Miksi Réunionissa on niin paljon valtakunnansaleja
AAVASTA Intian valtamerestä kohoaa yllättäen pieni Réunionin saari noin 650 kilometrin päässä Madagaskarista itään. Vaikka saari on vain noin 60 kilometriä pitkä ja 50 kilometriä leveä, se on tunnettu tulivuoristaan ja aika ajoin siellä esiintyvistä tulipurkauksista. Lähes 3 700 metriä merenpinnan yläpuolelle kohoava sammunut tulivuori Piton des Neiges (Lumihuippu) on korkein vuorenhuippu. Saaren kaakkoisosassa on 2 625 metriä korkea toimiva tulivuori, jolla on osuva nimi Piton de la Fournaise (Tulisen pätsin huippu). Miten mahtava näkymä avautuukaan silmien eteen, kun se purkautuu yöllä! Monet tiet kiemurtelevat ylös ja alas äkkijyrkkiä rinteitä, ja niiltä avautuu henkeäsalpaavia näköaloja, joita on kutsuttu Réunionin kauhistuttavaksi kauneudeksi.
Miksi niin paljon valtakunnansaleja?
Réunionin todellinen kauneus on kuitenkin tavassa, jolla monet saarelaiset suhtautuvat Jehovan todistajien julistamaan ”valtakunnan hyvään uutiseen”. (Matteus 24:14) Heidän saarnaamistyönsä alkoi vuonna 1960, jolloin Ranskasta saapui kaksi kokoaikaista sananpalvelijaa. Nyt 30 vuotta myöhemmin 1 665:llä Jehovan todistajalla on kiire levittäessään Valtakunnan sanomaa 582 000 asukkaan keskuudessa – yksi Jehovan todistaja jokaista 350:tä saarella asuvaa ihmistä kohti.
Tällainen kasvu on vaatinut sopivien kokouspaikkojen rakentamista, jotta Jehovan todistajat voivat jatkaa palvontaansa ja hengellistä opetusohjelmaansa. (Heprealaisille 10:24, 25) Réunionin 19 seurakunnasta 13 on jo rakentanut oman valtakunnansalinsa. Koska tällä alueella on usein pyörremyrskyjä, salit ovat lujia kivirakennuksia, joiden rakentaminen vaatii melkoisesti aikaa – ja rahaa. Miten sitten on ollut mahdollista rakentaa tällaisia saleja, koska useimpien tällä saarella asuvien Jehovan todistajien tulot ovat keskitasoa ja heillä on suuret perheet elätettävänään? Raamatun sanoja lainataksemme vastaus on siinä, että ’Jehovan käsi ei ole lyhyt’. – Jesaja 59:1.
Esteiden voittaminen
Ajattelehan esimerkiksi, kuinka Jehova vaikutti ihmisten sydämeen niin, että he auttoivat valtakunnansalin rakentamisessa pienessä Saint-Louisin kaupungissa, joka sijaitsee Réunionin lounaisosassa. Sen jälkeen kun piirustukset oli hyväksytty, muuan nuori Jehovan todistaja -poika kertoi opettajalleen, joka opetti luokalle muurausta, että valtakunnansali oli määrä rakentaa talkoovoimin. Opettaja paitsi tarjoutui itse vapaaehtoiseksi, toi myös koko luokan tontille auttamaan perustuksen kaivamisessa. Myöhemmin hän lahjoitti perustukseen tarvitun teräksen.
Kun yli 100 talkoolaista kokoontui eräänä yleisenä pyhäpäivänä valamaan betonia noin 200 neliömetrin suuruiselle alueelle, he huomasivat yllätyksekseen, että kaupunki oli sulkenut vesijohdon. Miten he pystyisivät valmistamaan betonia ilman vettä? Yksi työntekijöistä tunsi palopäällikön ja päätti, että hän selittäisi pulmallisen tilanteen tälle ystävälliselle miehelle. Vähän myöhemmin tontille saapui paloauto. Autossa oli kylliksi vettä urakkaa varten, ja palokunta antoi auton olla siellä koko päivän! On varsin ymmärrettävää, että tämä sai kaikki talkoolaiset ahertamaan kaikin voimin.
Jehovan apu oli ilmeinen siinä tavassa, jolla muitakin esteitä voitettiin. Eräässä rakennusvaiheessa esimerkiksi sisäkatto oli valmiina 22:ta erikoisvalaisinta varten, jotka oli tilattu kahdeksan kuukautta aikaisemmin. Mutta yhtiö ilmoittikin veljille, että heidän haluamaansa mallia ei enää valmistettu. Mitä voitiin tehdä? Täytyisikö koko rakennelma ja sisäkatto vaihtaa? Ei, sillä juuri oikeaan aikaan veljet saivat kuulla eräästä paikallisesta urakoitsijasta, jolla oli varastossa samanlaisia lamppuja erästä toteutumatta jäänyttä rakennushanketta varten.
”Kuinka monta lamppua sinulla on?” häneltä kysyttiin.
”Suunnilleen 25”, hän vastasi.
Valaisimet ostettiin ja asennettiin viipymättä.
Rakennustöiden edetessä erinomainen rakennus teki syvän vaikutuksen erääseen mieheen, joka oli juuri alkanut tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa.
”Kertokaahan, tarvitsetteko mitään muuta?” hän kysyi.
”Kyllä”, eräs veli vastasi. ”Tarvitsemme äänilaitteet.”
Siinä samassa tämä äskettäin kiinnostunut mies otti heti sekkivihkonsa esiin ja lahjoitti rahaa miltei tarpeeksi aivan uusien äänilaitteitten hankkimiseksi. Tällaiset lahjoitukset sekä Vartiotorni-seuran Yhdysvalloissa sijaitsevan päätoimiston suurehko laina auttoivat seurakuntaa saamaan tämän kauniin valtakunnansalin valmiiksi.
Kaiken tämän kruunaamiseksi Saint-Louisin seurakunta iloitsi, kun veli Carey W. Barber, Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen, tuli vihkimään valtakunnansalin joulukuussa 1988. Veli Barberin oli määrä tulla Brooklynissa New Yorkissa sijaitsevasta Seuran päätoimistosta läheiselle Mauritiuksen saarelle vihkimään uudet haaratoimistotilat. Kun Saint-Louisin veljet kuulivat tästä, vain kolmessa viikossa he keräsivät tarpeeksi rahaa, jotta hän ja muuan Mauritiuksen haaratoimistokomitean jäsen saattoivat matkustaa lentäen Mauritiuksesta Réunioniin. Sen jälkeen tapahtuneen kasvun vuoksi Saint-Louisin seurakunta on ollut pakko jakaa. Nyt kaksi seurakuntaa käyttää uutta valtakunnansalia.
Kunnia kuuluu Jehovalle
Entä mitä on sanottava Réunionin muista seurakunnista? Valtakunnan saarnaamistyön saaman erinomaisen vastaanoton ansiosta kokouksien läsnäolijamäärä valtakunnansaleilla on ollut 150–200 prosenttia saarella asuvien Jehovan todistajien määrään verrattuna. On siis selvää, miksi Réunionissa tarvitaan useita valtakunnansaleja. Itse asiassa Saint-Louisin valtakunnansalin rakentamisen jälkeen on rakennettu vielä kolme muuta salia, ja näin saleja on kaiken kaikkiaan 13 saaren 19:ää seurakuntaa varten.
Kaikesta tästä kunnia kuuluu Jehovalle, joka ennusti: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra, sen aikanansa nopeasti täytän.” (Jesaja 60:22) Tämä profetia on toteutunut tällä kauniilla saarella samoin kuin maapallon muissa osissa.