Valon tuominen Bolivian syrjäisille seuduille

BOLIVIAN korkeitten vuorten pohjois- ja itäpuolella levittäytyvät alavat trooppiset tasangot, jotka ovat täynnä rehevää kasvillisuutta. Näitä halkovat ryöppyävät joet, jotka kiemurtelevat sademetsien ja pampa-alueiden läpi. Millaista on saarnata Valtakunnan hyvää uutista tällaisilla syrjäisillä alueilla?

Kuvittele istuvasi suuressa kanootissa, joka on muotoiltu ontoksi koverretusta puunrungosta ja jota työntää eteenpäin siihen kiinnitetty perämoottori. Tämän kokivat Boliviassa Benin hallintoalueella sijaitsevasta Trinidadin kaupungista kotoisin olevat kuusi kokoajanpalvelijaa. He olivat suunnitelleet tämän matkan voidakseen antaa todistusta joen rannalla asuville ihmisille, joille ei ollut vielä koskaan julistettu ”Valtakunnan hyvää uutista”. (Matteus 24:14) Purjehdittuaan joen erään kimmeltävän leveän kohdan poikki he suuntasivat aluksensa kapealle Mamoréjoen suuntaan vievälle virralle.

Eräs ryhmän jäsenistä kertoo: ”Me olimme jo melkein saapuneet Mamoréjoelle, kun huomasimme, että virran loppupää oli kuivunut. Kun nousimme pois veneestä, huomasimme uppoavamme mutaan reisiämme myöten! Vaimoni hukkasi kenkänsä yrittäessään päästä irti mudasta. Ohikulkijoitten avulla saimme vedetyksi painavan kanootin pois mudasta kiinteämmälle maalle. Kahden työntäyteisen tunnin jälkeen saavuimme Mamoréjoelle.

”Sitten ajoimme tasaisesti pitkin jokea, jota reunustivat korkeat trooppisen kasvillisuuden peitossa olevat penkereet. Moottorin äänen kuullessaan suuret kilpikonnat pulahtivat kelluvien puunkappaleitten päältä veteen, samalla kun viehkeät delfiinit aika ajoin hyppäsivät kaaressa ylös vedestä. Ensimmäisen pysähdyspaikkamme ilmaisi savupatsas, joka kohosi hyönteisten karkottamiseksi sytytetystä nuotiosta. Pysäytettyämme veneemme puunoksien lomaan keskustelimme nuotion sytyttäneiden ystävällisten ihmisten kanssa tulevista Valtakunnan siunauksista. Arvostavina he lastasivat kanoottiimme hedelmiä ja kananmunia.

”Päivän kuluessa pysähdyimme muissakin paikoissa kylvämässä lisää totuuden siemeniä. Oli pimeää saapuessamme San Antonioon. Kyläläiset olivat jo menneet nukkumaan. Mutta heti kun sana levisi siitä, että näytettäisiin elokuva, lamppuja alkoi syttyä. Välineemme kuljetettiin kylään hevosen vetämillä vaunuilla. Monet ihmiset saivat tutustua Jehovan todistajiin sekä filmillä että henkilökohtaisesti.

”Seuraavana päivänä jatkoimme uusissa paikoissa käymistä. Joen korkealla törmällä naiset pesivät vaatteitaan ja jopa pientä vauvaa jättiläiskokoisissa kilpikonnankuorissa. He eivät olleet koskaan aikaisemmin kuulleet Raamatun sanomaamme. Eräässä paikassa pikkukalat hyppivät korkealle vedestä aivan veneen vieressä ja monet niistä putosivat veneeseen. Niinpä esitettyämme elokuvan söimme paistettua kalaa ennen nukkumaanmenoa. Matkan aikana olimme jättäneet paljon raamatullista kirjallisuutta tälle syrjäiselle seudulle ja olimme tyytyväisiä voituamme auttaa monia kuulemaan hyvää uutista ensimmäistä kertaa.” – Vrt. Roomalaisille 15:20, 21.

Todisteita enkelien ohjauksesta

Kuvittelehan nyt, että tehtävänäsi on löytää tietty henkilö 12 000 asukkaan kaupungista, jossa olet ensimmäistä kertaa. Ainoa asia, jonka tiedät hänestä, on hänen nimensä. Tällaisen haasteen kohtasivat kaksi kokoajanpalvelijaa, jotka saapuivat Guayarameríniin toivoen löytävänsä erään henkilön, joka oli aikaisemmin tutkinut Raamattua ja käynyt kokouksissa toisessa kaupungissa, mutta joka oli nyt muuttanut tähän kaupunkiin. Asetuttuaan kaupunkiin tienraivaajapariskunta päätti kävellä alas torille, missä ihmisjoukot joko söivät pöytien ääressä tai vain keskustelivat. Melkein heti muuan mies lähestyi pariskuntaa ja aloitti keskustelun. He kysyivät mieheltä, tunsiko hän heidän etsimäänsä naista. ”En tunne”, hän sanoi, ”mutta minun anoppini on Jehovan todistaja.” Koska tuossa kaupungissa ei tiettävästi ollut yhtään Jehovan todistajaa, he ajattelivat miehen sekoittavan asioita.

Seuraavana päivänä he kuitenkin kävivät tämän iäkkään naisen luona, joka oli vuoteenomana katkenneen jalkansa vuoksi. ”Olen Jehovan todistaja, mutta minua ei ole vielä kastettu”, hän sanoi. Kun kysyimme häneltä, kuka oli opettanut hänelle totuuden, hän osoitti seinällä roikkuvaa valokuvaa lapsenlapsestaan ja sanoi: ”Hän opetti.” He saattoivat tuskin uskoa silmiään! Se oli juuri tuo nuori nainen, jota he etsivät! ”Miksi vävynne kielsi tuntevansa häntä?” he kysyivät. ”Hän on nyt naimisissa, ja mies tuntee hänet vain hänen nykyisellä nimellään”, nainen vastasi. Nuori nainen oli sillä kertaa poissa, mutta raamatuntutkistelua alettiin sen jälkeen johtaa kirjeitse. Mikä oli tulos? Sekä tuo nuori nainen että hänen isoäitinsä edistyivät kasteeseen asti. Heidän talonsa oli kasvavan seurakunnan valtakunnansalina, ja kokoajanpalvelijana tuo nuori nainen on ohjannut monia Jehovan järjestöön.

Saarnaamista tropiikin sydämessä

Kuvittele seuraavaksi, että lentokoneesi laskeutuu ruohoiselle kiitoradalle San Joaquínissa, syvällä Bolivian tropiikin sydämessä. Sinulla on hiukan levoton olo ajatellessasi salaperäistä tautia, joka kaksi vuotta sitten tappoi viidesosan väestöstä tässä kaupungissa.

Trinidadista lentäen saapunut tienraivaajapariskunta oli jo saanut maistaa ihmisten vieraanvaraisuutta. Aviomies kertoo: ”Raamatullinen keskustelu lennon aikana johti siihen, että meidät kutsuttiin yksityiskotiin majoittumaan ilmaiseksi. Isäntäväkemme antoi meille jopa ateriat alhaisesta hinnasta, niin että me saatoimme käyttää kaiken aikamme saarnaamistyöhömme. Pian saapumisemme jälkeen meille kerrottiin, että meidän tulee heti ilmoittautua sotilaskasarmilla. Kun viranomainen sai tietää, ettemme olleet vallankumouksellisia vaan Jehovan todistajia, hän osoitti tavallista suurempaa kiinnostusta ja hankki Raamatun sekä raamatullista kirjallisuutta ja tilaukset Vartiotorni- ja Herätkää!-lehdille. Tämän jälkeen lähes jokainen kaupungin asukas kuunteli tarkkaavaisesti Raamatun lupausta täydellisestä terveydestä lähitulevaisuudessa. – Ilmestys 21:4.

Neljä kokoajanpalvelijaa halusi päästä San Joaquínista San Ramóniin, mutta ainoa käytettävissä oleva kulkuväline oli härkävankkurit. He istuivat kirjallisuuslaatikoitten päällä. Isoilla puisilla pyörillä varustetut vankkurit hytkyivät niin voimakkaasti, että pian laatikot olivat rusentuneet muodottomiksi. Jopa kyydissä olleet kanatkin alkoivat selvästi potea matkapahoinvointia.

Matkattuaan kymmenen tuntia vaivalloisesti runsaan aluskasvillisuuden seassa he saapuivat paikkaan, jossa ei ollut edes polkua näyttämässä tietä, ja alkoi olla hämärää. Kuljettaja varoitti ryhmää sanomalla: ”Luulen että olemme eksyksissä!” Juuri kun matkustajat alkoivat miettiä, kuinka he voisivat jäädä tämän käärmeitä ja muita vaarallisia villieläimiä kuhisevan aluskasvillisuuden joukkoon, kuljettaja lisäsi: ”Mutta älkää olko huolissanne. Eläimet ovat tehneet tämän matkan ennenkin.” Ja niin olikin. Tunnin kuluessa he sukelsivat esiin aluskasvillisuudesta juuri San Ramónin kohdalla!

Täälläkin vietettiin monia päiviä kertomalla tulevasta paratiisista ihmisille, jotka eivät olleet koskaan ennen kuulleet siitä. Täällä ei asunut keitään todistajia; silti tapahtui jotakin, joka muutti tilanteen.

Muuan katolinen lähetystyöntekijä oli seurannut todistajia, kun he kävivät ovelta ovelle. Jotenkin heidän tiensä menivät ristiin ja he löysivät hänet seuraavasta kodista jonne he tulivat. Yllättyneinä hänen ystävällisyydestään he jättivät hänelle kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Vaikka hän ei itse ollut aidosti kiinnostunut, hän antoi kirjan kälylleen, joka luki nopeasti sen sisällön, jatkoi tutkimista ja tuli myöhemmin kastetuksi todistajaksi.

Jännitystä trooppisilla joilla

Kuvittelehan nyt itsesi ohjaamassa moottorivenettä vaarallisilla, myllertävillä vesillä. Karikot, mutapenkereet ja puunrungot sekä yhtäkkiset suunnattomat pyörteet ovat vain muutamia kohdattavista vaaroista. Ja nämä vedet kuhisevat piraijoita, sähköankeriaita ja piikkirauskuja. Tällaisia haasteita kohtasivat veljet Riberaltassa, sillä heidän tehtävänsä oli todistaa tuon alueen jokivarsien asukkaille.

Päästäkseen näihin syrjäisiin paikkoihin he rakensivat veneen, jonka nimi oli Luz de los Ríos (Jokien valo). Piiri- ja kierrosvalvojan vierailun aikana päätettiin lähteä veneellä koepurjehdukselle. Kaikki meni hyvin, kunnes veneen katto jäi kiinni joen yllä roikkuvaan puunoksaan. Voimakas virta käänsi veneen vasten kaatunutta puuta. Katkennut terävä oksa puhkaisi miekan tavoin veneen kyljen – melkein lävistäen piirivalvojan vaimon! Vesi virtasi sisään ja vene kellahti ympäri pudottaen kaikki matkustajat veden pyörteisiin. Piirivalvoja ja hänen vaimonsa eivät osanneet uida! Uimataitoisten matkustajien avulla he pääsivät turvallisesti maalle. Mutta venettä ei näkynyt missään. Päiviä myöhemmin se löydettiin viiden kilometrin päästä alajuoksulta. Kaikki tavarat, 20 kirjalaatikkoa mukaan luettuna, oli menetetty.

Bolivian merivoimat auttoivat veneen korjaamisessa jälleen purjehduskelpoiseksi ja viikkojen korjausten jälkeen se oli valmis saattamaan päätökseen neitsytmatkansa. Jännittävä matka alkoi huonon sään vallitessa ja moottorin oikutellessa.

Ensimmäisessä pysähdyspaikassa he kohtasivat ryhmän lähetyssaarnaajia, jotka pilkkasivat: ”Teidän pieni veneenne ei selviä tästä joesta!” Diakuvien esittäminen siellä epäonnistui epäkuntoisen generaattorin vuoksi. Kun Jehovan todistajat olivat jälleen matkaamassa pitkin jokea, he huomasivat, että heidän edellään oli kulkenut muita veneitä, joista käsin paikallisia asukkaita oli kovaäänisten avulla varoitettu saapuvista ”vääristä profeetoista”. Tämä oli selvästikin lähetyssaarnaajien työtä. Se kuitenkin vain lisäsi ihmisten uteliaisuutta.

Vaikka tämä käynti lopettikin todellisten väärien profeettojen harhaanjohtavan propagandan, veljet tunsivat olonsa jännittyneiksi, koska heillä oli yhä edessään 21 päivän matka Fortalezaan.

Matkan varrella he antoivat todistusta erään syrjäisen heimon päällikölle, joka kuunteli tarkkaavaisesti. Eräällä syrjäisellä aukiolla hautajaissaattueeseen kuuluvat saivat lohdutusta, kun yksi tienraivaajista piti heille raamatullisen puheen kuolleita koskevasta todellisesta toivosta. Muuan iäkäs mies, jolla oli pitkä valkoinen parta, ilmaisi sydämestä lähtevää arvostusta ja kysyi, miten hän voisi tilata lehtemme kymmeneksi vuodeksi! Fortalezassa 120 henkeä hyötyi Seuran diakuvaesityksestä.

Kuinka tyytyväisiä nämä tienraivaajat olivatkaan, kun he olivat voineet viedä totuuden valoa näille syrjäisille seuduille! Ei ole todellakaan mitään varmempaa ja tyydyttävämpää elämäntapaa kuin palvella itse elämän Luojaa, Jehova Jumalaa. – Psalmi 63:4, 5.

[Kartta/Kuvat s. 26]

(Ks. painettu julkaisu)

BOLIVIA

Guayaramerín

Riberalta

Fortaleza

San Joaquín

San Ramón

Trinidad

San Antonio