Tosi kristillisyys parantaa elämänlaatua Ruotsissa
RUOTSI tarjoaa asukkailleen elintason, joka on maailman korkeimpia. Ruokaa ja asuintilaa on yllin kyllin, on autoja, huvipursia, televisioita ja omia tietokoneita, ja näiden lisäksi ruotsalaiset nauttivat käytännöllisesti katsoen ilmaisesta lääkärinhoidosta, vanhuus- ja työkyvyttömyyseläkkeistä, lapsilisistä ja muista valtion takaamista palveluista.
Saattaisit näin ollen päätellä, ettei kenenkään olisi enää mahdollista parantaa elämänlaatua tällaisessa maassa. Mutta kaikista aineellisista eduista huolimatta Ruotsillakin on omat ongelmansa: avioerot, alkoholismi, huumeiden käyttö, rikollisuus ja itsemurhat. Uskonto, jolla saattaisi odottaa olevan voimakas moraalinen vaikutus, on miltei kuollut Ruotsissa. Yli 90 prosenttia kansalaisista kuuluu luterilaiseen valtionkirkkoon, mutta vain 2,1 prosenttia käy sen jumalanpalveluksissa säännöllisesti. Eräs pappi väittää: ”Kirkko elää yksinäisyydessä. – – Se on menettänyt elinvoimansa ja erkaantunut ihmisten tarpeista.”
Se, ettei kirkko ole onnistunut parantamaan elämänlaatua Ruotsissa, ei kuitenkaan millään tavalla merkitse tosi kristillisyyden epäonnistumista. Noin 22 000 Jehovan todistajaa 335 seurakunnassa menestyy auttaessaan ihmisiä soveltamaan Raamatun periaatteita omaksi parhaakseen. Tämä työ ei ole jäänyt huomaamatta.
”Meidän täytyy ihailla Jehovan todistajien intoa heidän kulkiessaan kertomassa sanomaansa!” sanoo muuan uskonnonopettaja koko maassa ilmestyvässä Dagen-nimisessä helluntailaislehdessä. Artikkeli lisää: ”Jehovan todistajat ovat ryhmä, joka voittaa eniten uusia jäseniä joka vuosi ja jonka keskuudessa on eniten nuoria – –. Meidän pitäisi ottaa oppia Jehovan todistajista!”
Ne, jotka todella haluavat kuunnella Jehovan todistajia, havaitsevat sen, kuinka Raamatun totuus voi dramaattisesti parantaa heidän elämänlaatuaan.
Raamatullinen tieto auttaa!
Ajattelehan kirjettä, jonka Vartiotorni-seuran paikallinen haaratoimisto sai eräältä nuorelta, aviottomalta äidiltä. Hän kirjoitti: ”Haluan kertoa, kuinka kiitollinen olen siitä hyvästä elämästä, jota olen viettänyt siitä lähtien, kun aloin tutkia Jehovan todistajien kanssa. Minulla on savuton koti. Olen oppinut ymmärtämään, kuinka tarpeellista on viettää enemmän aikaa tyttäreni kanssa. Taloudellinen tilanteeni on parantunut, vaikka palkkani on pysynyt samana. Minulla on vähemmän nukkumisvaikeuksia. Minulla on myös tosi ystäviä, joista voin iloita. En todellakaan vaihtaisi nykyistä elämäntapaani entiseen elämäntapaani.”
Toiseen esimerkkiin liittyy avioero – joka on hyvin yleinen Ruotsissa. Raamattu auttoi kuitenkin erästä pariskuntaa: Arnea ja Ketietä. He olivat olleet naimisissa 13 vuotta, ja heillä oli kaksi lasta, kun henkilökohtaiset erimielisyydet saivat heidät hankkimaan avioeron. He vihasivat toisiaan.
Arne muutti pois kotoa asumaan yksin. Jehovan todistajat tapasivat hänet, ja hän alkoi tutkia Raamattua. Hän innostui niin kovasti oppimastaan, että eräänä päivänä hän ryntäsi Ketien luo ja yritti pakottaa hänet ja lapset tutkimaan! Kun Ketie kieltäytyi, Arne paiskasi hänet seinää vasten ja sanoi: ”Sinä tutkit tai minä tapan sinut!” Ketie pyysi Jehovan todistajia tulemaan luokseen ja valitti sanoen: ”Millainen julma Jumala tuo Jehova on?”
Ketielle kerrottiin kärsivällisesti, että Jehova on rakkaudellinen Jumala, joka ei pakota ketään. Hän tuli uteliaaksi ja halusi oppia lisää. Kun Arne sai enemmän tietoa jumalisista periaatteista, hän rauhoittui ja oli jälleen puheväleissä Ketien kanssa. He näkivät toisiaan säännöllisesti kokouksissa valtakunnansalissa. Mitä siitä seurasi? Sen jälkeen kun heistä molemmista tuli kastettuja Jehovan todistajia, he menivät uudelleen naimisiin! He ovat olleet naimisissa yhdeksän vuotta, ja Arne palvelee vanhimpana seurakunnassa. ”Avioliittomme ei ole milloinkaan ollut parempi kuin se on nyt”, he sanovat. ”Olemme Jehovalle kiitollisia niin paljosta.”
Raamatun totuudet auttavat myös nuoria parantamaan elämänlaatuaan. David-niminen nuorimies muistelee: ”Vanhempani olivat eronneet, ja kaikki näytti menevän vikaan elämässäni. En välittänyt mistään. Pinnasin usein koulusta, enkä tehnyt lainkaan kotitehtäviä viimeisten kolmen vuoden aikana. Toisinaan minusta tuntui, ettei elämä ollut edes elämisen arvoista. Käytin risaisia farkkuja ja vanhoja kenkiä. Tukkani ulottui puoliväliin selkää. Kokeilin erilaisia elämäntyylejä, esimerkiksi punkkari- ja rokkarityyliä. Tupakoin ja ryyppäsin ja sekaannuin rikoksiin.
”Vuonna 1986 eräs Jehovan todistaja kävi luonani. ’Jälleen yksi noista epäilyttävistä uskonnollisista tyypeistä’, ajattelin. ’Kysynpä häneltä muutamia kysymyksiä, joihin hän ei pysty vastaamaan.’ Yllätyksekseni hän vastasi niihin. Menin mukaan yhteen hänen raamatuntutkisteluunsa ja havaitsin, että hän esitti loogisen vastauksen miltei kaikkeen – että totuudessa ei ollut aukkoa. Olin läsnä konventissa ja hämmästyin nähdessäni nuo siistit, ystävälliset ihmiset. Aloin käydä Jehovan todistajien kokouksissa, ja olin yllättynyt, kun niin monet tulivat luokseni ja kättelivät minua. Millainen ykseys näiden ihmisten keskuudessa vallitseekaan!”
Puolitoista vuotta myöhemmin David kastettiin Jehovan todistajaksi. Hänen sukulaisensa, entiset ystävänsä, opettajansa ja muut saattoivat tuskin uskoa, että tämä siististi pukeutunut ja hyvin hoidettu nuorimies oli se David, jonka he olivat tunteneet aiemmin.
Leviää kuin kulovalkea
Saarnaaminen talosta taloon voi toisinaan olla masentavaa Ruotsissa. Ruotsalainen varjelee kiihkeästi yksityisyyttään. Kun ovikello soi, hän saattaa katsoa ovisilmästä, ja monet ovet eivät avaudu Jehovan todistajille. Mutta todistajat eivät menetä rohkeuttaan. He tietävät, että enkelit voivat löytää vanhurskauteen taipuvaisia yksilöitä. (Ilmestys 14:6; vrt. Matteus 13:41.) Kun totuus kerran astuu tällaisen ihmisen elämään, se usein leviää kulovalkean tavoin sukulaisille ja ystäville.
Muuan Tukholmassa asuva nainen muistaa istuneensa keittiön pöydän ääressä itkemässä elämän kurjuutta. ”Olin epätoivoinen”, hän sanoi. ”Yhtäkkiä aloin rukoilla: ’Jumala, haluan keskustella kanssasi elämästä.’ Ovikello soi. Näin ovisilmästä hyvin pukeutuneen miehen, joten avasin oven. Hän sanoi, että hän halusi kertoa joitakin rohkaisevia ajatuksia Jumalan sanasta. Hän oli Jehovan todistaja. Kysyin, oliko hän käynyt muiden samassa kerroksessa asuvien ihmisten luona. ’Ei’, hän sanoi, ’olin matkalla kotiin eräästä raamatuntutkistelusta, kun päätinkin tehdä vielä muutaman käynnin. Satuin aloittamaan täältä.’ Olin hämmästynyt, koska en asu aivan pohjakerroksessa. Pidin siitä, mitä hän näytti minulle Raamatusta.”
Pian tämä nainen alkoi tutkia Raamattua. Hän alkoi innoissaan kertoa siitä, mitä hän oppi, sukulaisilleen ja ystävilleen. Hän levitti 34 Raamattua ja 94 kirjaa. Mitä siitä seurasi? Pian hänen aviomiehensä, kaksi hänen sisaristaan, hänen sisarentyttärensä ja -poikansa, hänen lankonsa, hänen isänsä ja äitinsä, hänen miehensä poika edellisestä avioliitosta, hänen työtoverinsa ja hänen miehensä työtoveri ja tämän vaimo tutkivat Raamattua ja valmistautuivat kasteelle. Tähän mennessä 17 ihmisellä on ollut tilaisuus parantaa elämänlaatuaan erään Jehovan todistajan tekemän yhden käynnin ansiosta. Tämä nainen sanoo: ”Jehovan tahtoon mukautuminen on saanut aikaan niin paljon hyvää elämässämme, että meidän pitäisi kiittää häntä polvillamme joka päivä!”
Todistaminen koulussa
Monissa Ruotsin kouluissa on vakavia kurinpidollisia ongelmia. Mutta nuorilla Jehovan todistajilla näyttää olevan myönteinen vaikutus, kun he kertovat Raamatun totuuksia opettajille ja opiskelijatovereilleen. Esimerkiksi nuori Jörgen kertoi avoimesti opettajilleen ja luokkatovereilleen, että hän oli Jehovan todistaja. Häntä arvostettiin hänen vilpittömyytensä ja erinomaisen käytöksensä vuoksi. Jopa tahallisen ärsyttäviin kysymyksiin Jörgen vastasi aina kohteliaasti viittaamalla Raamattuun. Tämä teki syvän vaikutuksen hänen luokkatovereihinsa. Jörgen kertoo:
”Vuosi sen jälkeen, kun olin lopettanut koulun, tapasin Peter-nimisen entisen luokkatoverini. Muutamien keskustelujen jälkeen aloin tutkia Raamattua hänen kanssaan. Koska hänen äitinsä vastusti, tutkimme rannalla. Peter kastettiin maaliskuussa 1988. Kun hänen äitinsä huomasi, että hänen poikansa oli muuttunut parempaan suuntaan, hänkin alkoi tutkia. Jonkin ajan kuluttua hänet kastettiin.
”Torbjörn-niminen toinen entinen luokkatoverini rupesi tutkimaan Raamattua. Myös hänen äitinsä alkoi tutkia. Hekin ovat nyt käyneet kasteella.” Yhteensä neljä Jörgenin luokkatoveria alkoi tutkia Raamattua, ja viides on ilmaissut kiinnostusta. ”Toivon, että tämä kokemus kannustaa nuoria Jehovan todistajia olemaan rohkeita koulussa”, sanoo Jörgen lopuksi. ”Heidän kristillinen käytöksensä ja luja asenteensa totuuden puolesta saattavat kylvää siemeniä, jotka voivat myöhemmin kantaa erinomaista hedelmää.”
Uskonnonvapauden puolesta taisteleminen
Jehovan todistajat ovat olleet avainasemassa myös uskonnonvapauden vakiinnuttamisessa Ruotsissa. Tästä on ollut hyötyä kaikille.
Esimerkiksi Jehovan todistajat ovat Ruotsissa, kuten kaikissa muissakin maissa, kukin päättäneet säilyttää kristillisen puolueettomuuden. (Johannes 17:16) Niinpä monet tuomittiin kärsimään pitkiä vankeusrangaistuksia. Mutta vuonna 1966 edistettiin uskonnonvapautta, kun viranomaiset päättivät, että tarkan, yksilöllisen tutkimuksen jälkeen Jehovan todistajia ei kutsuttaisi sotapalvelukseen. (Jesaja 2:2–4) Ruotsin uskonnollinen suvaitsevaisuus on ollut mallina muiden maiden hallituksille.
Toinen kysymys liittyi potilaiden oikeuksiin. Jehovan todistajat suhtautuvat vakavasti Raamatun käskyyn ’karttaa verta’ ja kieltäytyvät siksi verensiirroista. (Apostolien teot 15:28, 29) Vaikkeivät kaikki lääkärit eivätkä kaikki hoitohenkilökuntaan kuuluvat ole kunnioittaneet tätä raamatullista kantaa, Ruotsin huomattavin lääketieteellinen lehti Svensk Läkartidning ilmoitti äskettäin otsikossaan: ”Verensiirrosta kieltäytymistä tulisi kunnioittaa, jos potilas on selvillä seurauksista.”
Nämä sanat olivat ensimmäisinä Ruotsin lääkintöhallituksen ja Ruotsin lääkäriseuran lääketieteen etiikan valtuuskunnan kokouksen raportissa. Jehovan todistajien tilanteesta käydyn keskustelun jälkeen nämä viranomaiset päättivät kehottaa kaikkia lääkäreitä toimimaan laillisesti päätösvaltaisen potilaan – 15-vuotiaan tai vanhemman – tahdon mukaisesti, jos tämä kieltäytyy hyväksymästä verensiirtoa. He tunnustivat, että tarttuvien tautien leviämisvaaran vuoksi nyt suhtaudutaan maltillisemmin verensiirtojen antamiseen. Mutta mikä vielä tärkeämpää, heidän valistunut päätöksensä tukee kenen tahansa potilaan perusoikeutta kieltäytyä jostain nimenomaisesta lääketieteellisestä hoitomuodosta.
Useimmat ruotsalaiset todella nauttivat hyvästä elämästä aineellisesti ajatellen. Mutta monia täytyy vahvistaa moraalisesti ja hengellisesti. Tuossa maassa asuvat tosi kristityt auttavat epäilemättä kaikkia niitä, jotka haluavat saada tietoa Jumalan sanasta ja soveltaa sitä, parantamaan elämänlaatuaan. Tällaiset vastaanottavaiset yksilöt saavat iloita myös tulevassa Jumalan uudessa maailmassa saatavan ikuisen elämän odotteesta. – Johannes 17:3; 2. Pietari 3:13; Ilmestys 21:3, 4.
[Kartta s. 22]
(Ks. painettu julkaisu)
NORJA
RUOTSI
SUOMI
NEUVOSTOLIITTO
TANSKA
LÄNSI-SAKSA
ITÄ-SAKSA
PUOLA