, ja he aloittivat 15 Raamatun kotitutkistelua. 12 henkeä oli läsnä Kristuksen kuoleman muistonvietossa, joka sattui heidän vierailunsa ajaksi. Tienraivaajat toivovat, että Jehovan avulla työ pian vakiintuu hyvin sinne. Jotkut veljet ovat harkinneet tuolle saarelle muuttamista.
Pappien vaikutus elonkorjuuseen
Ryhmä Rio de Janeirossa sijaitsevaan Arpoadorin seurakuntaan kuuluvia Valtakunnan julistajia tarjoutui käyttämään kaksi viikkoa saarnatakseen useissa Minas Geraisin osavaltion kaupungeissa noin 200 kilometrin päässä kotoaan. He olivat iloisia havaitessaan, että paikalliset ihmiset olivat hyvin vieraanvaraisia ja ystävällisiä. Miehillä oli tapana nostaa hattuaan joka kerta, kun mainittiin Jumala tai hänen nimensä Jehova. Mutta koska he kunnioittivat Jumalaa, niin pappien oli helppo vaikuttaa heihin.
Eräässä kaupungissa pappi sanoi, ettei ihmisten pitäisi kuunnella Jehovan todistajia eikä mennä kokoukseen, jonka nämä suunnittelivat pitää. Hän järjesti kokouksen ajaksi myös erikoismessun ja pani sen kuulumaan täydellä voimalla kovaäänisestä kirkon ulkopuolelle. Hänen ponnisteluistaan huolimatta kokouksessa oli kuitenkin läsnä 29 paikallista asukasta vierailijoiden lisäksi.
Naapurikaupungissa tilanne oli aivan erilainen. Pappi kehotti siellä ihmisiä kuuntelemaan, kun todistajat tulivat heidän luokseen. Niinpä 168 henkeä oli läsnä ensimmäisessä kokouksessa. Myöhemmin hän kehotti heitä kiinnittämään huomiota siihen, miten Jehovan todistajat viettävät muistonviettoa, koska hänen sanojensa mukaan ”he tekevät sen oikealla tavalla”. Niiden kahden viikon aikana, joina Valtakuntaa saarnattiin tuolla alueella, levitettiin 1 014 kirjaa ja 1 052 lehteä ja kirjasta.
Ponnistelujen jatkaminen toi siunauksia
Kuukautta myöhemmin 34 Valtakunnan julistajaa palasi huolehtimaan ensimmäisen vierailun aikana aloitetuista raamatuntutkisteluista. Johdon ottanut kristitty vanhin kirjoitti: ”Oli sykähdyttävää nähdä, miten kiinnostuneet toivottivat meidät tervetulleiksi kiitoksin ja silmissään ilon kyyneleitä.” Muuan sisar muistelee, että lounasravintolassa häntä ja muita todistajia lähestyi nainen, joka ”kyyneleet silmissään pyysi meitä tulemaan ja tutkimaan hänen kanssaan”. Eräs toinen nainen tutki kolme kertaa sen viikon aikana, jonka todistajat olivat siellä. Joka kerta hän oli valmistautunut aineistoon ja odotti tutkistelua. Nainen sanoi alkaneensa rukoilla tosi Jumalaa Jehovaa. ”Juuri tätä olen sydämessäni aina odottanut”, hän lisäsi.
Myöhemmin kaksi tienraivaajaa määrättiin huolehtimaan tällä alueella asuvista kiinnostuneista. ”Niistä, jotka olivat asetetut ehdolle ikuiseen elämään, tuli uskovia”, kuten ensimmäisellä vuosisadalla. (Apostolien teot 13:48) Sen samarialaisen naisen tavoin, jolle Jeesus antoi todistusta Jaakobin lähteellä, he alkoivat puhua oppimistaan asioista toisille. (Johannes 4:5–30) Nykyään kuusi muuta palvelee kahden tienraivaajan kanssa, ja viikoittaisissa kokouksissa käy keskimäärin 20 henkeä.
Tämän erikoistyön menestyksen innostamina 29 julistajaa Arpoadorin seurakunnasta lähti saarnaamaan noin 500 kilometrin päässä sijaitsevaan Mutumin kaupunkiin. ”Saimme aivan erinomaisen vastaanoton”, sanoi ryhmää johtanut vanhin. ”Useimmat ihmiset kuuntelivat niin tarkkaavaisina ja kiinnostuneina, että aloitimme 170 raamatuntutkistelua, ja uskomme monien niistä jatkuvan.” Kahden viikon aikana julistajat saarnasivat keskimäärin 90 tuntia kukin ja levittivät ihmisille lähes 1 100 julkaisua. Veljien pitämissä esitelmissä oli läsnä enimmillään 181 henkeä.
Muutaman kuukauden kuluttua seurakunta vuokrasi hienon talon Mutumin keskustasta käytettäväksi valtakunnansalina ja tienraivaajien kotina. Kaksi sinne määrättyä tienraivaajasisarta kirjoitti ensimmäisessä raportissaan Seuralle muun muassa seuraavaa: ”Kun tutkisteluja on jo aloitettu niin paljon, tarvitsemme lisää tienraivaajia. Vaikka Rio de Janeirosta tulevat veljet auttavatkin meitä kerran kuussa, niin työmäärä on suunnaton. Aina yhdeksän kymmenestä puhuteltavasta pyytää meitä tulemaan uudelleen. Tarvitsemme apua myös kokousten johtamisessa.” Kolmas tienraivaaja on nyt mennyt heidän avukseen.
Ihmisten elämä muuttuu
On ollut hyvin kannustavaa nähdä, miten totuus juurtuu ja tuottaa hyvää hedelmää. Eräs kiinnostunut kirjoitti: ”Raamatun tuntemuksen saaminen on parasta, mitä minulle on koskaan tapahtunut. Elämäni on muuttunut paremmaksi, enkä tarvitse enää rauhoittavia lääkkeitä. – – Palkitkoon Jehova teille kaiken, mitä olette tehneet hyväkseni.”
Muuan toinen nainen sanoi: ”Olen todella ihmeissäni siitä, miten Jehova on avannut silmäni. Vaikka isoäitini kuoli tällä viikolla, minulla on nyt toivo nähdä hänet jälleen. Toivon, että minut kastetaan, mutta haluan ensin valmistautua hyvin. Siunatkoon Jehova teitä sen vuoksi, että olette tulleet tänne osoittamaan meille ikuiseen elämään johtavan kapean tien.” Vielä eräs sanoi: ”Haluan kertoa teille, että lakkasin kuukausi sitten tupakoimasta. Olen hyvin iloinen lehdestä, jonka lähetitte minulle. Siinä oli monia hyviä ajatuksia, jotka auttoivat minua tekemään sen.” Varmasti elonkorjuu antaa hyvän syyn iloitsemiseen.
Sellaiset siunaukset eivät ole kuitenkaan tulleet ilman ponnisteluja. Esimerkiksi kun eräs nainen ja hänen tyttärensä alkoivat tutkia, niin paikallinen pappi varoitti heitä, että jos he menisivät Jehovan todistajien kokouksiin, hän erottaisi heidät kirkosta. Uhkauksista välittämättä he menivät kokouksiin. Entiset ystävät hylkäsivät silloin heidät, ja jotkut heistä syyttivät, että he olivat tulleet hulluiksi, koska ”tuota Jehovaa” ei esiinny katolisessa Raamatussa. Koska tuo nainen ei onnistunut löytämään Jehovan nimeä katolisesta Raamatustaan, hän pyysi naapureita tulemaan luokseen sinä päivänä, jolloin hänellä olisi tutkistelu tienraivaajien kanssa. Eräs nainen tuli mukanaan katolinen Paulinan raamatunkäännös. Kun hän luki Jumalan nimen 2. Mooseksen kirjan 6:3:n alaviitteestä, hän suostui siihen, että hänen kotonaan alettaisiin pitää raamatuntutkistelua.
Osallistukaamme täysin määrin elonkorjuuseen
Miten tämä harvoin käydyllä alueella palveleminen vaikutti työntekijöihin itseensä? Eräs Valtakunnan julistaja sanoi: ”Tämä toiminta vahvisti uskoamme ja suhdettamme Jehovaan ja auttoi meitä tarkistamaan arvojärjestystämme.” Toinen julistaja totesi: ”Nuo kaksi viikkoa lisäsivät rakkauttani veljiini, jotka palvelevat yhtenä perheenä mielessään yksi tavoite: etsiä lisää nöyriä ihmisiä. Se sai minut rakastamaan entistä enemmän niitä, jotka ottavat sanomamme vastaan, usein kyyneleet silmissään ja ilmaisten todellista totuuden janoa. Ja ennen kaikkea tunsin Jehovan rakkauden siinä, että hän antoi meille edun palvella häntä.”
Muuan vanhin, joka osallistui saarnaamiseen harvoin käydyllä alueella, kertoi, miten erilaista on elämä siellä verrattuna suurkaupunkeihin. Hän sanoi: ”En voi olla ajattelematta, miten suuresti monien veljien elämä rikastuisi, jos he muuttaisivat sisämaahan. Siellä ei ole juuri lainkaan väkivaltaa. Pienissä ja keskisuurissa kaupungeissa eläminen tulee paljon halvemmaksi ja suo myös enemmän mahdollisuuksia seurustelemiseen veljiemme kanssa ja enemmän aikaa hengellisiin toimiin. Voisivatko useammat eläkkeelle jääneet veljet, nuoret, joilla ei ole paljon perhevastuuta, tai ne veljet, joiden työ suo mahdollisuuden muuttaa, tarttua tähän ainutlaatuiseen tilaisuuteen ja tuottaa iloa itselleen, Jehovalle ja lähimmäisilleen?”
Tämä raportti Brasilian harvoin käydyltä alueelta todistaa, että pellot ovat vaaleita elonkorjuuta varten. Vain kahdessa vuodessa tällä kentällä tehty työ on johtanut 191 uuden seurakunnan ja ryhmän perustamiseen. On vielä paljon tehtävää, mutta varmasti Jehova antaa jatkuvasti siunauksensa, kun useammat Valtakunnan julistajat osallistuvat hedelmälliseen elonkorjuuseen. Voitko sinä osallistua siihen suuremmassa määrin?
[Kartta/Kuva s. 25]
Onnelliset riodejaneirolaiset todistajat osallistuvat elonkorjuuseen
[Kartta]
(Ks. painettu julkaisu)
BRASILIA
[Kuva s. 26]
Maaseudulla todistamista Minas Geraisissa