Maailmanlaajuista iloa
”KATSO, minun palvelijani riemuitsevat sydämen onnesta.” (Jesaja 65:14) Jehova sanoi näin profeettansa Jesajan välityksellä, ja hänen sanansa täyttyvät todella suurenmoisella tavalla Jehovan todistajien keskuudessa. Mistä heidän sydämestä lähtevä ilonsa on peräisin? Siitä, että heidät on yhdistetty Jehova Jumalan palvonnassa. Hän on ”onnellinen Jumala”, ja häntä palvovat ’riemuitsevat Herrassa, Jehovassa’. (1. Timoteukselle 1:11; Sakarja 10:7) Tämä iloinen antaumus yhdistää heidät yhdeksi kansaksi, kun he yhdessä saarnaavat Valtakunnan hyvää uutista ja kohottavat maailmanlaajuisen ylistyshuudon Jumalalleen. – Ilmestys 7:9, 10.
”Iloa, jota kukaan ei voi ottaa pois”
Jumalan nimen ja valtakunnan tunnetuksi tekeminen on tosiaan alituisen ilon lähde Jehovan todistajille. (Markus 13:10) He osoittavat vastakaikua psalmistan sanoille: ”Hänen pyhä nimensä olkoon teidän kerskauksenne; iloitkoon niiden sydän, jotka etsivät Herraa.” – Psalmi 105:3.
Usein he voittavat esteitä tehdäkseen tämän. Espanjassa asuva Isidro vihkiytyi Jehovalle ja halusi puhua Hänestä toisille. Mutta hän on kuorma-autonkuljettaja, ja hänellä on hyvin vähän vapaa-aikaa. Hän ajaa pitkiä matkoja yöllä ja nukkuu päivällä. Isidro halusi todistaa toisille kuorma-autonkuljettajille, mutta miten hän voisi tehdä tämän?
Hän asensi LA-puhelimen kuorma-autoonsa, jotta hän saattoi puhua toisten kuljettajien kanssa. Hän löysi pian vähän käytetyn kanavan 13 ja päätti käyttää sitä hyväkseen. Aluksi, kun hän ehdotti toisille kuormaautonkuljettajille, että he keskustelisivat Raamatusta lyhytaaltopuhelimen avulla, reaktiot olivat tietysti melko kielteisiä. Mutta jotkut kuuntelivat. Sana levisi, ja yhä useammat noista espanjalaisista kuorma-autonkuljettajista käänsivät kanavalle 13. Isidro sai tietää äskettäin, että ainakin yksi kuorma-autonkuljettaja on ryhtynyt toimenpiteisiin tutkiakseen enemmän Raamattua.
Italiassa muuan mies kuuli Jehovan todistajista bussissa käymänsä keskustelun yhteydessä. Hänen vaimonsa tutustui todistajiin erään ystävän kautta. He molemmat tutkivat Raamattua ja olivat innokkaita kertomaan oppimastaan toisille. He olivat niin innokkaita, että mies kieltäytyi yrityksensä tarjoamasta ylenemismahdollisuudesta, ja vaimo luopui hyväpalkkaisesta toimestaan, jotta he voisivat käyttää enemmän aikaa Valtakunnan hyvän uutisen kertomiseen toisille. Kannattiko se? Kyllä. Mies sanoo: ”Siitä lähtien kun vaimoni ja minä opimme tuntemaan totuuden, meillä on ollut ilo auttaa 20:tä ihmistä saamaan täsmällistä tietoa Jumalan tarkoituksesta. Kun illan tullen palaan kotiin vietettyäni päivän Jehovan palveluksessa, on totta, että minua väsyttää. Mutta olen onnellinen ja kiitän Jehovaa siitä, että hän on antanut minulle iloa, jota kukaan ei voi ottaa pois.”
”Maan ääriin asti”
Jumalan iloiseen kansaan kuuluvat ilmaisevat samanlaista intoa kaikkialla, jopa ”maan äärissä asti”. (Apostolien teot 1:8) Pohjoinen Grönlanti on maailman kaukaisimpia paikkoja. Sielläkin, 320 kilometriä napapiiriltä pohjoiseen, on pieni Ilulissatin 19-jäseninen seurakunta. He saarnaavat samaa hyvää uutista kuin tuo italialainen pariskunta, ja viime vuonna heistä oli sykähdyttävää nähdä, kun seitsemän grönlantilaista kastettiin Jehovalle vihkiytymisensä vertauskuvaksi.
Tuhansien kilometrien päässä Grönlannista, Intian valtameressä sijaitsevalla trooppisella Mauritiuksen saarella, asuvalla Anjineella on tuo sama ilo. Aluksi Anjineella oli vaikeaa. Mauritiuslaisten mielestä ei ole sopivaa, että intialaista syntyperää oleva hindukasvatuksen saanut naimaton tyttö osallistuu kristillisiin kokouksiin ja julkiseen Jumalasta saarnaamiseen. Mutta Anjinee pysyi lujana. Nyt, kun hän on yhdeksän vuotta noudattanut kristillistä elämäntapaa, myös jotkut hänen sukulaisistaan tutkivat Raamattua.
Anjineestä kerrottaessa pitänee mainita myös toisella puolella maapalloa, Hondurasissa, asuva Emilio. Emilio kuuli työtovereidensa keskustelevan Raamatusta työpaikallaan ja pyysi saada tulla mukaan keskusteluun. Hän ei osannut lukea, mutta kuunteli mielellään, kun raamatunkohtia luettiin. Kun kristillinen totuus juurtui Emilion sydämeen, hän luopui moraalittomasta elämäntavastaan ja lakkasi juomasta liikaa. Jehovan todistajat opettivat häntä lukemaan ja kirjoittamaan, ja nyt hän on Jumalan iloiseen kansaan kuuluva julistaja.
Tuhansia kilometrejä Hondurasista luoteeseen sijaitsevassa Alaskassa muuan eskimoäiti oppi saman kristillisen totuuden. Tämä nainen asui eräässä hyvin eristyksissä olevassa kylässä, ja hän saattoi olla yhteydessä Jehovan todistajiin ainoastaan postitse. Niinpä hän tutki kirjeitse, esitti kysymyksensä kirjeitse ja on nyt innokas kertomaan siitä, mitä hän tietää, naapureilleen. Näiden kaltaisia esimerkkejä voitaisiin kertoa miltei loputtomasti. Ympäri maailmaa nöyräsydämisiä ihmisiä tulee ’palvelemaan Herraa, Jehovaa, ilolla’. – Psalmi 100:2.
’Olkoon teillä rakkaus keskuudessanne’
Jumalan iloisen kansan keskuudessa vallitseva rakkaus on yksi piirre, joka vetää puoleensa näitä kaikkia. Jeesus sanoi: ”Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.” (Johannes 13:35) Kristillinen rakkaus havaitaan näiden aitojen kristittyjen elämässä päivittäin ja varsinkin suurten onnettomuuksien sattuessa.
Erästä Afrikan maata, jossa Jehovan todistajien toiminta on valitettavasti kielletty, koetteli paha kuivuus. 10 000 ihmistä kuoli, ja kokonaiset karjalaumat menehtyivät. Miten Jehovan todistajat pysyivät hengissä? Syömällä kasvien juuria ja keitettyjä avokadon kiviä! Heidän ahdinkoaan lievitti suuresti kuitenkin se, kun Jumalan avulla muiden maiden Jehovan todistajat saivat odottamatta luvan lähettää 25 tonnia avustustarvikkeita. Vaikka työ oli kielletty, sotilassaattue varmisti näiden tarvikkeiden viemisen turvallisesti perille!
Nuo afrikkalaiset Jehovan todistajat olivat todella suunniltaan ilosta saadessaan tämän todisteen veljiensä heitä kohtaan tuntemasta rakkaudesta, kun he saattoivat kokea Jesajan seuraavien sanojen täyttymyksen: ”Katso, ei Herran [”Jehovan”, UM] käsi ole liian lyhyt auttamaan, eikä hänen korvansa kuuro kuulemaan.” – Jesaja 59:1.
Rauhaisa kansa
Nöyräsydämisiä ihmisiä vetää Jumalan iloisen kansan puoleen myös se, että sen jäsenet ovat hylänneet tämän maailman sotaisat tavat ja ’takoneet miekkansa vantaiksi’. (Jesaja 2:4) Erään El Salvadorissa asuvan, armeijan palveluksessa olleen miehen talo oli täynnä muistoja hänen sotilasuraltaan. Mutta alettuaan tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa hän alkoi kiinnostua rauhanomaisista pyrkimyksistä. Lopulta hän poisti talostaan kaiken, mikä liittyi sotaan, ja ryhtyi innokkaasti saarnaamistyöhön.
Kun hallituksenvastaiset joukot ottivat hänen kylänsä valvontaansa, hän joutui vangiksi – ilmeisesti joku oli huomauttanut hänen olleen ennen armeijan palveluksessa. Hän selitti kuitenkin, ettei hän ollut enää sotilas, vaan Jehovan todistaja. Kumoukselliset syyttivät häntä siitä, että hänellä oli aseita talossaan, mutta etsittäessä ei löytynyt yhtäkään asetta. Kumouksellisten johtaja kyseli sitten naapureilta hänestä. Tyypillinen vastaus oli: ”Hän vain kulkee päivästä päivään edestakaisin kadulla saarnaten Raamatusta.” Mies vapautettiin. Epäilemättä hänen intonsa pelasti hänen henkensä.
Eräästä Afrikan maasta tulevassa raportissa kerrotaan kahdesta sotilaasta, jotka tutkivat Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Toinen palveli hallituksen joukoissa, toinen taisteli kapinallisten puolella. Lopulta molemmat päättivät ’takoa miekkansa vantaiksi’ ja erota armeijasta. Kun he olivat ensi kertaa läsnä kristillisissä kokouksissa, hallitusta vastaan taistellut sotilas kysyi toiselta sotilaalta: ”Mitä sinä täällä teet?” Tämä vastasi: ”Entä mitä sinä täällä teet?” Raportti päättyy sanoihin: ”Sitten he halasivat toisiaan ja vuodattivat ilonkyyneleitä, koska he saattoivat olla yhdessä rauhaisasti.” Epäilemättä nämä molemmat entiset sotilaat rukoilivat Jumalaa sanoen: ”Vapauta minut verivelkaisuudesta, Jumala, pelastukseni Jumala, jotta kieleni kertoisi iloiten vanhurskaudestasi.” – Psalmi 51:16, UM.
”Sinä katsoit minun kurjuuttani”
”Minä iloitsen ja riemuitsen sinun armostasi, kun sinä katsoit minun kurjuuttani, tunsit minun sieluni ahdistukset.” (Psalmi 31:8) Psalmista rukoili näin, ja nykyään monet iloitsevat, koska Jumalan sana auttaa heitä selviytymään kärsimyksistään. Muuan Ranskassa asuva Jehovan todistaja johtaa tutkistelua eräälle naiselle, joka sairastaa skitsofreniaa. Tämä nainen oli ollut jonkin aikaa psykiatrisessa hoidossa, mutta se ei ollut auttanut. Kun hän oli tutkinut viikon verran, psykiatri kysyi: ”Ymmärrätkö sinä todella, mitä tämä nainen selittää sinulle Raamatusta?” Niinpä seuraavalla viikolla todistaja meni psykiatrin luo tutkimaan Raamattua tuon naisen kanssa psykiatrin läsnäollessa.
Psykiatri sanoi todistajasisarelle tutkistelun jälkeen: ”Minua on kiinnostanut vuosien varrella potilaitteni uskonto, mutta olen huomannut, ettei mikään uskonto ole tarjonnut todellista apua. Teidän tapauksessanne tilanne on kuitenkin toinen. Rouva P– käy kaksi kertaa viikossa vastaanotollani, ja hän maksaa siitä minulle. Antaessanne raamatullista opetusta ja hyviä neuvoja te teette kuitenkin parempaa työtä ilmaiseksi. Hän edistyy hyvin. Jatkakaa samaan tahtiin, ja vakuutan olevani täysin yhteistyössä teidän kanssanne, jos vain ikinä tarvitsisitte apuani.”
Raamattu sanoo: ”Onnellisia ovat ne ihmiset, jotka tuntevat ilohuudon. Jehova, sinun kasvojesi valossa he vaeltavat jatkuvasti. Sinun nimessäsi he iloitsevat kaiken päivää.” (Psalmi 89:16, 17, UM) Jokainen Jehovan todistaja tietää tämän psalmin pitävän paikkansa. Heidän suustaan kohoaa maailmanlaajuinen ilohuuto Jehovan ylistykseksi. Yhä useammat ihmiset virtaavat kansoista ylistämään Jumalaa heidän kanssaan. Miksi et liittyisi heihin ja kokisi itse tuota iloa?
[Kuva s. 7]
Itä-Euroopan Jehovan todistajat iloitsevat heille vasta avautuneesta mahdollisuudesta saada ”Vartiotorni” ja tutkia sitä omalla kielellään