Vartiotornin VERKKOKIRJASTO
Vartiotornin
VERKKOKIRJASTO
Suomi
  • RAAMATTU
  • JULKAISUT
  • KOKOUKSET
  • w88 1/7 s. 14-15
  • Jehovan nimen ylistäminen merensaarilla

Ei videoita valitulla osuudella.

Anteeksi, videon lataamisessa tapahtui virhe.

  • Jehovan nimen ylistäminen merensaarilla
  • Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1988
  • Väliotsikot
  • Jehova – hyvin tunnettu nimi jo alusta lähtien
  • Yrityksiä tukahduttaa Jumalan nimi
  • Jumalan nimen puolustajat
Vartiotorni – Jehovan valtakunnan julistaja 1988
w88 1/7 s. 14-15

Jehovan nimen ylistäminen merensaarilla

KUVITTELE yllätystä, jonka tutkimusmatkailija kokee, kun hän astuu ”tuntemattomalle” saarelle ja löytääkin sieltä maansa lipun liehumassa. 1800-luvun alussa John Williams, Lontoon lähetysseuran jäsen, koki sellaisen yllätyksen, kun hän saapui Rarotongaan, pienelle Cookinsaariin kuuluvalle saarelle eteläisellä Tyynellämerellä. Tältä saarelta, jossa hän ajatteli olevansa kristillisyyden ensimmäinen edustaja, hän löysi alttarin, joka oli rakennettu Jehovan ja Jeesuksen Kristuksen kunniaksi. Hänen lähetysmatkojensa selonteossa esitetään seuraavaa:

Joitakin vuosia ennen Williamsin saapumista eräs nainen oli tullut Tahitilta ja kertonut asukkaille niistä ihmeistä, joita hän oli nähnyt kotimaassaan. Hän kertoi cookeiksi (kapteeni Cookin mukaan) kutsuttujen valkoisten ihmisten olemassaolosta. Hän kuvaili metallityökaluja, joiden avulla he kaatoivat puita ja valmistivat kanootteja paljon vaivattomammin ja nopeammin kuin luita käyttämällä. Mutta hän kertoi heille myös, että valkoiset ihmiset palvoivat Jehova Jumalaa ja Jeesusta Kristusta. Tämän vaikutuksesta saaren kuninkaan setä päätti rakentaa heille vihityn alttarin ja maraen.a Tällä tavoin Jumalan persoonanimi tuli Polynesian saarille ennen kristikunnan lähetystyöntekijöitä.

Jehova – hyvin tunnettu nimi jo alusta lähtien

Kun kristikunnan lähetystyöntekijät alkoivat opettaa uskontoaan Polynesian asukkaille, he huomasivat, että noilla saarilla palvottiin monia jumalia. Välttääkseen sekaannusta he alkoivat viitata Kaikkivaltiaaseen pikemminkin hänen nimellään kuin arvonimellä Herra, Ikuinen tai edes sanalla Atua, joka useimmilla Polynesian kielillä merkitsee ’Jumalaa’. Näin näiden saarten asukkaat oppivat rukoilemaan Jumalaa käyttäen hänen persoonanimeään.

Myöhemmin ensimmäiset raamatunkäännökset ilmestyivät paikallisilla kielillä. Johdonmukaisesti niissä käytettiin Jumalan persoonanimeä: Iehova havaijin, rarotongan, tahitin ja niuen kielillä, Ieova samoaksi ja Ihowa maoriksi. Vielä huomattavampaa oli, että useissa käännöksissä tuo nimi esiintyi myös Raamatun kreikkalaisissa kirjoituksissa (Uudessa testamentissa).

Uudessa-Seelannissa asuvien maorien vanhempi sukupolvi voi yhä muistaa ajan, jolloin Jehovan nimeä käytettiin yleisesti – etenkin maraessa. Virallisissa tilaisuuksissa sellaiset lainaukset kuin ”Jehovan pelko on viisauden alku” kuuluivat avauspuheisiin, kun lausuttiin tervetulleiksi korkea-arvoisia vieraita. Kaikkialla Polynesiassa tuota nimeä käytettiin vapaasti kirkkojen jumalanpalveluksissa. Vielä nykyäänkin vanhemmat ihmiset tuntevat Jumalan nimen omalla paikalliskielellään. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa monista nuorempaan sukupolveen kuuluvista, jotka ovat ajautuneet erilleen perinteisestä elämäntavasta.

Yrityksiä tukahduttaa Jumalan nimi

Aikanaan joukko polynesialaisia käännöksiä tarkistettiin. Aivan kuten on tapahtunut eri tarkistusten suhteen Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa, yksi pääasiallinen muutos oli nimen Jehova (tai sen läheisten vastineiden) poistaminen. Tällä tavoin se korvattiin samoalaisen Raamatun tarkistettuun laitokseen, joka ilmestyi vuonna 1969, sanalla Alii (Herra), ja samanlaista muutosta suunniteltiin Niuessa.

On totta, että polynesialaiset eivät enää palvo epäjumaliaan, kuten menneisyydessä, eivät edes Io-jumalaa, joka oli maorien entinen ylijumala. Mutta valtuuttaako se millään tavoin raamatunkääntäjiä luokittelemaan Raamatun Jumalan nimettömäksi korvaamalla hänen nimensä pelkällä arvonimellä? Onko tämä nimi vähemmän tärkeä nykyään? Ei varmasti, sillä Jeesus itse mallirukouksessaan opetti opetuslapsiaan rukoilemaan kaikkein ensimmäiseksi tuon nimen pyhittämistä.b

Jumalan nimen puolustajat

Huolimatta viimeaikaisesta kehityksestä nimi Jehova ei ole häviämässä Polynesiasta. Näin on, koska aivan kuten kaikissa muissakin maissa, Jehovan todistajat käyvät säännöllisesti näiden saarten asukkaiden luona tehdäkseen tuon nimen heille tunnetuksi. Tällä hetkellä yli 16 000 Jehovan todistajaa osallistuu tässä osassa maailmaa tähän tärkeään työhön, ja he osoittavat lähimmäisilleen, miten tärkeää on saada täsmällistä tietoa Jumalan sanasta ja soveltaa käytännössä tuota tietoa. Juuri sitä Jumalan palveleminen ja hänen nimensä pyhittäminen merkitsee. – Johannes 4:21–24.

[Alaviitteet]

a Marae tarkoitti alun perin avokenttäpyhäkköä, jota käytettiin uskonnollisiin ja yhteiskunnallisiin tarkoituksiin. Nykyään se viittaa yleensä heimon kokoontumispaikkaan.

b Mallirukous, jonka Jeesus opetti opetuslapsilleen (ja jota usein kutsutaan Isä meidän -rukoukseksi) alkaa näillä sanoilla: ”Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty.” – Matteus 6:9.

[Kartta s. 14]

(Ks. painettu julkaisu)

Havaiji

Samoa

Niue

Tahiti

Rarotonga

Uusi-Seelanti

[Kuvat s. 15]

Tutuila, Amerikan Samoa

Gunnjärvi, Uusi-Seelanti

Savai’i, Länsi-Samoa

Avateleranta Niuessa

    Suomenkieliset julkaisut (1950–2026)
    Kirjaudu ulos
    Kirjaudu
    • Suomi
    • Jaa
    • Asetukset
    • Copyright © 2026 Watch Tower Bible and Tract Society of Pennsylvania
    • Käyttöehdot
    • Tietosuojakäytäntö
    • Evästeasetukset
    • JW.ORG
    • Kirjaudu
    Jaa