Runsas sato tuo iloa Taiwanissa

TAIWAN on 390 kilometriä pitkä ja 140 kilometriä leveä saari. Siinä asuu yli 20 miljoonaa ihmistä, joten se on yksi tiheimmin asutuista alueista maailmassa. Useimmat sen asukkaista puhuvat kiinaa, tai mandariinikiinaa, joksi länsimaalaiset sitä kutsuvat. Täällä puhutaan kuitenkin myös useita murteita, ja noin 13:a heimokieltä.

Taiwan sijaitsee Kravun kääntöpiirillä, ja se on hyvin hedelmällinen saari, sillä se tuottaa niin runsaasti riisiä ja muita viljelykasveja, että siitä on tullut elintarvikkeiden viejä. Toisenlainen sadonkorjuu on kuitenkin tuonut iloa siihen osallistuneille. Tarkoitamme niiden hengellistä sadonkorjuuta, jotka suhtautuvat suosiollisesti ”valtakunnan hyvään uutiseen”. – Matteus 24:14.

Vähäinen ensi istutus

Raamatun totuuksien kylväminen alkoi Taiwanissa noin 60 vuotta sitten, kun muuan Vartiotorni-seuran edustaja tuli Japanista ja piti maan pääkaupungissa, Taipeissa, joitakin raamatullisia luentoja. Saburo Ochiai -niminen japanilainen nuorimies otti Valtakunnan sanoman suosiollisesti vastaan ja alkoi pian kertoa siitä muille. Myöhemmin kaksi Japanista tullutta kokoajanpalvelijaa matkusteli ristiin rastiin saarta kylväen hyvän uutisen siemeniä. Lopulta japanilaiset sotaherrat vangitsivat heidät, ja he joutuivat antamaan henkensä Jumalan valtakunnan vuoksi. Monet heidän kylvämistään siemenistä itivät nopeasti amis-heimoon kuuluvien keskuudessa, mutta saaren länsirannikolla elävien monien kiinalaisten keskuudesta löytyi vain hyvin vähän kiinnostusta. Nuo kiinalaiset ovat pääasiassa buddhalaisia ja taolaisia.

Hengellinen elonkorjuu Taiwanissa on jatkunut tuosta pienestä alusta niin, että nykyään saaresta on tullut hyvin tuottoisa pelto. Esimerkiksi kuluneiden viiden viime vuoden aikana on kastettu 529 uutta, ja useimmat heistä kuuluvat kiinalaiseen väestöön. Valtakunnan julistajien määrä saarella on kasvanut, ja vuonna 1989 saavutettiin 1 552:n julistajan huippu. Taolaiset, buddhalaiset ja nimikristityt todella osoittavat vastakaikua hyvälle uutiselle ja saavat tietoa Jehova Jumalasta. Entä millaista on puhua Raamatusta ihmisille, joilla on niin erilainen tausta? Ja millaisia tuloksia on saatu?

Kohtelias vastaanotto ja aito kiinnostus vastakkain

Saarnaamistyö on Taiwanissa sekä palkitsevaa että haastavaa, koska kiinalaiset ovat luonnostaan kohteliaita. Yleensä he kuuntelevat kohteliaasti vieraita. Kun heille tarjotaan raamatullista kirjallisuutta, he hankkivat sitä kohteliaisuudesta. Niinpä jotkut kokoajanpalvelijat ovat levittäneet jopa 300 lehteä tai ovat saaneet 100 tilausta lehdillemme vain yhdessä kuukaudessa. Vuosien kuluessa ihmisille on jätetty monia Raamattuja, kirjoja, lehtiä ja traktaatteja. Miksi sitten Valtakunnan julistajien määrän kasvu on ollut verrattain hidasta?

Yksi syy on kungfutselainen ideologia, joka on muovannut ihmisten ajattelua vuosisatojen ajan. Kungfutsen mukaan sitä, joka ”kunnioituksesta henkiä kohtaan pysyy niistä loitolla, voidaan sanoa viisaaksi”.a Ajatuksen ydin on siinä, että viisas ihminen ei sekaannu liiaksi henkien eikä jumalien palvontaan. Niinpä monet saattavat olla uteliaita Valtakunnan sanoman suhteen, mutta harvat haluavat sitoutua tutkimaan Raamattua. Sitten vaikka kiinalaiset uskovat moniin henkiin ja jumaliin, ajatus Korkeimmasta Luojasta on myös useimmille heistä täysin vieras. Lisäksi jopa sellaiset tunnetut Raamatun henkilöt kuin Aabraham ja Daavid eivät ehkä merkitse heille paljoakaan. Näin ollen ei ole ollenkaan vaikea ymmärtää, miksi tarvitaan paljon aikaa ja kärsivällisyyttä täällä asuvien ihmisten auttamiseksi hyväksymään Raamattu Jumalan henkeytetyksi sanaksi ja kehittämään henkilökohtainen suhde Luojaan, Jehova Jumalaan. Jehovan siunauksen ansiosta tällaiset ponnistelut kuitenkin palkitaan.

Kannustin kasvuun

Jehovan kansan seurakunnat Taiwanissa olivat monien vuosien ajan pitäneet kokouksiaan vuokratuissa tiloissa. Erään seurakunnan vanhinten huomio kiinnittyi paremman kokouspaikan tarpeeseen, kun muuan kiinnostunut huomautti: ”Jos teillä kerran on totuus, niin mitä te teette tällaisessa paikassa? Miksei teillä ole pysyvää kokouspaikkaa?” Niinpä luottaen Jehovaan tuo seurakunta alkoi etsiä sopivaa paikkaa valtakunnansalille. Lopulta se hankki kaksi vierekkäistä huoneistoa suuresta rakennuksesta, ja nyt sillä on oma kaunis valtakunnansali.

Kuluneina kuutena vuotena Taiwanissa on rakennettu tai hankittu 11 valtakunnansalia. Kaikissa tapauksissa tuloksena on ollut suurempi kasvu ja kokouksissa läsnäolijoiden määrä on lisääntynyt. Näin tapahtui esimerkiksi maan eteläosassa sijaitsevan Tainanin kaupungin seurakunnassa. Vuonna 1981 tässä suuressa 600 000 asukkaan kaupungissa oli vain yksi pieni 44 Valtakunnan julistajan seurakunta. Välttämättömän tarpeen vaatimuksesta tämä seurakunta päätti rakentaa oman valtakunnansalin. Uskoen Jehovan siunaukseen veljet ja sisaret uurastivat hankkeen parissa, vaikka sali tulisi maksamaan noin 200 000 dollaria. Jotkut lahjoittivat myötäjäisiksi saamansa kultaesineet; toiset siirsivät ulkomaanmatkojaan tuonnemmaksi. Jokainen seurakuntalainen antoi hankkeelle täyden tukensa. Kun veljet Vartiotorni-seuran haaratoimistossa saivat tietää tästä hankkeesta, he päättivät rakentaa valtakunnansalin yläkertaan lähetyskodin, ja siten he saattoivat osallistua maksamalla puolet kustannuksista. Sali valmistui kahdessa vuodessa. Mikä oli tulos? Siihen mennessä, kun valtakunnansali oli saatu valmiiksi, julistajien koko määrä oli noussut 74:ään! Tällä hetkellä tuota salia käyttää kaksi seurakuntaa, yhteensä 160 julistajaa, ja viikkokokouksissa on läsnä keskimäärin 250. Nuo kaksi seurakuntaa suunnittelevat nyt rakentavansa toisen valtakunnansalin.

Sadonkorjuuta heimoryhmien keskuudessa

Elonkorjuutyö Taiwanin itärannikolla asuvien heimoryhmien keskuudessa on ollut käynnissä Valtakunnan työn alusta asti tällä saarella. Jotkut niistä amis-heimoon kuuluvista, jotka oppivat ensimmäisinä totuuden yli 50 vuotta sitten, ovat yhä toimeliaita. He ovat vuosien mittaan kohdanneet monia haasteita. Toisen maailmansodan aikaisen Japanin-miehityksen aikana heidän täytyi oppia japania. Kun saari palautettiin Kiinalle sodan jälkeen, heidän täytyi oppia kiinan kieltä. 1960-luvun alussa he kohtasivat toisenlaisen koetuksen. Siihen aikaan monet huomattavat amis-heimoon kuuluvat jättivät Jehovan puhtaan järjestön tai osoittautuivat kelvottomiksi olemaan sen yhteydessä. Tästä kaikesta huolimatta uskollisten todistajien joukko on jatkanut Jehovan palvelemista. Monet näiden uskollisten iäkkäitten veljien ja sisarten lastenlapset ottavat nyt johdon saarnaamistyössä.

Muihinkin heimoryhmiin kuuluvat ovat edistyneet hengellisesti. Esimerkiksi bunun-heimon yhteydessä on uskollinen ryhmä Valtakunnan julistajia. Jotkut heidän läheisistä esi-isistään olivat pääkallonmetsästäjiä. Nyt nämä ihmiset saarnaavat rauhaisaa Jumalan valtakunnan sanomaa. Lukai- ja paiwan-heimoon kuuluvat ovat myös saaneet erinomaisen todistuksen, ja monet heistä ovat tehneet suuria muutoksia elämässään. Ba Chu Fu muistelee omaa kokemustaan sanoen:

”Synnyin Pingtungin vuoristoalueella. Koska isäni oli lukai-heimon päällikkö, ihmiset toivat ruokalahjoja, joten meidän ei tarvinnut tehdä lainkaan raskasta työtä. Tässä ilmapiirissä minusta tuli hyvin ylpeä. Olin nuorten huligaanien ’päällikkö’, ja me pelottelimme ihmisiä ja kiristimme heiltä rahaa. Minua pelättiin kylässämme. 22-vuotiaana otin vaimokseni yhden monista tyttöystävistäni. Mutta moraaliton elämäntapa ja rankka juominen olivat niin syvälle juurtuneet minuun, että minun oli hyvin vaikea mukautua avioelämään. Pian avioliittomme hajosi, ja palasin vanhaan elämäntapaani.

”Näihin aikoihin vaimoni alkoi käydä Jehovan todistajien kokouksissa. En ollut kiinnostunut ja pidin itseäni ateistina. Vaimoni vilpittömien ja innokkaitten ponnistelujen ansiosta suostuin kuitenkin menemään hänen kanssaan Taipeissa vuonna 1973 pidettyyn kansainväliseen konventtiin. Olimme majoitettuna eräässä todistajaperheessä. Kiinalaisen sisaren ystävällisyys ja ennakkoluuloton tapa kohdella meitä teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Palattuamme kotiin aloin tutkia Raamattua ja yritin vilpittömästi muuttua. Minut kastettiin vuonna 1974.

”Sen jälkeen olemme kohdanneet monia koetuksia. Yksi oli se, että meidän piti oppia lukemaan kiinan kieltä. Eristäytyneisyys oli toinen koetus. Koska lähellämme ei ollut ketään kypsiä veljiä, joiden kanssa seurustella tai joilta etsiä apua, minua kannustettiin luottamaan Jehovaan. Opin nöyrtymään ja pysymään Jehovan järjestössä. Siitä on ollut seurauksena se, että nykyään kaikki perheeni jäsenet ovat toimeliaita totuudessa. Minulla on etu palvella avustavana palvelijana seurakunnassa, jossa on nyt 60 innokasta julistajaa. Vaikka minulla ei ole mitään erikoislahjoja, Jehova on siunannut ja tukenut ponnistelujani elonkorjuutyössä.”

Elonkorjuu jatkuu

Taiwan on vain pieni osa maailmanlaajuista peltoa. Silti Jeesuksen sanat: ”Eloa on paljon, mutta työntekijöitä on vähän” pitävät paikkansa myös täällä. (Matteus 9:37) Viime vuonna 4 534 oli läsnä Kristuksen kuoleman muistonvietossa. Ja elonkorjuutyön huipentuessa työntekijät, jotka ovat ahkeroineet Taiwanissa, korjaavat iloiten satoa. – Vrt. Psalmi 126:5, 6.

[Alaviitteet]

[Kartta/Kuvat s. 31]

(Ks. painettu julkaisu)

JAPANI

KIINA

TAIWAN

FILIPPIINIT

[Kuvat]

Taiwanin itärannikolle hiljattain rakennettu valtakunnansali

Valtakunnan julistajat tuovat iloa monille tässä vehmaassa maassa