Valtakunnan julistajat kertovat
◻ VARHAISKRISTILLISTÄ seurakuntaa vastaan nousseen ”suuren vainon” vuoksi Kristuksen monet opetuslapset hajaantuivat. (Apostolien teot 8:1) Vainon tarkoitus kuitenkin epäonnistui, sillä nuo hajaantuneet ”kulkivat halki maan ja julistivat sanan hyvää uutista”. (Apostolien teot 8:4) Filippus jatkoi saarnaamista, ja ”ihmisjoukot kiinnittivät yksimielisesti huomiota siihen, mitä hän sanoi”. (Apostolien teot 8:6) Samalla tavoin kuin vainon tarkoitus epäonnistui ensimmäisellä vuosisadalla, se epäonnistui eräässä kylässä Pohjois-Thaimaassa.
Muuan Jehovan todistajien erikoistienraivaaja alkoi saarnata tässä kylässä, mutta aluksi kyläläiset eivät kuunnelleet häntä. Mutta kun hän puhui paikalliselle papille, ihmiset kokoontuivat ympärille kuuntelemaan. Jotkut huomasivat, että tämä Jehovan todistaja tunsi Raamatun paremmin kuin heidän pappinsa, ja niinpä he alkoivat tutkia Raamattua tienraivaajan kanssa, vaikka toiset aiheuttivatkin heille vaikeuksia. Joidenkuiden ankkoja tapettiin, tienraivaajan henkeä uhattiin ja erään kiinnostuneen miehen talo poltettiin maan tasalle. Mies sanoi: ”He voivat polttaa taloni, mutta he eivät voi polttaa sydäntäni.” Ne jotka tutkivat todistajan kanssa, ajoivat pitkän matkan polkupyörällä voidakseen olla läsnä kokouksissa valtakunnansalissa. Neljä heistä kastettiin, ja kuusi muuta käy yhä kokouksissa heidän kanssaan.
Rehellisyyden palkka
◻ Sambian veljillä on hyvä maine rehellisinä ihmisinä, ja tämä on koitunut heidän siunauksekseen sekä auttanut toisia tunnistamaan totuuden. Muuan vakituisena tienraivaajana toimiva vanhin matkusti bussilla ja kuuli bussissa olevan toisen Jehovan todistajan puhuvan muille matkustajille ylösnousemuksesta. Eräs heistä kysyi häneltä: ”Miksi te Jehovan todistajat väitätte, että teidän uskontonne on ainoa tosi uskonto?” Vanhin liittyi keskusteluun ja sanoi matkustajalle, että Jehova palkitsee todistajansa, koska he opettavat Raamatussa olevaa totuutta.
Tällä pitkällä matkalla bussi saapui puolenyön jälkeen tiesulun luo. Satoi rankasti. Yksi sotilaista astui bussiin ja kysyi, oliko matkustajien joukossa keitään Jehovan todistajia. Heitä oli kolme. Sitten hän sanoi: ”Selvä. Jehovan todistajat jäävät istumaan, mutta kaikki muut tulevat ulos matkatavaroineen.” Kaikki muut menivät ulos sateeseen, ja tarkastuksen jälkeen he tulivat takaisin matkatavaroineen ja vaatteet läpimärkinä.
Noustuaan takaisin bussiin sotilas sanoi: ”Annoin Jehovan todistajien jäädä istumaan bussiin, koska he ovat rehellisiä ihmisiä. Meillä on tästä paljon kokemusta, ja olemme havainneet, että he ovat ainoita rehellisiä ihmisiä; kun kysymme, mitä heidän laukuissaan on, he kertovat meille totuuden.” Bussin jatkaessa matkaa veli kysyi: ”Mikä on tosi uskonto?” Muuan matkustaja vastasi: ”Se, joka ei kastu läpimäräksi sateessa.”
Rehellisyys auttaa todellakin tunnistamaan tosi uskonnon, ja se varmasti palkitaan!