Venezuelalaiset oppivat luottamaan Jehovaan

”RUNSAUDEN vuodet” – tällaisena useimmat venezuelalaiset muistavat aikakauden, joka alkoi vuonna 1976. Tuona vuonna Venezuelan hallitus kansallisti kaikki ulkomaiset öljy-yhtiöt, ja maan talous elpyi. Todisteeksi vasta saavutetusta aineellisesta vauraudesta kautta maan ryhdyttiin moniin rakennushankkeisiin. Pääkaupunkiin Caracasiin pystytettiin maan korkeimmat rakennukset, joita kutsutaan nimellä Parque Central Towers. Ihmisillä tuntui olevan kaikki syyt luottaa kukoistavaan vaurauteen.

Nykyään tulevaisuus ei kuitenkaan enää näytä yhtä lupaavalta. Vaikka Venezuela on yhä vauras maa, niin sekin on kokenut taloudellisia ongelmia. Kaikki täkäläiset muistavat ’mustan perjantain’, kuten vuoden 1983 helmikuun 28. päivää yleisesti kutsutaan; silloin maan rahayksikkö bolívar devalvoitiin. Tämän vuoksi valuutta menetti arvoaan ja ulkomaanvelat kasvoivat. Yhtäkkiä ”runsauden vuodet” muuttuivat ”karuiksi vuosiksi”. Monet ovat katkerasti pettyneet pannessaan epäviisaasti luottamuksensa aineelliseen. Venezuelan Jehovan todistajat ovat sen sijaan oppineet panemaan luottamuksensa tosi Jumalaan Jehovaan. He ovat vuosien kuluessa nauttineet jatkuvasta kasvusta ja laajennuksesta.

Varhain kylvetyt Valtakunnan siemenet kasvavat

Vuonna 1936 kaksi Texasista Yhdysvalloista tullutta tienraivaajaa eli kokoajanpalvelijaa toi ensi kerran Valtakunnan hyvän uutisen siemeniä Venezuelaan. (Matteus 24:14) Kymmenen vuotta myöhemmin maahan saapui kaksi Vartiotornin raamattukoulun Gileadin viidenneltä kurssilta valmistunutta lähetystyöntekijää. Ja saman vuoden syyskuussa avattiin Venezuelaan Vartiotorni-seuran haaratoimisto. Tuon vuoden raportin mukaan Venezuelassa oli silloin yhteensä 19 Valtakunnan julistajaa.

Vuoden 1953 marraskuussa silloinen Seuran presidentti N. H. Knorr ja hänen sihteerinsä M. G. Henschel kävivät Venezuelassa Etelä-Amerikan kiertueensa aikana. 942 kuulijaa saapui Caracasissa pidettyyn konventtiin. Vuoteen 1977 mennessä Valtakunnan julistajien määrä oli kasvanut Venezuelassa yli 13 800:aan, mikä oli silloinen julistajahuippu. Sen vuoksi oli tarpeellista rakentaa uusi haaratoimisto La Victoriaan, 85 kilometrin päähän pääkaupungista. Siihen rakennettiin laajennusosa, joka vihittiin vuonna 1985. Nykyään Venezuelan noin 500 seurakunnassa ja ryhmässä on yli 42 900 julistajaa. Ja yhä useammat venezuelalaiset oppivat parhaillaan panemaan luottamuksensa Jehovaan, minkä osoittaa vuonna 1988 pidetyn Kristuksen kuoleman muistojuhlan suuri läsnäolijamäärä: 154 881.

Vaihteleva mutta hedelmällinen pelto

Venezuela on vastakohtien maa, ja se heijastuu niistä, jotka ovat oppineet panemaan luottamuksensa Jehovaan. Ensinnäkin tämä maa on tunnettu monista siirtolaisistaan. Niinpä Jehovan todistajienkin keskuudessa on monia Italiasta, Portugalista, Saksasta, Espanjasta, Ranskasta, Haitista, Trinidadista, Kuubasta, Dominikaanisesta tasavallasta, Ecuadorista ja muista paikoista tulleita asukkaita. He ovat silti yhdistyneitä venezuelalaisten tovereittensa kanssa tosi Jumalaan Jehovaan luottamisessa ja hänen palvelemisessaan.

On myös monia alueellisia eroja. Maan itäosissa asuva kalastaja eroaa huomattavasti eteläisillä tasangoilla elävästä karjaa kasvattavasta llanerosta. Pääkaupungissa asuva caraqueño tai Maracaibossa, maan toiseksi suurimmassa kaupungissa, asuva öljy-yhtiön kiireinen työntekijä elää aivan eri maailmassa kuin hitaampitempoinen andino-maanviljelijä, joka asuu maan lounaisosassa, siellä missä Andien vuoristo alkaa. Jokaisella on omat tapansa ja murteensa. Niinpä kun ottaa huomioon vielä siirtolaisten tuoman ulkomaisen lisävärin, maan asukkaat ovat todella vaihtelevan erilaisia.

Erilaisesta taustastaan huolimatta kaikenlaiset ihmiset ovat oppineet tuntemaan Jehovan. María Luisa oli yksi heistä. Hän oli seitsenvuotiaasta asti ollut tekemisissä spiritismin kanssa. Varttuessaan aikuiseksi hän tuli riippuvaiseksi alkoholista ja huumeista, vietti moraalitonta elämää ja oli täysin uppoutunut venezuelalaisen jumalattaren María Lionzan palvontaan.a Kun hän alkoi tuntea vastenmielisyyttä elämäntapaansa kohtaan, hän ryhtyi työskentelemään katolisella lähetysasemalla intiaanien keskuudessa maan länsiosassa. Hän tuli pian siihen tulokseen, että hänen työnsä ei auttanut sen enempää intiaaneja kuin häntäkään. Sitten hän alkoi harrastaa metafysiikkaa ja uskoa jälleensyntymiseen, mutta siitäkään ei ollut mitään hyötyä. Tässä vaiheessa Jehovan todistajat kävivät María Luisan luona. Hänen saamansa raamatullinen tieto antoi hänelle tarvittavaa voimaa taistella pahoja henkiä vastaan. Nyt hän panee luottamuksensa Jehovaan ja julistaa aktiivisesti Valtakunnan hyvää uutista.

Vammaisetkin oppivat panemaan luottamuksensa Jehovaan, kuten Juan ja Carlos, kaksi lihallista veljestä. Carlos sai 9-vuotiaana aivokalvontulehduksen ja menetti näkönsä. Myöhemmin, vaikka hän oli yhä tekemisissä katolisen karismaattisen liikkeen kanssa, hän alkoi tutkia Raamattua Jehovan todistajien kanssa. Hänet kastettiin vuonna 1982, ja vuoden 1983 joulukuusta lähtien hän on toiminut kokoajanpalvelijana. Vaikka hän on sokea, hän on silti tienraivaaja ja pystyy tarvittaessa kävelemään alueensa joka kolkkaan yksin. Hänen veljensä Juanin kokemus on kuitenkin aivan erilainen.

Hän on yli 180 senttimetriä pitkä, ja hän oli melkoinen katutappelija. Eräänä päivänä häntä ammuttiin selkään kahdesti. Vaikka hän jäi henkiin, hän halvaantui rinnasta alaspäin ja joutui täysin vuoteenomaksi. Kun Jehovan todistajat kävivät hänen luonaan, hän hyväksyi vastahakoisesti heidän tarjouksensa tutkia Raamattua hänen kanssaan. Tutkimisen ansiosta hän alkoi uudestaan kunnioittaa Raamattua. Toivo täydellisestä elämästä paratiisissa kosketti häntä. Sen jälkeen kun Juan oli lakannut tupakoimasta, juomasta liikaa alkoholia ja käyttämästä huonoa kieltä, kaikki hänen entiset ystävänsä jättivät hänet, koska heidän sanojensa mukaan hänestä oli tullut ”pyhimys”. Silti hän luotti edelleen Jehovaan, ja lopulta hänet kastettiin.

”Se että olen vuodepotilas, ei ole estänyt minua tekemästä Jehovan tahtoa”, sanoo Juan, ”sillä ainakin käteni ja aivoni toimivat yhä hyvin.” Miten hän palvelee Jehovaa tällaisessa kunnossa? ”Käytän kasettinauhuriani avuksi vastuitten hoitamisessa, esimerkiksi puheiden pitämisessä teokraattisessa palveluskoulussa, ohjelmanosien esittämisessä palveluskokouksessa ja kappaleiden lukemisessa viikoittaisessa Vartiotornin tutkistelussa. Minulla on etu johtaa yhtä paikallisen seurakunnan kirjantutkistelua, joka pidetään kotonani. Olen myös voinut palvella vakituisena tienraivaajana.” Mitä hän ajattelee kaikesta tästä? ”Olen hyvin kiitollinen sukulaisilleni ja hengellisille veljilleni ja sisarilleni, jotka ovat minua kohtaan niin avuliaita. Toivon ja rukoilen, että me kaikki olemme kestäviä Jehovaan luottamisessa, niin että voimme nähdä sen päivän, jolloin ’rampa hyppii niin kuin peura’.” – Jesaja 35:6.

Konventit tuovat ylistystä Jehovalle

Voidakseen jatkaa monien auttamista panemaan luottamuksensa Jehovaan Venezuelan Jehovan todistajat ovat äskettäin rakentaneet kaksi konventtisalia. Toinen näistä on Campo Eliasissa Yaracuyn osavaltiossa maan keskilännessä. Toinen sijaitsee runsaat 60 kilometriä Caracasista etelään, ja se on erittäin hyvin varustettu: siellä on kasteallas, ilmastointi, keittiö ja ruokasali.

Nämä konventtisalit ovat tehneet suuren vaikutuksen ulkopuolisiin ja kiinnostuneisiin, jotka ovat tulleet niitä katsomaan. Muuan linja-autonkuljettaja oli palkattu viemään Jehovan todistajien ryhmää kierroskonventtiin. Saavuttuaan paikalle ja nähtyään tilavan paikoitusalueen ja kauniin ympäristön linja-autonkuljettaja ajatteli, että hänen täytyy mennä myös sisälle katsomaan tuota paikkaa. ”Se mitä näin tuossa konventtisalissa, oli aivan uusi maailma, uusi ulottuvuus”, hän sanoi myöhemmin. Siellä vallinnut järjestys ja ykseys tekivät häneen niin suuren vaikutuksen, että hän kuunteli tarkkaavaisesti koko ohjelman. Myöhemmin hän pyysi raamatuntutkistelua, ja nyt hän on kastettu veli.

Erään kerran oli määrä pitää kierroskonventti El Tigressä, yhdessä maan kaakkoisosassa sijaitsevassa kaupungissa. Koska tuolla alueella ei ollut konventtisalia, vuokrattiin muuan paikallinen sali. Veljet eivät kuitenkaan tienneet sitä, että tuossa kaupungissa oli määrä pitää aivan samoina päivinä karnevaalit. Kun paikalliset viranomaiset tulivat pystyttämään soittolavaa aivan konventtipaikan viereen, eräs todistaja pyysi hartaasti karnevaalien järjestäjiä pystyttämään sen jonnekin muualle, mutta turhaan. Viimeisenä keinona todistaja sanoi karnevaalien järjestäjille: ”Ottakaa huomioon, että voitte joutua vaikeuksiin Jehovan kanssa.” Kuultuaan tämän karnevaaleista vastuussa oleva mies vastasi: ”Ei, ei, en halua joutua vaikeuksiin Jehovan kanssa!” Karnevaalit siirrettiin kauas siitä paikasta, missä kierroskonventti oli määrä pitää.

Eräässä toisessa konventissa erään sisaren aviomies, joka oli poliittisella uralla, tuli katsomaan, oliko hänen vaimollaan suhde jonkun kanssa siellä. Hän oli yllättynyt konventissa esitettyjen puheiden korkeasta tasosta. ”Jos osaisin puhua yhtä hyvin kuin tuo mies, etenisin todella nopeasti poliittisella urallani”, hän sanoi vaimolleen. Ohjelman jälkeen hän lähestyi erästä vanhinta ja pyysi häntä näyttämään, miten hän voisi parantaa julkista puhumistaan – ja vain sitä. ”Älkää odottako minun menevän ovelta ovelle salkku kädessä”, hän varoitti. Hänen kanssaan aloitettiin raamatuntutkistelu, ja pian mies muutti mieltään: hän halusikin mennä ovelta ovelle salkku kädessä ja saarnata hyvää uutista! Hän jätti politiikan ja meni kasteelle, ja nyt hän ja hänen perheensä panevat luottamuksensa Jehovaan.

Tien tasoittaminen lisäkasvua varten

Kun Jehovan todistajien hallintoelimen jäsen L. A. Swingle vieraili Venezuelassa, 63 580 kuulijaa oli kokoontunut Plaza Monumental -härkätaisteluareenalle Valenciaan. Monet läsnäolijoista olivat matkustaneet linja-autolla läpi yön. Koko yleisöä rohkaisi suuresti veli Swinglen seuraava huomautus: ”Teidän maanne julistajajoukko ei ole enää pieni. Se on nyt keskikokoinen. Ja näyttää siltä, että jonakin päivänä tulette kuulumaan ’100 000 julistajan kerhoon’!”

Nyt suunnitellaan La Victoriassa sijaitsevan haaratoimiston laajentamista, jotta suurenmoisesta kasvusta voidaan pitää huolta. Tuhannet venezuelalaiset oppivat todellakin luottamaan Jehovaan.

[Alaviitteet]

[Kartat/Kuva s. 21]

(Ks. painettu julkaisu)

KARIBIANMERI

VENEZUELA

Maracaibo

ANDIEN VUORISTO

Campo Elias

Valencia

La Victoria

Caracas

El Tigre

KOLUMBIA

BRASILIA

GUYANA

600 km

[Kuvat s. 24]

Näkymä Cúan konventtisalista ulkoa ja sisältä