Ovi auki San Blasin saarille

KAKSIMOOTTORINEN lentokone kierteli meren rannalla pienen pienen laskeutumiskentän yläpuolella. Ohjaaja ilmoitti, että kiitorata oli tulvan vallassa, eikä siksi olisi turvallista laskeutua. Mutta tehtyään toisen lähestymisyrityksen hän päätti ohjata koneen alas. Kun lentokone kosketti maata, se poukkoili pitkin hiekkaista kaistaletta ja nostatti vesipärskeitä korkealle ilmaan. Kun se lopulta pysähtyi, huokaisimme helpotuksesta. Huolestuneisuutemme muuttui iloksi, kun näimme ystäviemme odottavan meitä.

He olivat tulleet Ustupun saarelta, joka on parin kilometrin päässä rannikolta. Se on yksi San Blasin saarista, jotka muodostavat noin 350:n hajallaan olevan saaren ketjun Panaman koillisrannikolla aina Kolumbian rajalle saakka. Näillä saarilla asuu noin 50 000 syntyperäistä cuna-heimon intiaania. Meillä oli täällä tehtävä suoritettavanamme.

Tapaaminen sahilasin kanssa

San Blas on comarca eli territorio Panaman tasavallassa. Jokaista saarta hallitsee oma sahilas, eräänlainen paikallinen neuvosto, joka koostuu yhteisön vanhimmista miespuolisista jäsenistä. Koko comarcaa hallitsee caciquesiksi kutsuttu ryhmä, jossa on edustajia eri sahilaseista.

Vuodesta 1969 lähtien Jehovan todistajat ovat saarnanneet Valtakunnan hyvää uutista San Blasissa, ja noin 50 henkeä käy nyt kokouksissamme. (Matteus 24:14) Paikalliset viranomaiset ovat kuitenkin kieltäneet saarnaamisen joillakin saarilla. Saariryhmän toiseksi väekkäimmän saaren, Ustupun, sahilas pyysi hiljattain saada haastatella Jehovan todistajia päättääkseen sitten, tunnustaisiko se meidät virallisesti vai ei. Vaikuttaa siltä, että Jehova on ’avaamassa ovea’ meille. – 1. Korinttolaisille 16:9.

Alustavassa kokouksessa selvisi paikallisten viranomaisten suurin huolenaihe. He huomauttivat, että yhteisössä oli jo neljän uskonnon edustajia: katolilaisia, baptisteja, ”Jumalan kirkkoon” kuuluvia ja mormoneja. Kaikilla niillä on suuri kirkko, ja muutamat näistä kirkkorakennuksista on hylätty. Koska saaressa on maata hyvin niukasti, virkailijoiden täytyisi olla varovaisia päästäessään sinne uutta uskonnollista ryhmää.

Tulkin välityksellä selitimme, että yli 200 maassa ympäri maailmaa Jehovan todistajat ovat edistäneet yhdyskunnan hyvinvointia ylläpitämällä korkeita moraalinormeja. Vakuutimme virkailijoille, että kokoukset pidettäisiin nyt paikallisten Jehovan todistajien kodeissa ja että jos tulisi tarpeelliseksi rakentaa erityinen kokouspaikka, se ei jäisi tyhjilleen, sillä meidän kokouksissamme käy paljon ihmisiä.

Noin tunnin keskustelun jälkeen virkailijat päättivät esittää asian seuraavassa sahilasin kokouksessa, joka pidettiin myöhemmin tuolla samalla viikolla. Meidän täytyisi vain odottaa vastausta.

Vierailu Dog Islandissa

Sen sijaan että olisimme vain jääneet odottelemaan, päätimme käydä Achutupussa eli Dog Islandissa kertomassa Valtakunnan sanomaa. Veneemme, jonka nimi on La Torre del Vigia (Vartiotorni), on maalattu kirkkaan punaiseksi ja siniseksi, ja siinä on perämoottori. Vene erottuu selvästi niistä monista cayucoseista eli puunrungosta koverretuista kanooteista, joita on kiinnitetty satamalaituriin. Keinuttuamme 45 minuuttia melko äkäisessä aallokossa pääsimme Achutupuun.

Achutupu on tyypillinen pieni trooppinen saari huojuvine palmupuineen ja hiekkarantoineen. Saarella on noin 2 000 asukasta, ja niinpä siellä näytti olevan melko ahdasta. Kaikkialla oli riveittäin alkuasukasmajoja, joita erottivat vain kapeat, kiveämättömät kujat. Kaikki majat näyttivät samanlaisilta. Rottinkipalmusta tehdyt seinät, jotka oli kiinnitetty ohuista oksista tehtyyn runkoon, olivat vain 1,5 metriä korkeat, ja niiden päällä oli paksu, tiuha palmunlehväkatto. Majan sisäpuoli oli yhtä suurta avointa tilaa koko perhettä varten. Ikkunoita ei ollut, mutta rottinkikeppien välisistä raoista siivilöityi läpi tarpeeksi valoa ja ilmaa.

Ennen kuin kävimme kertomassa raamatullista sanomaa kodeissa, päätimme noudattaa paikallista tapaa ja käydä kylän päälliköiden luona saadaksemme heiltä luvan. Niinpä suuntasimme kulkumme yhdyskunnan kokoustalolle, joka oli suuri rakennus keskellä kaupunkia.

Kun silmämme tottuivat hämärään, saatoimme nähdä sisällä suuressa salissa puupenkkirivejä ympäri avointa keskilattiaa. Kaikkialla oli entisten huomattavien sahilasien kuvia. Pimeys, kuvat ja hiljaisuus saivat tunnelman vaikuttamaan samanlaiselta kuin kirkossa. Kaiken tämän keskellä oli viisi miestä, joista jotkut loikoilivat riippumatoissa ja toiset istuivat penkeillä. Nähtävästi he olivat kylän päälliköitä.

Bolivar, paikallista kieltä puhuva Jehovan todistaja, joka oli tullut kanssamme Ustupusta, selitti vierailumme tarkoituksen. Meidät otettiin heti ystävällisesti vastaan, ja saimme luvan käydä kyläläisten luona.

Majasta majaan Achutupussa

Cuna-intiaanit ovat iloisia ja ystävällisiä ihmisiä. Kun kävelimme kaduilla, lapsia kertyi ympärillemme, ja he huusivat: ”Mergui! Mergui!”, mikä tarkoittaa ’ulkomaalaista’. He halusivat puristaa kättämme. Saapuvilla oli vain muutamia miehiä, ja meille kerrottiin, että useimmat heistä olivat mantereella hoitamassa pientä maatilkkuaan.

Meidät kutsuttiin sisään joka kotiin. Perheenemännillä oli tapana tarjota meille istuimiksi raskaita, käsinveistettyjä puutuoleja, ja koko muu perhe kokoontui ympärillemme kuuntelemaan tarkkaavaisesti. Ennen lähtöämme meille tarjottiin kaakaosta, kahvista tai paikallisista hedelmistä tehtyä juomaa. Sen jälkeen saimme lasillisen vettä huuhdellaksemme suun. Täkäläisen tavan mukaan oli aivan sopivaa sylkäistä vesi lattialle. Opimme pian siemaisemaan vain pienen kulauksen kerrallaan, koska muistimme, että meidän täytyi käydä vielä monissa kodeissa.

Erään majan luona näimme noin 50 erikokoista puista veistoskuvaa, jotka oli asetettu riviin sisäänkäynnin viereen. Bolivar selitti, että ne oli tarkoitettu torjumaan pahoja henkiä. Kun nainen tuli ovelle ja kertoi meille, että hänen aviomiehensä ei ollut kunnossa, ymmärsimme, miksi kuvat olivat siinä, sillä sairaus yhdistetään usein demoneihin.

Kun meidät kutsuttiin sisään, näimme aviomiehen makaavan riippumatossa. Hänen yläpuolellaan olevasta nauhasta riippui kymmeniä pienoiskaaripyssyjä, jotka oli jännitetty sairaaseen mieheen suunnatuilla punakärkisillä nuolilla. Niiden otaksuttiin säikyttävän pahat henget. Lattialla oli useita pyöreitä kurpitsoita, joiden sisällä oli pieniä kuvia, piippuja ja kyteviä kaakaopapuja. Niiden uskottiin lepyttävän henkiä. Bolivar yritti lohduttaa perheenjäseniä kertomalla heille Jumalan lupauksesta poistaa kaikki sairaudet, ja he ottivat raamatullista kirjallisuutta. Sitten taas saimme tavanomaisen juoman ja lasillisen vettä.

Cuna-intiaanien värikkäät asut

Saarilla voi nähdä epätavallisia cuna-intiaanien värikkäitä asuja. Vaikka miehet nykyään käyttävätkin tavallisesti länsimaisia vaatteita, naiset pitävät yhä mieluummin perinteisiä pukujaan, joihin kuuluu punainen hartiahuivi, lyhythihainen pusero ja polvipituinen hame. Puseron yläosa on useimmiten kirkkaanvärinen. Keskiosaa kutsutaan molaksi, ja usein turistit ostavat sellaisen seinäkoristeekseen. Se on värikkäästä kankaasta tehty tilkkutyö, jossa on perinteisiä lintu-, kala- ja eläinaiheita. Hameena on yksinkertainen suorakulmainen tumma kankaanpalanen, jossa on heleänvärisiä kuvioita, kiedottuna vartalon ympärille ja laskostettuna vyötärölle. Useimmilla cuna-naisilla on lyhyet hiukset, vaikka jotkut nuoret naimattomat tytöt antavatkin hiustensa kasvaa pitkiksi.

Naiset näyttävät mielellään pitävän monia koristeita. Kultaiset korvarenkaat, kaulariipukset, ranne- ja nenärenkaat ovat hyvin suosittuja. Usein naiset käyttävät näin kaikkia perhekalleuksia, joiden arvo saattaa nousta tuhansiin markkoihin. Helminauhat heidän jaloissaan ja käsivarsissaan ovat myös tyypillisiä. Ne on tehty pikkuruisista oransseista, keltaisista ja muunvärisistä helmistä, ja niiden leveys saattaa vaihdella 5–15 senttimetriin. Naiset pujottavat helmiä pitkään rihmaan ja kietovat sen sitten tiukasti raajojensa ympäri. Taitavia kuviointeja saadaan aikaan vaihtelemalla nyörissä olevien helmien väriä. Helminauhat sidotaan niin kireälle, että niitä voidaan käyttää kuukausia kerrallaan ilman, että niitä otetaan pois edes peseytymisen ajaksi. Naisten kaunistuksen täydennykseksi maalataan tai tatuoidaan pystysuora musta juova, joka kulkee keskeltä otsaa alaspäin nenänvartta pitkin ja päättyy ylähuuleen.

Kiintoisa vierailumme Achutupussa täytyi lopettaa, koska meidän täytyi palata ajoissa Ustupuun sahilasien kokousta varten. Monet ihmiset odottelivat satamalaiturilla saadakseen meiltä raamatullista kirjallisuutta. Olimme onnellisia voidessamme jättää heille mukanamme olleen kirjallisuuden.

Tehtävä suoritettu!

Ustupussa kokoustalo oli täpötäynnä saapuessamme takaisin, koska sadat ihmiset olivat innokkaita saamaan selville, tunnustettaisiinko Jehovan todistajat virallisesti vai ei. Sen mekin halusimme tietää. Asian käsittelyn edetessä puheenjohtaja ehdotti, että Jehovan todistajien toiminta uskonnollisena ryhmänä saarella hyväksyttäisiin. Kun hän pyysi yleisöä ilmaisemaan mielipiteensä, meidän sydämemme alkoivat takoa. Vain kaksi henkilöä vastusti; enemmistö suhtautui myönteisesti.

Lopulta kokous päätti myöntää meille virallisen luvan pitää kokouksia ja saarnata ovelta ovelle, ja tämä päätös merkittiin pöytäkirjoihin. Näin Jehovan todistajista tuli saaren ensimmäinen uskonto, jolla on kirjallinen valtuutus toimia. Kaikilla muilla on vain suullinen sopimus. Miten onnellisia ja kiitollisia olimmekaan tästä voitosta!

Toivomme, että tämä päätös avaa oven Valtakunnan hyvän uutisen saarnaamiselle kaikilla San Blasin saarilla. Voimme varmasti tuntea samoin kuin psalmista, kun hän sanoi: ”Herra on kuningas! Riemuitkoon maa; iloitkoot saaret, niin monta kuin niitä on.” – Psalmi 97:1.

[Kartta s. 28]

(Ks. painettu julkaisu)

PANAMA

Panamá

San Blasin saaret

Panamanlahti

Karibianmeri

KOLUMBIA