”Tämä on sinun huoneesi”
”TÄMÄ on sinun huoneesi – sitä me olemme laajentaneet.” Miten hyvin nämä sanat ilmaisivatkaan niiden tunteita, jotka olivat juuri saattaneet päätökseen kaksi vuotta kestäneen kovan urakan Vartiotorni-seuran Australian haaratoimistossa. Nämä sanat oli osoitettu Jehova Jumalalle, ja ne kuuluivat lauluun, joka oli sävelletty tätä erikoistilaisuutta varten. Kyseessä oli uusien Beetel-kotiin ja painoon tehtyjen laajennusten vihkiäiset.
Laajennus niin pian?
On yllättävää, että vajaat seitsemän vuotta aiemmin pidettiin samankaltaiset vihkiäiset vastarakennetulle haaratoimistolle Ingleburnissa, Sydneyn lounaislaidalla Australiassa. Miksi laajennusta tarvittiin niin pian?
Ensinnäkin Jehovan todistajien määrä Australiassa on kasvanut alle 32 000:sta vuonna 1981 vuoden 1989 lokakuussa saatuun 51 152 julistajan huippuun, ja se on tehnyt tarpeelliseksi lisätä Beetelin henkilökunnan määrää. Lisäksi tuntuvaa kasvua on tapahtunut siinä kirjallisuuden määrässä, jota Australia on lähettänyt muille haaratoimistoille. Tällä hetkellä Australiassa valmistetaan julkaisuja 37 kielellä Fidžin, Indonesian, Papua-Uuden-Guinean, Uuden-Kaledonian, Uuden-Seelannin, Salomonsaarten, Tahitin, Vanuatun, Niuen, Länsi-Samoan, Tongan, Tuvalun ja Wallissaarten samoin kuin Australian tarpeisiin. Tämän vuoksi Beetel-perheen jäsenten määrä on kasvanut nopeasti 164:ään.
Tämän kasvavan perheen käyttöön saatiin valmiiksi varhain vuonna 1987 uusi kolmikerroksinen toimistorakennus, joka antaa kipeästi kaivattua toimistotilaa. Seuraavaksi hallintoelin antoi luvan kolmikerroksisen painolaajennuksen ja viisikerroksisen asuntolalaajennuksen rakentamiselle. Vuoden 1988 tammikuussa alettiin rakentaa uutta painolaajennusta, jonka lattiapinta-ala olisi 3 600 neliömetriä. Muutamaa kuukautta myöhemmin aloitettiin työt asuntolalaajennuksen rakentamiseksi, jossa olisi 51 uutta asuinhuonetta.
Uhrauksia ja aulista antamista
Seurakunnille ympäri maata lähetettiin kutsut, joissa kyseltiin vapaaehtoisia, jotka voisivat tulla ”rakentajien perheeseen” jopa kahdeksi vuodeksi. Vastakaiku oli valtavaa, ja vapaaehtoiset kaikista ammattiryhmistä vastasivat alttiisti. Saatiin yli 700 eri anomuslomaketta, ja rakennusvaiheen aikana yhteensä 270 vapaaehtoista tuli työskentelemään tässä hankkeessa ajanjaksoiksi, jotka vaihtelivat kahdesta viikosta lähes kahteen vuoteen.
Muuan todistaja omisti maansiirtoyrityksen Queenslandin osavaltiossa pohjoisessa. Hän myi osan yrityksestään ja tuli vaimonsa kanssa rakentajien perheeseen aivan alusta alkaen. Hän osti suuren telaketjukaivurin ja teki suurimman osan kaivutyöstä Seuralle ilmaiseksi. Kun pääosa kaivutyöstä oli valmis, hän myi koneen ja työskenteli sitten muissa rakennustehtävissä. Tämä on vain yksi esimerkki siitä erinomaisesta, epäitsekkäästä hengestä, jota kaikki osoittivat hankkeen aikana.
Todistajat antoivat käyttää sementtipumppujaan, ja niiden avulla valettiin 3 300 kuutiometriä betonia, joka meni kahden rakennuksen kahdeksan kerroksen valmistamiseen. Toiset lahjoittivat tarvikkeet kolmea betonista tehtyä 22 000 litran vesisäiliötä varten, ja kirjapainoa rakentavat todistajat lahjoittivat työvoimaansa säiliöiden rakentamiseksi.
Kaikki vapaaehtoiset työntekijät eivät tietenkään olleet ammattimiehiä. Monet nuoret miehet oppivat uusia taitoja itse rakennuspaikalla. Useista tuli päteviä muurareita heidän auttaessaan muuraamaan hankkeeseen tarvittuja puolta miljoonaa tiiltä. Toiset oppivat laatoittamaan seiniä ja lattioita, ja eräästä sisaresta tuli vain muutamassa viikossa erittäin taitava tapetoija.
Vihkiäispäivä
Vihkiäispäivä, lauantai 25. marraskuuta 1989, valkeni kirkkaana ja aurinkoisena – kauniina myöhäiskevään päivänä. Uuden painolaajennuksen toinen kerros oli puhdistettu vihkiäisohjelman pääkatsomoksi. Kaksi muuta painon kerrosta ja postitusosasto, Beetelin kokoussali ja ruokasali oli liitetty yhteen sisäisen televisiojärjestelmän avulla. Näin saatiin miellyttävät istuinpaikat sisätiloissa yli 3 000:lle.
Koska tilaa oli rajoitetusti, vain ne, jotka olivat olleet kasteella noin 40 vuotta sitten, kutsuttiin tilaisuuteen Beetel-perheen ja rakentajien perheen jäsenten henkilökohtaisten vieraiden lisäksi. Aamulla oli saatavilla virvokkeita ja päivällä tarjoiltiin maukas valmiiksi pakattu ateria. Kello 9.00 pidettiin Australian Vartiotorni-seuran vuosikokous, ja kaikki Australian yhdistyksen 21 jäsentä olivat paikalla. Kun lain määräämistä tarpeellisista toimista oli huolehdittu, kutsuttiin muut kokoukseen, ja kaikki ilahtuivat kuullessaan hallintoelimeen kuuluvan Theodore Jaraczin puheen.
Kello 13.45 aloitettiin vihkiäisohjelma soittamalla 15 minuuttia Valtakunnan musiikkia. Kuulijat olivat iloisia kuullessaan kolmelta läsnä olevalta hallintoelimen veljeltä raportteja, kiinnostavia kokemuksia ja ajatuksia. Näistä veljistä Carey Barber ja Daniel Sydlik kävivät ensimmäistä kertaa Australiassa. Veli Barber puhui aiheesta ”Elonkorjuu on aikakauden loppu”, kun taas veli Sydlik käsitteli teemaa ”Onnellinen on se kansakunta, jonka Jumala on Jehova”. Veli Jaracz, joka palveli Australiassa vyöhykevalvojana, piti vihkiäispuheen.
Ohjelman ihastuttava piirre oli nelisäkeistöisen laulun laulaminen juuri ennen vihkiäispuhetta. Laulu perustui Jesajan 60:22:ssa (UM) oleviin Jesajan sanoihin, ja sen teemana oli ”Pienestä tulee tuhat”. Laulun sanoissa ilmaistiin kiitollisuutta Jehovalle siitä, että niin monilla halukkailla vapaaehtoisilla oli ollut etu laajentaa ’hänen huonettaan’ tässä maailmanlaajuisen kentän osassa.
[Kuvat s. 15]
Uusi Vartiotornin kirjapainon laajennus Ingleburnissa Australiassa
C. Barber
T. Jaracz
D. Sydlik