Meesan kivi pirstottu muttei tyystin menetetty
MEESAN kivi hajotettiin harkitusti vuoden kuluessa siitä, kun se löydettiin vuonna 1868. Se oli lähes 3 000 vuotta vanha. Se oli kappale mustaa sileää basalttia, jonka yläosa oli huolellisesti pyöristetty. Kooltaan se oli 112 senttimetriä korkea, 71 senttimetriä leveä ja 36 senttimetriä paksu. Jonkin aikaa sen hajottamisen jälkeen 2 suurta ja 18 pienempää kappaletta onnistuttiin saamaan takaisin, mutta kolmasosa kivestä oli menetetty lopullisesti.
Miten näin harvinainen ihmiskäden tuote oltiin menettää iäksi? Ja miten arvokas se on Raamatun tutkijoille?
Vehkeilyä ja epäluottamusta
F. A. Klein oli ensimmäinen ja viimeinen eurooppalainen joka näki kiven ehjänä. Se oli Diibonin raunioissa Kuolleenmeren koillisosassa. Klein luonnosteli lyhyesti joitakin osia kiven kohoreunan sisäpuolella olevasta 34-rivisestä piirtokirjoituksesta ja palattuaan Jerusalemiin ilmoitti löydöstä preussilaiselle esimiehelleen. Piirtokirjoitus tunnistettiin heti foinikialaiseksi ja sen tärkeys ymmärrettiin. Berliinin kuninkaallinen museo tarjoutui ostamaan kiven, mutta pian muut kiinnostuneet piirit alkoivat kilpailla siitä. Heidän tarjoamansa maksun suuruuden valpastuttamina paikalliset šeikit kätkivät sen ja nostivat sen hinnan naurettavan korkeaksi.
Muuan ranskalainen arkeologi onnistui saamaan paperijäljennöksen kirjoituksesta, mutta koska kostea paperi piti irrottaa ennen kuivumista, jälki oli vaikeasti luettavaa. Sillä välin beduiinit saivat Damaskoksesta käskyn luovuttaa kivensä hallituksen viranomaisille. Sen sijaan että beduiinit olisivat suostuneet siihen, he päättivät hajottaa kiven pirstaleiksi. Niinpä he sytyttivät tulen tämän kallisarvoisen muistoesineen ympärille ja valelivat sitä kerran toisensa jälkeen vedellä. Kun kivi mureni, palaset jaettiin nopeasti paikallisten perheiden kesken. Nämä säilyttivät palasia vilja-aitoissaan muka siksi, että ne olisivat varmistaneet siunauksen heidän sadoilleen. Tämä oli myös paras tapa saada yksilöt neuvottelemaan eri puolilla olevien palasien myymisestä.
Raamatun historia alkaa elää
Ostettuja palasia täydennettiin kipsivalosten ja paperijäljennösten avulla niin, että kiven piirtokirjoitus saatiin kokonaan entisöityä. Kun koko teksti paljastui, tutkijat olivat ällistyneitä. Tätä muinaista kivilaattaa kuvailtiin tuolloin ”merkittävimmäksi monoliitiksi, mitä koskaan on löydetty”.
Mooabin kuningas Meesa pystytti Mooabin kiven jumalalleen Kemosille sen muistoksi, että Meesa pääsi eroon Israelin hallinnasta, joka hänen mukaansa oli kestänyt 40 vuotta ja jonka Kemos oli sallinut, koska hän oli ”maahansa vihastunut”. Tämän Mooabin kapinan ajatellaan tavallisesti liittyvän 2. Kuningasten kirjan 3. luvun tapahtumiin. Muistomerkissä Meesa kerskuu olevansa hyvin uskonnollinen, rakentaneensa kaupunkeja ja valtatien ja voittaneensa Israelin. Näistä hän antaa kaiken kunnian jumalalleen Kemosille. Kuten odottaa saattaa, Meesan tappio ja hänen oman poikansa uhraaminen – joista Raamatussa kerrotaan – on jätetty pois tästä omahyväisestä piirtokirjoituksesta.
Monet niistä Meesan luettelemista paikoista, jotka hän sanoo vallanneensa, mainitaan Raamatussa, muiden muassa Meedeba, Atarot, Nebo ja Jahas. Näin ollen kivi tukee Raamatun kertomuksen luotettavuutta. Merkittävää on kuitenkin se, että Meesa käyttää tetragrammia JHWH, Israelin Jumalan nimeä, kirjoituksen 18. rivillä. Siinä Meesa rehentelee: ”Otin sieltä [Nebosta] Jahven [astiat] ja laahasin ne Kemosin eteen.” Raamatun ulkopuolella tämä on todennäköisesti varhaisin muistiinmerkintä Jumalan nimen käytöstä.
Mooabin kivi entisöitiin vuonna 1873. Puuttuvat tekstit lisättiin kipsivaloksina ja pantiin näyttelyyn Louvren museoon Pariisiin, missä se on ollut siitä lähtien. Jäljennös siitä voidaan nähdä Lontoon British Museumissa.
[Kuvat s. 31]
(Yllä) Mooabin maa
[Lähdemerkintä]
Pictorial Archive (Near Eastern History) Est.
(Vasemmalla) Entisöity Meesan kivi
[Lähdemerkintä]
Musée du Louvre, Pariisi
(Oikealla) Tetragrammi sellaisena kuin se näkyy kaiverruksessa
[Lähdemerkintä]
The Bible in the British Museum