Miten kristittyjen tulisi suhtautua morsiamenhintaan?
MONISSA maissa noudatetaan yhä ikivanhaa tapaa maksaa morsiamenhinta. Useimmissa tapauksissa maksu suoritetaan rahana yhdessä arvokkaiden lahjojen kanssa. Hinta vaihtelee eri paikkakunnilla ja eri suvuissa yhteiskunnallisen aseman, koulutuksen ja muiden tekijöiden mukaan. Joissakin maissa se on lakisääteinen, vaikka vain harvat pitäytyvät etukäteen määrätyssä summassa.
Asian huolellinen tarkastelu osoittaa, että tähän tapaan sisältyy nykyään muutakin kuin vain pelkkä morsiamenhinnan maksaminen. Näin ollen on viisasta pohtia sitä, miten tämä voi vaikuttaa sinuun kristittynä.
Papua-Uudessa-Guineassa morsiamenhinnan maksaminen on kuin varojen siirtämistä sulhasen suvulta morsiamen suvulle. Summa voi vaihdella 400 markasta 185 000 markkaan sen mukaan, miten varakas sulhasen perhe on. Sri Lankassa vallitsee päinvastainen tilanne: morsiamen vanhempien täytyy antaa myötäjäisiä sulhaselle. Niihin voi sisältyä koruja, irtaimistoa, talo ja käteistä rahaa. Jotta omaisuus ei joutuisi pois suvusta, on tapana mennä naimisiin täysserkun kanssa.
Monissa osissa Afrikkaa tuon hinnan maksaminen on ehdoton tapa, joka saattaa avioliittosopimuksen voimaan ja tekee siitä pätevän. Eräs nigerialainen isä, jonka tyttären avioliittoa varten tehtiin valmisteluja, kertoo: ”Igbojen keskuudessa morsiamenhinnan maksaminen on välttämätöntä, jotta avioliitto tunnustettaisiin tuossa kulttuurissa. Morsiamenhinnan vastaanottaminen on osoitus tytön perheen hyväksymyksestä. Näin on toimittu ihmisten avioliittoa koskevien käsitysten mukaan. Tästä syystä vaikka avioliitto olisi solmittu kirkossa tai pormestarinvirastossa, paikallinen yhdyskunta ei tunnustaisi sitä, ellei morsiamenhintaa olisi maksettu.”
Mahdolliset vaikutukset isään
Näiden afrikkalaisten keskuudessa morsiamenhinnan maksaminen oli tavallisesti symbolinen ele, joka osoitti miehen kykenevän elättämään perheen. Miehen perheenjäsenet vierailivat tytön vanhempien luona nimellisesti sopimassa morsiamenhinnasta. Monin paikoin tätä tapaa ei enää noudateta, koska isät pyytävät nykyään korkeimman hinnan, jonka he vain voivat saada. Vaaditut summat vaihtelevat lakisääteisistä 50 markasta joillakin Nigerian alueilla 6 000 markkaan tai vieläkin enempään. Rahaa tai lahjoja saatetaan odottaa jopa jo ennen aviomiesehdokkaan vanhempien ensimmäistä vierailua. Ja sitten, niin kuin Zairessa tapahtuu, on ehkä maksettava lisää ”isän kielenkantimien kirvoittamiseksi”, toisin sanoen hänen suostuttelemisekseen neuvottelemaan tyttärensä hinnasta. Vielä jonkin summan maksamisen jälkeenkin saatetaan vaatia lisämaksuja tai -lahjoja.
Tällaiset tavat voivat yllyttää rahanahneuteen. Raamattu kuitenkin sanoo: ”Rakkaus rahaan on kaikenlaisen pahan juuri.” (1. Timoteukselle 6:10) Ahneuden vuoksi ihmisistä voi tulla kiristäjiä, ja tämä tuottaa Jumalan epäsuosion. Raamattu kertoo meille, ettei yhdelläkään ”ahneella – joka merkitsee epäjumalanpalvelijana olemista – ole mitään perintöä Kristuksen ja Jumalan valtakunnassa”. – Efesolaisille 5:5; vrt. Sananlaskut 20:21; 1. Korinttolaisille 5:11; 6:10.
Ei ole kuitenkaan lainkaan sopimatonta antaa isälle morsiamenhintaa nimelliseksi korvaukseksi siitä, että hän menettää tyttärensä, jonka hän on kasvattanut ja kouluttanut. Tuleva vävy voisi sopivasti pitää tätä hintaa symbolina arvostuksestaan, jota hän tuntee morsiamelleen annettua valmennusta kohtaan. Jotkut vanhemmat yrittävät kuitenkin saada takaisin kaikki käyttämänsä varat, koska he ajattelevat, että heidän naimisissa olevat tyttärensä eivät auta heitä kouluttamaan nuorempia lapsia. Tällaiset vanhemmat koettavat saada mahdollisimman suuren morsiamenhinnan, ikään kuin heidän tyttärensä olisivat pelkkää kauppatavaraa. Mutta heidän velvollisuutensa on antaa lapsilleen hyvä kasvatus. Heidän tulisi pitää kunnia-asianaan tämän velvollisuuden täyttämistä eikä yrittää saada korvausta siitä rahana tai huomionosoituksena pyytämällä kohtuuttoman suurta morsiamenhintaa. Sen sijaan että Raamattu kannustaisi vanhempia ajattelemaan lapsista koituvia aineellisia hyötyjä, se sanoo: ”Lasten ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.” – 2. Korinttolaisille 12:14.
Joidenkin kristityiksi tunnustautuvien isien esittämät vaatimukset jättävät huomioon ottamatta nuorten kristittyjen aviomiesehdokkaiden taloudelliset mahdollisuudet. Tiedetäänhän jopa tapauksia, joissa tällaiset isät ovat kieltäytyneet hyväksymästä kristittyjen veljien tekemiä kohtuullisia tarjouksia, koska maailmalliset miehet ovat tarjonneet enemmän! Jotkut jopa jättävät neuvottelut maailmallisten sukulaisten hoidettavaksi, jotka sitten vaativat kohtuuttoman korkean hinnan. Pitkiksi venyneet neuvottelut voivat ajaa nuoret haureuteen. Näin tapahtuu maailmallisten keskuudessa. Usein käy niin, että turhautunut nuoripari käyttää raskautta helpoimpana keinona pakottaa tytön perhe hyväksymään se, mitä sulhasella on varaa maksaa.
Kristittyjen ei tulisi menetellä näin. Jumalan sana kieltää haureuden, ja sitä harjoittavat saatetaan erottaa seurakunnasta. (1. Korinttolaisille 6:9; Heprealaisille 13:4) Isä ei voi katsoa olevansa vapaa syyllisyydestä, jos hänen kohtuuttomat vaatimuksensa ovat osasyynä siihen, että hänen tyttärensä lankeaa moraalittomuuteen. Tällainen syyllisyys voisi vakavasti vaikuttaa hänen asemaansa seurakunnassa. Samalla tavoin minkä tahansa suuruisen morsiamenhinnan vastaanottaminen maailmalliselta henkilöltä siinä tarkoituksessa, että antaa vihkiytyneen kristityn tyttärensä hänelle puolisoksi, on epäteokraattista. Tällainen toimenpide tekee veljen epäpäteväksi ainakin joihinkin erityisetuihin seurakunnassa. Kristittyjen vanhempien pitäisi haluta lastensa pysyvän vahvoina kristillisessä seurakunnassa, ja heidän tulisi auttaa heitä säilyttämään siveä käytös. Heidän tulisi haluta tyttäriensä menevän onnelliseen avioliittoon ”vain Herrassa” sellaisten miesten kanssa, jotka myös rakastavat Jehovaa ja kunnioittavat syvästi hänen lakejaan ja periaatteitaan. – 1. Korinttolaisille 7:39.
On epäkristillistä pitää morsiamenhintaa keinona ansaita rahaa oman lapsensa kustannuksella vaatimalla kohtuuttomasti enemmän kuin on oikein. Kristityn isän täytyy varoa ahneutta ja itsekkyyttä, sillä tämä voisi vakavasti vaikuttaa hänen hengellisyyteensä ja niihin etuihin, joita hänellä on seurakunnassa. – 1. Korinttolaisille 6:9, 10.
Onneksi monet kristityt isät ovat olleet huomaavaisia sen suhteen, mitä he ovat pyytäneet morsiamenhinnaksi, ja tämä ilmaisee oivallista asennetta. Jotkut ovat jopa päättäneet olla pyytämättä lainkaan morsiamenhintaa välttyäkseen tuon tavan väärinkäyttämiseltä ja hengellisten ongelmien aiheuttamiselta.
Mahdolliset vaikutukset morsiameen ja sulhaseen
Tytön ahneus on joissakin tapauksissa vaikuttanut siihen, miten suuren summan vanhemmat asettavat morsiamenhinnaksi. On sellaisia, jotka pyytävät hyvin kalliit ja näyttävät häät ja jopa nalkuttavat tästä jatkuvasti vanhemmilleen. Toiset vaativat, että heidän vanhempiensa on ostettava kalliita käyttötarvikkeita uuteen talouteen. Voidakseen täyttää tällaiset vaatimukset isä saattaa ajatella, että hänen on välttämätöntä nostaa morsiamenhintaa.
Tämä puolestaan pakottaa sulhasen aloittamaan avioliittonsa velkataakkojen alla, jotka on hankittu ylellisten häitten ja kalliitten huonekalujen vuoksi. Jumalan sana sanoo, että ”ylhäältä tuleva viisaus on – – järkevä”. Nuortenparien tulisi antaa ’järkevyytensä tulla tunnetuksi kaikille ihmisille’ suunnittelemalla sellaiset häät, jotka eivät aseta raskasta taloudellista taakkaa kenenkään harteille. – Jaakob 3:17; Filippiläisille 4:5.
Häitten jälkeen vaimo voisi alkaa mitata miehensä rakkautta häntä kohtaan sillä, miten suuren morsiamenhinnan hän maksoi. Hän saattaa tuntea itsensä epävarmaksi, jos mies maksoi vain pienen summan. Vaimo voisi päätellä, että jos mies kyllästyisi häneen ja haluaisi lähettää hänet pois, hän voisi helposti tehdä niin, koska hän olisi valmis menettämään maksamansa pienen summan. On totta, että jotkut aviomiehet ovat lähettäneet vaimonsa takaisin tämän vanhempien luo erilaisten syitten vuoksi, kuten esimerkiksi siksi, että tämä ei ole kyennyt saamaan lapsia tai on osoittanut kapinallista henkeä. Sellaiset, jotka sanovat juuri morsiamenhinnan maksaneelle nuorelle miehelle: ”Olet ostanut vaimon”, kannustavat tietämättään miestä tekemään juuri näin. Jos hän on maksanut kalliin hinnan, hänellä voisi olla kiusaus pitää vaimoaan ostettuna palvelijana sen sijaan, että hän pitäisi tätä läheisimpänä ystävänään. Lisäksi isät ovat eri syistä palauttaneet morsiamenhinnan ja pakottaneet tyttärensä jättämään miehensä.
Jotkut väittävät, että tältä vältytään, kun maksetaan kallis morsiamenhinta, koska suurta rahasummaa on vaikea korvata tai saada takaisin. Heidän mielestään kallis morsiamenhinta myös ehkäisee hyvin nuoria menemästä naimisiin, koska miehen on kauemmin säästettävä naimisiinmenoa varten. Heidän mielestään näiden seikkojen ansiosta miehet ovat kypsempiä ja vastuuntuntoisempia ja avioliitot vakaampia.
Vaikka tämä voi pitää paikkansa joissakin tapauksissa, niin kristillisen avioliiton pysyvyyden ei tulisi perustua tällaisiin materialistisiin näkökohtiin. Kristityn aviomiehen uskollisuuden ei tulisi riippua siitä, mitä hän saattaa menettää aineellisesti, jos avioliitto hajoaa. Pikemminkin seuraavan Raamatun periaatteen tulisi ohjata häntä: ”Minkä Jumala on sitonut yhteen, sitä älköön ihminen erottako.” (Matteus 19:6) Sen sijaan että aviomiehet pitäisivät vaimoaan ostettuna omaisuutena, heitä kehotetaan ’osoittamaan hänelle kunniaa’. (1. Pietari 3:7) Jeesus sanoi, että mies ja nainen tulevat ”yhdeksi lihaksi”, kun he menevät naimisiin. (Matteus 19:5; 1. Mooseksen kirja 2:24) Raamattu neuvoo aviomiehiä rakastamaan vaimoaan, vaalimaan tätä ja huolehtimaan tästä samoin kuin he huolehtivat omasta ruumiistaan ja rakastavat sitä. (Efesolaisille 5:28, 29) Lisäksi miehen rakkauden todellinen mitta tulisi olla se, miten hän kohtelee vaimoaan häitten jälkeisinä vuosina. Onpa mies maksanut jonkinlaisen morsiamenhinnan tai ei, niin jos hän huolehtii hyvin vaimostaan ja on uskollinen rakkaudessaan, niin voiko kukaan epäillä hänen rakastavan vaimoaan?
Morsiamenhinta voi myös vaikuttaa siihen, miten aviomies suhtautuu vaimonsa vanhempiin. Maksettuaan kalliin morsiamenhinnan hän voi päätellä, että nyt hän ei ole heille enää mitään velkaa, vaikka he joutuisivat puutteeseenkin. Raamattu kuitenkin sanoo: ”Jos jollakulla leskellä on lapsia tai lapsenlapsia, niin oppikoot nämä ensin harjoittamaan jumalista antaumusta omassa huonekunnassaan ja maksamaan jatkuvasti asianmukaista korvausta vanhemmilleen ja isovanhemmilleen, sillä tämä on otollista Jumalan silmissä.” (1. Timoteukselle 5:4) Kristityt noudattavat tätä neuvoa, mutta voi syntyä ongelma, jos mies sallii morsiamenhinnan maksamisen vääristää vastuuntuntoaan.
Tasapainoisen näkemyksen säilyttäminen
Jotkin morsiamenhinnan maksamiseen liittyvät tavat voisivat aiheuttaa erityisongelmia sellaiselle nuorelle miehelle, joka aikoo mennä naimisiin hengellisen sisaren kanssa, jonka vanhemmat eivät ole kristittyjä. He saattaisivat vaatia häntä osallistumaan rituaaleihin, jotka perustuvat esi-isien palvontaan ja kuolematonta sielua koskevaan uskomukseen. (Saarnaaja 9:5, 10; Hesekiel 18:4) Mutta voisiko hän tehdä näin menettämättä Jumalan suosiota ja sitä siunausta, jonka Jehova säästää niille, jotka ovat ’puhdistaneet sielunsa tottelevaisuudellaan totuutta kohtaan’? (1. Pietari 1:22; Ilmestys 18:4) Kohdatessaan tällaisia vaatimuksia vihkiytyneen kristityn täytyy aina päättää ”totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”. – Apostolien teot 5:29.
Edellä esitetyt ajatukset kiristyksestä, haureuden karttamisesta ja avioitumisesta vain toisen uskovan kanssa soveltuvat yhtä lailla silloin, kun morsiamen perhe maksaa myötäjäiset. Nuoren kristityn tytön ja hänen vanhempiensa ei tulisi sallia maailmallisten mittapuitten ohjata heitä aviomiehen valinnassa. Avioituminen ei-kristityn kanssa on tottelemattomuutta Jumalaa vastaan. Hän sanoi Mooseksen kautta israelilaisille: ”Älä lankoudu heidän kanssansa; älä anna tyttäriäsi heidän pojillensa äläkä ota heidän tyttäriänsä pojillesi vaimoiksi.” (5. Mooseksen kirja 7:3, 4; 1. Korinttolaisille 7:39) Nuorten kristittyjen miesten tai naisten olisi ilmeisestikin sopimatonta mainostaa itseään sanomalehdessä etsiessään hyvää puolisoehdokasta. Heidän tulisi etsiä sopivaa puolisoa kristittyjen veljiensä ja sisartensa keskuudesta.
Avioliitto on Jehovan asettama pyhä järjestely, ja meidän kaikkien tulisi antaa Hänen Sanansa neuvojen ohjata itseämme. Hartaan rakkauden Jehovaa, lapsiamme ja toisia uskovia tovereitamme kohtaan tulisi saada meidät pysymään erossa kaikista sellaisista tavoista, jotka vahingoittavat sitä, mikä on oikein ja hyvää. (Psalmi 119:105; Heprealaisille 4:12) Jehova varmasti siunaa jatkuvasti niitä, jotka antavat hänen Sanansa ohjata itseään morsiamenhinnan ja myötäjäisten lisäksi myös kaikkiin muihin elämän puoliin liittyvien ratkaisujen tekemisessä. – Sananlaskut 10:22.