7. osa: Viimeinen suurista maailmanvalloista

Kun Raamatun Ilmestyskirja kirjoitettiin lähes 1 900 vuotta sitten, sanottiin, että viisi ”kuningasta” eli maailmanvaltaa oli jo tullut ja mennyt. Ne olivat Egypti, Assyria, Babylonia, Meedo-Persia ja Kreikka. Kuudes, Rooma, ’oli’ yhä, mutta seitsemäs ei ollut vielä saapunut. (Ilmestys 17:10) Mikä oli tämä seitsemäs maailmanvalta? Miten se tuli olemassaoloon? Ja mitä sen jälkeen tulee? Tässä kirjoituksessa käsitellään vastauksia näihin tärkeisiin kysymyksiin.

MAAILMANHISTORIAN päälinjat menneiden 2 500 vuoden ajalta esitettiin etukäteen kirjassa, joka on levinnyt laajemmalle kuin mikään muu maailmassa koskaan tunnettu kirja. Mutta suhteellisen harvoilla niistä, joilla on tuo kirja, Raamattu, on mitään käsitystä sen sisältämistä hämmästyttävistä tiedoista.

Esimerkiksi profeetta Daniel merkitsi yli 500 vuotta ennen Jeesuksen Kristuksen syntymää muistiin Jumalan henkeyttämän näyn, jossa Danielin ajan jälkeen tulevat suuret maailmanvallat esitettiin voimakkaina petoina. Kullakin pedolla oli sen edustamalle maailmanvallalle tunnusomaiset ominaisuudet. Mahtavaa Rooman imperiumia kuvailtiin suunnattomaksi pedoksi, joka oli ”kauhea, hirmuinen ja ylen väkevä”. Daniel sanoi, että ”se oli erilainen kuin kaikki edelliset pedot, ja sillä oli kymmenen sarvea”. – Daniel 7:2–7.

”Pieni sarvi”

Aikanaan Rooman imperiumi laajeni niin, että sen alue käsitti Britteinsaaret, suuren osan Eurooppaa ja koko Välimeren ympäristön ja ulottui aina Babylonian toiselle puolelle, Persianlahdelle saakka. Tämä mahtava imperiumi jakaantui lopulta moniksi kansakunniksi – Danielin näkemiksi ”kymmeneksi sarveksi”.a Sitten Daniel näki, että ”eräs muu pieni sarvi puhkesi niiden välistä, ja kolme edellisistä sarvista reväistiin pois sen edestä”. (Daniel 7:8) Mitä tämä merkitsi?

Danielille kerrottiin: ”Ne kymmenen sarvea ovat kymmenen kuningasta, jotka nousevat siitä [Rooman] valtakunnasta. Ja heidän jälkeensä nousee eräs muu [se ”pieni sarvi”], ja hän on erilainen kuin edelliset, ja hän kukistaa kolme kuningasta.” (Daniel 7:24) Kuka ”pieni sarvi” oli, ja ketkä kolme kuningasta hän kukisti?

Muuan Rooman imperiumin luoteiskulmalla sijainnut saari oli kauan pysynyt sivussa maailman asioista. Eräs historioitsija selittikin: ”1500-luvulla Englanti oli ollut toisen luokan valta. Sen rikkaudet olivat mitättömiä Alankomaiden rikkauksiin verrattuina. Sen väkiluku oli paljon pienempi kuin Ranskan. Sen sotavoimat (sen laivasto mukaan lukien) olivat huonommat kuin Espanjan.” Englanti kuitenkin hankki itselleen varteen otettavan laivaston, ja sen merirosvoalukset ja kaapparilaivat alkoivat ryöstellä Espanjan siirtomaita ja täpötäysiä aarrelaivoja.

Kolme sarvea

Vuonna 1588 Espanjan Filip II lähetti Espanjan armadan englantilaisia ahdistajiaan vastaan. Tämä 130 aluksen laivasto, joka kuljetti mukanaan 24 000:ta miestä, purjehti hitaasti Englannin kanaalia pitkin, mutta se joutui vastatuulten ja Atlantin ankarien myrskyjen uhriksi. Kirjassa Modern Europe to 1870 historioitsija Carlton Hayes kirjoittaa tämän tapahtuman olleen ”merkkinä laivastoylivoiman ratkaisevasta siirtymisestä Espanjalta Englannille”.

1600-luvulla hollantilaiset hankkivat itselleen maailman suurimman kauppalaivaston. Heidän aluksensa hallitsivat meriä, ja he myönsivät voitoistaan lainoja monien eri maiden hallituksille. Mutta jatkuvasti perustettiin englantilaisia merentakaisia siirtokuntia, ja näin Englantikin menestyi.

Sitten 1700-luvulla englantilaiset ja ranskalaiset sotivat toisistaan niinkin kaukaisissa paikoissa kuin Pohjois-Amerikassa ja Intiassa, ja lopulta vuonna 1763 allekirjoitettiin Pariisin rauhansopimus. Kirjassaan Star of Empire – A Study of Britain as a World Power William B. Willcox kirjoitti tuosta sopimuksesta, että vaikka se näyttikin olevan kompromissi, ”siinä itse asiassa tunnustettiin Englannin uusi asema hallitsevana eurooppalaisvaltiona Euroopan ulkopuolisessa maailmassa”.

Toisetkin historioitsijat ovat tästä yhtä mieltä. Seuraavassa on otteita heidän sanoistaan: ”Sodittuaan kaksisataa vuotta espanjalaisten, hollantilaisten ja ranskalaisten kanssa Iso-Britannia nousi vuonna 1763 esiin maailman huomattavimpana kauppa- ja siirtomaavaltana.” (Modern Europe to 1870) ”Vuonna 1763 Brittiläinen imperiumi piti maailmaa ohjaksissaan aivan kuin olisi ollut henkiin herännyt ja laajentunut Rooma.” ”Se nousi vuosisadan puolivälin sodista esiin suurimpana mahtina ja voimakkaimpana – ja vihatuimpana – valtana maailmassa.” (James L. Stokesbury, Navy and Empire) Tämä ”pieni sarvi” oli tosiaankin kasvanut, ja siitä oli tullut Raamatun historian seitsemäs maailmanvalta.

Britit tunkeutuivat ylös Niiliä ja kulkivat Zambezijoen poikki. He asettuivat Burman pohjoisosiin, Pohjois-Borneoon ja Tyynenmeren saarille. Lisäksi he hankkivat siirtomaikseen Kanadan, Australian, Uuden-Seelannin ja Pohjois-Amerikan itärannikon. ”Rooman imperiumi oli sulkeutunut”, kirjoittaa James Morris kirjassa Pax Britannica. ”Brittiläinen imperiumi oli levinnyt ympäri maapalloa.” Siitä tuli ihmiskunnan historian laajin imperiumi, joka käsitti lähes neljänneksen maapallon maapinta-alasta ja yli neljänneksen sen väestöstä. Sanottiin, ettei aurinko koskaan laske sen valta-alueella.

Kaksoismaailmanvalta

Ilmestyskirjassa tällä seitsemännellä maailmanvallalla oli myös kuvailtu olevan ”kaksi sarvea samoin kuin karitsalla”. (Ilmestys 13:11) Miksi kaksi sarvea? Koska Brittiläinen imperiumi ja uusi Amerikan kansakunta, joita kieli, periaatteet ja politiikka yhdistivät, alkoivat pian toimia yhdessä. Monessakin suhteessa niistä tuli englanninkielinen kaksoismaailmanvalta.

William B. Willcox huomauttaa kirjassa Star of Empire, että 1800-luvulla Yhdysvallat oli ”eristettynä Euroopasta Englannin laivaston ansiosta”. Hän lisää: ”Sadan vuoden ajan Yhdysvallat sai vapaasti kasvaa suurvallaksi ilman, että sillä koskaan, paitsi sisällissodassa, oli armeijaa tai laivastoa, joista kaikki muut suurvallat tunnettiin.” Amerikka ”oli pystynyt eristäytymään, koska [Englannin] kuninkaallinen laivasto oli ollut sen puskurina eurooppalaisvaltioita vastaan”. Myöhemmin Yhdysvalloistakin tuli suuri sotilasvalta.

Huomattava esimerkki Englannin ja Amerikan yhteistoiminnasta nähtiin kesäkuun 6. päivänä 1944, kun toisen maailmansodan suunta Pohjois-Euroopassa muuttui. Tuona päivänä 156 000 englantilaisten, amerikkalaisten ja muiden liittoutuneiden joukkojen sotilasta nousi maihin Euroopan mantereelle. Näiden yhdistettyjen voimien ylipäällikkönä oli yhdysvaltalainen kenraali ja taistelua johti englantilainen sotamarsalkka – nimittäin Eisenhower ja Montgomery. Lisäksi ne atomipommit, jotka lopettivat Japanin kanssa käydyn sodan, olivat englantilaisten ja amerikkalaisten tiedemiesten yhteisponnistelujen tulosta.

Kuten Los Angeles Times -lehti huomautti 5. toukokuuta 1986, Englanti ja Amerikka ovat myös rauhan aikana olleet yhteistyössä ”niinkin arkaluonteisilla alueilla kuin tiedustelu ja ydintekniikka”. Kanada, Australia ja Uusi-Seelanti liittyivät heihin myöhemmin, ja he ovat ”jakaneet maapallon vastuualueisiin kerätäkseen vakoilutietoja ja sopineet kertovansa kaikkein salaisimmatkin tiedot”. Sanomalehdessä sanottiin, että vaikka suhde ”ei ole aina ollut kitkaton”, se on ollut ”huomattavampi läheisyytensä kuin eripuraisuuksiensa vuoksi”.

Useimmat Englannin siirtomaista ovat itsenäistyneet ja liittyneet Kansainyhteisöön. Vaikka imperiumi onkin ehkä kadonnut, Angloamerikkalainen maailmanvalta on yhä jäljellä. Mutta se on olemassa vain ”vähän aikaa” verrattuna niihin moniin vuosisatoihin, jotka sitä edeltänyt Rooman valtakunta hallitsi. – Ilmestys 17:10.

Uusi maailmanlaajuinen hallitusvalta

Suuria maailmanvaltoja koskeva Danielin profetia on osoittautunut todeksi maailmanhallitusten 2 500 vuoden aikana – vuotta 500 eaa. edeltävästä ajasta aina meidän päiviemme seitsemänteen maailmanvaltaan asti. Voimme siksi luottaa tuon profetian muihin osiin. Profetian yllättävä piirre on se, ettei siinä enää kuvailla uusia ihmisten maailmanvaltoja! Myös Ilmestyskirja osoitti, että niitä olisi vain seitsemän.b Mitä sitten tapahtuu seuraavaksi?

Danielin 7. luku, joka kertoo näistä maailmanvalloista, kuvailee jatkossa jotakin vielä hämmästyttävämpää: suuren muutoksen maapallon hallitsemistavassa. Ihmisten epäluotettavan hallitusvallan on määrä päättyä ja sen tilalle tulla vanhurskas taivaallinen hallitusvalta.

Daniel sai nähdä näyssä ”Vanhaikäisen”, Jehova Jumalan, loistoisan taivaallisen valtaistuimen. Tämän eteen tuotiin ”Ihmisen Pojan kaltainen” – ylösnoussut Jeesus Kristus.c Daniel kertoo: ”Hänelle annettiin valta, kunnia ja valtakunta, ja kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelivat häntä. hänen valtansa on iankaikkinen valta, joka ei lakkaa, ja Hänen valtakuntansa [toisin kuin ihmisten lyhytaikaiset valtakunnat] on valtakunta, joka ei häviä.” – Daniel 7:9, 10, 13, 14.

Eräässä aikaisemmassa Danielille annetussa profetiassa, joka koski samoja maailmanvaltoja, oli sanottu: ”Niiden kuningasten päivinä on taivaan Jumala pystyttävä valtakunnan, joka on kukistumaton iankaikkisesti – –. Se on musertava kaikki ne muut [ihmis]valtakunnat ja tekevä niistä lopun, mutta se itse on pysyvä iankaikkisesti. – – Ja uni on tosi ja sen selitys luotettava.” – Daniel 2:44, 45.

Tämä Jumalan asettama Valtakunta-hallitus on sama, jota Jeesus opetti rukoilemaan. Hän sanoi: ”Teidän tulee siis rukoilla näin: ’Meidän Isämme taivaissa, olkoon sinun nimesi pyhitetty. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.’” – Matteus 6:9, 10.

Miten onnellisia maan asukkaat tulevatkaan olemaan tuon hallituksen alaisuudessa! Ihmisten riistäminen vaihtuu jumalalliseksi oikeudenmukaisuudeksi, ihmisen epätäydellinen tapa hoitaa asioita Jumalan korkeiksi mittapuiksi. Myöhemmin tässä kirjoitussarjassa käsitellään sitä, mitä Raamattu kertoo tuon Valtakunnan toiminnasta.

[Alaviitteet]

[Kuva s. 26]

Liittoutuneiden maihinnousu Eurooppaan 6. kesäkuuta 1944 oli huomattava esimerkki Angloamerikkalaisesta yhteistyöstä

[Lähdemerkintä]

U.S. Coast Guard photo