Kieltäydytkö tunnustamasta syntisiä taipumuksiasi?

”TOTEAN siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä mikä on oikein, niin minussa on sitä mikä on pahaa. Minä todella tunnen mielihyvää Jumalan laista sen ihmisen mukaan, mikä olen sisäisesti, mutta näen jäsenissäni toisen lain, joka sotii mieleni lakia vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.” – Roomalaisille 7:21–23.

Edellä olevan tunnustaminen vaati apostoli Paavalilta nöyryyttä. Mutta kun hän teki niin, hänen oli helpompi estää epätäydellisiä taipumuksiaan pääsemästä hänessä voitolle.

Sama pitää paikkansa tosi kristityistä nykyään. Kun tulimme Raamatun totuuden täsmälliseen tuntemukseen, teimme elämäntavassamme tarvittavia muutoksia mukautuaksemme Jehovan normeihin. Syntiset taipumukset kuitenkin jäävät, ”sillä ihmisen sydämen aivoitukset ovat pahat nuoruudesta saakka”. (1. Mooseksen kirja 8:21) Olemmeko kyllin rehellisiä myöntääksemme itsellemme joidenkin nimenomaisten taipumusten aiheuttavan meille painetta? Vai kiistämmekö, että meillä on sellaisia taipumuksia, ja päättelemme ehkä: ’Toisilla voi olla ongelmia näillä alueilla, mutta ei minulla’?

Tällainen itsepetos voi olla tuhoisaa. Eräs Raamattuun perustuva kuvaus saattaa auttaa meitä ymmärtämään, että meidän on tunnustettava syntiset taipumuksemme ja pidettävä ne kurissa.

Miksi tunnustamatta jättäminen on vaarallista

Raamatullisina aikoina monet kaupungit oli suojattu muurein. Portit – jotka oli usein tehty puusta – olivat kaupungin sisämuurin suhteellisen haavoittuva osa; siksi niitä puolustettiin erittäin tarmokkaasti. Asukkaat rakensivat vain niin monta porttia kuin oli tarpeen rauhanaikaista liikennettä varten. Puuportit päällystettiin usein metallilla, jottei tuli olisi vahingoittanut niitä. Muureihin rakennettiin torneja, joihin sijoitetut vartijat saattoivat nähdä lähestyvät viholliset kaukaa.

Ajattelehan nyt, mitä tapahtuisi, jos kaupungin asukkaat eivät myöntäisi kaupungin porttien olevan vaaralle alttiita eivätkä siksi järjestäisi riittävää suojelusta? Vihollissotilaat pääsisivät helposti kaupunkiin, ja se kärsisi tappion.

Meidän tilanteemme on samanlainen. Jehova tietää, mistä meitä voidaan helposti haavoittaa. ”[Ei] ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen, vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.” (Heprealaisille 4:13) Saatanakin on kenties havainnut meissä joitakin syntisiä taipumuksia, onpa sitten kyseessä totuuden vääristeleminen, äkkipikaisuus, viehtymys sukupuoliseen moraalittomuuteen, materialismi, ylpeys tai jokin muu piirre. Jos kieltäydymme tunnustamasta meillä olevan syntisiä taipumuksia, meistä tulee entistä haavoittuvampia uskoamme vastaan kohdistuville Saatanan hyökkäyksille. (1. Pietari 5:8) Saatamme tulla voitetuiksi, kun väärät halut eivät jää pelkiksi taipumuksiksi, vaan voimistuvat ja synnyttävät synnin. (Jaakob 1:14, 15) Meidän on Paavalin tavoin rehellisesti myönnettävä kaikki mahdolliset ’puuportit’ eli vaaralle alttiit kohdat.

Vahvista itseäsi!

Olisi hyödytöntä tunnistaa väärät taipumukset, mutta sitten olla tekemättä niille mitään. Tätä voitaisiin verrata siihen, että peilistä itseään katsova mies panee merkille huomiota kaipaavia seikkoja, mutta kävelee sitten pois tekemättä tarvittavia korjauksia. (Jaakob 1:23–25) Meidän on siis ryhdyttävä toimiin suojellaksemme itseämme, ettemme joudu syntisten taipumusten yllättämiksi. Miten voimme tehdä sen?

Raamatullisina aikoina pikkukaupunkeja eli ”tytärkaupunkeja” ei ollut useinkaan ympäröity muureilla. (4. Mooseksen kirja 21:25, 32; Tuomarien kirja 1:27; 1. Aikakirja 18:1; Jeremia 49:2) Vihollisen hyökätessä näiden kaupunkien asukkaat saattoivat paeta johonkin muureilla suojattuun kaupunkiin. Linnoitetut kaupungit olivat näin ollen ympäröivän alueen asukkaiden turvapaikkana.

Raamattu kuvailee Jehova Jumalaa torniksi, turvapaikaksi, muuriksi, jonka suojaan voimme juosta. (Sananlaskut 18:10; Sakarja 2:4, 5) Jehova on siis palvelijoidensa paras turva. On aivan välttämätöntä rukoilla häntä lakkaamatta. (1. Tessalonikalaisille 5:17) Toinen apukeino on Raamattu. Jumalan sanan avulla meidän on hyvä tutkia erityisesti niitä alueita, joilla olemme heikkoja. Saatamme myös panna syrjään uudelleen tutkimista varten ne Raamattuun perustuvat kirjoitukset, jotka käsittelevät meidän omia ’puuporttejamme’.

Tornissa olevan vartijan tavoin mekin voimme ikään kuin nähdä vihollisen kaukaa ja toimia sen mukaisesti. Miten? Karttamalla olosuhteita, joissa saatamme joutua silmätysten kiusauksen tai painostuksen kanssa. Esimerkiksi sellainen ihminen, jonka tavoitteena on kohtuullisuus alkoholijuomien käytössä, päättää viisaasti välttää paikkoja, joissa alkoholinkäyttö on tavallista tai siihen jopa kannustetaan.

Kaikki tämä vaatii ponnistelua. Kuitenkin jos apostoli Paavalin täytyi ’kurittaa lyönnein ruumistaan’ voidakseen vastustaa epätäydellisiä taipumuksia, eikö meidänkin täydy ponnistella kovasti? Huomion kiinnittämisestä syntisiin taipumuksiimme heijastuu se, että noudatamme apostoli Pietarin ohjetta: ”Tehkää kaikkenne, jotta hän lopulta toteaisi teidän olevan tahrattomia ja virheettömiä ja rauhassa.” – 1. Korinttolaisille 9:27; 2. Pietari 3:14.

Myönnä ja toimi

Älä masennu, jos ponnisteluistasi huolimatta kaikki epätäydelliset taipumuksesi eivät katoakaan. Niin kauan kuin olemme epätäydellisiä, joitakin vääriä taipumuksia tulee aina ilmenemään. Näinhän oli Paavalin tapauksessakin. Mutta meidän on työskenneltävä jatkuvasti tukahduttaaksemme ne, estääksemme niitä synnyttämästä syntiä.

Tajua kuitenkin se, että epätäydellisyyden olemassaolon hyväksymisen ja sen suvaitsemisen välillä vallitsee ero. Asiaa voitaisiin valaista miehellä, jolla on rinnassaan heikko sydän. Hänen tulisi tunnustaa tämä tosiasia yrittämällä pitää sydämensä niin hyvässä kunnossa kuin hän suinkin voi. Hän ei järkeile, että koska hänen kirjaimellinen sydämensä on heikko, hän voi aivan hyvin hylätä kaikki hillikkeet ja elää niin kuin häntä miellyttää.

Ymmärrä siksi, että voimamme ei piile siinä, että kieltäydymme sokeasti tunnustamasta meillä olevan syntisiä taipumuksia, vaan siinä, että tunnustamme ne ja ryhdymme toimiin niitä vastaan. Älä siksi pelkää myöntää itsellesi ja Jehovalle sitä, millä alueilla sinua voidaan helposti kiusata ja painostaa. Näin tekemisen ei tarvitse saada sinua väheksymään itseäsi eikä se vähennä Jehovan rakkautta sinua kohtaan. Kun lähestyt Jehovaa vilpittömän huolestuneena hänen hyväksyntänsä saamisesta, hän itse asiassa lähestyy sinua entistä enemmän. – Jaakob 4:8.

[Kuva s. 31]

Tästä Megiddon pienoismallista voidaan nähdä, millaisia olivat muinaisten kaupunkien vahvistetut portit ja suojamuurit

[Lähdemerkintä]

Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.