Tien avaaminen kasvulle Gibraltarissa

STADIONIN näkee hyvin Gibraltarista – se on vain parin kilometrin päässä. Kuitenkin yli 13 vuoden ajan gibraltarilaisten täytyi tehdä ainakin kymmenen tunnin matka päästäkseen sinne. Ensiksi täytyi matkustaa meritse Pohjois-Afrikkaan, sitten takaisin Espanjaan, ja lopulta ajaa viimeinen osuus linja-autolla. Miksi tarvittiin näin pitkä matka niin lähellä olevaan paikkaan pääsemiseksi?

Espanjan Francon hallitus sulki vuonna 1969 rajan sillä kapealla kannaksella, joka yhdistää Espanjan ja Gibraltarin. Se johtui kiistasta, jota Espanja ja Englanti kävivät Gibraltarin hallinnasta. Rajan sulkemisen aiheuttama hankaluus ei kuitenkaan ollut mitään uutta gibraltarilaisille. Ainutlaatuisen strategisen merkityksensä vuoksi Gibraltar on ollut linnoitus, joka on usein ollut eristetty naapurimaista.

700-luvun alkupuolella maurilaiset hyökkäsivät maahan Tarikin johdolla ja valtasivat tämän maapalan ja antoivat sille nimeksi ”Džebel al-Tarik” (Tarikin vuori), mikä on sitten vääntynyt muotoon ”Gibraltar”. Maurilaiset linnoittivat vahvasti Gibraltarin kallion, joka kohoaa lähes 430 metrin korkeuteen merenpinnasta. Vuosisatojen kuluessa maurit ja espanjalaiset taistelivat siitä lukuisia kertoja. Espanjalaiset ottivat Gibraltarin lopulta haltuunsa vuonna 1462 ja pitivät sitä aina vuoteen 1704 asti, jolloin englantilaiset valloittivat sen ja rakensivat sinne laivastotukikohdan.

Varuskunnan lisäksi monista maista tuli siirtolaisia, jotka asettuivat asumaan Gibraltarin kallion juurella sijaitsevaan kaupunkiin, ja näin syntyi sekalainen väestö, joka polveutuu suurelta osin maurilaisista, espanjalaisista, englantilaisista, heprealaisista ja genovalaisista uudisasukkaista. Nykyään suurin osa väestöstä puhuu espanjaa ja englantia.

Raamatun totuus tulee Gibraltariin

Nykyaikoina Raamatun totuuden siemeniä istutettiin ensi kertaa Gibraltariin vuoden 1958 kesällä. Lontoossa pidettävään konventtiin matkalla olleet Jehovan todistajat käyttivät hyväkseen tilaisuutta saarnata Valtakunnan hyvää uutista, kun heidän laivansa poikkesi Gibraltarin satamaan. Jotkut asukkaat hankkivat Vartiotornin tilauksen.

Seuraavana vuonna Gibraltariin saapui lähetystyöntekijäpariskunta kastelemaan näitä ”siemeniä”. Mutta viranomaiset taipuivat uskonnollisten johtajien painostuksen edessä ja karkottivat tämän pariskunnan kahden vuoden kuluttua. Sinne oli kuitenkin muodostettu pieni, noin 25 todistajan ryhmä, ja sen vuosien varrella tekemä uskollinen työ on palkittu tasaisella kasvulla, niin että maaliskuussa 1987 siellä oli 132 Valtakunnan julistajaa. Tällainen kasvu todistaa varmasti, että tämä seurakunta on kestänyt Gibraltarille tyypillisten ongelmien edessä.

Eristyneisyys – ainutlaatuinen ongelma

Rajan sulkemista seuranneiden taloudellisten ja sosiaalisten ongelmien lisäksi Jehovan todistajien yhteydenpito Espanjassa olevien naapuriseurakuntien uskontovereihin vaikeutui suuresti. 13 vuotta kestäneen maasulun aikana he eivät kuitenkaan jääneet kertaakaan vaille kierros- ja piirikonventeissa tarjottavaa runsasta hengellistä ravintoa. Niiden ohjelma esitettiin aina myöhemmin uudelleen paikallisessa valtakunnansalissa Gibraltarissa.

Pakollinen eristyneisyys aiheutti erikoiskoetuksen seurakunnan nuorille. Koska heidän elinpiirinsä rajoittui vain Gibraltarin 5,8 neliökilometrin alueelle, heidän täytyi toimia viisaasti kohdatessaan kansallismielisyyden, materialismin ja avioliiton asettamat kiistakysymykset.

Avioliiton? Niin, sillä se, että he saattoivat olla tekemisissä vain oman pienen seurakuntansa kanssa, rajoitti heidän mahdollisuuksiaan löytää sopiva aviopuoliso. Maailmalliset nuoret ahdistelivat seurakunnan naispuolisia jäseniä pyrkimyksillään ryhtyä seurustelemaan heidän kanssaan. Gibraltarin nuorten todistajien täytyi ottaa sydämenasiakseen Raamatun viisas neuvo avioitua ”vain Herrassa”. – 1. Korinttolaisille 7:39; vrt. 1. Mooseksen kirja 24:1–4.

Eräässä tapauksessa muuan nuori todistaja jätti avioliiton Alkuunpanijan ohjeet huomiotta ja alkoi seurustella paikallisen tytön kanssa, joka ei ollut seurakunnan jäsen. Seurakunnan vanhinten kärsivällinen apu sai kuitenkin hänet ajattelemaan vakavammin asiaan liittyviä vaaroja. Lopulta hän lähestyi tyttöystäväänsä ja kertoi tälle, että vaikka hän tunsikin voimakasta kiintymystä tätä kohtaan, hänen Raamatun tuntemuksensa velvoitti hänet lopettamaan tämän suhteen. ’Haluan mennä naimisiin tytön kanssa, jonka kanssa voin elää ikuisesti, enkä vain muutamia vuosia’, hän selitti.

Vaikka tyttöystävä oli yllättynyt ja poissa tolaltaan, hän tuli uteliaaksi siitä, mikä oikein voisi kiinnostaa poikaa enemmän kuin hänen seuransa. Lopulta hän alkoi tutkia Raamattua. Hänen uteliaisuutensa muuttui aidoksi kiinnostukseksi, ja hän edistyi nopeasti totuudessa ja hänet kastettiin. Kun hän oli näin osoittanut selvästi haluavansa palvella Jehovaa, veli alkoi seurustella hänen kanssaan uudelleen. Jonkin ajan kuluttua siitä he menivät onnellisesti naimisiin ja saivat niittää siunauksia siitä, että olivat noudattaneet Jehovan viisasta neuvoa avioliitosta.

Rajan avaaminen johtaa teokraattiseen kasvuun

Joulukuun 14. päivänä 1982 avattiin rajalla portti jalankulkijoille. Sitten 6. helmikuuta 1985 ennallistettiin täysin vapaa kauttakulku. Väestön keskuudessa alkoi vallita rentoutuneempi ilmapiiri. Paikallinen seurakunta hyötyi tästä kehitysvaiheesta, lisäsi todistustyötään ja käytti hyväkseen mahdollisuuksia kokoontua suurempiin kokouksiin. Suopeasti suhtautuvat ihmiset pystyivät nyt paremmin näkemään ja tajuamaan sen rakkauden ja sopusoinnun, joka vallitsee Jehovan yhteenkokoontuneen kansan keskuudessa.

Esimerkiksi eräs mies, jonka vaimo oli ollut Jehovan todistaja jo parisenkymmentä vuotta, päätti noudattaa kutsua lähteä vaimonsa ja lastensa mukana kierroskonventtiin Espanjaan. Hän piti ohjelmasta ja seurasta niin paljon, että hän päätti jäädä sinne toiseksikin päiväksi. Kun konventti päättyi, hänelle tarjottiin Raamatun kotitutkistelua. ”Mikä ettei?” hän vastasi ja lisäsi: ”Aloittaisimmeko jo tällä viikolla?” Hänen vaimonsa, joka oli vuosia rukoillut tällaista lopputulosta, oli suunniltaan ilosta.

Jotta voitaisiin käyttää täysin hyväksi uudet tilaisuudet saarnata, osa-ajan tienraivaajina (jotka omistavat 60 tuntia kuukaudessa julkiseen sananpalvelukseen) palvelevien todistajien määrä on lisääntynyt. Tämä innokas toiminta on saanut aikaan noin 35 prosentin kasvun seurakunnassa vuoteen 1982 verrattuna.

Myös satunnaisella todistamisella on ollut merkittävä osa seurakunnan kasvussa. Kerran kaksi todistajaa, jotka olivat satamassa ansiotyössä tarkastajina, huomasivat Raamatun Uuden maailman käännöksen, joka juuri ja juuri näkyi erään huvipurren ikkunaluukusta. He etsivät heti käsiinsä purren omistajan. Hän osoittautui satamalaiturin päälliköksi, joka oli tutkinut Jehovan todistajien kanssa Englannissa, ennen kuin jokin aika sitten asettui Gibraltariin. Hän oli heti halukas jatkamaan tutkisteluaan ja edistyi nopeasti yhdessä naisseuralaisensa kanssa. He laillistivat pian avioliittonsa, ja heidät kastettiin. Tämä englantilainen pariskunta omistaa nyt suuren osan palvelukseen käyttämästään ajasta englantia puhuvan väestön keskuudessa työskentelemiseen, ja he ovat osaltaan vaikuttaneet siihen, että näiden keskuuteen on perustettu tutkisteluryhmä.

He aloittivat raamatuntutkistelun muun muassa Timille ja Tracylle, nuorelle avioparille, joka asui sotilaskasarmissa. Vaikka Tim soitti pasuunaa rykmentin soittokunnassa, hän päätti omistautua täysin Jehovan rauhaisan valtakunnan eduille. Sukulaiset painostivat heitä ja kehottivat heitä katkaisemaan yhteytensä todistajiin. He jatkoivat kuitenkin raamatuntutkisteluaan, ja heidän uskonsa lujittui.

Tim pyysi eroa, vaikka hän oli alun perin pestautunut kuudeksi vuodeksi. Kun hänen tapauksensa käsittely tuntui viivästyvän tarpeettomasti, Tim otti aloitteen ja puhui sotilaslääkärille. Hän selitti, että epävarmuus heidän tulevaisuudestaan vaikutti haitallisesti hänen vaimoonsa. Lääkäri oli samaa mieltä ja käytti vaikutusvaltaansa nopeuttaakseen asian käsittelyä. Pian Tim siirrettiin rykmenttinsä mukana takaisin Englantiin, jossa hän lopulta sai eron. Nyt sekä hän että hänen vaimonsa palvelevat vihkiytyneinä todistajina.

Tulevaisuudennäkymiä

Rajan avauduttua Gibraltarin todistajat ovat myös voineet tarjota apua läheisille Espanjan seurakunnille. He saarnaavat pitkin kuuluisaa Costa del Solia, Aurinkorannikkoa, jossa on paljon englantia puhuvia ihmisiä.

Vaikka ”Gibraltarin kysymys” onkin poliittisesti yhä ratkaisematta, Jehovan todistajat ovat Gibraltarissa ja Espanjassa täysin yhdistyneitä hengellisesti, aivan kuten koko maailmassa. He panevat luottamuksensa Kallioon, jonka voima on ikuinen, ja toistavat psalmistan sanoja: ”Tulkaa, kohottakaamme ilohuuto Herralle, riemuhuuto pelastuksemme kalliolle.” – Psalmi 95:1.