Valtakunnan julistajat kertovat

Uskon säilyttäminen jakautuneessa huonekunnassa

APOSTOLI Paavali kehotti kristittyjä: ”Kiinnitä alituista huomiota itseesi ja opetukseesi. Pysy näissä asioissa, sillä näin tekemällä tulet pelastamaan sekä itsesi että ne, jotka sinua kuuntelevat.” (1. Timoteukselle 4:16) Eräässä Aasian maassa Raamatun opetuksissa ’pysyminen’ toi runsaita siunauksia rouva L——:lle sen jälkeen, kun hänestä tuli Jehovan todistaja.

Rouva L—— ja hänen miehensä olivat molemmat lähtöisin hindulaisesta perheestä. Vuonna 1959 rouva L——:n luona kävi Jehovan todistajia, ja tutkittuaan Raamattua heidän kanssaan hän otti vastaan Jumalan sanan totuuden. Sitten hän alkoi todistaa aviomiehelleen ja muille sukulaisille. (Vrt. Johannes 1:40, 41.) Hänen aviomiehensä ei osoittanut kiinnostusta, mutta hänen lihallinen sisarensa R—— tuli mukaan tutkisteluun. Vuonna 1961 rouva L—— ja hänen sisarensa vertauskuvasivat vihkiytymisensä Jehovalle kasteella. Sisar L—— tutki lastensa kanssa heidän varttuessaan ja vei heitä kokouksiin. Kun vanhin tytär S—— lopetti koulunkäyntinsä, hän vihki elämänsä Jehovalle, hänet kastettiin ja hän meni naimisiin todistajan kanssa. Vähitellen hänestä ja hänen miehestään tuli kuitenkin toimettomia. Vanhin poika lähti hankkimaan korkeampaa koulutusta ja joutui huonoon seuraan. Myöhemmin hän meni naimisiin katolisen tytön kanssa ja lopetti Jehovan todistajien yhteydessä olemisen. Toisaalta nuorempi tytär vihkiytyi Jehovalle lopetettuaan koulun ja hänet kastettiin.

Sisar L—— jatkoi sukulaisilleen todistamista. Hänen toinen lihallinen sisarensa kiinnostui, mutta tämän aviomies vastusti tätä katkerasti ja tuhosi jopa hänen Raamattunsa ja kirjansa. Hän ei saanut viedä kolmea lastaan kokoukseen, mutta hän tutki heidän kanssaan kotona. Aikanaan hänkin vihkiytyi ja meni kasteelle aviomiehensä voimakkaasta vastustuksesta huolimatta. Lopulta kaikista hänen kolmesta lapsestaan tuli vihkiytyneitä ja kastettuja todistajia.

Sillä välin sisar L—— todisti edelleen sukulaisilleen. Kun hän puhui veljelleen ja hänen vaimolleen, veli ei osoittanut kiinnostusta, mutta hänen vaimonsa kuunteli. Saatuaan riittävästi tietoa Raamatusta, hän vihkiytyi Jehovalle ja vertauskuvasi sen vesikasteella.

Sisar L—— todisti eräälle toiselle lihalliselle veljelleen, joka vastusti totuutta. Kuitenkin hänen vaimonsa samoin kuin heidän tyttärensä alkoivat tutkia. Tytär lähetettiin Kanadaan jatkamaan opintojaan, mutta hän jatkoi siellä Raamatun tutkimista ja Jehovan todistajien yhteydessä olemista. Lopulta hänkin asennoitui totuuden puolelle ja hänet kastettiin. Hän meni naimisiin kanadalaisen tienraivaajaveljen kanssa, ja hänen äitinsä ja isänsä olivat läsnä vihkiäisissä. Veljien seuralla Kanadassa oli hyvin suotuisa vaikutus isään.

Perheelle todistamisen tulokset

Jehova siunasi sisar L——:n uskolliset ponnistelut. Aikanaan hänen nuorin tyttärensä luopui hyväpalkkaisesta työstään, hankki osa-aikaista työtä ja alkoi palvella Jehovaa kokoajanpalvelijana. Vanhin tytär ja hänen aviomiehensä alkoivat tutkia ja käydä taas kokouksissa, ja heistä tuli toimeliaita palveluksessa. Sisar L——:n poika, joka oli mennyt naimisiin katolisen tytön kanssa ja ajelehtinut pois totuudesta, alkoi myös tutkia uudelleen ja lopulta vihki elämänsä Jehovalle, ja hänet kastettiin. Nuorin poikakin vihkiytyi ja kävi kasteella ja otti lujan kannan puolueettomuuskysymykseen. (Jesaja 2:4) Hänet tuomittiin kolmeksi vuodeksi sotilasvankilaan, mutta sillä tavoin hän antoi voimakasta todistusta tuomioistuimen tuomareille. Hänen isäänsä, sisar L——:n aviomieheen, pojan ottama kanta teki niin suuren vaikutuksen, että nyt hän kiinnostui ja alkoi käydä kokouksissa.

Miten tyydyttävää ja palkitsevaa sisar L——:n 29 vuoden uskollinen palvelus jakautuneessa huonekunnassa onkaan todella ollut! Hänellä on nyt ilo laskea kaikkiaan 18 perheenjäsenen ja lihallisen sukulaisen käyneen kasteella. Olkoon tämä kokemus rohkaisun lähteenä ja lohdutuksena niille monille veljillemme ja sisarillemme, joiden täytyy kestää ja säilyttää uskonsa samanlaisissa olosuhteissa jakautuneessa huonekunnassa. – 1. Pietari 2:19, 20; 1. Korinttolaisille 7:12–16.