Maailman vanhimman alueen asettamaan haasteeseen vastaaminen
TAIVASTEN valtakunta on tullut lähelle.” Nykyisen Israelin valtion 370:lle ”hyvän uutisen” julistajalle tuon sanoman kaiuttamisella on erityinen merkitys. Miksi niin? Koska juuri täällä Jeesus Kristus ensi kerran kertoi Valtakunnan sanomaa noin 2 000 vuotta sitten. (Matteus 4:17; 24:14) Sen vuoksi Israel on maailman vanhinta aluetta, jolla hyvää uutista saarnataan.
Heti alusta alkaen tämä on kuitenkin ollut haastavaa aluetta. Vaikka monet osoittivatkin kiinnostusta Jeesuksen sanomaa kohtaan, vain harvat menivät sitä pitemmälle. (Johannes 6:2, 66) Nykyään haasteena on uskontojen, kulttuurien ja poliittisten näkemysten moninaisuus.
Israelissa on ensinnäkin arabeja 2,2 miljoonaa. Heidän joukossaan on nimikristittyjä, toimivia tai toimettomia muslimeja, druuseja ja ateisteja. He ovat myös omaksuneet erilaisia poliittisia näkemyksiä; jotkut kannattavat itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamista Jordanvirran Länsirannalle ja Gazan kaistalle.
Juutalais-israelilaisia taas on 3,5 miljoonaa, ja hekin ovat jakautuneet monin tavoin. Jotkut ovat muuttaneet Marokosta, Jemenistä, Irakista ja Syyriasta. Toiset ovat tulleet Euroopasta ja Neuvostoliitosta. Lisäksi jotkut ovat Intiasta, Pohjois- tai Etelä-Amerikasta, Etiopiasta, Etelä-Afrikasta ja muualta. He elävät yhteisöissä, joissa heillä on omat kulttuurinsa ja perinteensä ja joissa he tulkitsevat ja harjoittavat juutalaisuutta omalla ainutlaatuisella tavallaan.
Aškenaseilla (eurooppalaisilla juutalaisilla) on esimerkiksi oma päärabbinsa ja sefardeilla (Lähi-idän juutalaisilla) on omansa. Vaikka suurin osa on erittäin kiinnostunut poliittisista kysymyksistä, on sellaisiakin syvästi uskonnollisia juutalaisia, jotka eivät edes tunnusta Israelin valtion olemassaoloa ja kieltäytyvät maksamasta veroja. Sitten on natsien keskitysleireistä elossa säilyneitä, joista monia piinaavat yhä heidän menneet koettelemuksensa ja joilla kullakin on oma sydäntä särkevä kokemuksensa kerrottavanaan. Kasvavassa määrin on myös niitä, jotka tunnustautuvat ateisteiksi ja jotka kannattavat monenlaisia henkilökohtaisia filosofioita. Ainoa juutalaista väestöä yhdistävä side on sen säilyminen kansana ja poliittisesti itsenäisenä kokonaisuutena.
Haasteeseen vastaaminen
Yli 1 800 vuoden tauon jälkeen Valtakunnan saarnaamistyö aloitettiin uudelleen pienessä mitassa vuonna 1913. Tuohon aikaan nuori Raamatusta kiinnostunut mies alkoi kylvää Valtakunnan siementä Ramallassa, joka sijaitsee noin 15 kilometrin päässä Jerusalemista pohjoiseen. Sieltä hyvä uutinen levisi Beit-Jalassa ja Haifassa asuvien arabialaisten keskuuteen. Pian toisen maailmansodan jälkeen kaksi todistajasisarta, joilla oli juutalainen tausta, panivat työn jälleen alulle Tel Aviv-Jaffan alueella. Nykyään Haifan, Tel Avivin, Betlehemin, Ramallan, Lodin ja Beerseban alueella on kuusi Jehovan todistajien seurakuntaa ja kaksi pienempää ryhmää.
Talosta-taloon-palvelus on yhä tehokkain tapa löytää ne, jotka ovat kiinnostuneita hyvästä uutisesta, aivan niin kuin oli 1 900 vuotta sitten. (Luukas 8:1; vrt. Apostolien teot 5:42.) Itse asiassa joihinkin muihin maihin verrattuna tällä tavalla saarnaaminen on täällä todella miellyttävää. Ihmiset ovat yleensä uteliaita sanomaamme kohtaan, ja he kutsuvat Valtakunnan julistajat sisään keskustelemaan. Tämä uteliaisuus johtaa usein siihen, että heille voidaan jättää lehtiä tai muuta raamatullista kirjallisuutta. Monesti nämä julkaisut annetaan eteenpäin naapurilta naapurille, ja näin jotkut yksilöt oppivat Raamatun totuuden.
Tästä samasta uteliaisuudesta tulee kuitenkin usein myös uhka uusien sydämessä olevalle herkälle totuuden siemenelle. (Matteus 13:20, 21) Naapurit, ystävät ja varsinkin uskonnolliset johtajat koettavat kaikin keinoin painostaa, pilkata ja pelotella niitä, jotka ovat kiinnostuneita Valtakunnan sanomasta, ja joissakin tapauksissa käyttävät väkivaltaa heitä kohtaan. Tämän vuoksi jotkut ovat menettäneet työpaikkansa ja toiset ovat joutuneet kokonaan ystävien tai perheen hylkäämiksi. Niiden jotka ottavat lujan kannan ja tulevat Jehovan todistajiksi, täytyy kestää vastustusryöpyt. – Vrt. Johannes 9:22.
Vastustusta tulee myös toisenlaisilla tavoilla. Väkijoukot ovat hyökänneet niiden todistajien kimppuun, joilla on juutalainen tausta. Tel Avivin haaratoimisto ja valtakunnansali ja Haifan valtakunnansali ovat olleet tuhopolttajien kohteina. Tällä hetkellä sekä arabi- että juutalaistodistajia painostetaan kovasti ottamaan kantaa poliittiseen kiistaan, joka koskee palestiinalaisvaltion perustamista. Veljet säilyttävät puolueettoman kannan tällaisissa kysymyksissä ja selittävät tahdikkaasti, ettei mikään ihmisten muodostama laitos pysty ratkaisemaan ihmiskuntaa vaivaavia ongelmia. Sen sijaan todistajat viittaavat Johtajansa Jeesuksen Kristuksen tavoin Jumalan valtakuntaan ainoana ratkaisukeinona. – Johannes 17:16; 18:36.
Valtakunnan hedelmää syntyy
Tämän vanhimman todistamisalueen asettamista haasteista huolimatta ne, jotka ’kuulevat sanan ja tajuavat sen merkityksen’, tuottavat Valtakunnan hedelmää tällä kentällä. (Matteus 13:23) ”On ihmisiä, jotka janoavat totuutta, jotka ovat vanhurskautta rakastavia, jotka kirjaimellisesti etsivät sitä”, mainitsi eräs kokenut kokoajanpalvelija. ”Heihin eivät toisten mielipiteet tai painostus vaikuta. Kun he saavat tilaisuuden kuulla totuudesta, he tarttuvat siihen nopeasti.” Monet kokemukset vahvistavat tämän.
Benvenidaan, joka sai kasvatuksensa eräässä nunnaluostarissa Kreikassa, teki syvän vaikutuksen se, mitä Raamattu sanoo ’puhtaasta ja saastumattomasta palvontamuodosta’, nimittäin että se merkitsee ”orvoista ja leskistä huolehtimista heidän ahdistuksessaan ja itsensä suojelemista maailman tahroilta”. (Jaakob 1:27) Nuorena juutalaistyttönä hän ei ollut kokenut muuta kuin ”onnettomuuksia toinen toisensa perään”, kuten hän sanoi. Hän joutui kestämään natsimiehityksen kärsimykset ja sisällissodan, jossa hän menetti aviomiehensä. Mutta hänen toivonsa rehellisten ja vilpittömien ihmisten löytämiseksi ei koskaan sammunut.
Muutettuaan Israeliin vuonna 1949 Benvenida toimi kätilönä, kunnes hän siirtyi eläkkeelle vuonna 1974. Hän sanoo: ”Koko tuon ajan kysyin itseltäni: ’Missä ovat ne hyvät ja rehelliset ihmiset, joita Raamattu kuvailee? Mistä voi löytää oikeutta tässä maailmassa?’” Hän ryhtyi harjoittamaan juutalaisuutta ja kävi siksi synagogassa ja vietti sapattia ja pyhäpäiviä. Mutta hänen kotipaikkansa seurakuntaan kuuluvien juoruilu ja kinastelu sai hänet tuntemaan entistä voimakkaampaa kaipuuta ’puhdasta ja saastumatonta palvontamuotoa’ kohtaan.
Viimein vuonna 1985 Benvenidan ollessa jälleen vuosittaisella terveyskylpyläkäynnillään Kreikassa muuan siellä hoidettavana ollut todistajanainen ryhtyi puheisiin hänen kanssaan. Seurasi pitkä keskustelu. Samana iltana Benvenida oli ensimmäistä kertaa läsnä kokouksessa, ja veljien ja sisarten sydämellisyys ja vilpittömyys tekivät häneen syvän vaikutuksen.
Palattuaan Israeliin Benvenida jatkoi tutkimista, ja noin puolitoista vuotta myöhemmin hänet kastettiin totuuden Jumalalle Jehovalle vihkiytymisen vertauskuvaksi. Hän sanoi: ”Lopultakin kaikkien näiden vuosien jälkeen 70-vuotiaana löysin ne vaatimattomat ja nöyrät ihmiset, joista Raamattu puhuu, ne jotka kohtelevat minua kuin ihmistä. Nyt jokainen elämäni päivä on ilon täyttämä ja sisällyksekäs!”
Moshe oli toinen totuudenetsijä, joka vain odotti tilaisuutta saada ’kuulla hyvän paimenen ääni’. (Vrt. Johannes 10:14–16.) Vaikka Moshe oli aina pitänyt paljon Raamatusta, hän sai tietää Jeesuksesta Kristuksesta vasta eräästä ”Uudesta testamentista”, jonka hänen veljensä oli heittämäisillään pois, ja tämä tieto teki häneen syvän vaikutuksen. Jonkin ajan kuluttua hän liittyi mukaan tutkisteluun, jota eräs Jehovan todistaja piti hänen työtoverilleen, ja oli läsnä esitelmässä, jonka piti vieraileva puhuja. ”Tällaista olen aina halunnut kuulla!”, hän huudahti tuon ensimmäisen kokouksen jälkeen.
Alussa Moshen innostus hetkeksi laantui, mutta sen jälkeen edistyminen oli nopeaa. Hänet kastettiin kuuden kuukauden kuluttua. Hänen edistymisensä sai kuitenkin aikaan sen, että hänen perheensä ja varsinkin hänen vaimonsa alkoivat vastustaa. Tilanne kärjistyi, kun hän perheen vanhimpana poikana kieltäytyi osallistumasta seremoniallisiin rukouksiin isänsä hautajaisissa. Lisäksi ystävät ja sukulaiset sanoivat hänen vaimolleen, että tämän olisi parasta ’tehdä jotain ja pian’, ennen kuin hän on lahjoittanut kaiken seurakunnalle. ”Hälvensin hänen pelkojaan tarjoutumalla siirtämään asunnon hänen nimiinsä”, Moshe kertoo. Ja hyvän aikataulun avulla hän on pystynyt saamaan perheeseen ja seurakuntaan liittyvät vastuut onnellisesti tasapainoon.
Aina sukulaiset eivät kuitenkaan vastusta totuutta. Nehai kertoi Raamatusta oppimiaan asioita aviomiehelleen Hannalle, joka oli silloin hyvin aktiivisesti mukana politiikassa. Pian molemmat heistä alkoivat ymmärtää, että Jumalan valtakunta on sorretun ihmiskunnan ainoa toivo. Niinpä heistä tuli Jehovan vihkiytyneitä palvelijoita, ja he alkoivat todistaa arabiperheiden keskuudessa Haifassa ja sen ympärillä olevissa kylissä. He todistivat varsinkin omille sukulaisilleen, joiden määrä kohoaa kaiken kaikkiaan 252:een.
Onko tämä ollut haaste? Kyllä on, sillä sen lisäksi, että heidän on täytynyt ajaa puolitoista tuntia yhteen suuntaan päästäkseen arabikyliin käymään heidän luonaan, heiltä on myös vaadittu paljon kärsivällisyyttä ja kestävyyttä. ”Joskus jotkut sanovat, etteivät he halua kuulla enempää. Kun niin käy, täytyy lopettaa puhuminen. Myöhemmin voi ehkä tahdikkaasti ottaa taas asian puheeksi. Se on aivan kuin olisi potkaistu ulos etuovesta ja kiipeäisi takaisin ikkunasta”, Hanna huomautti. Kaikki tämä vaivannäkö on kannattanut. Tähän mennessä 24 hänen 36 lähisukulaisestaan on ilmaissut aitoa kiinnostusta Raamattua kohtaan, ja 13 heistä tutkii Raamattua Hannan tai toisten todistajien kanssa. Tähän mennessä viisi hänen lähisukulaistaan sekä hänen omat lapsensa ovat vihkineet elämänsä Jehovalle, ja kolme muuta edistyy kohti tuota askelta.
Uusia huippuja vanhimmalla alueella
Tämänkaltaisia sydäntä lämmittäviä kokemuksia kohdataan yhä useammin täällä Israelissa, ja kasvun odotteet ovat mitä rohkaisevimmat. Vuonna 1988 Valtakunnan julistajien määrässä saavutettiin 370 julistajan huippu. Kiinnostuneiden kodeissa johdettujen raamatuntutkistelujen keskimäärä on noussut 89:stä vuonna 1979 301:een vuonna 1988. Se merkitsee 240 prosentin lisäystä!
Kaikki tämä tuottaa suurta iloa Jehovan todistajille tässä ikivanhassa maassa. Odotamme innokkaasti vieläkin suurempia siunauksia Jumalaltamme Jehovalta kiiruhtaessamme eteenpäin opetuslasten tekemisessä maailman vanhimmalla alueella.
[Kuvat s. 26, 27]
Yllä: Puutarhahauta Jerusalemissa
Viereisellä sivulla: Tori- ja katunäkymä Israelissa
Alhaalla: Haaratoimisto Tel Avivissa