Syvempää näkemystä uutisiin

Ennustettua väkivaltaa

”Nuoret ovat tulossa paljon väkivaltaisemmiksi kuin he olivat vuosia sitten”, huomauttaa James Fox, Yhdysvaltain Northeastern-yliopiston kriminologi. ”Huomaan todellisen muutoksen tyypillisessä tulevaisuuden nuoressa”, sanoo michiganilainen tuomari Faye Harrison. ”He ovat paljon kovempia, paljon nopeampia (sekaantumaan väkivaltaan), varhaisemmalla iällä he menevät paljon syvemmälle vakavaan rikollisuuteen.” Itse asiassa raivostuneet teini-ikäiset ovat ”syypäitä vuosittain noin 300:aan alaikäisen suorittamaan isänsä tai äitinsä surmaamiseen”, kirjoittaa Detroit Free Press.

Miksi väkivalta on lisääntynyt nykyajan nuorten keskuudessa? USA Today -lehden mukaan Fox mainitsee aseiden hankkimisen helpottumisen, televisioväkivallan ja ”yleensä vallan vähäisemmän kunnioittamisen”. Denver Post -sanomalehti lainaa denveriläistä tuomaria, David Ramirezia, joka kiinnittää huomiota vanhempiin ja uskoo, että ”perinteiset arvot ja kunnioittamisen käsitteet eivät ole välittyneet lapsille, eivätkä useimmat vanhemmat näytä kantavan moraalista vastuutaan lapsistaan”.

Apostoli Paavalin kirjoittamat sanat ovat erittäin ajankohtaiset, kun hän vuosisatoja sitten ennusti, ”että viimeisinä päivinä on oleva kriittisiä aikoja, joista on vaikea selviytyä. Sillä ihmiset tulevat olemaan itserakkaita, rahaa rakastavia, suuriluuloisia, – – vanhemmilleen tottelemattomia, – – vailla luonnollista kiintymystä, – – vailla itsehillintää, raivoisia, vailla hyvyyden rakkautta”. (2. Timoteukselle 3:1–3) Kristityt voivat suojautua tällaisten asenteiden tunkeutumista vastaan rakentamalla rakkaudellisia suhteita perheessä, kuten on osoitettu sellaisissa raamatunkohdissa kuin 5. Mooseksen kirjan 6:4–9:ssä ja Kolossalaiskirjeen 3:12–14, 18–21:ssä.

Hinnan maksaminen

”Emme lue Raamattua emmekä tiedä mitä se sisältää”, sanoo amerikkalainen mielipidetutkimusten laatija George Gallup jr. ”Maksamme siitä ja kärsimme sen mukaisesti avioerojen määrän, lasten pahoinpitelyjen, huumeiden väärinkäytön ja petkuttamisen ja epärehellisyyden muodossa yhteiskunnan kaikilla tasoilla.” Gallupin järjestämän mielipidetiedustelun mukaan 40 prosenttia amerikkalaisista käy kirkossa sunnuntaisin ja noin 80 prosenttia vihitään kirkossa, mutta kuitenkin avioerot ovat kolminkertaistuneet vuodesta 1960, avosuhteessa elävien naimattomien parien määrä on kasvanut lähes viisinkertaiseksi ja aviottomien lasten määrä on lähes nelinkertaistunut. Aborttien määrä on kolminkertaistunut vuosina 1972–1979.

Gallup osoittaa suoraan ongelman ytimeen ja huomauttaa: ”Kirkot eivät selvästikään tunkeudu arvojen tähdentämisen perustasolle. Osoitamme elämällämme, että uskonto on meille hyvin pinnallista. Se ei muuta elämää eikä ohjaa uuteen suuntaan. Se ei myöskään perustu Raamattuun.”

Kuitenkin kristillisyyden tulisi muuttaa elämää, ohjata uuteen suuntaan ja perustua Raamattuun. Alun perin oli näin. Varhaiskristittyjä opetettiin ’panemaan pois vanha persoonallisuus’. Paavali kirjoitti: ”Eivät haureelliset, eivät epäjumalanpalvelijat, eivät avionrikkojat, eivät luonnottomia tarkoituksia varten pidetyt miehet, eivät miehet, jotka makaavat miesten kanssa, eivät varkaat, eivät ahneet, – – peri Jumalan valtakuntaa. Ja kuitenkin jotkut teistä olivat sellaisia.” – Efesolaisille 4:22; 1. Korinttolaisille 6:9–11.

”Ensimmäinen ihminen oli ihminen”

Jotkut kehitysopin kannattajat väittävät, että kehitysoppiin voidaan uskoa ”sataprosenttisesti” ja että se on ”teoria, joka voidaan vahvistaa laboratoriossa”. Mutta ihmisen paleontologian toisessa kansainvälisessä konferenssissa, joka pidettiin äskettäin Torinossa Italiassa, oli päivänselvää, että monilla tiedemiehillä on vieläkin epäilyksiä asiasta.

Sen sijaan että kongressi olisi vahvistanut evoluution ”sataprosenttisen” uskottavaksi, se toi selvästi esille suurimpia tiedemiesten välisiä mielipide-eroja siitä, milloin ja miten ihminen kehittyi. Paleontologi Bernard Vandermeersch korosti esimerkiksi sitä tosiasiaa, että ihmisen alkuperän ollessa kysymyksessä paleontologian tulokset ovat ”ristiriidassa genetiikan antamien tietojen kanssa”, jotka viittaavat yhteen yhteiseen esi-isään.

Sellaisia ristiriitoja on kuitenkin vain niiden keskuudessa, jotka eivät ota vastaan sitä yksinkertaista totuutta, että Jumala ”teki yhdestä ihmisestä jokaisen ihmisten muodostaman kansan, niin että he asuvat koko maan pinnalla”. (Apostolien teot 17:26) Miten hän teki sen? 1. Mooseksen kirjan 2:7 kertoo, että ”Jumala teki maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieramiinsa elämän hengen”, mikä sai aikaan sen, että ”ihmisestä tuli elävä sielu”.

Ei ollut siksi mikään yllätys, että esittäessään ajatuksia kongressin päätelmistä biologi Giuseppe Sermonti joutui myöntämään: ”Mitkään yritykset todistaa, että olemme laskeutuneet puista apinoiden rinnalta, eivät ole tuottaneet mielenkiintoisia tuloksia. Ensimmäinen ihminen oli ihminen.”