Kristillisen uskollisuuden osoittaminen Uudessa-Kaledoniassa

PARATIISISSA ei ollut kaikki hyvin. Vuoden 1985 alkupuolella poliittiset levottomuudet olivat vaatineet noin 20 kuolonuhria Uudessa-Kaledoniassa, eteläisen Tyynenmeren saaressa. Sen vuoksi Maclean’s-aikakauslehti kirjoitti: ”Saari alkaa jo muistuttaa Pohjois-Irlantia; se on jakautunut kahteen raskaasti aseistettuun ja vihamieliseen leiriin.”

Tammikuussa 1985 tilanne oli tullut niin vakavaksi, että Ranskan presidentti François Mitterrand käväisi pikaisesti eräänä lauantaipäivänä ennalta suunnittelemattomalla vierailulla maapallon toisella puolella Nouméassa, saaren pääkaupungissa. Saaren asukkaat, joista toiset olivat uskollisia eri asioille kuin toiset, ilmaisivat innokkaasti tunteitaan hänen vierailunsa aikana. Uskonnollisten johtajien yllyttämä alkuperäisväestö, joka tuntee voimakasta vetoa melanesialaisia juuriaan kohtaan, vaati kovasti Ranskan yli 130 vuotta kestäneen hallinnon loppua. Toisaalta monet aasialaisten siirtolaisten ja eurooppalais-polynesialaisten jälkeläiset ja jopa melanesialaiset kannattivat Ranskan hallitusta ja puolsivat sen hallinnon jatkumista.

Sillä välin tänä samana lauantaina 1 567 Jehovan todistajaa ja heidän ystäväänsä oli myös kokoontunut Nouméaan ilmaistakseen uskollisuutensa julkisesti. Heidän uskollisuutensa kohde ei kuitenkaan ollut jokin kansallinen ryhmä tai maallinen hallitus vaan Jumalan perustettu valtakunta. Mutta miten he sattuivat olemaan Nouméassa juuri tuona päivänä? Ja miten heitä oli tullut Uuteen-Kaledoniaan?

Kristillisen uskollisuuden alku

Uudessa-Kaledoniassa on juuri sitä, mitä saattaisit odottaa eteläisen Tyynenmeren paratiisilta – miellyttävä ilmasto ympäri vuoden, meheviä hedelmiä, jotka saavat veden herahtamaan kielelle, runsas kasvillisuus, joka ilahduttaa silmää, sekä yli 150 000 melanesialaisen, polynesialaisen, aasialaisen ja eurooppalaisen muodostama värikäs sekoitus.

Kuuluisa englantilainen merenkulkija ja tutkimusmatkailija kapteeni James Cook löysi sen vuonna 1774, mutta siitä tuli Ranskan siirtomaa vuonna 1853. Aivan ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden ja kauppiaiden perässä tulivat kristikunnan lähetyssaarnaajat. Heidän löytämänsä ihmiset piti selvästi vapauttaa eräistä vääristä tavoista. Lähetyssaarnaajat onnistuivat poistamaan esimerkiksi kannibalismin. He myös tutustuttivat ihmiset Raamattuun ja jopa käänsivät sen neljälle paikalliselle kielelle. He sisällyttivät siihen kiitettävästi Jumalan nimen, joka on paikallisella kielellä muodossa Iehova tai Jehova. Mutta tarvittiin muutakin.

1930-luvulla Jehovan todistajien ryhmä purjehti Loyautésaarten kautta levittäen raamatullista kirjallisuutta. 1950-luvun puolivälissä useita australialaisia todistajia muutti Uuteen-Kaledoniaan. Vaikka heidät myöhemmin karkotettiin, työ menestyi, ja vuoteen 1967 mennessä paikallisten todistajien määrä oli kasvanut yli sataan. Vuonna 1976 Vartiotorni-seura perusti haaratoimiston Nouméaan ja valvoi saaren ensimmäisen valtakunnansalin rakentamista.a

Erityisesti siitä lähtien on otettu suuria edistysaskeleita Jehovan perustetun valtakunnan uskollisten alamaisten kokoamisessa maan kaikista kansallisista ryhmistä. Uudessa-Kaledoniassa asuu muiden muassa noin 17 000 ihmistä, jotka ovat kotoisin Wallis ja Futuna -saarilta. Nämä pikkuruiset saaret sijaitsevat Fidžin pohjoispuolella. Monet näistä Wallissaarten asukkaista ovat katolilaisia ja hyvin kiintyneitä kirkkoonsa. Mutta heidän asenteensa on muuttumassa sitä mukaa kuin yhä useampi heistä on alkanut kuunnella Valtakunnan sanomaa. Muuan pappi, joka oli tästä järkyttynyt, lähetti kirkon raha-asioista vastuussa olevan rouvan ”pelastamaan lampaat eksymästä”. Mutta tämäkin kuunteli. Sitten tämän rouvan tytär, joka oli Roomassa opiskelemassa lähetyssaarnaajaksi, palasi kotiin ja hyväksyi Jehovan todistajien opettaman Raamatun totuuden. Nyt sekä hän että hänen äitinsä ovat vihkiytyneitä uskollisia todistajia.

Nykyään todistajat tunnetaan hyvin kaikkialla näillä saarilla; tietyillä alueilla on yksi todistaja jokaista 80 ihmistä kohti. Lifoun saarella eräästä nuoresta puusepästä tuli helluntailainen. Hän kulki kylästä kylään julistaen, että Kristus palaisi näkyvänä saarelle. Korostaakseen vakaumustaan sen suhteen, ettei aineellisella omaisuudella ole mitään arvoa, hän poltti julkisesti vaatteensa ja rahansa. Hän kuitenkin kiinnostui siitä, mitä hän luki Jehovan todistajien julkaisemasta traktaatista. Säännöllinen raamatuntutkistelu auttoi hänet Jumalan sanan täsmälliseen tuntemukseen. Nyt hän on tasapainoinen kristitty kokoajanpalvelija.

Uskollisuus Jumalan valtakunnalle koetuksen alaisena

Poliittiset levottomuudet ja sekasortoiset olosuhteet, jotka puhkesivat vuonna 1984, aiheuttivat ongelmia monille Uuden-Kaledonian asukkaille, myös Jehovan todistajille. Joidenkuiden kimppuun käytiin ja heidät piestiin, kun he olivat saarnaamassa. Kolme miestä tunkeutui erään todistajan kotiin, vaati aseella uhaten miehen autonavaimia ja varasti sitten hänen autonsa. Eräs lähetystyöntekijä havaitsi, että hänen autonsa oli tuhottu sytyttämällä se tuleen sillä aikaa, kun hän oli ollut johtamassa raamatuntutkistelua.

Vaikka uskollisuus eri asioille jakaakin saaren asukkaat, Jehovan todistajat taas ovat yhdistyneitä puolueettomassa asenteessaan riippumatta siitä, mihin kansalliseen ryhmään he kuuluvat. Papisto, joka itse on sotkeutunut politiikkaan, on käyttänyt vallalla olevaa levottomuutta lietsoakseen vihaa todistajia kohtaan. Esimerkiksi todistajia, jotka olivat menossa autolla noutamaan kiinnostuneita kokoukseen, pysäytettiin. Heidän kierrosvalvojansa, joka oli vierailemassa seurakunnassa sillä viikolla, kiskottiin ulos toisesta autosta ja piestiin ja hänen silmälasinsa rikottiin. Eräs kiinnostunut mies työnnettiin seinää vasten ja häntä lyötiin, kunnes hänen päänsä oli veressä. Hänen raskaana oleva vaimonsa pakotettiin katsomaan tätä.

Todistajat kuitenkin tietävät, ettei heidän uskollisuutensa ole hukkaan heitettyä. He muistavat Paavalin sanat: ”Kaikkia, jotka haluavat elää jumalista antaumusta osoittaen Kristuksen Jeesuksen yhteydessä, tullaan myös vainoamaan.” – 2. Timoteukselle 3:12; ks. myös Matteus 10:16.

Uskollista laajennustyötä levottomuuksista huolimatta

Vuoden 1984 puolivälissä todistajat katsoivat konventtisalin rakentamisen tarpeelliseksi. Sopiva tontti löytyi kukkulalta, josta oli näköala Nouméan satamaan, ja työt aloitettiin syyskuussa. Mutta marraskuussa viranomaiset määräsivät poliittisten levottomuuksien vuoksi ulkonaliikkumiskiellon ja julistivat poikkeustilan. Näistä vaikeuksista huolimatta todistajat saaren kaikista osista olivat valmiita auttamaan rakennuspaikalla tarpeen mukaan. Jopa 400 vapaaehtoista tuli kerrallaan – tarkkailijoiden suureksi hämmästykseksi. Monet nuoret olivat auttamassa, koska rakennustyötä tehtiin koulun lomien aikana. Muuan nuori tyttö sanoi: ”Tämä oli paras loma, mitä minulla on koskaan ollut.” Ja 60-vuotiaan todistajanaisen näkeminen lapioimassa sementtiä ja soraa betoninsekoittimeen riitti hämmästyttämään kenen ammattirakentajan tahansa.

Rakennustyöt kestivät ainoastaan neljä kuukautta. Vihkiäiset suunniteltiin pidettäväksi sattumalta juuri samana viikonloppuna kuin Mitterrandin odottamaton vierailu! Epävakaisen poliittisen tilanteen vuoksi viranomaiset pyysivät todistajia peruuttamaan ohjelmansa. Turvallisuudesta vastuussa oleva mies, joka oli aiemmin nähnyt todistajien konventin Ranskassa, sanoi kuitenkin heille: ”Minä tunnen väkenne. Teidän kanssanne meillä ei tule olemaan ongelmia. Kunhan vain ryhdytte tarpeellisiin turvatoimiin, niin me emme häiritse teidän kokouksianne.”

Yli 1 500 henkeä ilmaantui seuraamaan erinomaista vihkiäisohjelmaa, joka huipentui vierailevan puhujan, Jehovan todistajien hallintoelimeen kuuluvan Lyman Swinglen, pitämään vihkiäispuheeseen. Läsnäolo tässä kokouksessa maan sisäisistä levottomuuksista huolimatta osoitti uskollisuutta Jehovan valtakunnalle, uskollisuutta joka kantaa hedelmää Uudessa-Kaledoniassa. Siellä on saavutettu uusi 889:n Valtakunnan julistajan huippu, ja yhä suurempaan kasvuun on erinomaiset mahdollisuudet. Todiste tästä voidaan nähdä niissä 2 145:ssä, jotka olivat läsnä vuonna 1986 Kristuksen kuoleman muistonvietossa.

Viimeaikainen poliittisten levottomuuksien kausi osoittaa selvästi, että suurin osa Uuden-Kaledonian asukkaista odottaa ihmishallitusten ratkaisevan heidän ongelmansa. Mutta Jumalan valtakunnan kannattajat eivät odota, vaan he panevat täyden luottamuksensa Jumalan hallitukseen. Näiden vaikeuksien aikana itärannan päätien varteen oli asetettu kilpi, jossa oli teksti: ”Jehova häivy!” Mutta Jehova, jota hänen perustettu Valtakuntansa edustaa, on täällä jäädäkseen ja niin ovat myös ”hänen uskollisensa”. – Psalmi 37:28, UM; ks. myös jakeita 9–11, 22, 29 ja 34.

[Alaviitteet]

[Kartat s. 19]

(Ks. painettu julkaisu)

AUSTRALIA

[Kartta]

UUSI-KALEDONIA

Lifou

LOYAUTÉ-SAARET

Nouméa