Tuoko kova työ onnellisuutta?
”LOPPUJEN lopuksi työhän on ihmiselle kaikkein tärkeintä, vai mitä?” kysyi Bunpei Otsuki, Japanin kauppamaailman suurliikemies. Hän parhaillaan selitti, miksei hän halunnut pitää kesälomaa. Hänen sanansa ovat tyypillisiä niille japanilaisille, jotka jälleenrakensivat maan sen sodanjälkeisestä kaaoksesta. Japanilaisia on kuvailtu ahkeriksi ihmisiksi aina siitä lähtien, kun yhdysvaltalainen kommodori Perry päästi Japanin sen eristyneisyydestä. Ja japanilaiset ovat ylpeitä ahkeruudestaan.
Nyt kuitenkin japanilaisia arvostellaan siitä, että he työskentelevät liian ahkerasti ja että heidän vuosittainen työaikansa on teollistuneiden maiden pisin. Japanin hallitus yrittää poistaa japanilaisten mainetta työnarkomaaneina. ”Työvoimaministeriö sanoo: ’Lakkaa olemasta niin ahkera’”, sanotaan erään sanomalehden otsikossa. Kampanjoidessaan vuoden 1987 kesälomakauden puolesta ministeriö meni jopa niin pitkälle, että se sanoi: ”Loman pitäminen on todiste pätevyydestäsi.” Hallitus toisin sanoen kysyy kansalaisiltaan: ”Miksi tehdä niin kovasti työtä?”
Kaikki japanilaiset eivät tietenkään ole innokkaita, ahkeria työntekijöitä. Japanin tuottoisuutta mittaavan keskuksen äskettäin tekemässä yli 7 000 uutta työntekijää koskeneessa tutkimuksessa kävi ilmi, että vain 7 prosenttia heistä pitää työtä yksityiselämäänsä tärkeämpänä. Tällainen suuntaus on havaittavissa myös muissa maissa. Saksassa Allensbacher Institut für Demoskopie -tutkimuskeskus sai selville, että vain 19 prosenttia 18–29-vuotiaista saksalaisista väitti tekevänsä parhaansa työssään palkkaan katsomatta.
Japanissa siirtotyöläiset ovat velttoon nuorisoon verrattuna paljon ahkerampia. Muuan tokiolainen työnantaja ylistää algerialaista työntekijäänsä, joka tekee työtä käsillään. Hän sanoo: ”Japanilaiset eivät hae tällaista työtä, ja vaikka he hakisivatkin, he jättäisivät sen saman tien.” Eivät edes kovasti työtä tekevät japanilaiset ole synnynnäisen ahkeria. Siihen, että ihmiset tekevät paljon työtä, täytyy olla voimakas vaikutin.
Ahkeruuden syitä
”Rikkaus, turvallisuus, omaisuus ja eteenpäin pääseminen maailmassa” ovat asioita, joita ahkerat saksalaiset tavoittelevat, kertoo saksalainen viikkolehti Der Spiegel. Monet tekevät kovasti työtä saadakseen aineellista rikkautta, niin että he voivat nauttia jonkinlaisesta turvallisuudesta elämässä. Toiset työskentelevät kovasti ’päästäkseen eteenpäin maailmassa’ tai noustakseen ylemmille johtoportaille. Monet, jotka haluavat kovasti kouluttaa itseään saavuttaakseen tällaisia tavoitteita, valitettavasti päätyvät teollistuneen yhteiskunnan oravanpyörään, joka kuluttaa heidän voimansa loppuun eikä johda minnekään.
Raha ja asema eivät kuitenkaan ole ainoita syitä, joiden vuoksi ihmiset työskentelevät ahkerasti. Jotkut tekevät työtä sen itsensä vuoksi. Heille työ on koko elämä. Toiset nauttivat työstään. ”Olin niin kiinnostunut siitä, mitä tein laboratoriossani”, myöntää Haruo, ”että hengelliset tavoitteet tukahtuivat.”
Sitten on niitä, jotka ovat antautuneet arvokkaille tarkoitusperille palvelemaan toisia ja huolehtimaan heidän hyvinvoinnistaan. He työskentelevät kovasti pelastaakseen ihmishenkiä. Esimerkiksi palomies tekee kovasti työtä joka päivä pitääkseen välineensä hyvässä kunnossa.
Mutta ovatko nämä kaikki järkeviä syitä ahkeraan työskentelemiseen? Johtavatko ne onnellisuuteen? Todellakin, millainen työ voi tehdä sinut aidosti onnelliseksi?