Onko aina oikein totella?
”KUULITKO?” huusi äiti pikku Juhalle hänen mennessään ulos ovesta. Hänen tarkoituksensa ei ole tutkia Juhan kuuloa, vaan hän varmistautuu siitä, että poika tottelee häntä ja tulee kotiin oikeaan aikaan.
Kuuleminen ja totteleminen liittyvät todellakin läheisesti toisiinsa. Ei ole sen tähden yllättävää, että Raamatun alkukielissä tottelevaisuutta merkitsevät sanat ovat sukua kuulemiselle. Mutta kenelle meidän pitäisi kallistaa korvamme? Pitäisikö meidän osoittaa tottelevaisuutta jokaiselle, joka vaatii sitä? Entä onko aina oikein totella?
Kun on oikein totella
Luojan, Jehova Jumalan, totteleminen on aina oikein. Tekijänämme ja elämän Lähteenä hänellä on ensisijainen oikeus vaatia tottelevaisuutta luoduiltaan. (Psalmi 95:6, 7) Lisäksi Jehova Korkeimpana Suvereenina uskoo valtaa muille, jotka täyttävät hänen mittapuunsa, ja siksi meidän on sopivaa osoittaa tottelevaisuutta heille. Huomattavin sellaisista persoonista on Jeesus Kristus. Vuonna 1914 hänestä tuli Jumalan nimittämä taivaallisen Valtakunnan kuningas, jotta ’kaikki kansat, kansakunnat ja kielet palvelisivat häntä’. (Daniel 7:13, 14) Sen lisäksi Jeesus on kristillisen seurakunnan Päänä antanut valtaa toisille seurakunnassa, minkä vuoksi meidän on sopivaa totella myös sellaisia alipaimenia. – Heprealaisille 13:17.
Jehova on myös antanut suuntaviivoja, jotka liittyvät tottelevaisuuteen perhepiirissä. Lapsia kehotetaan ’olemaan tottelevaisia vanhemmilleen Herran yhteydessä’, ja vaimoja kehotetaan olemaan ”alamaiset miehelleen niin kuin Herralle”. (Efesolaisille 5:21–6:3) Kristittyjä jopa muistutetaan ”olemaan alamaisia ja tottelevaisia hallituksille ja valloille, jotka ovat hallitsijoina”. (Tiitukselle 3:1) Onko meidän tottelevaisuutemme kaikilla näillä alueilla oltava kuitenkaan ehdotonta? Onko se aina oikein?
Kun ei ole oikein totella
Se että kuuntelemme niitä, joille ei ole uskottu valtaa Jehovalta, voi tietysti johtaa onnettomuuteen. Ensimmäinen ihminen Aadam ’kuuli’ Eevan ääntä ja liittyi häneen syömällä hyvän- ja pahantiedon puusta. (1. Mooseksen kirja 3:17) Mikä oli lopputulos? ”Yhden ihmisen tottelemattomuuden kautta monet joutuivat syntisten asemaan.” (Roomalaisille 5:19) Väärän henkilön kuuntelemisesta oli tuhoisat seuraukset.
Onko kuitenkin aina oikein kuunnella niitä, jotka on asetettu valtaan? Ei, jos he yrittävät käyttää valtaansa jumalattomalla tavalla. Esimerkiksi sopusoinnussa sen periaatteen kanssa, että tottelemme ”isäntiä lihallisessa merkityksessä”, olemme tottelevaisia työnantajillemme. Mutta entä jos he käskevät meitä tekemään sellaista, mikä on ristiriidassa kaikkivaltiaan Jumalan lakien kanssa? Se mitä Paavali sanoi seuraavaksi, osoittaa oikean menettelytavan: ”Ei silmänpalvelua suorittaen ihmisten miellyttäjinä, vaan Kristuksen orjina, tehden Jumalan tahdon kokosieluisesti.” (Efesolaisille 6:5, 6) Toisessa tilanteessa Pietari ja muut apostolit sanoivat: ”Meidän täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä.” – Apostolien teot 5:29.
Sama periaate pätee perheessä. Aviomies, joka ei arvosta Jumalan vaatimuksia, saattaa paheksua vaimonsa halua käydä säännöllisesti kristillisissä kokouksissa. Oletetaan, että hän painostaa vaimoaan, on jopa väkivaltainen, niin kuin joskus on tapahtunut, estääkseen tätä menemästä kristillisiin kokouksiin. Mitä vaimon pitäisi tehdä? Jos hänen olisi alistuttava, hän saattaisi vaarantaa oman hengellisyytensä sekä perheensä hengellisyyden ja menettäisi ikuisen elämän toivon. Eikö olisi parempi totella Jehovaa ja tajuta, ettei kenellekään ihmiselle, ei edes hänen aviomiehelleen, ole annettu valtaa kumota käskyä olla ”jättämättä yhteen kokoontumistamme”? – Heprealaisille 10:25.
Miyokon aviomies vastusti sitä, että Miyoko ”tuhlasi” hänen ansiotulojaan sellaiseen, mitä hän ei hyväksynyt, nimittäin kokouksissa käymiseen. Lopulta hän lakkasi antamasta talousrahaa, ja Miyokon oli käveltävä tunteja kestävä matka valtakunnansaliin.
Antoiko hän periksi? Ei. Hän lähestyi Jehovaa rukouksessa ja eritteli tilannettaan. Ymmärrettyään syyn aviomiehensä vastustukseen Miyoko päätti ryhtyä jakamaan sanomalehteä. Hänen aviomiehensä suostui sillä ehdolla, että Miyoko antaisi puolet palkastaan hänelle.
Jälleen hän rukoili, että hän saisi lähellä olevan lehdenjakoalueen, jos se on Jehovan tahto. Kestää tavallisesti vuoden verran ennen kuin saa mitä haluaa. Mutta yllättäen kuuden viikon kuluttua Miyokolle tarjottiin aluetta aivan hänen kotinsa läheltä. Ajatus siitä, että Jehova kuuli hänen rukouksensa, rohkaisi häntä, ja hän työskenteli aamuisin puoli viidestä kuuteen. Nähdessään tämän hänen aviomiehensä muutti vähitellen näkemystään ja tuli yhteistoiminnalliseksi. Kun Miyokon tavoin, joka palvelee vakituisena osa-ajan tienraivaajana, ajattelet asian loppuun saakka ja erittelet omia olosuhteitasi rukouksessa ja kun sitten toimit tilanteen mukaan, huomaat Jehovan siunaavan sinuakin.
Erityisten syiden vuoksi epäuskoinen aviomies saattaa tietenkin pyytää vaimoaan olemaan poissa kristillisestä kokouksesta. Hän saattaa tehdä niin ilman minkäänlaista aikomusta heikentää vaimonsa palvontaa tai palvelusta Jehova Jumalalle. Asiaan liittyvien periaatteiden ymmärtäminen auttaa kristittyä naista tekemään oikean päätöksen kussakin nimenomaisessa tapauksessa.
Jos menemme asiassa vielä askeleen pidemmälle, niin entä jos hänen aviomiehensä kieltää häntä ottamasta lapsia mukaan kristillisiin kokouksiin? Vaimo tietysti tietää, että vaikkei hänen miehensä hyväksykään Kristuksen johtoasemaa, mies on silti perheen pää. (1. Korinttolaisille 11:3) Ja kuitenkin vaimolla on myös sydämellään sekä lasten hengellinen hyvinvointi että hänen oma halunsa olla tottelevainen Jehovalle. Se että hän elää velvollisuuksiensa mukaan kaikilla näillä alueilla, koettelee varmasti hänen uskoaan, mutta viisauden ja havaintokyvyn rukoileminen Jehovalta varmasti auttaa. (Jaakob 1:5; Filippiläisille 4:6, 7) Tahdikas keskustelu aviomiehen kanssa, puhuminen miellyttävästi ja hiljaisen ja lempeän hengen ilmaiseminen saattavat myös auttaa ratkaisemaan tämän vaikean pulman. – Kolossalaisille 4:6; 1. Pietari 3:1–5.
Eräs kristitty nainen Yamatossa Japanissa kohtasi sellaisen tilanteen, kun hänen aviomiehensä kielsi häntä ottamasta heidän kolmea lastaan kokouksiin. Mitä vaimo saattoi tehdä? Hän opetti ahkerasti lapsiaan kotona, ja kun he olivat riittävän vanhoja tehdäkseen oman päätöksensä, kukin heistä asettui Jehovan puolelle ja alkoi käydä kokouksissa. Aviomies raivostui niin, että heitti heidät kaikki ulos talostaan.
Vaimo löysi työpaikan ja asettui tilapäisesti erään sisaren huoneistoon. Mutta hän ei jättänyt asioita siihen. Hän meni takaisin siivoamaan miehensä taloa ja laittamaan hänelle ruokaa. Vihdoin noin kuukauden kuluttua aviomies otti heidät takaisin ja lakkasi vastustamasta heitä. Mikä palkinto vaimon uskollisesta menettelytavasta!
”Koetelkaa henkeytetyt ilmaisut”
Mitä on sanottava vallasta kristillisessä seurakunnassa? Koska vastuuasemissa olevat nimitetään pyhän hengen vaikutuksen alaisuudessa ja he perustavat neuvonsa ja kehotuksensa Jumalan sanaan, voimme olla varmoja siitä, että asianmukaisesti nimitetyn vallan totteleminen kristillisessä seurakunnassa on sopivaa. (Apostolien teot 20:28; Heprealaisille 13:17) Mutta se ei tarkoita sitä, että me tottelemme sellaista valtaa harkitsematta asiaankuuluvasti, mitä sanotaan. Miksi ei?
Apostoli Johannes antoi seuraavan neuvon: ”Älkää uskoko jokaista henkeytettyä ilmaisua, vaan koetelkaa henkeytetyt ilmaisut nähdäksenne, ovatko ne Jumalasta.” (1. Johannes 4:1) Tämä ei merkitse sitä, että meidän pitäisi epäillä kaikkea, mitä toiset meille kertovat. Pikemminkin me pidämme mielessä Paavalin Galatalaiskirjeen 1:8:ssa olevat sanat: ”Vaikka me julistaisimme tai enkeli taivaasta julistaisi teille hyvänä uutisena jotakin muuta kuin sitä, minkä olemme teille hyvänä uutisena julistaneet, hän olkoon kirottu.”
Eroaako kuulemamme tieto siitä, mitä meille on opetettu ”uskollisen ja ymmärtäväisen orjan” kautta? Puhuuko sanoman levittäjä Jehovan nimen kunniaksi, vai yrittääkö hän korottaa itseään? Onko tieto sopusoinnussa Raamatun koko opetuksen kanssa? Nämä ovat kysymyksiä, jotka auttavat meitä ’koettelemaan’ kaikkea, mikä saattaa kuulostaa kyseenalaiselta. Meitä kehotetaan ’varmistautumaan kaikesta; pitämään kiinni siitä, mikä on hyvää’. – Matteus 24:45; 1. Tessalonikalaisille 5:21.
Tuomari Gideonin tapaus on tässä yhteydessä kiinnostava. Ollakseen varma siitä, että Jehova olisi hänen kanssaan, Gideon ehdotti koetta: ”Katso, minä panen nämä kerityt villat puimatantereelle”, hän sanoi Jehovalle. ”Jos kastetta tulee ainoastaan villoihin ja kaikki maa muuten jää kuivaksi, niin minä siitä tiedän, että sinä minun kädelläni vapautat Israelin.” Kun Jehova pani tapahtumaan juuri niin kuin pyydettiin, Gideon halusi lisää takeita: ”Anna ainoastaan villojen jäädä kuiviksi ja kastetta tulla kaikkialle muualle maahan.” – Tuomarien kirja 6:37–39.
Oliko Gideon liioitellun varovainen tai epäluuloinen? Ilmeisesti ei, koska Jehova hyväksyi hänen pyyntönsä molemmilla kerroilla ja teki juuri niin kuin hän oli pyytänyt. Gideon halusi varmistua asemastaan. Koska Gideonilla ei ollut Jumalan kirjoitettua sanaa, kuten meillä on, tämä oli mitä tehokkain keino ’varmistautua’. Kun hän oli saanut varmuuden, hän osoitti ehdotonta tottelevaisuutta Jumalalta tuleville käskyille, vaikka 300 miehen asettuminen 135 000:n vahvuista vihollisarmeijaa vastaan näyttikin ihmisen kannalta katsottuna itsetuholta. (Tuomarien kirja 7:7; 8:10) Osoitammeko me samanlaista asennetta tutkimalla Jumalan sanasta, mikä Jehovan tahto todella on ja sitten pitäytymällä siinä?
Viisain valinta
Jehova ei odota meidän osoittavan sokeaa herkkäuskoisuutta. Hän ei halua meiltä sen kaltaista tottelevaisuutta, kuin kouluttaja saa eläimeltä käyttäessään suitsia tai piiskaa. Siksi hän ilmoitti Daavidille: ”Älkää olko niinkuin järjettömät orhit ja muulit, joita suitsilla ja ohjaksilla, niiden valjailla, suistetaan.” (Psalmi 32:9) Pikemminkin Jehova on antanut meille ajattelu- ja käsityskyvyn, niin että me voimme ymmärryksen perusteella valita hänen tottelemisensa.
Japanin kielessä sana kiku (kuulla) ei tarkoita vain kuuntelemista ja tottelemista vaan myös sen ratkaisemista, onko asia hyvä vai paha. Kun joku puhuu meille, on hyvä kuunnella tässä merkityksessä, niin että kun tottelemme, emme tee niin pelkästä herkkäuskoisuudesta vaan tietoisesti. Kun taivaallinen Isämme Jehova Jumala puhuu joko sanansa Raamatun tai maallisen järjestönsä kautta, meidän on sitäkin tärkeämpää kuunnella ja totella. Siten me osoitamme olevamme tottelevaisia palvojia, jotka kiinnittävät huomiota rakkaudelliseen muistutukseen: ”Kuulitko?”
[Kuva s. 28]
Ketä minun pitäisi kuunnella?
[Kuva s. 29]
Gideon pääsi perille Jehovan tahdosta ja totteli häntä