Pippurilinnun maassa kuullaan ”uusi laulu”
AAMUN valjetessa pippurilinnun soinnukas viserrys kuullaan kaikkialla Liberiassa. Jo sukupolvien ajan sen liverrys on auttanut kylien asukkaita heräämään uuteen työpäivään trooppisen auringon alle. Tämän yleisen varpuslinnun ansiosta Liberia on saanut itselleen lempinimen ”pippurilinnun maa”.
Nimi Liberia tuo mieleen kuitenkin erään toisen tarinan. Vuonna 1822 esi-isiensä mantereelle Amerikasta palaavat vapautetut orjat saapuivat Mesuradojoen suulle ja muodostivat siirtokunnan, josta tuli Monrovia. Muuta asutusta ilmaantui Buchananiin, Greenvilleen ja Harperiin, ja uudisasukkaat tekivät sopimuksia paikallisten heimojen päälliköiden kanssa. Nuo ensimmäiset kotiinpalaajat toivat mukanaan hengelliset neekerilaulut, joissa yhdistettiin afrikkalaiset rytmit raamatullisiin aiheisiin ja jotka kuvastivat heidän vapaudenkaipuutaan. Tuon kaipauksen mukaisesti heidän siirtokuntansa nimettiin vuonna 1824 Liberiaksi (”Vapauden maaksi”). Vuonna 1847 siitä tuli ensimmäinen musta afrikkalainen tasavalta.
Viime vuosina tässä maassa on kuitenkin kuultu eräs uusi laulu. Tätä laulua eivät laula pippurilintu tai palanneet orjat, vaan sellaisten ihmisten kasvava kuoro, jotka vastaavat Raamatun psalmistan kehotukseen: ”Laulakaa Jehovalle uusi laulu. Laulakaa Jehovalle kaikki maa. Sanokaa kansakuntien keskuudessa: ’Jehova itse on tullut kuninkaaksi.’” (Psalmi 96:1, 10, UM) Tämä on tosiaan sen Jumalan perustetun valtakunnan laulu, jonka Kuninkaana on Jeesus Kristus. Sitä laulavat Jehovan taivaallisen hallituksen tulevat perilliset. He ja heidän seuralaisensa julistavat riemuiten ”hyvää uutista” tuosta Valtakunnasta kaikissa kansoissa, myös Liberiassa, ”asiainjärjestelmän päättymisen” aikana, jota me nyt elämme. (Matteus 24:3, 14) Milloin ja miten tämä laulu ensi kertaa kuultiin pippurilinnun maassa? Ja millainen vaikutus sen sydämeenkäyvällä melodialla on ollut arvostaviin kuulijoihin? Kuunnellaanpa.
”Uusi laulu” tulee Liberiaan
Vuonna 1946 Harry C. Behannan, lahjakas musta pianisti, joka oli esiintynyt kaikkialla Euroopassa, luopui muusikonurastaan palvellakseen lähetystyöntekijänä. Puolen vuoden ajan hän toimi yksin Jehovan todistajien tienraivaajana kulkien talosta taloon kertomassa Valtakunnan totuutta. Hän levitti yli 500 kirjaa ja ystävystyi monien ihmisten kanssa. Sitten veli Behannan kuoli traagisesti trooppiseen kuumeeseen. ”Uusi laulu” ei kuitenkaan kuollut, sillä hänen jälkeensä tuli toisia lähetystyöntekijöitä.
Vuonna 1947 George Watkins (joka oli aiemmin ollut amatöörinyrkkeilijä) ja hänen vaimonsa Willa Mae tulivat palvelemaan Monroviaan, Liberian pääkaupunkiin. He olivat kärsivällisiä ja uutteria opettaessaan nöyriä liberialaisia ’noudattamaan kaikkea, mitä Jeesus oli käskenyt noudattaa’. (Matteus 28:19, 20) Vuoden 1948 syyskuussa 15 hengen ryhmä osallistui heidän kanssaan Valtakunnan palvelukseen. Niinpä Liberiaan muodostettiin Jehovan todistajien ensimmäinen seurakunta.
Saarnaamistyö levisi nopeasti rannikkoa pitkin Harperin satamaan, Kakataan ja lähiseudun kyliin sekä Firestonen plantaasilla työskentelevien kissiä puhuvien kautsunkerääjien keskuuteen. Vuonna 1952 Liberiaan perustettiin Vartiotorni-seuran haaratoimisto. Seuraavana vuonna McDonald Streetille Monroviaan rakennettiin ensimmäinen valtakunnansali sekä lähetyskoti. Ne olivat jännittäviä aikoja. Nykyään tässä maassa on 1 724 Jehovan ylistäjää, ja he saavat erinomaisia tuloksia tämän ystävällisen, vieraanvaraisen ja nöyrän kansan keskuudessa.
”Uuteen lauluun” suhtautuminen nykyään
Liberian 16 suurimmasta heimosta koostuvat Jehovan todistajat yhdessä lähetystyöntekijöiden ja muiden sellaisten kanssa, jotka ovat tulleet palvelemaan siellä missä tarve on suurempi, kaiuttavat nyt yhteen ääneen Valtakunnan sanomaa. Viime aikoina he ovat lisänneet sävelmäänsä kiireellisyyden sävyn vedotessaan niihin, jotka etsivät totuutta. Jokainen todistaja käyttää keskimäärin yli 27 tuntia kuussa saarnaamistyöhön, ja kokoajanpalveluksessa olevien määrä on enemmän kuin kolminkertaistunut viiden viime vuoden aikana. Tällaiset ponnistelut ovat tuoneet siunauksia sekä heille että muille. Kuunnelkaamme heistä joidenkin kokemuksia.
Emmanuel on järjestänyt asiansa niin, että hän saattaa huolehtia suuresta perheestään ja osallistua kokoaikaiseen tienraivaustyöhön Gardnersvillessä. Hän tapasi Varneyn ja Lucindan ja aloitti Raamatun kotitutkistelun heidän kanssaan. He kuitenkin uskoivat, että ihmisen olisi synti vaihtaa uskontoaan. Emmanuel näytti heille, mitä kirja Puhu perustellen käyttämällä Raamattua sanoo tästä aiheesta. He lainasivat kirjan, lukivat siinä olevaa muutakin aineistoa ja alkoivat käydä kristillisissä kokouksissa. Pian sen jälkeen he aloittivat kristillisen palveluksen. Sillä välin heidän vuokraisäntänsä, joka oli pappi, pani merkille heidän käytöksessään tapahtuneen muutoksen ja pyysi heitä tulemaan olohuoneeseensa tutkimaan Raamattua. Oltuaan läsnä piirikonventissa vuokraisäntä oli vakuuttunut siitä, että hän oli löytänyt totuuden, ja pyysi omaa raamatuntutkistelua.
”Uuteen lauluun” vastaaminen vapautti Tamban, entisen Lofan maakunnasta kotoisin olevan meedion. Hän oli ollut huolissaan poikansa sairaudesta ja kysynyt neuvoa hengiltä. Ne olivat vakuuttaneet hänelle, että hänen poikansa säilyisi elossa, mutta että hänen vaimonsa punoi juonia pojan kuolemaksi. Uhreja esittäen Tamba pyysi hartaasti henkiä tappamaan hänen vaimonsa, jotta tämä ei olisi pystynyt vahingoittamaan Tamban poikaa. Mikä oli tulos? Poika kuoli, mutta vaimo säilyi vahingoittumattomana. Vihaisena ja turhautuneena Tamba heitti pois kaikki spiritistiset tarvikkeensa. Surun murtamassa tilassaan häntä kosketti syvästi sanoma ylösnousemustoivosta ja tulevasta paratiisimaasta. Hän suostui tutkimaan Raamattua, puhdisti elämänsä ja vihkiytyi Jehovalle. Sen jälkeen hän on auttanut perhettään ja yhdyskuntansa yhdeksää muuta ihmistä vihkiytymiseen saakka.
”Uusi laulu” kosketti monien vilpitönsydämisten ihmisten elämää. Herbert sai stipendin Monrovian yliopistoon ja työpaikan valtiolta, koska hän oli niin erinomainen jalkapalloilija. Mutta kun hän oppi, mitä Raamattu sanoo kilpailuhengestä, hän halusi luopua urheilu-urastaan. (Galatalaisille 5:26) Nyt hän iloitsee uudella urallaan kokoaikaisena sananpalvelijana.
James kysyi todistajalta, joka tutki hänen kanssaan, miten hän voisi voittaa riippuvaisuutensa marihuanasta. Saatuaan rohkaisua rukoilla asian vuoksi James pyysi Jehovaa auttamaan häntä lopettamaan. Pari viikkoa myöhemmin hän ei pystynyt vastustamaan kiusausta, vaan poltti jälleen. Matkallaan kotiin hän käveli suoraan päin rautatankoa ja hänen silmänympärystänsä vuoti runsaasti verta. Hän muisti rukouksensa eikä enää koskaan langennut entiseen tapaansa. Nykyään hän palvelee vakituisena tienraivaajana ja avustavana palvelijana seurakunnassa.
”Uuden laulun” viehätys kosketti myös erästä vanhahkoa miestä, krahn-heimoon kuuluvaa Samuelia, joka oli aikaisemmin toiminut Montserradon maakunnan piispana. Mikä sai hänet luopumaan kallispalkkaisesta urasta ja ryhtymään ponnistelemaan kokoajanpalveluksessa? ”Minuun teki vaikutuksen erityisesti se, että kaikelle, mitä Jehovan todistajat sanoivat, opettivat ja tekivät, saatoin löytää tukea Raamatustani”, sanoi Samuel. Hän sanoi lisäksi tavanneensa Jehovan todistajien keskuudesta sen rakkauden, jota Jeesus kuvaili Johanneksen 13:34, 35:ssä. Samuel oli pannut merkille, että hänen entisen kirkkonsa jäsenet sitä vastoin ”riitelivät ja tappelivat aina raha-asioista kirkossa”. Samuel palvelee nykyään vakituisena tienraivaajana.
”Uusi laulu” saavuttaa huippukohtansa
Kun on kysymys ylistysten laulamisesta Jumalalle, Jehovan kansan keskuudessa ei ole onnellisempia aikoja kuin heidän vuosittaiset piirikonventtinsa. Viime vuosina täällä Liberiassa on kuitenkin ollut haasteena löytää tarpeeksi suuria tiloja, joihin kaikki konventtiin tulevat todistajat ja kiinnostuneet mahtuisivat. Vuonna 1986 kaksi konventtia pidettiin ainoassa sopivassa kokoussalissa, mutta läsnäolijoiden koko määrä, yli 4 000, kuormitti liikaa tuota salia. Mitä oli tehtävissä vuonna 1987? Samuel K. Doen urheilukeskus saatiin valmiiksi juuri ajoissa Kiinan hallituksen avulla. Mutta olisiko meillä varaa vuokrata nämä tilat?
Ohjelmamme koulutuksellisen luonteen vuoksi johtokunta suostui siihen, että käyttäisimme stadionia erittäin kohtuulliseen hintaan. Mutta vain paria viikkoa ennen konventtiaikaa johto halusikin kohottaa tuota hintaa. Miksi? Koska muuan huomattava yhdysvaltalainen televisioevankelista oli juuri päättänyt kampanjansa stadionilla ja väkijoukko oli jättänyt sen kurjaan kuntoon viskeltyään roskia kaikkialle. Johtohenkilöille vakuutettiin, että Jehovan todistajat olisivat erilaisia. Päivää ennen konventtia yli 500 veljeä ja sisarta puhdisti stadionin perin pohjin. Konventin jälkeen erään johtokuntaan kuuluneen kiinalaisen jäsenen kuultiin sanovan, että vaivannäkömme stadionin pitämiseksi puhtaana oli arvokkaampaa kuin se, mitä me maksoimme sen käytöstä.
Itse konventti oli onnistunut. Esitelmässä ”Keneen voit luottaa näinä pelottavina aikoina?” saatiin uusi huippu läsnäolijamäärässä, 5 852 kuulijaa. Mikä ilo olikaan nähdä 101 uuden vertauskuvaavan vihkiytymisensä Jumalalle menemällä vesikasteelle! Kastamiset järjestettiin kahdessa siirrettävässä uima-altaassa heti konventtipaikalla, mitä ei ole ennen tapahtunutkaan Liberiassa.
Kasvavien ihmisjoukkojen osoittaessa vastakaikua ”uudelle laululle” alkuperäinen McDonald Streetillä Monroviassa sijaitseva haaratoimisto on osoittautunut liian pieneksi. Edes Sinkorissa oleva lisärakennus ei ollut enää tarpeeksi suuri kaiken sen raamatullisen kirjallisuuden varastoimiseksi, jota tarvitaan liberialaisten hengellisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Sen vuoksi läheltä Paynesvillen valtakunnansalia ostettiin suuri asuntorakennus ja se kunnostettiin, niin että uusi haaratoimisto vihittiin käyttöön 28. maaliskuuta 1987. Tämän tilavan ja ihanteellisessa paikassa sijaitsevan rakennuksen turvin Liberiassa asuvat Jehovan palvelijat ovat hyvin varustautuneita huolehtimaan kasvavasta kiinnostuksesta.
Miten paljon työtä vielä on tehtävänä Liberiassa? Vuoden 1988 muistonvieton läsnäolijamäärä 8 600 – mikä on viisi kertaa Valtakunnan julistajien määrä – osoittaa, että on erittäin suuret mahdollisuudet uusien opetuslasten saamiseen. Ahkerat liberialaiset todistajat tosiaan vastaavat tähän haasteeseen ja johtavat yli 3 000:ta Raamatun kotitutkistelua joka kuukausi. Rukoilemme, että monet muut täällä liittyvät alati kasvavaan ”suureen joukkoon”, joka ylistää Jehovaa ilmaisten vastakaikua ”uudelle laululle”. – Ilmestys 7:9, 10.
[Tekstiruutu s. 28]
Talosta taloon Liberiassa
Lähestyessämme kepeistä ja mudasta tehtyä taloa me ilmaisemme tulomme koputtamisen sijasta huutamalla: ”Kpo, kpo, kpo!”
Emme saa vastausta, joten kävelemme talon taakse ja tapaamme perheen istumassa ”keittiössä” – pienessä takapihalle pystytetyssä katoksessa. Kattilallinen paksua punaista palmuvoita kiehuu hiljalleen avotulella. Riisiä tarjoileva äiti käskee lapsiaan kipaisemaan sisälle hakemaan meille tuoleja.
Perheenjäsenet asettuvat nyt aloilleen. Penkillä istuen he kuuntelevat tarkkaavaisesti, kun esitämme heille Valtakunnan sanomaa. He ottavat mielellään vastaan Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! -kirjasen, ja sovimme uudesta käynnistä. Noustessamme ylös lähteäksemme he sanovat: ”Nyt syödään!”
[Kartat/Kuvat s. 26]
(Ks. painettu julkaisu)
SIERRA LEONE
LIBERIA
Lofan maakunta
Montserradon maakunta
Monrovia
Kakata
Buchanan
Greenville
Harper
GUINEA
NORSUNLUURANNIKKO
ATLANTIN VALTAMERI
km 0 100 200 300
[Kartta]
AFRIKKA