Valtakunnan sanoman julistamista värikkäässä Malesiassa
KULTAKUPOLISIA moskeijoita, pyhäkköjä holvikaarineen, kirkkoja torneineen sekä patsain koristeltuja zikkurrat-temppeleitä. Näitä kaikkia on Malesiassa, jossa neljä maailman suurinta uskontoa kohtaavat. Sen 16 miljoonaa asukasta ovat joko malaijeja, kiinalaisia, intialaisia, euraasialaisia, ibaneja, kadazaneja tai useisiin muihin alkuperäisiin heimoihin kuuluvia. Todennäköisesti mistään muualta ei löydy näin suurta uskonnon, kulttuurin, tapojen, perinteitten ja kielten vaihtelua.
Malesia sijaitsee aivan päiväntasaajan pohjoispuolella Etelä-Kiinan meren ympäröimänä, ja se muodostuu kahdesta maantieteellisestä osasta: lännessä sijaitsevasta aiemmin Malaijaksi kutsutusta niemimaasta sekä idässä Borneon saarella sijaitsevista Sabahin ja Sarawakin osavaltioista. Malesian pinnanmuodot ovat aivan yhtä vaihtelevia kuin sen väestö ja kulttuuri. Ne vaihtelevat rannikon soisista alankomaista ja tiheistä, usein läpipääsemättömistä viidakoista korkeisiin vuorenhuippuihin, joista yksi on Sabahissa sijaitseva 4 101 metriä korkea Kinabalu.
Tällaisissa maisemissa Jehovan todistajat pyrkivät saarnaamaan ”tätä valtakunnan hyvää uutista”. (Matteus 24:14) Miten heidän onnistuu tavoittaa kaikki ihmiset, jotka puhuvat eri kieliä ja joilla on niin erilaiset tavat ja uskonnolliset käsitykset? Millaista on saarnata Valtakunnan sanomaa tässä maassa? Ja mikä tärkeintä, mitä Jehovan todistajat ovat saaneet aikaan?
Eri uskontojen tuomaan haasteeseen vastaaminen
Voidakseen tavoittaa ihmisiä, joilla on erilainen uskonnollinen tausta, hyvän uutisen julistajien täytyy oppia erottamaan muslimikoti hindulaisesta ja buddhalainen tai taolainen perhe protestanttisesta tai katolisesta perheestä. Miten tämä voidaan tehdä?
Asukkaiden uskonnosta on nähtävissä selviä merkkejä. Esimerkiksi kirkkaanpunainen alttari ilmaisee aivan yhtä selvästi taolaisen tai buddhalaisen kodin kuin Marian tai Jeesuksen patsas katolisen asunnon. Yhtä tunnusomaisia ovat hindujen kotona nähtävät mangopuun lehdet tai muslimikotien sisäänkäynnin yläpuolelle kirjoitetut arabiankieliset lauseet Koraanista.
On aivan eri asia vain tunnistaa talon asukkaan uskonnollinen tausta kuin saada hänet kiinnostumaan hyvästä uutisesta. Tyypillinen vastaus esitetään tavallisesti kiinan, malaijin ja englannin kielen sekoituksella ja se kuuluu: ”Semua agama sama lah.” Sen jälkeen seuraavat sanat: ”Minä valitta, minä ei olla kiinnostava.” Ovenavaaja on juuri leveän hymyn kera kertonut, että hänestä kaikki uskonnot ovat yhtä hyviä ja että hän ei ole kiinnostunut.
Monet malesialaiset, jotka ovat syntyjään buddhalaisia, taolaisia tai hinduja, ovat ihastuneet kristikunnan lähetyskirkkojen tarjoamaan nopeaan kääntymykseen ja ovat liittyneet moniin protestanttisiin lahkoihin. Pappiensa taivuttelemina monet heistä ovat sulkeneet korvansa hyvältä uutiselta. Siitä huolimatta Jehovan suurta nimeä ja tarkoitusta saarnataan jatkuvasti tässä vaihtelevassa maassa.
Jehovan todistajien kärsivällisyyden ja ymmärtäväisyyden ansiosta monet rehellissydämiset ihmiset suhtautuvat suopeasti Valtakunnan sanomaan. Ajattelehan esimerkiksi Patrickia, joka aikaisemmin poltti tupakkaa ja jolla oli pitkä, hoitamaton tukka. Hän oli opiskellut kiinalaisia taistelutaitoja ja tuli ärsytettynä väkivaltaiseksi. Vaikka hänellä ei ollut tarkoitusta elämässä, erään Valtakunnan julistajan lukemat Ilmestyksen 21:4:ssä olevat sanat ”eikä kuolemaa ole enää oleva” tekivät häneen vaikutuksen. Niinpä Patrick alkoi tutkia Raamattua. Innostuneena oppimastaan Raamatun totuudesta hän alkoi pian kertoa siitä äidilleen sekä kirjeitse että suullisesti palattuaan kotiin. Mutta äiti oli kova vastustaja.
Eräänä päivänä Patrick ja hänen äitinsä kurittivat Patrickin nuorempaa veljeä, joka oli myös karaten taitaja. Kun veli alkoi lyödä ja potkia, äiti oli ällistynyt nähdessään, että Patrick ei maksanutkaan samalla mitalla takaisin vaan pysyi rauhallisena. Äitiä alkoi kiinnostaa kovasti se, mitä sellaista poika oikein oli oppinut, jolla oli häneen niin suuri muutoksia aikaansaava voima. Patrickin äiti edistyi nopeasti, ja hänet kastettiin puolen vuoden kuluessa. Hän puolestaan todisti 73-vuotiaalle äidilleen, joka oli harras buddhalainen. Hänkin arvosti ikuisen elämän odotetta. Vaikka hän oli lukutaidoton, hän alkoi tutkia kirjaa Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä koettamalla muistaa niin monta kiinalaista kirjoitusmerkkiä kuin vain pystyi. Nyt hänkin on hyvän uutisen julistaja.
Kielten ja tapojen asettamat haasteet
Monikielisellä alueella hyvin varustettu kirjallisuuslaukku on tarpeen saarnattaessa talosta taloon. Mutta tämä ei aina riitä ratkaisemaan ongelmaa.
Esimerkiksi se, että julistaja on kiinalainen ja kantaa mukanaan kiinalaista kirjallisuutta, ei merkitse sitä, että hän voi ilman muuta keskustella kiinalaisen ovenavaajan kanssa. Puhuvatko he samaa murretta? Jos todistaja puhuu erästä Etelä-Kiinan murretta ja ovenavaaja Kantonin murretta, niin voi syntyä ongelma. Koska kiinan kielen murteet ovat tonaalisia, vähäinenkin ero lausumistavassa voi antaa sanottavalle täysin eri merkityksen. Tässä yksi esimerkki: Syntyi varsin huvittava tilanne, kun erästä Etelä-Kiinan murretta puhuva tienraivaajasisar kävi Kantonin murretta puhuvien aluetta sanoen ihmisille olevansa ”hullu tutkija”, kun hänen tarkoituksensa oli sanoa olevansa ”Raamatun tutkija”.
Vaikka käytettäisiin oikeaa sanaa, sekään ei ehkä merkitse samaa kaikille. Koska malesialaiset elävät monirotuisessa yhteiskunnassa, he ovat yleensä ystävällisiä ja varovat loukkaamasta ketään. Heidän on erityisen vaikeaa sanoa ”ei” vieraille. Niinpä on opittava, ettei kannata innostua liikaa, kun ovenavaaja vastaa myöntävästi ehdotukseen ruveta tutkimaan Raamattua tai tulla kristillisiin kokouksiin. Miksi? Koska tämä ei välttämättä merkitse sitä, että hän omaksuisi mitään kuulemastaan. Vaatii aikaa ja kokemusta päätellä, ketkä ovat aidosti kiinnostuneita.
Malesia on niiden maiden joukossa, joissa vietetään eniten pyhäpäiviä ja uskonnollisia juhlapäiviä. Sellaisina aikoina ihmiset vierailevat paljon ystäviensä ja sukulaistensa luona. Malesialaiset Jehovan todistajat lisäävät toimintaansa ja käyttävät tällaisia pyhäpäiviä hyvän uutisen julistamiseen. Mutta heidän on tehtävä se hyvin tahdikkaasti ja ymmärtäväisesti, jos he haluavat saada hyviä tuloksia.
Kiinalainen uudenvuodenpäivä on juuri tällainen pyhäpäivä. Taolaiset uskovat, että loppuvuoden menestyksen varmistamiseksi uusi vuosi täytyy aloittaa ystävällisin sanoin ja hyvin teoin. Tuona päivänä Jehovan todistaja välttää käyttämästä sellaisia sanoja kuin ”kuolema”, ”sairaus” ja ”kipu”. Hän keskittyy sen sijaan iloisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi ”elämiseen ikuisesti terveenä uudessa maailmassa pysyvän rauhan ja hyvinvoinnin vallitessa”. Tuona pyhäpäivänä ei ole aika muistuttaa ihmisiä heidän murheistaan.
”Pääkallonmetsästäjien maassa”
Koska ”suuri joukko” koostuu yksilöistä, jotka tulevat ”kaikista kansakunnista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä”, Itä-Malesiassa asuvat monet alkuperäisheimot muistuvat pakostakin mieleen. (Ilmestys 7:9) On sydäntä lämmittävää nähdä, että yhä useammat Sarawakin – entisen pääkallonmetsästäjien maan – asukkaat suhtautuvat suosiollisesti Valtakunnan sanomaan.
Esimerkiksi Sarawakin alueella rannikolla sijaitsevassa öljykaupungissa, Mirissä, oli neljä vuotta sitten vain kolme Valtakunnan julistajaa. Nykyään monet haluavat saada tietoa Raamatusta. Muuan tienraivaajasisar raportoi 17 raamatuntutkistelua, ja jotkut hänen oppilaistaan johtavat itsekin tutkisteluja toisille kiinnostuneille. Pienessä Mirin kaupungissa on nyt kukoistava seurakunta.
Sarawakissa elävien ibanien tunnusomainen piirre ovat heidän yhteistalonsa. Tämä pitkä paalujen päällä lepäävä rakennus on tehty kovasta puusta ja palmunlehvistä. Tavallisesti se rakennetaan joenpenkereelle viidakon laidalle, ja siinä on rivissä 30–40 tai vielä useampia asuntoja vieri vieressä ja niitä yhdistää yhteinen kuisti. Suuri osa saarnaamistyöstämme tehdään tällaisella alueella.
Erään kerran oli määrä pitää puhe aiheesta ”Mitä toivoa on kuolleilla?” yhdessä tällaisessa yhteistalossa. Tuai rumah eli talon päämies kutsui kaikki asukkaat koolle ruaihin eli yhteiselle kuistille. Jokainen kuunteli kohteliaasti ja aivan ääneti, kunnes puhe oli päättynyt. Sitten muuan mies kysyi: ”Miten niin kuolleet eivät muka tiedä mitään?” Toinen väitti kivenkovaa, että hyvät ovat jo taivaassa ja pahat tulisessa helvetissä. Mutta joidenkuiden mielestä odote ikuisesta elämästä paratiisimaassa oli ihastuttava, ja he halusivat saada lisää tietoa. Ihmiset suhtautuivat aivan samalla tavalla kuin ateenalaiset Paavaliin, kun hän puhui heille Areiopagilla. – Apostolien teot 17:32–34.
Eräässä toisessa yhteistalossa asui Juing Insoll, 72-vuotias ibani, joka kuului anglikaaniseen kirkkoon. Nuorena häntä olivat askarruttaneet tällaiset kysymykset: Miten rakkaudellinen Jumala voi kiduttaa kuolleita ikuisesti tulisessa helvetissä? Jos on olemassa Jumala, niin miksi maailmassa on niin paljon epäoikeudenmukaisuutta? Kukaan ei osannut antaa hänelle tyydyttäviä vastauksia. Eräänä päivänä eräs hänen kaupungissa asuva ystävänsä hankki kirjan Totuus joka johtaa ikuiseen elämään. Huomatessaan sen voivan ehkä vastata Juingin kysymyksiin tuo ystävä lainasi hänelle kirjan. Miten ilahtunut Juing olikaan! Lopulta, 60 vuoden etsimisen jälkeen, hän oli löytänyt totuuden Jumalasta!
Juing halusi välttämättä saada itselleen samanlaisen kirjan. Hän matkusti 240 kilometriä Kuchingiin, Sarawakin pääkaupunkiin, ja kävi läpi kaikki kirjakaupat: ei jälkeäkään kirjasta. Samana iltana hän kuuli erään sukulaisensa luona, että jollakin toisella sukulaisella oli tuo kirja. Hänet ohjattiin paikalliseen valtakunnansaliin, ja sieltä hän hankki 15 erilaista julkaisua vietäväksi takaisin yhteistaloonsa.
Luettuaan läpi kaikki nuo julkaisut Juing palasi kaupunkiin ja pyysi tulla kastetuksi. Vanhimmat hymyilivät ja pudistivat päätään. Yllätyksekseen he kuitenkin saivat pian selville, että hän täyttikin hyvin kaikki kastettaville asetetut vaatimukset. Niinpä hänet todella kastettiin. Palattuaan takaisin yhteistaloonsa ja saatuaan mukaansa lisää raamatullista kirjallisuutta Juing alkoi saarnata naapureilleen. Ensin hän ihmetteli, miksi hänen ystävänsä eivät ottaneet vastaan totuutta heti luettuaan kirjat. Mutta pian hän tajusi, että hänen täytyi tutkia Raamattua heidän kanssaan. Juing kirjoitti kenttäpalvelusraporttinsa aina päiväkirjan muotoon.
Lahad Datun syrjäisestä kaupungista Sabahin osavaltiosta kerrottiin seuraavaa: Muuan nuori aviovaimo, jolla oli kolme lasta, oppi totuuden tutkittuaan Raamattua kirjeitse sisaren kanssa, joka asui osavaltion pääkaupungissa, Kota Kinabalussa. Lopulta nainen päätti mennä kasteelle eräässä kierroskonventissa. Kesken kastepuheen hänen miehensä kuitenkin ryntäsi sisään ja vaati häntä lähtemään kotiin kanssaan.
Kotona aviomies yritti hyvittää tilanteen siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta hän huusi: ”No, mitä sinä nyt haluat?” ”Haluan mennä kasteelle”, hänen vaimonsa vastasi. ”Onko se sinulle niin tärkeää?” mies kysyi. ”On, se on koko elämäni tärkein tilaisuus.” ”No, hyvä on!” mies vastasi lopulta. ”Soita sille vanhimmalle. Minä teen sinulle uima-altaan, niin että sinut voidaan kastaa täällä.”
Mies piti sanansa. Ja niinpä hänen vaimonsa kastettiin seuraavan kierrosvalvojan vierailun yhteydessä siinä uima-altaassa, jonka hänen miehensä oli hänelle rakentanut! Mutta mikä sai tämän sisaren pysymään päätöksessään? Vaikka hän asuikin erillään toisista todistajista, hän valmistautui säännöllisesti kaikkiin kokouksiin. Jos hän joskus jätti väliin yhden ”kokouksen”, niin hänestä tuntui samalta kuin hän olisi jättänyt väliin aterian. Nyt tämä sisar opettaa lapsiaan ja johtaa kolmea raamatuntutkistelua.
’Pienestä tulee tuhat’
Valtakunnan työn aloittivat Malesiassa Alfred ja Thelma Wicke, jotka menivät sinne Australiasta vuonna 1939. Heidän uskollinen lähetyspalveluksensa on jatkunut lähes 50 vuotta, ja Jehova on suurenmoisesti siunannut heidän ponnistelujaan. Sen jälkeen kun Penangiin perustettiin vuonna 1972 haaratoimisto, jonka valvojana toimi veli Wicke, saarnaamistyö Malesiassa on saanut melkoisesti vauhtia. Tuohon aikaan siellä oli 207 Valtakunnan julistajaa. Kymmenen vuotta myöhemmin lukumäärä oli kolminkertaistunut. Niinpä heinäkuussa vuonna 1983 haaratoimisto muutti Klangiin, satamakaupunkiin lähelle osavaltion pääkaupunkia Kuala Lumpuria. Nykyisen haaratoimiston tilat koostuvat kolmesta vierekkäin olevasta kaksikerroksisesta rakennuksesta, jotka täyttävät hyvin nykyiset tarpeet. (Ks. sivua 26.)
Muutamia vuosia sitten alettiin ponnistella enemmän Valtakunnan sanoman viemiseksi kiinaa ja tamilia puhuvalle väestölle. Nyt maassa on kahden kiinalaisen seurakunnan lisäksi kiinan- ja tamilinkielisiä ryhmiä useissa muissa seurakunnissa sekä kukoistava japaninkielinen ryhmä, johon kuuluu noin 20 henkeä.
Koko alueella on nyt 20 seurakuntaa, joissa on lähes 900 Valtakunnan julistajaa. Julistajia on näin ollen yksi 18 500 asukasta kohden. On siis vielä paljon työtä tehtävänä. Osoituksena kasvun mahdollisuuksista 2 633 henkeä saapui vuonna 1988 muistonviettoon. Malesian Jehovan todistajat olivat hyvin iloisia tästä, ja yhä useammat ponnistelevat aloittaakseen kokoajanpalveluksen. Malesian Jehovan todistajat odottavat myös innokkaina saavuttavansa tuhannen julistajan rajan. He muistavat hyvin Jehovan lupauksen: ”Pienimmästä kasvaa heimo, vähäisimmästä väkevä kansa. Minä, Herra [”Jehova”, UM], sen aikanansa nopeasti täytän.” – Jesaja 60:22.
[Kartta s. 26]
(Ks. painettu julkaisu)
THAIMAA
MALESIA
Penang
Kuala Lumpur
Klang
Singapore
MALAKAN NIEMIMAA
SUMATRA
PÄIVÄNTASAAJA
Etelä-Kiinan meri
FILIPPIINIT
SABAH
Kota Kinabalu
Kinabalu
Lahad Datu
BRUNEI
Miri
MALESIA
SARAWAK
Kuching
BORNEO
600 Km