Todistamista 700 kielen maassa
TIEDÄTKÖ yhtään maata, joka on pinta-alaltaan Espanjaa pienempi mutta jonka reippaasti alle nelimiljoonainen väestö puhuu lähes neljättä osaa kaikista maailman kielistä? Osaatko nimetä maan, jonka hallussa on noin puolet maailman toiseksi suurimmasta saaresta? Saaren nimi on Uusi-Guinea, maan nimi on Papua-Uusi-Guinea ja sen asukkaitten puhumien kielten lukumäärä on yli 700! Miten tällainen kielten sulatusuuni oikein on muodostunut?
Valtava sulatusuuni
Papua-Uusi-Guinea on saarivaltio, joka sijaitsee aivan Australian pohjoispuolella päiväntasaajalta vain muutama aste etelään. Siihen kuuluu noin 600 trooppista saarta, jotka ovat sirottuneet halkaisijaltaan 1 600 kilometrin alueelle. Kuitenkin yli neljä viidennestä Papua-Uuden-Guinean koko maapinta-alasta on valtavalla Uuden-Guinean saarella, jonka länsipuoli kuuluu Indonesialle.
Papua-Uuden-Guinean varhaisimpien asukkaitten sanotaan tulleen Aasiasta Indonesian kautta. Heihin liittyivät myöhemmin melanesialaiset ja polynesialaiset. Ihmisten ihonväri vaihtelee vaaleanruskeasta pikimustaan ja ruumiinrakenne lyhyestä ja tanakasta pitkään ja hoikkaan. Koska suuressa osassa sisämaata maasto on vaikeakulkuista tiheiden metsien ja korkeiden vuorten takia, monet heimot ovat eläneet käytännöllisesti katsoen eristyksissä toisistaan ja kehittäneet kukin oman kielensä. Useimpien näiden papuakielten kielioppi on hyvin monimutkainen. Papua-Uusi-Guinea on todellakin noin 700 kielen, ei murteen, maa!
Vuonna 1975 Papua-Uudesta-Guineasta tuli Brittiläiseen kansainyhteisöön kuuluva itsenäinen valtio. Se on parlamentaarinen demokratia, jossa Englannin hallitsija on valtionpäämiehenä ja paikallinen poliitikko toimii pääministerinä. Vaikka virallinen kieli on nykyään englanti, suuri osa 700 kieliryhmään kuuluvista puhuu jompaakumpaa yleisintä kieltä, hirimotua tai Uuden-Guinean pidginiä.
Yksi lisäkieli
Usko tai älä, mutta joitakin vuosia sitten yksi ”kieli” yhä puuttui tästä 700 kielen maasta. Mikä se oli? Se oli Jumalaa ja hänen Valtakuntaansa koskevan Raamatun totuuden ”puhdas kieli”. (Sefanja 3:9, UM) Tätä uutta kieltä alettiin puhua Papua-Uudessa-Guineassa vasta 1930-luvun puolivälissä.
Kaikki alkoi vuonna 1935, kun Lightbearer-niminen pieni moottorikäyttöinen purjevene, jonka miehistö koostui yksinomaan Jehovan todistajista, lähti Australiasta ja laski lopulta satamaan Port Moresbyssä Papua-Uuden-Guinean kaakkoisrannikolla. Tuolloin tämän saaren asukkaat kuulivat ensi kerran puhuttavan ”puhdasta kieltä”: he kuulivat kirjaimellisesti Jumalan valtakunnan sanomaa, jota esitettiin heille Lightbearer-veneen kannella olleiden äänentoistolaitteiden kautta.
Kuitenkin vasta vuonna 1951 tämä ”puhdas kieli” tuli tutummaksi ja sitä alettiin käyttää enemmän. Tuosta vuodesta lähtien Australiasta, Kanadasta, Yhdysvalloista, Saksasta, Englannista ja Uudesta-Seelannista muutti todistajia vapaaehtoisesti Papuaan ja Uuteen Guineaan, kuten tuota maata silloin kutsuttiin. Annettuaan todistusta siellä asuville eurooppalaisille he keksivät pian tapoja ja keinoja kertoa Jumalan valtakunnasta syntyperäisille papualaisille. Tähän sisältyi käyminen talosta taloon, mikä vaati lisäponnisteluja, koska jotkin talot oli rakennettu paalujen päälle joko veden tai maan yläpuolelle.
Tietenkin ulkomailta tulleiden todistajien täytyi opetella ainakin toinen noista kahdesta yleisimmästä kaupankäynnissä käytetystä kielestä voidakseen opettaa tälle monikieliselle väestölle ”puhdasta kieltä”. Se ei kuitenkaan ratkaissut kaikkia heidän ongelmiaan, koska kumpikaan näistä kahdesta yleisestä kielestä ei ollut asukkaitten äidinkieli vaan pelkkä kielten sekoitus, jonka avulla eri kieliä puhuvat saattoivat olla kanssakäymisissä keskenään. Ja kaikki saarelaiset eivät edes osaa näitä kahta kieltä. Niinpä todistusta annettaessa piti nähdä se vaiva, että ensin esitti asian jommallakummalla kauppakielellä ja pyysi sitten jotakuta tulkkaamaan sanoman toisten kuulijoitten hyödyksi.
Todistajat turvautuivat myös neuvokkaisiin opetusmenetelmiin, esimerkiksi yksinkertaisten kuvien piirtämiseen liitutaululle tai mille tahansa muulle saatavissa olleelle materiaalille. Aikanaan raamatullista kirjallisuutta ja lehtiä alkoi ilmestyä noilla kahdella kauppakielellä, hirimotuksi ja Uuden-Guinean pidginiksi. Näillä kahdella kielellä ilmestynyt kirjanen Nauti elämästä maan päällä ikuisesti! on ollut erityisen hyödyllinen opetettaessa saarelaisille ”puhdasta kieltä”.
Kuningasperheen jäsen kuulee ”puhdasta kieltä”
Jeesus Kristus sanoi, että hänen opetuslapsiaan ’pantaisiin seisomaan maaherrojen ja kuninkaiden eteen hänen tähtensä, todistukseksi heille’. (Markus 13:9) Elokuun 9. päivänä 1984 joillekuille Jehovan todistajien Manussaarella työskenteleville lähetystyöntekijöille avautui tilaisuus todistaa eräälle kuningasperheen jäsenelle, vaikkakin suotuisammissa olosuhteissa. Tuona päivänä nimittäin Englannin kruununperillinen, prinssi Charles, vieraili saarella.
Titan-heimon jäsenet saattoivat koristelluissa kanooteissaan prinssi Charlesin laivastaan rantaan sen kadun toiselle puolelle, jonka varrella lähetyskoti sijaitsee. Sen jälkeen kun sata tanssijaa oli tervehtinyt häntä ja hänet oli kruunattu ”päälliköksi”, hän osallistui viralliselle lounaalle, jonne Manussaaren korkein virkamies oli kutsunut myös lähetystyöntekijät. Kun prinssi kysyi heiltä, mitä he tekivät saarella, he ilomielin kertoivat lyhyesti työstään. He olivat mielissään voidessaan kertoa hänelle, että Jehova Jumalalla on todistajia myös kaukaisella Manussaarella.
Sattumoisin se naisvirkailija, joka esitteli lähetystyöntekijät prinssi Charlesille, on itsekin lukenut kirjan Sinä voit elää ikuisesti paratiisissa maan päällä. Hän on silloin tällöin pistäytynyt lähetyskotiin rupattelemaan ja juomaan kahvia kakun kera.
Uusi kieli poliitikolle
Muuan uusiguinealainen liikemies oli mukana politiikassa ja kuului luterilaiseen kirkkoon. Paikallinen kirkko, jonka tilaisuuksissa hän kävi, oli kuitenkin niin jakautunut, että sen kaksi toisiaan vastustavaa pappia olivat kumpikin muodostaneet oman joukon, jotka taistelivat keskenään melkein vuoden ajan jousilla, nuolilla, keihäillä ja sotakilvillä. Yhteenotoissa kuoli yhdeksän henkeä ja monet haavoittuivat. Mies päätti jättää luterilaisen kirkon, mutta ei tiennyt, mistä etsiä todella yksimielisiä kristittyjä. ’He eivät voi olla missään tapauksessa Jehovan todistajia, sillä nämä ovat vääriä profeettoja’, hän ajatteli.
Hän oli yhä tätä mieltä, kun Jehovan todistajien paikallinen ryhmä halusi vuokrata hänen linja-autonsa matkustaakseen piirikonventtiin. Aineellisen hyödyn vuoksi hän suostui pyyntöön ja tosiasiassa ajoi bussia itse. Hän oli läsnä sunnuntaipäivän ohjelmassa, ja häneen teki syvän vaikutuksen vallinnut rauha ja hiljaisuus sekä se, miten tarkkaavaisena yleisö – sekä aikuiset että lapset – seurasi puhujaa etsien raamatunkohdat omista Raamatuistaan. Hän oli vielä hämmästyneempi nähdessään, että onnelliset todistajat jonottivat väliajalla kärsivällisesti ateriaansa ja että valkoiset ja puhujat odottivat vuoroaan toisten tavoin ja söivät samaa ruokaa. Kuusi tuntia kestäneen paluumatkan aikana hän kuuli todistajien laulavan iloisesti Valtakunnan lauluja. ’Miten erilaisia he ovatkaan verrattuina taisteleviin luterilaisiin!’ hän ajatteli.
Tämä mies suostui tutkimaan Raamattua erään paikallisen todistajan kanssa, mutta salaa, jottei hän loukkaisi toisia luterilaisia. Pian hän kuitenkin sai niin paljon hengellistä voimaa, että hän saattoi jättää sekä kirkon että poliittiset toimensa. Hän ja hänen vaimonsa omaksuivat ”puhtaan kielen” ja ’kääntyivät Jehovan nimen puoleen palvellakseen häntä olka olkaa vasten’ Hänen yksimielisten todistajiensa kanssa. – Sefanja 3:9, UM.
Yhä paljon opetustyötä tehtävänä
Miten suurenmoista työtä lähetystyöntekijät ja toiset vapaaehtoisesti muista maista tulleet todistajat ovatkaan tehneet opettaessaan ”puhdasta kieltä” Papua-Uudessa-Guineassa! Vuoden 1951 kahdesta julistajasta todistajasaarnaajien ja -opettajien lukumäärä on kasvanut yli 1 800:an, joista useimmat nykyään kuuluvat paikalliseen väestöön.
Nämä paikalliset todistajat ovat rohkaisun lähde niille, jotka ovat tulleet muista maista palvelemaan täällä. Muuan englantilainen veli, joka asuu Bougainvillen saarella, kirjoittaa: ”Yksi kannustavimmista asioista, jotka saavat meidät jatkamaan Jehovan palvelemista täällä, on se, että voimme nähdä papuauusiguinealaisten veljien jatkavan Jehovan palvelemista uskollisesti usein hyvin vaikeissakin olosuhteissa. Monilla heistä ei ole omaa kotia, vaan heidän täytyy asua sukulaisten luona. Usein heidän täytyy kävellä pitkiä matkoja hyvin kuumassa auringossa tai rankkasateessa päästäkseen kokouksiin tai mennäkseen kenttäpalvelukseen. Muuan paikallinen sisaremme asuu viidakossa. Kun hän on lähdössä kanssamme katutyöhön, niin ajan säästämiseksi hänen miehensä kuljettaa hänet sekä hänen pienen tyttärensä ja pikkuvauvansa joen poikki suuren sisärenkaan päällä.”
Paikallisen väestön keskuudessa on yhä paljon opetustyötä tehtävänä. Kiinnostusta kyllä löytyy. Tämän todistaa esimerkiksi se, että 10 235 henkeä oli läsnä Kristuksen kuoleman muistojuhlassa vuonna 1987. Mutta tarvitaan vielä paljon lisäapua kaikesta tästä ”puhdasta kieltä” koskevasta kiinnostuksesta huolehtimiseksi. Eräs ulkomainen todistaja, joka tuli tänne palvellakseen siellä missä tarve on suurempi, sanoikin: ”Sydämeni tulee surulliseksi ajatellessani niitä kaikkia kiinnostuneita ihmisiä, jotka asuvat näissä kaukaisissa Papua-Uuden-Guinean viidakkokylissä. Meillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi työntekijöitä pellolla tässä maassa. Tällä maailmankolkalla tarve on todella suuri. Me tiedämme, että Jehova on selvillä tästä ja että hän antaa työntekijöitä huolehtimaan näistä totuudennälkäisistä ihmisistä.”
Entä sinä? Haluaisitko sinä osallistua ”puhtaan kielen” opettamiseen tässä 700 kielen maassa?
[Kartta s. 21]
(Ks. painettu julkaisu)
AUSTRALIA
PAPUA-UUSI-GUINEA
Manus
Port Moresby
Bougainville