Miksi uskontoon kannattaa suhtautua vakavasti?

”IHMINEN ei voi elää yksistään leivästä.” (Matteus 4:4, The New English Bible) Nämä usein lainatut sanat mainitsevat erään ihmisen tarpeen, jonka monet ovat unohtaneet nykyään. Ne osoittavat, että luonteeseemme kuuluu hengellinen puoli, joka on tyydytettävä. Siksi näiden sanojen esittäjä, Jeesus Kristus, sanoi myös: ”Kuinka siunattuja ovatkaan ne, jotka tuntevat tarvitsevansa Jumalaa.” – Matteus 5:3, NEB.

Vain uskonto voi täyttää ’Jumalaa koskevan tarpeemme’. Vain uskonto voi vastata elämän alkuperää, päämäärää ja tarkoitusta koskeviin peruskysymyksiimme. Vain uskonto voi antaa todellisen tarkoituksen ja sisältöä elämäämme. Mikä tahansa uskonto ei kuitenkaan tee kaikkea tätä. Jeesus sanoi samarialaiselle naiselle: ”Tosi palvojat palvovat Isää hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:23) Palvominen ”totuudessa” merkitsee muutakin kuin vain vanhojen, arvossa pidettyjen perinteiden ja rituaalien noudattamista. Nämä tuottavat usein kannattajilleen vain hetkellisen hyvänolontunteen, samalla kun ne jättävät heidät hengellisesti nälkäisiksi.

Esimerkiksi Edwin O. Reischauer, entinen Yhdysvaltain Japanin-suurlähettiläs, havainnoi: ”Šinto ja buddhalaisuus ovat useimmille ihmisille enemmänkin vain tapoja ja sovinnaisena pidettyjä asioita kuin uskomuksia, joilla on merkitystä.” On totta, että monet japanilaiset ovat tyytyväisiä tällaiseen asiaintilaan. Mutta ”uusien uskontojen” paljous Japanissa heijastaa kasvavaa tyytymättömyyttä perinteiseen uskontoon.

”Uusilla uskonnoilla” on taipumus keskittyä karismaattisiin johtajiin – ei Jumalaan. Monet näistä uskonnollisista johtajista väittävät olevansa Jumalan henkeyttämiä. Mutta heidän opinkappaleensa eivät ole tavallisesti juuri muuta kuin buddhalaisuuden, šinton ja muiden uskomusten sulatuspata – johon on heitetty sekaan aimo annos perustajan omaa filosofiaa. Niiden viehätys piilee usein siinä, että ne lupaavat parempaa elämää ja että niihin väitetään liittyvän mystisiä tai parantavia voimia. Mutta onko sellaisilla uskonnoilla todisteita siitä, että ne opettavat kannattajiaan palvomaan ”hengessä ja totuudessa”? Tuskinpa. Ensinnäkin uskonnollisille kulteille käy helposti niin, että ne ovat täällä tänään ja huomenna ne ovat mennyttä. Ne ovat luonteeltaan ohimeneviä muoti-ilmiöitä, eikä tämä anna juuri perusteita suhtautua niihin vakavasti.

Uskonto, johon kannattaa suhtautua vakavasti

On kuitenkin muuan uskonto, joka on ollut olemassa kauemmin kuin mikään muu palvontamuoto. Se on Pyhässä Raamatussa opetettava uskonto. Raamattua alettiin kirjoittaa noin 3 500 vuotta sitten, ja osa sen ensimmäisissä luvuissa säilytetyistä ’kertomuksista’ ulottuu vielä yli tuhat vuotta siitäkin taaksepäin.a Se sisältää vanhimmat käytettävissä olevat muistiinmerkinnät uskonnon alkuperästä. Yksistään tästä syystä Raamatun uskontoa kannattaa tarkastella vakavasti.

Tietosanakirja The Encyclopedia Americana sanoo Raamatusta: ”Sen valo ’on tunkeutunut koko maailmaan’. Sitä pidetään nykyään eettisenä ja uskonnollisena aarteena, jonka ehtymätön opetus näyttää tulevan entistäkin arvokkaammaksi, kun toive maailmankulttuurista voimistuu.” Mutta jos jokin kirja on todella tosi uskonnon luotettava opas, etkö odottaisikin sen olevan laajimmalle levinnyt kirja, joka on kaikkien totuuden etsijöiden saatavissa?

Juuri tämä pitää paikkansa Raamatusta. Koko Raamattu tai osia siitä on käännetty 1 928 kielelle, ja se on historian laajimmalle levinnyt kirja. Lisäksi se on osoittautunut historiallisesti ja tieteellisesti luotettavaksi. Arkeologia ja historia todistavat Raamatun ennustusten täyttyneen täsmällisesti. Siinä ei ole hiventäkään spiritismiä, mystiikkaa eikä okkultismia. Kaikki tämä on yhtäpitävää sen Raamatun oman väitteen kanssa, että se on Jumalan henkeyttämä.b – 2. Timoteukselle 3:16.

Tosi uskonnon ”hedelmät”

Mutta eikö ole totta, että monet uskonnot väittävät toimivansa Raamatun mukaan? Eikö monien itseään kristityiksi väittävien keskuudessa nähdä riitaa, vihamielisyyttä ja ulkokultaisuutta? Kyllä, mutta tämä ei ole mikään syy halveksia Raamattua. Jeesus Kristus itse osoitti, ettei Jumala hyväksyisi suurinta osaa kristillisyyttä tunnustavista. (Ks. Matteus 7:13, 14, 21–23.) Miten sitten voitaisiin tunnistaa ne, jotka harjoittavat Raamatussa opetettavaa tosi uskontoa? Jeesus vastasi: ”Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Ei kai orjantappuroista kerätä viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita? Samoin jokainen hyvä puu tuottaa hyvää hedelmää, mutta jokainen huono puu tuottaa pahaa hedelmää. Niinpä siis heidän hedelmistään te tunnette heidät.” – Matteus 7:16, 17, 20.

Tosi uskonnon pitäisi siis olla voimakas hyvään ohjaava voima, jolla on hyödyllinen vaikutus palvojiin. Ajatellaan esimerkiksi Akinori-nimistä japanilaista miestä, josta hänen omien sanojensa mukaan ”tuli kilpailuhengen ruumiillistuma”. Hän piti tavoitteenaan valmistua huomattavasta yliopistosta ja saada työpaikka jostain arvossa pidetystä yrityksestä ja onnistuikin siinä. Hänen mielestään ei ollut mitään syytä liittää uskontoa elämäänsä. ’Uskonto on heikkoja ihmisiä varten, jotka tarvitsevat kainalosauvan elämäänsä’, hän ajatteli.

Kaikki sujui mukavasti, kunnes stressi ja uupumus laukaisivat hänessä vakavan sairauden. Hänen niskansa kiertyi, ja hänen leukansa ”lukkiutui” vasemman olkapään kohdalle. Ahdingon aikana Akinori ei saanut juuri lohtua monilta yrityksessään työskenteleviltä ”ystäviltä”. (Vrt. Sananlaskut 17:17.) Niinpä hän vajosi syvään alkoholismin syöveriin ja harkitsi jopa hengen riistämistä itseltään.

Akinorin vaimo alkoi kuitenkin aikanaan tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Eräänä päivänä hän mainitsi keskustelun kuluessa Akinorille Galatalaiskirjeen 6:7:ssä olevan raamatunkohdan, jossa sanotaan: ”Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.” Näistä sanoista hämmästyneenä Akinori liittyi vaimonsa seuraan tutkisteluun, ja se, mitä hän oppi, muutti hänen näkemyksensä elämän tarkoituksesta. Kun Akinorin elämänkatsomus tuli valoisammaksi, hänen stressiperäinen kärsimyksensä alkoi väistyä! Raamatun sananlasku esittääkin asian näin: ”Sävyisä sydän on ruumiin elämä.” (Sananlaskut 14:30) Tosi uskonto tuottaa erinomaista hedelmää.

Toshiro on toinen japanilainen mies, joka oppi huomaamaan, kuinka tosi uskonto voi olla hyvään ohjaava voima. Vaikka hän uskoi, että uskonnon harjoittamisella oli arvoa, hän ei tehnyt mitään asian hyväksi. Hän oli kiinnostunut vain oman talon hankkimisesta. Tuon tavoitteen saavuttaminen ei kuitenkaan tuonut sellaista tyydytystä kuin hän odotti. Kun hän lisäksi katseli ympärilleen työpaikallaan, hän havaitsi, että epärehellinen kieroilu oli tavallista ja että siksi työntekijöiden väliset suhteet olivat huonot. Toshiroa tympäisi se, mitä hän näki.

Eräänä päivänä Toshiron vaimo kutsui erään Jehovan todistajien paikallisen seurakunnan vanhimman käymään hänen miehensä luona. Toshiro huomasi heti, että vanhin oli erilainen kuin hänen kollegansa. Mikä oli syynä siihen? Vanhin sovelsi vilpittömästi Raamatun periaatteita elämäänsä. Tämä teki Toshiroon syvän vaikutuksen, hän suostui tutkimaan Raamattua ja alkoi tehdä Raamatun uskonnosta elämäntapansa.

Kehotamme sinuakin tutustumaan Jehovan todistajiin. Heidän tuottamansa ”hedelmät” todistavat, että he palvovat ”hengessä ja totuudessa”. He näkevät vaivaa saadakseen Raamatun opetukset toimimaan omassa elämässään. Vaikka he yksilöinä ovat kaukana täydellisyydestä, ryhmänä he näyttävät toteen, kuinka voimakas hyvään ohjaava hengellinen voima tosi uskonto voi olla.

Tuhannet Jehovan todistajien joukkoon kuuluvat olivat aikoinaan tyytymättömiä elämäntapaansa. Mutta soveltamalla Raamatun periaatteita monet heistä ovat voineet tehdä vaikuttavia muutoksia. He ovat löytäneet henkilökohtaisen onnellisuuden avaimen kehittämällä ”hengen hedelmää”, josta Raamattu puhuu, nimittäin rakkauden, ilon, rauhan, pitkämielisyyden, huomaavaisuuden, hyvyyden, uskon, lempeyden ja itsehillinnän ominaisuuksia. – Galatalaisille 5:22, 23.

Ikuista hyötyä tosi uskonnon harjoittamisesta

Tosi uskonnon täytyy kuitenkin tehdä muutakin kuin vain muuttaa persoonallisuuksia tai keventää henkilökohtaisia ongelmia. Maailmanlaajuiset ongelmat, esimerkiksi saastuminen, ydinsodan uhka ja ympäristön riistäminen, uhkaavat turmella kauniin planeettamme. Taloudelliset ongelmat tukahduttavat miljoonien onnellisuuden ja hyvinvoinnin. Mihinkään uskontoon ei voida suhtautua vakavasti, ellei se anna jotain toivoa näiden maailmanlaajuisten ongelmien ratkaisemisesta.

Raamatun uskonto tarjoaa tällaisen toivon. Jumala lupaa tuoda taivaallisen hallituksen eli ”valtakunnan” alaisuudessa olevan vanhurskaan uuden maailman. (Matteus 6:9, 10; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:3, 4) Tämä Valtakunta on yleislääke kaikkiin ihmiskunnan vaivoihin. Raamattu vakuuttaa meille, että tällaiset maailmanlaajuiset siunaukset ovat pysyviä, kun se sanoo: ”Maailma on häviämässä ja samoin sen halu, mutta se, joka tekee Jumalan tahdon, pysyy ikuisesti.” Onnellinen ikuinen elämä on siis jokaisen tosi kristityn toivo! (1. Johannes 2:17) Mutta vain ne, jotka ovat suhtautuneet vakavasti tosi uskonnon harjoittamiseen, hyötyvät tästä tulevasta Valtakunnasta. Kehotamme sinua siksi aloittamaan vakavan raamatuntutkimisen.c (Johannes 17:3) Kun alat antaa Jumalan sanan valon säteillä elämääsi, koet suuren ilon, kun ’Jumalaa koskeva tarpeesi’ tulee asteittain täytetyksi. Saat tosiaankin ikuisia siunauksia, koska suhtauduit uskontoon – tosi uskontoon – vakavasti.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 5]

Raamattu on saatavissa yli 1 900 kielellä, mikä on sopusoinnussa sen kanssa, että se väittää olevansa Jumalan henkeyttämä

[Kuva s. 7]

Raamatun uskonto antaa toivon maailmanlaajuisista rauhallisista olosuhteista taivaallisen hallituksen alaisuudessa