”Lujana pysyminen yhtenä laumana” Tšadissa
Eri puolilla maailmaa asuvien kristittyjen tovereittensa tavoin Tšadissa toimivat Jehovan todistajat arvostavat vuotuisia konventtejaan, jotka on järjestetty heidän hengelliseksi rakennuksekseen. Tämä on kertomus matkasta sarjaan erikoiskonventteja, jotka pidettiin tämän Keski-Afrikan sisämaavaltion eteläosissa.
Pitkien välimatkojen sekä matkustusvaikeuksien vuoksi konventit Tšadissa pidetään yleensä pienissä ryhmissä, ja sääolot määräävät niiden ajankohdan. Kesäkuusta syyskuuhun matkustaminen on sadekauden takia hyvin vaikeaa ja joillakin alueilla mahdotonta. Erikoiskonventtipäivät pidetään kovimpien sateiden mentyä. Vuoden lopussa olevat vapaapäivät sopivat hyvin suurempien piirikonventtien pitämiseen. Ja ennen kuin sateet alkavat taas kesäkuussa, pidetään kaksipäiväiset kierroskonventit.
OLI hiostavan kuuma sunnuntai-iltapäivä. N’Djamenassa, Tšadin pääkaupungissa, sijaitsevan valtakunnansalin täytti ääriään myöten 184 henkeä. Kuumuudesta huolimatta he kiinnittivät tarkkaa huomiota pääpuheeseen ”Lujana pysyminen yhdessä hengessä”. Tuona aamuna he olivat onnellisia voidessaan todistaa kolmen uuden vertauskuvaavan vihkiytymisensä Jehovalle vesikasteella. Tämä oli ensimmäinen kuudesta erikoiskonventtipäivästä, joissa paikallisella matkavalvojalla ja minulla oli etu palvella.
Konventtien teemaa ”Lujana pysyminen yhtenä laumana” arvostivat varsinkin Tšadin 267 todistajaa. He asuvat kaukana toisissa maissa toimivista kristityistä tovereistaan. Mutta koska he saavat samaa hengellistä ravintoa ja heistä huolehditaan samalla tavalla kuin muissa maissa asuvistakin, se kannustaa heitä työskentelemään jatkuvasti yksimielisinä eri puolilla maailmaa asuvien veljiensä kanssa. Lisäksi tämän konventin ohjelman käytännölliset neuvot vahvistivat heitä pysymään lujina Saatanan maailman salakavalaa vaikutusta sekä vainon tai vastustuksen aaltoja vastaan.
N’Djamenassa
Tšadin ensimmäinen Jehovan todistajien seurakunta perustettiin N’Djamenaan vuonna 1964. Nyt siinä on yli 90 Valtakunnan hyvän uutisen julistajaa. Oli ilo katsella yleisöä ja nähdä monia, jotka ovat palvelleet uskollisesti Tšadissa työn varhaisista päivistä lähtien. Eräällä veljellä oli kolme vaimoa, kun hän ensi kerran sai kuulla Raamatun totuudesta. Pian hän näki tarpeelliseksi mukauttaa elämänsä Raamatun mittapuihin. Hän laillisti avioliittonsa ensimmäisen vaimonsa kanssa ja erosi muista tehden kuitenkin järjestelyjä huolehtiakseen heistä aineellisesti. Hänet kastettiin vuonna 1973, ja hän on ollut toimelias työssä aina siitä lähtien.
Muuan vanhin, jolla oli ohjelmaa konventissa, oli joutunut käymään läpi ankaran uskonkoetuksen. Vuonna 1975 silloinen hallitus pakotti osallistumaan joihinkin tapoihin, jotka perustuivat kuolleitten palvontaan; jokainen joka ei suostuisi tekemään niin, voitaisiin tappaa. Kun veli pysyi lujana eikä sovitellut uskossaan, viranomaiset alkoivat etsiä häntä. Vain hallituksen vaihdos tuona kriittisenä aikana säästi hänet kuolemalta.
Matkalla Palaan
N’Djamenan jälkeen alkoi matka etelään palvelemaan viidessä jäljellä olevassa konventissa. Olimme usein matkustaneet tätä reittiä, mutta vain kuivana aikana. Nyt syyskuun lopulla sadekauden päättyessä kaikki oli vihreätä ja rehevää. Se oli miellyttävä matkustamisajankohta. Ohitimme hirssipellon toisensa jälkeen. Tietä reunustavien pitkien varsien päässä olevat tähkät alkoivat olla kypsiä. Pian ne korjattaisiin, kuivattaisiin ja varastoitaisiin kartionmuotoisiin savesta rakennettuihin vilja-aittoihin, joita näkyi siellä täällä maaseudulla. Hirssi on useimpien tšadilaisten pääasiallinen ruoka. Se survotaan hienoksi suuressa puisessa huhmaressa survimella, joka on usein pitempi kuin sitä käyttävä ihminen. Sen jälkeen jauho sekoitetaan kiehuvaan veteen ja siitä vaivataan pallo, joka syödään okrasta tai pähkinöistä tehdyn kastikkeen kanssa.
Näimme yhä useampia puuvillapeltoja matkustaessamme kauemmaksi etelään. Koska alue on tässä osassa maata hyvin tasaista, kukkivat puuvillapellot näyttivät ulottuvan horisonttiin asti. Pian kokonaiset perheet tulivat pelloille poimimaan puuvillaa käsin. Puuvilla on suurin vientituote Tšadissa, ja vuonna 1988 sitä korjattiin 133 000 tonnia. Myöhään iltapäivällä ohitimme Léréjärven. Täällä maa on mäkistä ja hyvin maalauksellista varsinkin tähän aikaan vuodesta. Koska olimme siellä juuri oikeaan aikaan, saatoimme ostaa tuoretta karppia, jota paistettiin tien vierellä. Se oli ateria, jonka tarjoamisesta kuka tahansa isäntä olisi ollut ylpeä.
Tähän vuodenaikaan matkustamisen tekee vaikeammaksi se, että jos sataa, teiden yli asetetaan kulkuesteitä liikenteen pysäyttämiseksi. Miksi? Tiet pidetään näin kunnossa. Petyimme siis pahanpäiväisesti nähdessämme taivaan edessä muuttuvan sysimustaksi. Emme todellakaan pitäneet ajatuksesta leiriytyä tienvierustalle sateeseen. Mutta mikä pahempaa, myöhästyisimme seuraavasta erikoiskonventista. Onneksi tuon myöhäissateen runsain osa ei osunut tielle. Vaikka meidän täytyikin odottaa vähän aikaa useiden esteiden kohdalla, myöhemmin tuona iltana saavuimme ehjinä perille Palaan, noin 32 000 asukkaan kaupunkiin. Mikä elämys meitä odottikaan! Sateen jälkeinen kuuton taivas antoi meille maalauksellisen näyn tähdistä ja linnunradasta; todella henkeä salpaava näkymä, jota useimmat kaupunkilaiset eivät koskaan pääse näkemään. Se muistutti meitä siitä syystä, miksi pysymme lujina: kunnioittaaksemme ihmeellisen maailmankaikkeuden Suurta Luojaa.
Palaan kokoontuivat kaksi pientä seurakuntaa ja yksi erillään toimiva ryhmä. Kolme nuorta veljeä oli kävellyt yli sadan kilometrin matkan tähän konventtiin. Koska konventit etelässä ovat pieniä ja siellä on vain vähän vanhimpia, osa ohjelmasta oli tallennettu nauhalle N’Djamenan konventissa ja se esitettiin täällä yleisölle. Sen ansiosta voidaan esittää korkealaatuista ohjelmaa pienellekin yleisöjoukolle. Olimme onnellisia, kun yksi uusi meni kasteelle.
Kélossa toimiva innokas ryhmä
Seuraavaksi teimme lyhyen matkan Kéloon, jossa oli sunnuntain ohjelmassa läsnä 194 henkeä. Monet perheet, joilla oli pieniä lapsia, olivat kävelleet yli 30 kilometriä ollakseen läsnä konventissa. Kaksi vastavihkiytynyttä oli määrä kastaa. Kuivana aikana kastaminen on usein ongelmallista, jos konventtipaikan lähellä ei ole jokea; niinpä joitakuita on täytynyt kastaa tynnyrissä. Mutta kun nyt olimme siellä sadeajan päätyttyä, tilanne oli helpompi. Meidän piti kuitenkin matkustaa parikymmentä kilometriä löytääksemme sopivan kastepaikan.
Yksi kastettavista oli nuori tyttö, jonka usko oli koeteltu ankarasti. Hänen perheensä oli luvannut hänet avioliittoon miehelle, joka ei ollut lainkaan kiinnostunut Raamatun tutkimisesta. Lisäksi mies halusi mieluummin heimotapojen mukaiset häät kuin laillisen vihkimisen. Koska hän oli halukas maksamaan suuren morsiamenhinnan, tytön perhe painosti tätä kovasti. Tytön oli jopa muutettava joksikin aikaa muualle voidakseen välttyä tältä epäraamatulliselta liitolta, johon hänen perheensä jäsenet olisivat halunneet hänen astuvan. Tyttö pysyi kuitenkin lujana kaikessa tässä ja edistyi hyvin. Hänen kasteensa jälkeen perheen vastustus on loppunut. Kiitämme Jehovaa siitä, että meillä on tällaisia uskollisia ystäviä keskuudessamme.
Täällä olevilla veljillä on myös muita syitä olla kiitollisia Jehovalle. Tšad on kärsinyt ankarasta sisällissodasta ja sen jälkeen vuonna 1984 ankarasta nälänhädästä. Muuan paikallinen vanhin muistelee, että eräässä vaiheessa nälänhädän aikana hän katseli ympärilleen valtakunnansalissa ja pohti, olisiko kukaan silloin läsnä olevista enää elossa muutaman kuukauden kuluttua. Jehovan järjestö antoi kuitenkin apua lähettämällä ruokaa, mikä helpotti suuresti tilannetta. Veljien arvostus tuota apua kohtaan heijastuu nyt heidän innokkaasta palveluksestaan. Kélossa vallitsee voimakas tienraivaushenki. Lokakuussa vuonna 1989 yli kolmannes Valtakunnan julistajista järjesti asiansa niin, että he saattoivat osallistua saarnaamiseen koko ajallaan.
Heidän kokemuksensa nälänhädästä opetti heille, että heidänkin täytyy olla anteliaita. Viime vuonna eräs seurakunnan vanhin sairastui yllättäen ja kuoli. Hän jätti jälkeensä yhdeksänlapsisen perheen, jonka nuorin lapsi oli vain muutaman kuukauden ikäinen. Leskeksi jääneen vaimon sukulaiset painostivat tätä ankarasti osallistumaan surumenoihin, joihin liittyi kuolleitten palvontaa. Veljet antoivat hänelle tarvittavaa tukea, niin että hän saattoi vastustaa tuota ankaraa painostusta. Sitten seurakunta työskenteli yhdessä rakentaakseen hänelle ja hänen nuoremmille lapsilleen kodin ja lisäksi auttaakseen heitä muilla aineellisilla tavoilla. Tämä johti erinomaisen todistuksen antamiseen kaupungissa ja osoitti, miten onnellisia tuloksia saadaan toimivasta tosi kristillisyydestä. – Apostolien teot 20:35.
Koumra, Doba ja Bongor
Seuraava pysähdyspaikkamme oli Koumra. Soratiet tekivät 300 kilometrin pituisesta matkasta helpomman. Matkalla ohitimme Moundoun kaupungin, yli 100 000 asukkaan teollisuuskeskuksen. Koumrassa oli läsnä 71 henkeä. Muuan nuori veli, joka ei ollut koskaan saanut mitään kouluopetusta, puhui lavalla. Hän selitti, miten valtakunnansalissa pidetyt luku- ja kirjoitustaidon oppitunnit olivat auttaneet häntä ja antaneet hänelle tarvittavan itseluottamuksen. Hän johtaa nyt neljää raamatuntutkistelua toisille.
Koumrassa pidetyn erikoiskonventtipäivän jälkeen suuntasimme kulkumme takaisin N’Djamenan suuntaan ja pysähdyimme seuraavaksi Dobassa viidettä konventtia varten. Jotkut läsnäolijat joutuivat myöhäissateen yllättämiksi, ja heidän oli täytynyt viettää yönsä tienvieressä. Silti kaikki saapuivat ajoissa Dobaan ennen ohjelman alkua. Tässä konventissa oli läsnä 51, ja yksi meni kasteelle.
Viimeinen pysähdyspaikka oli Bongor. Se on riisinviljelyaluetta ja ihmettelimme sitä, kuinka tasaista siellä oli. Bongorin läsnäolijat mukaan luettuina yhteensä 630 henkeä kuuli konventtiohjelman Tšadissa. Ja kun Bongorissa kastettiin vielä kaksi, niin kastettujen yhteismäärä nousi yhdeksään.
Palattuamme N’Djamenaan olimme tehneet lähes 2 000 kilometrin matkan. Oli todella ilo olla Jumalan palvelijoitten seurassa, jotka ovat pysyneet lujina monia vuosia samoin kuin tavata monia uusia, jotka edistyvät erinomaisesti. Heidän intonsa palveluksessa oli erityisen rohkaisevaa. Tšadissa saatiin vuoden 1989 lokakuussa uusi 267 julistajan huippu, mikä merkitsi 20 prosentin kasvua edellisestä vuodesta.
Yhdistyneitä vaikkakin kaukana toisistaan
Matkatessamme tämän maan läpi tajusimme, millainen haaste on julistaa hyvää uutista valtiossa, jossa puhutaan yli 200:aa kieltä. Vaikka ranska ja arabia ovatkin Tšadin viralliset kielet, jokaisessa erikoiskonventissa ohjelma täytyi kääntää ranskasta jollekin toiselle kielelle. Sittenkään monet, jotka tulivat konventtipaikalle, eivät puhuneet tuon alueen kieltä, ja oli edelleen vaikeaa auttaa heitä ymmärtämään ohjelma.
Kaikissa paikoissa, joissa vierailimme, veljet ja sisaret kohtelivat meitä vieraanvaraisesti. Ateriat koostuivat yleensä hirssi- tai riisipyöryköistä ja aikaisemmin mainitusta maustetusta kastikkeesta. Toisinaan joku nuori tyttö toi aterian tarjottimella, jonka päällä oli kirkkaan värinen kangaspala. Hän kantoi tarjotinta taitavasti päällään, emmekä voineet muuta kuin ihailla hänen sulavaliikkeisyyttään.
Pohjois-Tšadin asukkaat ovat pääasiallisesti muslimeja; etelän asukkaat ovat useimmiten katolilaisia, protestantteja tai animisteja. Hallitus on myöntänyt uskonnonvapauden, ja olemme onnellisia siitä, että saamme kokoontua yhteen vapaasti.
Erikoiskonventtipäivän ohjelma auttoi Tšadin pientä julistajajoukkoa ymmärtämään, että vaikka he ovatkin maantieteellisesti kaukana toisissa maailman osissa toimivista veljistään, he kuuluvat silti yhteen yksimieliseen laumaan heidän kanssaan. Ohjelma auttoi heitä ’pysymään lujina yhdessä hengessä’ huolimatta kohtaamastaan painostuksesta ja vastustuksesta. – Filippiläisille 1:27.