Helvetin alkuperä

SANAA ”helvetti” ”käytetään merkitsemään kadotuksen paikkaa”, selittää New Catholic Encyclopedia (Uusi katolinen tietosanakirja). Eräs protestanttinen tietosanakirja määrittelee helvetin ”pahoja odottavan rangaistuksen paikaksi”.a Mutta tällaista kuolemanjälkeistä rangaistuspaikkaa koskeva uskomus ei rajoitu kristikunnan suuriin kirkkokuntiin. Se sai alkunsa useita satoja vuosia ennen kristikunnan syntyä.

Mesopotamialaisten helvetti

Noin 2 000 vuotta ennen Jeesuksen syntymää sumerilaiset ja babylonialaiset uskoivat manalaan, ja he kutsuivat sitä ’maaksi, josta ei ole paluuta’. Tämä ikivanha uskomus ilmenee sumerilaisten ja akkadilaisten runoelmissa nimeltä ”Gilgameš-eepos” ja ”Ištarin laskeutuminen manalaan”. Niissä kuvaillaan tämä kuolleiden olinpaikka pimeyden taloksi, ”taloksi, johon astunut ei poistua voi”.

Siellä vallitsevista oloista mainitaan eräässä muinaisassyrialaisessa tekstissä, että ”kuolleiden maailma oli täynnä kauhua”. Assyrialainen prinssi, jonka otaksuttavasti suotiin nähdä tämä maanalainen kuolleiden olinpaikka, vakuutti, että tuo näky sai hänen ”polvensa tutisemaan”. Kuvaillessaan Nergalia, manalan kuningasta, hän kertoi: ”Hurjasti huutaen hän rääkäisi minulle raivokkaasti kuin raju myrsky.”

Egyptiläinen ja itämainen uskonto

Muinaiset egyptiläiset uskoivat sielun kuolemattomuuteen, ja heillä oli omat käsityksensä tuonpuoleisesta elämästä. Tietosanakirja The New Encyclopædia Britannica toteaa: ”Egyptiläisten hautakirjoituksissa kuvataan seuraavaan maailmaan johtavan tien olevan täynnä kauheita vaaroja: pelottavia hirviöitä, tulijärviä, portteja, joiden läpi ei pääse muutoin kuin käyttämällä taikasanoja, ja häijy lautturi, jonka pahat aikeet täytyy tehdä tyhjäksi taikuuden avulla.”

Indoiranilaiset uskonnot kehittelivät erilaisia uskomuksia kuolemanjälkeisistä rangaistuksista. Ranskalainen tietosanakirja Encyclopædia Universalis selittää hindulaisuudesta: ”On lukemattomia kuvauksia niistä 21 helvetistä, joiden hindut kuvittelivat olevan olemassa. Pedot ja käärmeet ahmivat syntisiä, työteliäästi heitä paahdetaan, sahataan kappaleiksi, piinataan janolla ja nälällä, keitetään öljyssä tai jauhetaan hienoksi pölyksi rauta- tai kiviastioissa.”

Jainalaisilla ja buddhalaisilla on kummallakin omat versionsa helvetistä, missä paatuneita syntisiä kiusataan. Zarathustralaisuudessa, jota esiintyy Iranissa eli Persiassa, on myös helvetti – kylmä, pahanhajuinen paikka, missä syntisten sieluja vaivataan.

Vaikuttaisi siltä – kiinnostavaa sinänsä – että egyptiläisten, hindujen, jainalaisten, buddhalaisten ja zarathustralaisten käsitysten mukaisissa helveteissä piinaaminen ei kestä ikuisesti. Kärsittyään jonkin aikaa syntiset sielut siirtyvät näiden uskontojen mukaan johonkin toiseen paikkaan tai tilaan sen mukaisesti, millainen kyseisen uskonnon käsitys ihmisen kohtalosta on. Niiden ajatukset helvetistä muistuttavat katolilaisten kiirastulta.

Kreikkalaisten, etruskien ja roomalaisten helvetit

Muinaiset kreikkalaiset uskoivat sielun (psy·kheʹ, sama sana, jota he käyttivät myös perhosesta) säilyvän elossa. He kutsuivat kuolleiden valtakuntaa Haadekseksi ja uskoivat, että sitä hallitsi samanniminen jumala. Kirjassaan Orpheus – A General History of Religions (Orfeus – uskontojen yleinen historia) ranskalainen tutkija Salomon Reinach kirjoitti kreikkalaisista: ”Laajalle levinnyt uskomus oli, että [sielu] astui manalan maille ylitettyään Styksjoen vanhan lautturin Kharonin veneellä. Lautturi vaati maksuksi matkasta obolin [kolikon], joka oli asetettu kuolleen suuhun. Manalassa vainaja saapui kolmen siellä olevan tuomarin eteen – –; jos se tuomittiin rikoksistaan, sen täytyi kärsiä Tartaroksessa. – – Kreikkalaiset keksivät jopa Limbuksen, pienokaisina kuolleiden lasten olinpaikan, ja kiirastulen, missä joillakin lievemmillä rangaistuksilla puhdistettiin sieluja.” The World Book Encyclopedia -tietosanakirjan mukaan sielut, jotka päätyivät Tartarokseen, ”kärsivät ikuista tuskaa”.

Myös etruskit, jotka asuivat Italiassa ja joiden kulttuuri edelsi roomalaisten kulttuuria, uskoivat kuolemanjälkeiseen rankaisemiseen. Kirja Dictionnaire des Religions (Uskontojen sanakirja) sanoo: ”Etruskien käsitys kuolleiden valtakunnasta selittää sen äärimmäisen huolellisuuden, jolla he käsittelivät kuolleitaan. Babylonialaisten tavoin he ajattelivat sen olevan vaivan ja epätoivon paikka maaneille [vainajien hengille]. Ainoastaan jälkeläisten uhraamat lepytysuhrit saattoivat tuoda niille helpotusta.” Eräs toinen hakuteos selittää: ”Etruskien haudoissa on kauhunäkymiä, jotka olivat inspiraation lähteinä kristittyjen tekemille maalauksille helvetistä.”

Roomalaiset omaksuivat etruskien helvetin kutsuen sitä orkukseksi tai infernoksi. He lainasivat myös kreikkalaisten myytit Haadeksesta, manalan kuninkaasta, ja kutsuivat häntä Orkukseksi eli Plutoksi.

Juutalaiset ja Raamatun heprealaiset kirjoitukset

Mitä on sanottava ennen Jeesuksen aikaa eläneistä juutalaisista? Luemme heistä Encyclopædia Britannica (1970) -tietosanakirjasta: ”400-luvulta eaa. lähtien juutalaiset olivat läheisessä yhteydessä persialaisiin ja kreikkalaisiin, joilla molemmilla oli pitkälle kehittyneet mielikuvat tuonpuoleisesta. – – Kristuksen päiviin mennessä juutalaiset olivat tottuneet uskomaan, että pahojen sieluja rangaistaisiin kuoleman jälkeen Gehennassa.” Mutta tietoteos nimeltä Encyclopædia Judaica mainitsee: ”Raamatusta ei löydy mitään viittausta tähän myöhempään käsitykseen Gehennasta.”

Tämä jälkimmäinen lausunto pitää paikkansa. Heprealaisissa kirjoituksissa ei ole mitään viitettä siitä, että sielua rangaistaisiin kuoleman jälkeen tulisessa helvetissä. Tämä pelottava opetus juontuu vedenpaisumuksen jälkeisistä babylonialaisista uskonnoista eikä Raamatusta. Kristikunnan opinkappale helvetinrangaistuksesta on peräisin varhaisilta babylonialaisilta. Katolinen ajatus parantavista kärsimyksistä kiirastulessa ulottaa juurensa varhaisiin egyptiläisiin ja itämaisiin uskontoihin. Limbus kopioitiin kreikkalaisesta mytologiasta. Etruskeilla oli tapana rukoilla ja uhrata kuolleiden puolesta.

Mutta mille perusolettamukselle nämä opetukset tietoisesta kuolemanjälkeisestä rankaisemisesta pohjautuvat?

[Alaviitteet]

[Kuva s. 5]

Styksjoen ylitys kuten se on kuvailtu Danten ”Helvetissä”

[Lähdemerkintä]

Dover Publications, Inc.