Ponnistele kohti päämäärää!

Kohokohtia Filippiläiskirjeestä

APOSTOLI Paavali halusi Filippissä asuvien kristittyjen ponnistelevan jatkuvasti kohti päämäärää, ikuisen elämän palkinnon saamista. Sen vuoksi hän kirjoitti heille vuosien 60 tai 61 paikkeilla ollessaan ensimmäistä kertaa vankina Roomassa. Hänen kirjeensä lähetettiin seurakuntaan, jonka hän oli perustanut Filippiin noin kymmenen vuotta aiemmin. Tuon kaupungin oli perustanut Makedonian kuningas Filippos II (Aleksanteri Suuren isä). Ajanlaskumme ensimmäiseen vuosisataan mennessä siitä oli tullut ”Makedonian piirikunnan huomattavin kaupunki”. Entinen Makedonian alue on osa nykyisestä Pohjois-Kreikasta ja Etelä-Jugoslaviasta. – Apostolien teot 16:11, 12.

Filippin uskovat olivat köyhiä mutta anteliaita. Useammin kuin kerran he olivat lähettäneet jotakin Paavalin tarpeista huolehtimiseksi. (Filippiläisille 4:14–17) Hänen kirjeensä oli kuitenkin paljon enemmän kuin kiitoskirje. Se antoi myös rohkaisua, ilmaisi rakkautta ja antoi neuvoja.

Kristilliset ominaisuudet ilmeisiä

Paavali aloittaa kirjeensä ilmaisemalla rakkautensa filippiläisiä uskovia kohtaan. (1:1–30) Hän kiitti Jehovaa heidän lahjoituksistaan hyvän uutisen edistämiseksi ja rukoili, että heidän rakkautensa tulisi runsaammaksi. Paavali oli iloinen siitä, että hänen vankeutensa sai heidät osoittamaan ”suurempaa rohkeutta puhua Jumalan sanaa pelottomasti”. Hän halusi olla Kristuksen kanssa, mutta hänestä tuntui, että hän voisi vielä palvella heitä. Paavali halusi heidän myös edelleen ’kamppailevan rinta rinnan hyvän uutisen uskon puolesta’.

Seuraavaksi esitettiin asenteita ja käytöstä koskevia neuvoja. (2:1–30) Filippiläisiä kannustettiin osoittamaan henkilökohtaista kiinnostusta toisia kohtaan ja ilmaisemaan Kristuksen kaltaista nöyryyttä. He ’loistivat valaisijoina maailmassa’, ja heitä kannustettiin säilyttämään ”luja ote elämän sanaan”. Paavali toivoi lähettävänsä Timoteuksen heidän luokseen ja luotti siihen, että hän itsekin tulisi pian. Rauhoittaakseen heitä Epafrodituksen suhteen, joka oli ollut hyvin sairas, Paavali lähetti tämän uskollisen palvelijan heidän luokseen.

Ponnistele jatkuvasti kohti päämäärää

Seuraavaksi apostoli osoitti filippiläisille, mihin heidän tuli panna luottamuksensa, kun he ponnistelivat kohti päämäärää. (3:1–21) Se tulisi panna Jeesukseen Kristukseen, ei lihaan tai ympärileikkaukseen, niin kuin jotkut tekivät. Paavali piti lihallisia suosituksiaan roskana ”Kristuksen Jeesuksen tuntemuksen verrattoman arvon vuoksi”. Apostoli ’pyrki kohti päämäärää saadakseen palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä’ ja kannusti filippiläisiä omaksumaan saman mielen asenteen.

Paavalin lopuksi esittämät neuvot auttaisivat filippiläisiä pitämään mielessä päämäärän ja palkinnon. (4:1–23) Hän kehotti heitä jättämään huolensa Jumalalle rukouksessa ja täyttämään mielensä tervehenkisillä ajatuksilla. Paavali kiitti heitä jälleen heidän anteliaisuudestaan ja esitti lopuksi terveiset ja toiveen, että Herran Jeesuksen Kristuksen ansaitsematon hyvyys olisi heidän ilmaisemansa hengen kanssa.

Paavalin kirje filippiläisille edistää anteliaisuutta, rakkautta ja nöyryyttä. Se kannustaa luottamaan Kristukseen ja esittämään sydämestä lähteviä rukouksia Jumalalle. Lisäksi Paavalin sanat auttavat varmasti Jehovan todistajia ponnistelemaan jatkuvasti kohti päämäärää ikuisen elämän palkinnon saamiseksi.

[Tekstiruutu/Kuva s. 25]

Kohti päämäärää: ”Unohtaen sen, mikä on takana, ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessä”, kirjoitti Paavali, ”pyrin kohti päämäärää saadakseni palkinnon: Jumalan kutsun ylös Kristuksen Jeesuksen välityksellä.” (Filippiläisille 3:13, 14) Apostoli jännitti voimansa kuin joku kilpajuoksuun osallistuva. Hän ei tuhlannut aikaa ja voimia taakse katselemiseen vaan ponnisteli kohti päämääräänsä – aivan niin kuin juoksija, joka pinnistää voimansa ylittääkseen maalilinjan. Paavalille ja muille voidelluille kristityille palkinto oli taivaallinen elämä ylösnousemuksen kautta sen jälkeen, kun he olivat päättäneet maallisen vaelluksensa Jumalalle uskollisina. Onpa toivomme taivaallinen tai maallinen, säilyttäkäämme nuhteettomuutemme Jehovaa kohtaan ja ponnistelkaamme kohti päämäärää hänen todistajinaan. – 2. Timoteukselle 4:7.