Näkemyksesi sielusta vaikuttaa elämääsi
”Ihmisestä tuli elävä sielu.” – 1. MOOSEKSEN KIRJA 2:7.
1, 2. Mitä useimmat uskonnot otaksuvat ihmisestä ja sielusta?
LÄHES kaikki uskonnot opettavat, että ihmisellä on kuolematon sielu. ”Uusi katolinen tietosanakirja” (New Catholic Encyclopedia) sanoo, että ”Jumala loi – – sielun ja istutti sen ruumiiseen hedelmöityshetkellä”. Se sanoo myös, että opetus kuolemattomasta sielusta ”on yksi kulmakivistä” kristikunnan kirkoissa. Samalla tavoin ”muslimien käsitys”, sanoo Britannica-tietosanakirja, ”on, että sielu tulee olemassaoloon samanaikaisesti kuin ruumis; sen jälkeen sillä on oma elämä, sen liitto ruumiin kanssa on väliaikainen tila”. – The New Encyclopædia Britannica.
2 Sellaiset uskonnot otaksuvat, että sielu jättää ruumiin kuoleman hetkellä ja elää ikuisesti ja että sen kohtalo on taivaan autuus, väliaikainen oleskelu kiirastulessa tai ikuinen kidutus tulisessa helvetissä. Kuolemaa pidetään porttina ikuiseen elämään henkimaailmassa. Muuan kirjoittaja sanoikin kirjassa ”Uskomme kuolemattomuuteen” (We Believe in Immortality): ”Mielestäni kuolema on suuri ja loistava seikkailu. Käsittääkseni kuolema on ylennys jumalallisuuteen.”
3. Millainen usko on monilla idän uskonnoilla?
3 Hindut, buddhalaiset ja muut uskovat sielunvaellukseen. Tähän sisältyy usko kuolemassa tapahtuvaan sielun jälleensyntymiseen, siihen että sielu syntyy uudelleen toiseksi ihmiseksi tai joksikin muuksi eläväksi olennoksi. Jos ihminen on ollut hyvä, hänen sielunsa sanotaan syntyvän uudelleen korkeammassa asemassa olevaksi ihmiseksi. Mutta jos hän on ollut paha, hän syntyisi uudelleen alhaisemmassa asemassa olevaksi ihmiseksi tai jopa eläimeksi tai hyönteiseksi.
4, 5. Miksi on tärkeää tietää totuus sielusta?
4 Mutta entä jos ihmisillä ei ole kuolematonta sielua? Entä jos kuolema ei olekaan ”ylennys jumalallisuuteen” eikä suora portti ikuiseen henkielämään tai jälleensyntymiseen kaikille niille, jotka kuolevat? Silloin usko kuolemattomaan sieluun johtaisi ihmisen väärään suuntaan. Katolisia opetuksia käsittelevä kirja (Official Catholic Teachings) sanoo, että kirkko pitää kiinni kuolematonta sielua koskevasta käsityksestä, koska ellei siihen uskottaisi, se ”tekisi sen rukouksista, hautajaismenoista ja kuolleiden puolesta suoritetuista uskonnollisista teoista merkityksettömiä tai käsittämättömiä”. Kysymyksessä ovat siis ihmisen elämäntapa, palvonta ja ikuinen tulevaisuus. – Sananlaskut 14:12; Matteus 15:9.
5 On tärkeää tietää totuus tästä käsityksestä. Jeesus sanoi: ”[Jumalaa] palvovien täytyy palvoa hengessä ja totuudessa.” (Johannes 4:24) Totuus ihmissielusta löytyy Jumalan sanasta, Raamatusta. Henkeytetty Raamattu sisältää Jumalan ilmoituksen hänen tarkoituksistaan, joten voimme luottaa siihen, että se kertoo meille totuuden. (1. Tessalonikalaisille 2:13; 2. Timoteukselle 3:16, 17) Jeesus sanoi rukouksessa Jumalalle: ”Sinun sanasi on totuus.” – Johannes 17:17.
Luotiinko ihmiseen kuolematon sielu?
6. Mitä 1. Mooseksen kirjan kertomus selvästi sanoo meille ihmisen luomisesta?
6 Meille kerrotaan 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä: ”Herra Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen, ja niin ihmisestä tuli elävä sielu.” Kertomus ei sano, että Jumala istutti ihmiseen kuolemattoman sielun. Se sanoo, että kun Jumalan voima antoi energian Aadamin ruumiille, hänestä ”tuli elävä sielu”. Niinpä ihminen on sielu. Hänellä ei ole sielua.
7. Miksi ihmiset luotiin maan päälle?
7 Jumala loi Aadamin elämään maan päällä, ei taivaassa. Maan ei ollut määrä olla pelkkä koekenttä sen näkemiseksi, kelpuutettaisiinko Aadam taivaaseen. Jumala valmisti maan ”asuttavaksi”, ja Aadam oli sen ensimmäinen ihmisasukas. (Jesaja 45:18; 1. Korinttolaisille 15:45) Myöhemmin kun Jumala loi Eevan Aadamin vaimoksi, Jumalan tarkoitus heitä varten oli, että he kansoittaisivat maan ja muuttaisivat sen paratiisiksi, joka olisi ihmiskunnan ikuinen koti. – 1. Mooseksen kirja 1:26–31; Psalmi 37:29.
8. a) Millä tavalla Aadamin olemassaolo oli ehdollista? b) Missä Aadam olisi jatkanut elämäänsä, ellei hän olisi tehnyt syntiä?
8 Missään kohden Raamatussa ei sanota, että osa Aadamista oli kuolematon. Hänen olemassaolonsa oli sitä vastoin ehdollista ja perustui tottelevaisuuteen Jumalan lakia kohtaan. Entä mitä tapahtuisi, jos hän rikkoisi tuota lakia? Saisiko hän ikuisen elämän henkimaailmassa? Ei suinkaan. Sen sijaan hän ’kuolemalla kuolisi’. (1. Mooseksen kirja 2:17) Hän palaisi sinne, mistä oli tullutkin: ”Maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.” (1. Mooseksen kirja 2:7; 3:19) Aadamia ei ollut olemassa, ennen kuin hänet luotiin, eikä häntä olisi sen jälkeen kun hän kuolisi. Niinpä hänellä oli vain kaksi vaihtoehtoa: 1) tottelevaisuus ja elämä tai 2) tottelemattomuus ja kuolema. Aadam olisi elänyt maan päällä ikuisesti, ellei hän olisi tehnyt syntiä. Hän ei olisi koskaan mennyt taivaaseen.
9. Miten Raamattu hyvällä syyllä kutsuu kuolemaa ja miksi?
9 Aadam oli tottelematon, ja hän kuoli. (1. Mooseksen kirja 5:5) Kuolema oli hänen rangaistuksensa. Se ei ollut portti ”loistavaan seikkailuun”, vaan portti olemattomuuteen. Kuolema ei siis ole ystävä vaan ”vihollinen”, kuten Raamattu sitä kutsuu. (1. Korinttolaisille 15:26) Jos Aadamilla olisi ollut kuolematon sielu, joka olisi mennyt taivaaseen siinä tapauksessa, että hän oli tottelevainen, silloin kuolema olisi ollut siunaus. Mutta näin ei ollut. Se oli kirous. Ja Aadamin synnin myötä kuoleman kirous levisi kaikkiin ihmisiin, koska kaikki ovat hänen jälkeläisiään. – Roomalaisille 5:12.
10. Mikä vakava ongelma herää, jos uskotaan siihen, että Aadamilla oli kuolematon sielu?
10 Lisäksi, jos Aadamille olisi luotu kuolematon sielu, jota olisi kidutettu ikuisesti tulisessa helvetissä siinä tapauksessa, että hän tekisi syntiä, niin miksi häntä ei varoitettu siitä? Miksi hänelle kerrottiin ainoastaan, että hän kuolisi ja palaisi maan tomuun? Kuinka epäoikeudenmukaista olisi ollut tuomita Aadam ikuiseen kidutukseen tottelemattomuuden vuoksi, eikä kuitenkaan varoittaa häntä siitä! Mutta Jumalassa ”ei ole epäoikeudenmukaisuutta”. (5. Mooseksen kirja 32:4, UM) Ei ollut tarpeellista varoittaa Aadamia pahojen ihmisten kuolemattomille sieluille tarkoitetusta tulisesta helvetistä. Sellaista helvettiä ei ollut olemassa, eikä ollut olemassa myöskään kuolemattomia sieluja. (Jeremia 19:5; 32:35) Maan tomussa ei ole ikuista kidutusta.
Miten Raamattu käyttää sanaa ”sielu”
11. a) Mistä heprealaisesta ja kreikkalaisesta sanasta Raamatussa esiintyvä sana ”sielu” on peräisin? b) Miten eri raamatunkäännökset kääntävät heprealaisen ja kreikkalaisen ”sielua” merkitsevän sanan?
11 Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa sana ”sielu” tulee heprealaisesta sanasta neʹfeš, joka esiintyy yli 750 kertaa. Kreikkalaisissa kirjoituksissa sen vastine on psy·kheʹ, joka esiintyy yli 100 kertaa. Englanninkielinen Pyhän Raamatun Uuden maailman käännös kääntää nämä sanat johdonmukaisesti ”sieluksi”. Muut raamatunkäännökset saattavat käyttää monia eri sanoja. Kirkkoraamatussa tämän heprealaisen sanan tavallisimpia käännösvastineita ovat henki, elämä, mieli, halu, itse ja olento. Joitakin tapoja, joilla englanninkielinen Kuningas Jaakon käännös kääntää sanan neʹfeš, ovat: elollinen, eläin, elämä, elävä olento, halu, henki, ihminen, itse, joku (ihminen), kaipaus, kuollut (ruumis), mieli, ruumis, sielu, sydän. Ja sanan psy·kheʹ se kääntää seuraavasti: elämä, mieli, sielu, sydän.
12. Kuinka Raamattu käyttää heprealaista ja kreikkalaista ”sielua” merkitsevää sanaa?
12 Raamattu kutsuu merieläimiä sanalla neʹfeš: ”Kaikista elollisista [”elävistä sieluista”, UM], jotka elävät vedessä.” (3. Mooseksen kirja 11:10) Sana voi viitata maaeläimiin: ”Tuottakoon maa elävät olennot [”eläviä sieluja”, UM], kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäeläimet.” (1. Mooseksen kirja 1:24) Satoja kertoja neʹfeš tarkoittaa ihmisiä. ”Jaakobin kupeista lähteneitä [”sieluja”, UM] oli kaikkiaan seitsemänkymmentä henkeä [”sielua”, UM].” (2. Mooseksen kirja 1:5) Esimerkki tällä tavoin käytetystä psy·kheʹ-sanasta on Pietarin 1. kirjeen 3:20:ssä. Siinä kerrotaan Nooan arkista, ”jossa muutamat, se on kahdeksan sielua, vietiin turvallisesti veden läpi”.
13. Millä tavoin Raamattu käyttää sanaa ”sielu”?
13 Raamattu käyttää sanaa ”sielu” monella muulla tavalla. 1. Mooseksen kirja 9:5 (UM) sanoo: ”Minä vaadin takaisin teidän sielunne veren.” Tässä sanotaan, että sielussa on verta. 2. Mooseksen kirjan 12:16 sanoo: ”Ainoastaan se, mitä kukin [”jokainen sielu”, UM] tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon.” Tässä tapauksessa sielun sanotaan syövän. 5. Mooseksen kirjan 24:7:ssä (UM) puhutaan miehestä, joka ”tavataan sieppaamasta israelilaisiin veljiinsä kuuluvaa sielua”. Kuolematonta sielua ei varmastikaan siepattu. Psalmi 119:28 (UM) sanoo: ”Sieluni on ollut uneton murheesta.” Niinpä voi olla, ettei sielu saa edes unta. Raamattu osoittaa myös, että sielu on kuolevainen eli se kuolee. ”[”Se sielu”, UM] – – hävitettäköön kansastansa.” (3. Mooseksen kirja 7:20) ”Älköön hän menkö kuolleen [”kuolleen sielun”, UM] luo.” (4. Mooseksen kirja 6:6) ”Sielumme kuolkoot.” (Joosua 2:14, UM) ”Jokainen sielu, joka ei sitä Profeettaa kuuntele, tullaan täysin tuhoamaan kansan keskuudesta.” (Apostolien teot 3:23) ”Jokainen elävä sielu kuoli.” – Ilmestys 16:3.
14. Minkä Raamattu selvästi osoittaa sielun olevan?
14 Se, miten Raamattu käyttää sanoja neʹfeš ja psy·kheʹ, osoittaa selvästi, että sielu on persoona tai eläinten ollessa kyseessä luontokappale. Se ei ole mikään kuolematon osa ihmisestä. Sanaa neʹfeš käytetään jopa itse Jumalasta: ”Niitä, jotka vääryyttä rakastavat, hänen sielunsa vihaa.” – Psalmi 11:5.
Monet oppineet ovat yhtä mieltä
15. Millaisia lausuntoja useat oppineiden laatimat teokset esittävät kuolematonta sielua koskevasta opetuksesta?
15 Monet oppineet ovat yhtä mieltä siitä, ettei Raamattu puhu kuolemattomasta sielusta. Muuan juutalainen tietosanakirja (The Concise Jewish Encyclopedia) selittää: ”Raamattu ei esitä sielun kuolemattomuusoppia, eikä se tule selvästi esiin varhaisessa rabbiinisessa kirjallisuudessa.” Toinen juutalainen tietosanakirja (The Jewish Encyclopedia) sanoo: ”Usko, että sielu jatkaa olemassaoloaan ruumiin hajaannuttua, on pikemminkin filosofisen tai teologisen pohdiskelun kuin yksinkertaisen uskon asia, eikä sitä niin ollen nimenomaan opeteta missään kohdassa Pyhässä Raamatussa.” Eräs Raamatun selitysteos toteaa: ”Neʹfeš – – ei jatka olemassaoloaan riippumattomana ruumiista, vaan kuolee sen mukana. – – Yksikään raamatunkohta ei oikeuta esittämään sellaista lausuntoa, että ’sielu’ eroaisi ruumiista kuoleman hetkellä.” – The Interpreter’s Dictionary of the Bible.
16. Millaisia ajatuksia jotkut asiantuntijat esittävät sielusta?
16 Raamatun sanoja selittävä kirja (Expository Dictionary of Bible Words) sanoo lisäksi: ”Vanhassa testamentissa ’sielu’ ei siis viittaa johonkin ihmisolennoissa olevaan aineettomaan osaan, joka jatkaa kuoleman jälkeen. [Neʹfeš] tarkoittaa pohjimmiltaan persoonallisten olentojen ainutkertaisena kokemaa elämää. – – [Psy·khenʹ] perusmerkityksen vahvistaa sen Vanhassa testamentissa esiintyvä vastine, pikemmin kuin sen merkitys kreikkalaisessa kulttuurissa.” Ja muuan toinen Raamatun sanakirja (The Eerdmans Bible Dictionary) mainitsee, että Raamatussa sana sielu ”ei tarkoita osaa ihmisestä, vaan paremminkin koko persoonaa. – – Tässä mielessä ihmisillä ei ole sielua – he ovat sieluja.” – Kursivointi meidän.
17. Mitä kaksi katolista lähdeteosta myöntää ”sielusta”?
17 Jopa ”Uusi katolinen tietosanakirja” myöntää: ”Raamatussa esiintyvät sielua tarkoittavat sanat merkitsevät tavallisesti koko persoonaa.” Se lisää: ”Vanhassa testamentissa ei ole kahtiajakoa ruumiiseen ja sieluun. – – Vaikka sana [neʹfeš] on käännetty sanallamme sielu, se ei koskaan merkitse ruumiista tai yksittäisestä ihmisestä erotettavissa olevaa sielua. – – Uuden testamentin ilmaus [psy·kheʹ] vastaa sanaa [neʹfeš]. – – Uskomus sielusta, joka jää eloon kuoleman jälkeen, ei ole helposti havaittavissa Raamatusta.” Ja ranskalainen katolinen Pyhän Raamatun professori Georges Auzou kirjoittaa kirjassaan ”Jumalan sana” (La Parole de Dieu): ”Sellaista ’sielu’-käsitettä, joka tarkoittaa ’ruumiista’ erillään olevaa puhtaasti hengellistä, aineetonta todellisuutta, – – ei ole Raamatussa.”
18. a) Miten muuan tietosanakirja selittää sitä, kuinka Raamattu käyttää sanaa ”sielu”? b) Mistä teologit saivat sen ajatuksen, että jotakin säilyy elossa ruumiin kuolemasta?
18 Niinpä Americana-tietosanakirja huomauttaa: ”Vanhan testamentin käsitys ihmisestä on ajatus kokonaisuudesta, ei sielun ja ruumiin liitosta. Vaikka heprealainen sana [neʹfeš] käännetään usein ’sieluksi’, olisi virheellistä nähdä siinä kreikkalainen merkitys. – – [Neʹfešin] ei käsitetä koskaan toimivan erillään ruumiista. Uudessa testamentissa kreikkalainen sana [psy·kheʹ] käännetään usein ’sieluksi’, mutta taaskaan ei tulisi ajatella, että sanalla ilman muuta on sama merkitys kuin sillä oli kreikkalaisille filosofeille. – – Raamattu ei esitä selvää kuvausta siitä, kuinka ihminen säilyy elossa kuoleman jälkeen.” Se lisää: ”Teologien on täytynyt turvautua filosofien pohdintoihin pystyäkseen riittävästi kuvailemaan yksilön elossa säilymistä kuoleman jälkeen.”
Ei Raamattu vaan filosofia
19. Kuinka kreikkalainen filosofia liittyy käsitykseen kuolemattomasta sielusta?
19 On totta, että teologit ovat omaksuneet pakanafilosofien ajatuksia laatiessaan opin kuolemattomasta sielusta. Ranskalainen Raamatun sanoja selittävä teos (Dictionnaire Encyclopédique de la Bible) sanoo: ”Käsitys kuolemattomuudesta on kreikkalaisen ajattelun tuotetta.” Professori Heikki Palvan Raamatun tietosanastossa todetaan: ”’Kuolemattoman sielun’ käsite kuuluu kreikkalaiseen filosofiaan, ei Vanhaan eikä Uuteen testamenttiin.” Juutalainen tietosanakirja (The Jewish Encyclopedia) vakuuttaa: ”Usko sielun kuolemattomuuteen tuli juutalaisille heidän ollessaan yhteydessä kreikkalaiseen ajatteluun ja pääasiallisesti sen tärkeimmän edustajan Platonin filosofian kautta.” 300-luvulla eaa. elänyt Platon uskoi: ”Sielu on kuolematon ja häviämätön, ja sielujemme olemassaolo todella jatkuu Hadeessa.” – Platon – Teokset.
20. Milloin ja miten pakanafilosofia soluttautui kristillisyyteen?
20 Milloin tämä pakanafilosofia soluttautui kristillisyyteen? Britannica-tietosanakirja (The New Encyclopædia Britannica) sanoo: ”Ajanlaskumme toisen vuosisadan puolivälistä lähtien kristityistä, jotka olivat jonkin verran perehtyneet kreikkalaiseen filosofiaan, alkoi tuntua siltä, että heidän piti ilmaista uskonsa sen sanakääntein sekä tyydyttääkseen omaa älyään että käännyttääkseen oppineita pakanoita. Platonilaisuuden filosofia sopi heille parhaiten.” Niinpä siis, kuten Britannica-tietosanakirja sanoo, ”varhaiset kristilliset filosofit omaksuivat kreikkalaisen käsityksen kuolemattomasta sielusta”. Jopa paavi Johannes Paavali II myönsi, että oppi kuolemattomasta sielusta sisältää ”joidenkin kreikkalaisen filosofian koulukuntien teorioita”. Kreikkalaisen filosofian teorioiden hyväksyminen merkitsi kuitenkin sitä, että kristikunta oli hylännyt 1. Mooseksen kirjan 2:7:ssä ilmaistun yksinkertaisen totuuden: ”Ihmisestä tuli elävä sielu.”
21. Kuinka kauas taaksepäin usko kuolemattomaan sieluun ulottuu?
21 Opetus kuolemattomasta sielusta ulottuu kuitenkin paljon kauemmas kuin Platoniin. Morris Jastrowin Babylonian ja Assyrian uskontoa käsittelevästä kirjasta (The Religion of Babylonia and Assyria) me luemme: ”Kuolemattomuuden ongelma sai osakseen babylonialaisten teologien vakavan huomion. – – Kuolema oli portti toisenlaiseen elämään.” Lisäksi Siegfried Morenzin kirjassa ”Egyptin uskonto” (Egyptian Religion) sanotaan: ”Varhaiset egyptiläiset pitivät kuolemanjälkeistä elämää pelkästään maanpäällisen elämän jatkona.” Juutalainen tietosanakirja (The Jewish Encyclopedia) panee merkille näiden ikivanhojen uskontojen ja Platonin välisen yhteyden, kun se sanoo, että ”orfilaisuuden ja Eleusiin mysteerit, joihin babylonialaiset ja egyptiläiset käsitykset oudosti sekoittuivat”, johtivat kuolematonta sielua koskevaan Platonin ajatukseen.
22. Miksi voidaan sanoa, että kuolematonta sielua koskevan opin siemenet kylvettiin todellisuudessa ihmishistorian sarastaessa?
22 Ajatus kuolemattomasta sielusta on siis ikivanha. Sen alkuperä ulottuu itse asiassa aina ihmishistorian sarastukseen saakka! Sen jälkeen, kun Aadamille kerrottiin, että hän kuolisi, jos hän olisi tottelematon Jumalalle, Aadamin vaimolle Eevalle ilmaistiin vastakkainen näkemys. Hänelle sanottiin: ”Ette suinkaan kuole.” Tässä kylvettiin kuolematonta sielua koskevan opin siemenet. Ja aina siitä saakka kulttuuri toisensa jälkeen on omaksunut pakanallisen näkemyksen siitä, ’ettei ihminen todellisuudessa kuole, vaan jatkaa elämistä’. Näin on tehnyt kristikuntakin, joka vei seuraajansa mukanaan luopumukseen vastoin Jumalan tarkoituksia ja tahtoa. – 1. Mooseksen kirja 3:1–5; Matteus 7:15–23; 13:36–43; Apostolien teot 20:29, 30; 2. Tessalonikalaisille 2:3, 7.
23. Kuka kehitti opetuksen kuolemattomasta sielusta ja miksi?
23 Kuka sai ihmiset uskomaan tuohon valheeseen? Jeesus tunnisti hänet, kun hän sanoi oman aikansa uskonnollisille johtajille: ”Te olette isästänne Panettelijasta ja tahdotte tehdä isänne halujen mukaan. – – Kun hän puhuu valhetta, hän puhuu oman taipumuksensa mukaan, koska hän on valehtelija ja valheen isä.” (Johannes 8:44) Tosiaankin, itse Saatana kehitti ajatuksen kuolemattomasta sielusta kääntääkseen ihmiset pois tosi palvonnasta. Niinpä ihmisen elämäntapa ja tulevaisuuden toivo saatetaan väärälle tielle, jos hän uskoo oppeihin, jotka kehittyivät ensimmäisestä Raamattuun muistiinmerkitystä valheesta, vaikka tuohon aikaan Eeva epäilemättä ymmärsi käärmeen tarkoittavan ainoastaan sitä, ettei hän kuolisi lainkaan lihassa.
24. Millaisia kysymyksiä on sopivaa esittää ikuisesta elämästä ja kuolemattomuudesta?
24 Raamattu ei opeta, että ihmisillä on kuolematon sielu. Miksi se sitten puhuu ikuisen elämän toivosta? Eikö Raamattu lisäksi sano 1. Korinttolaiskirjeen 15:53:ssa: ”Tämän kuolevaisen täytyy pukeutua kuolemattomuuteen”? Ja eikö Jeesus mennyt taivaaseen ylösnousemuksensa jälkeen, ja eikö hän opettanut, että muutkin voisivat mennä taivaaseen? Näitä ja muita kysymyksiä tarkastellaan seuraavassa kirjoituksessamme.
Kertauskysymyksiä
◻ Mitä useimmat uskonnot otaksuvat sielusta?
◻ Kuinka Raamattu osoittaa, ettei ihmiselle luotu kuolematonta sielua?
◻ Mikä käy selväksi siitä tavasta, jolla Raamattu käyttää heprealaista ja kreikkalaista ”sielua” merkitsevää sanaa?
◻ Mitä monet oppineet sanovat Raamatun sielua koskevasta näkemyksestä?
◻ Kuinka kauas historiaan oppi kuolemattomasta sielusta ulottuu?
[Kuva s. 20]
Kaikki nämä ovat sieluja