Korjuutyö tuo iloa Japanissa
”OLI ilmeisen selvää, että lähetyssaarnaajat tuntevat huomattavassa määrin masennusta.” Näin huomautti Charles T. Russell, Vartiotornin raamattu- ja traktaattiseuran ensimmäinen presidentti, tutkittuaan henkilökohtaisesti Japanin uskonnollista tilannetta vuonna 1912. Hän puhui kristikunnan lähetyssaarnaajien epäonnistumisesta sanoen: ”Japanilaiset tarvitsevat nimenomaan ’Valtakunnan Evankeliumia’.”
Tuliko tämä tarve koskaan täytetyksi? Totuuden pilkahdus paistoi japanilaisille muutaman uskollisen Jehovan todistajan välityksellä 1920- ja 1930-lukujen aikana. Jopa toisen maailmansodan aikana muutamat jatkoivat sinnikkäästi hyvän uutisen julistamista keisarillisen hallituksen sorrosta huolimatta. Kuitenkin paljon laajempi kokoamistyö odotti tätä Kaukoidässä sijaitsevaa saarijonoa.
Vuonna 1949 saapuneiden 15 Vartiotornin lähetystyöntekijän myötä Jehova puhalsi uutta henkeä Valtakunnan saarnaamistyöhön Japanissa. Vastatulleet lähetystyöntekijät näkivät toisen maailmansodan jälkivaikutuksen kaikkialla: kaupungit olivat kivimurskana, ja ihmiset olivat hämmentyneitä, koska heidän ikivanha arvojärjestelmänsä oli kumottu. Kristikunnan lähetyssaarnaajatkin elvyttivät toimintansa Japanissa samaan aikaan, mutta he eivät onnistuneet tekemään japanilaisista aitoja kristittyjä. Vuonna 1949 saapuneet ja heitä seuranneet yli 150 Jehovan todistajien lähetystyöntekijää kohtasivat suunnattoman haasteen: istuttaa japanilaisten mieleen ja sydämeen usko Luojaan, Jehova Jumalaan. Miten he vastasivat tähän haasteeseen?
Perustuksen laskeminen
Heidän lähetystyönsä alkoi pienestä kaksikerroksisesta talosta, joka sijaitsi Tokiossa. 1950-luvulla korjuutyö kävi hitaasti. ’Vain muutama tulee totuuteen Japanissa ennen Harmagedonia’, ajatteli yksi ensimmäisistä japanilaisista, joka otti vastaan hyvän uutisen noina päivinä. Muuan alkuaikojen kierrosvalvoja muistaa tuijottaneensa ulos junan ikkunasta ja pohtineensa, tavoittaisiko hyvä uutinen koskaan taloja noissa pienissä kylissä, joiden ohi hän matkusti.
Vaadittiin miltei vuosikymmen lähetystyötä, ennen kuin Valtakunnan julistajien määrä Japanissa saavutti tuhannen rajan. Mutta vuonna 1963 siihen asti jatkuneen tasaisen kasvun vuoksi Tokion hatara haaratoimisto purettiin ja sen tilalle pystytettiin kuusikerroksinen teräsbetonirakennus.
Lähetystyöntekijät laskivat erinomaisen perustuksen tulevaisuutta varten juurruttamalla tienraivaushengen raamatuntutkisteluoppilaidensa sydämeen. Jehova siunasi lähetystyöntekijöiden ja japanilaisten tienraivaajien yhteisponnisteluja, ja todistajien määrä nousi 10 000:een vuonna 1970. Jotta olisi pysytty kasvun tasalla, rakennettiin vuonna 1972 kolmikerroksinen paino ja viisikerroksinen asuinrakennus Numazuun, noin 120 kilometriä Tokiosta lounaaseen. Silloin sen sijaan että lehdet olisi painatettu ulkopuolisella yrityksellä, Vartiotorni- ja Herätkää!-lehteä alettiin painaa Japanin haaratoimiston omassa painossa paikallista Valtakunnan saarnaamistyötä varten.
Kukapa olisi odottanut korjuutyön kasvavan niin, että Numazun tilat kävisivät pieneksi seuraavan kymmenen vuoden kuluessa? Mutta niin vain kävi, ja Jehovalla oli vielä lisää laajennustyötä kasvavan sadonkorjuun hoitamiseksi.
Kasvua vastoinkäymisistä huolimatta
Uudet haaratoimistorakennukset, jotka olivat kooltaan kolme kertaa suuremmat kuin Numazussa, saatiin valmiiksi vuonna 1982. Ne sijaitsevat Ebinassa, vähän Tokiosta etelään. Siihen mennessä kun pidettiin vihkiäiset toukokuussa tuona vuonna, Jehova oli siunannut todistajia Japanissa perättäisellä kuukausittaisella julistajahuipulla yli kolmen vuoden ajan. Tämä kasvu jatkui ja toukokuussa 1985 japanilaisten julistajien määrä saavutti sadantuhannen rajan. Jehova tosiaankin nopeutti työtä sen omana aikana, joten haaratoimistotilojen lisälaajennus oli väistämättömästi edessä. (Jesaja 60:22) Vain muutama vuosi Ebinan ensimmäisten rakennusten vihkimisen jälkeen hallintoelin antoi luvan rakentaa uuden kuusikerroksisen painon, jossa on myös kellarikerros, ja kahdeksankerroksisen asuntolan.
Saatana ei selvästikään ollut onnellinen tästä Jehovan palvelijoiden keskuudessa tapahtuneesta kasvusta, koska kuukausi sen jälkeen, kun oli saavutettu 100 000 julistajan raja, nousi Japanissa esiin vakava verensiirtotapaus. Kymmenvuotias poika kuoli sen jälkeen – mutta ei sen vuoksi – kun hänen vanhempansa kielsivät häneltä verensiirron. (Apostolien teot 15:29) Seurauksena oli, että tiedotusvälineet raivosivat todistajia vastaan. Vaikka pojan isä ei tuohon aikaan ollut kastettu todistaja, hän kesti toimittajien armottoman ajojahdin. Hänet kastettiin myöhemmin, ja hän palvelee nyt vaimonsa kanssa vakituisena tienraivaajana.
Miten tämä hyökkäys vaikutti korjuutyöhön? Hyvin vähän. Jotkut raamatuntutkisteluoppilaat lopettivat tutkimisen, mutta kuukausittaisten julistajahuippujen saaminen jatkui keskeytyksettä, ja joulukuussa 1988 oli perättäisiä huippuja ollut 10 vuoden ajan. Sen seitsenvuotisjakson aikana, joka kesti Ebinan ensimmäisten rakennusten vihkiäisistä uuden osan vihkiäisiin, julistajien määrä kaksinkertaistui 67 000:sta 135 000:een, samalla kun vakituisten tienraivaajien määrä kolminkertaistui 12 000:sta 36 000:een, ja raamatunkotitutkistelujen määrä lähes kaksinkertaistui 97 000:sta 172 000:een. Tämä on huomattava osoitus siitä voitosta, jonka Jehova on saanut Saatanan hyökkäyksistä Jehovan kansan kimppuun. – Sananlaskut 27:11.
Uusien rakennusten rakentaminen
Jehovan todistajat eivät rakenna mahtavia rakennuksia tehdäkseen vaikutuksen ihmisiin. Mutta kun he pysyttelevät Valtakunnan julistajien kasvun tasalla, heidän rakennustensa on usein oltava hyvin suuria. Japanin uusi paino on hyvä esimerkki. Siinä on lattiatilaa melkein 22 500 neliömetriä, joka on kaksi kertaa alkuperäisen painon lattia-ala. Sitomo, konepaja ja lähetys- ja postitusosasto siirtyivät uuteen painorakennukseen, ja lähes kaksi kerrosta on varastona. Kaiken tämän lisäksi uuteen painorakennukseen mahtuu vielä muutakin. Pohjakerroksessa tehtiin perustukset kahdelle uudelle suurinopeuksiselle rotaatio-offsetpainokoneelle, ja kaksi kokonaista kerrosta on yhä tyhjänä, valmiina tulevaisuuden laajennusta varten.
Uudessa kahdeksankerroksisessa asuntolarakennuksessa on kaunis ja hyvällä maulla sisustettu aula. Siinä on 128 asuinhuonetta Beetelin työntekijöille ja noin 9 000 neliömetriä lattiapinta-alaa – se vastaa Nooan arkin lattiapinta-alaa. Eräs naapuri jopa kysyi rakennustyöläisiltä, miten hän voisi anoa tähän uuteen ”osaketaloon”!
Kaikki jotka osallistuivat rakentamiseen, uskoivat Jehovan johtaneen rakennustöitä. (Psalmi 127:1, 2) Pääasiallinen työvoima koostui halukkaista nuorista, vähän yli 20-vuotiaista työmiehistä, jotka olivat täynnä intoa mutta joilla ei ollut rakentamiskokemusta. Hankkeen parissa työskennellyt arkkitehti kertoo: ”Aluksi minun oli vaikea laatia rakennuspiirustuksia niin, että kokemattomat veljet olisivat ymmärtäneet niitä.” Joka puolella vallinneen yhteistyöhengen avulla esteet kuitenkin voitettiin.
Tällainen yhteistyöhalukkuus sai aikaan sen, että Jehovan henki vaikutti herkemmin työmiesten keskuudessa. ”Kun teimme kaivaustöitä”, muistelee eräs heistä, ”joka kerta, kun satoi – olipa se sitten aikaisin aamulla tai myöhään illalla – menin rakennuspaikalle katsomaan, kestivätkö tukimuurit. Joka kerta tapasin siellä muita levottomia kasvoja, ja me kaikki työskentelimme yhdessä likomärkinä minkä tahansa hätätapauksen hoitamiseksi. Sellaiset kokemukset lisäsivät yhteenkuuluvuuden tunnettamme.”
Tukea kansainväliselle korjuutyölle
Koska uudet rakennukset rakennettiin Jehovan elonkorjuutyön tukemiseksi, oli sopivaa, että ne valmistuttuaan vihittäisiin hänelle. Vihkiäisohjelma pidettiin 13. toukokuuta 1989, ja läsnä olivat Jehovan todistajien hallintoelimestä Carey Barber, John Barr ja Lloyd Barry vaimoineen. Vihkiäisohjelmaa kutsuttiin seuraamaan yli tuhat ensimmäistä japanilaista kasteella käynyttä, ja he iloitsivat havaitessaan vanhojen ystävien yhä uskollisesti palvelevan Jehovaa. Edustajia 13 maasta otti vastaan kutsun olla läsnä ja osallistua tähän iloiseen tilaisuuteen. ”Se oli aivan kuin pieni kansainvälinen konventti”, sanoi eräs edustaja.
Noista maista yhdeksästä kuullut raportit tekivät ohjelmasta todella kansainvälisen. Voimakas veljeyden side oli tunnettavissa, kun edustajat eri Aasian maista kertoivat esimerkkejä kansainvälisestä yhteistyöstä ja viittasivat siihen tosiasiaan, että uusi paino palvelee heidän maittensa samoin kuin japanilaisen kentän tarpeita. Japanin haaratoimisto painaa nykyään julkaisuja 13 kielellä ja lähettää kirjallisuutta moniin maihin.
Iltapäivällä veli Barber puhui yleisölle ja korosti Hesekielin profetioiden täyttymisen merkitystä. Sitten veli Barr piti puheen aiheesta ”Maan täyttäminen Jehovan kunnialla” ja auttoi kuulijoita ymmärtämään totuuden läpitunkevaa voimaa.
Vihkiäispuheen piti veli Barry, joka oli aikaisemmin palvellut lähetystyöntekijänä Japanissa yli 25 vuotta. Puheessaan ”Teidän täytyy iloita Jumalanne, Jehovan, edessä” hän rohkaisi kuulijakuntaa iloitsemaan elämisestä ajanjaksona, jota kuvaa muinaisessa Israelissa vietetty lehtimajan- eli korjuujuhla. Hän osoitti syitä riemuun kertoessaan lyhyesti työn historiasta Japanissa. Kun veli Barry ehdotti, että uudet rakennukset vihittäisiin Jehovalle, kaikki läsnäolijat vastasivat voimakkain kättentaputuksin.
Seuraavana päivänä hallintoelimen edustajat puhuivat 233 780 kuulijalle, jotka olivat kokoontuneet kaikkialla Japanin saarilla 46 paikkaan, jotka oli yhdistetty puhelinlinjoilla. Todellakin, niin kuin pastori Russell huomautti vuonna 1912, japanilaiset tarvitsevat Valtakunnan hyvää uutista. Jehova täytti tuon tarpeen laskemalla perustuksen lähetystyöntekijöiden toiminnan kautta ja valamalla tienraivaushenkeä japanilaisiin todistajiin. Äskettäin vihityt rakennukset ovat todisteena siitä, että Jehova ’jouduttaa’ korjuutyötä vastakuvallisen lehtimajanjuhlan aikana. – Jesaja 60:22, UM.
[Kuvat s. 24]
Vasemmalla: Uusi painorakennus Ebinassa (alhaalla vasemmalla) vihkiäisohjelma meneillään (alhaalla oikealla) uuden asuntolarakennuksen aula
[Kuvat s. 25]
Uusi asuntolarakennus ja (pikkukuva) toimistorakennuksen toisessa kerroksessa oleva kirjasto
[Kuvat s. 26]
Uusi asuntolarakennus ja (pikkukuva) toimistorakennuksen toNämä 19 lähetystyöntekijää Gileadin 11. luokalta olivat läsnä vihkiäisissä. Näiden – sekä viiden muun, jotka olivat 11. luokalta ja jotka olivat kuolleet uskollisina määrämaassaan Japanissa – kokoajanpalveluksen yhteismäärä on 1 023 vuotta
Kolme hallintoelimen jäsentä – Carey Barber, John Barr ja Lloyd Barry – osallistui vihkiäisohjelmaan