Onko naisten aseman paranemisesta ollut pelkästään hyötyä?
”LYHYESTI sanoen 1970-luvun naiset ovat paremmin koulutettuja, terveempiä ja elävät pidempään ja täysipainoisempaa elämää.” Noilla sanoilla päätti eräs lehti kirjoituksensa, jonka otsikkona oli: ”Näin oli ennen; näin on nykyään.” Mutta voidaanko sanoa, että naisten aseman kohentumisesta on ollut seurauksena pelkkää hyvää, kun otetaan huomioon sen aiheuttamat sivuvaikutukset?
Miten se on vaikuttanut avioliittoon ja perheeseen
Esimerkiksi, tervehenkisen perhe-elämän ja uralla etenemisen välillä on tavanomainen ristiriita. Eräässä selonteossa sanottiin: ”Naisjohtajat asettavat kotielämänsä ensi sijalle paljon harvemmin kuin heidän miespuoliset työtoverinsa, ja he päätyvät avioeroon kaksi kertaa todennäköisemmin kuin miehet.” Saatat ihmetellä, mistä tämä johtuu. Muuan Yhdysvaltain Kalifornian osavaltion yliopistossa työskentelevistä johtavista professoreista selittää: ”Miehet pitävät kotiympäristöä järjestelynä, joka tukee heitä, kun se taas naisten mielestä on pikemminkin taakka. Mies tulee kotiin ja rentoutuu – juuri sitä vartenhan hän on tehnyt työtä. Naisille koti kuitenkin merkitsee ylimääräistä työtaakkaa.”
Tämä ei sovellu ainoastaan johtotehtävissä toimiviin naisiin. Venäläiset naiset ovat kuuluneet työvoimaan sata vuotta kauemmin kuin länsimaissa asuvat naiset. Siitä huolimatta työstä ja perheestä huolehtiminen on heille taakka. Muuan venäläinen toimittaja sanoo: ”Naiset ovat perheen keskus, ja heidän täytyy olla sydämellisempiä luodakseen sydämellisen ja rakkaudellisen ilmapiirin.” (Rabotnitsa) Niinpä heidän on kannettava kaksinkertainen taakka, koska monet aviomiehet eivät osallistu kotitöihin.
Yksi Yhdysvaltain talouselämän menestyksekkäimmistä naisista valaisee erästä toista ristiriitoja aiheuttavaa seikkaa. Hän kerskuu: ”Työ on minulle rentoutumiskeino.” Sitten hän jatkaa: ”Nautin työstäni, ja teen vain harvoin myönnytyksiä” – hän ei tee niitä edes perheensä vuoksi. Perheen hyvinvointi riippuu aviomiehestä, joka pitää huolta heidän kahdesta lapsestaan, vaikka hän onkin liikemies. Vaimon tuttavat kuvailevat tämän kuluttavaa harrastusta sellaiseksi, mikä ”ei selvästikään tee hyvää perhesuhteille”.
Sama pitää paikkansa yhdestä nykyisestä pääministeristä. Hänen perheensä ei saanut osakseen paljoakaan huomiota hänen poliittisten pyrkimystensä vuoksi. Varttuessaan hänen lapsensa jäivät usein setänsä kotiin, koska kerrotaan, että ”[heistä] yksi mieluisimmista asioista oli se, että aterioitiin yhdessä perheenä – sitä ei ollut koskaan helppo järjestää” kotona.
Kun äskettäin haastateltiin neljää eurooppalaista huipulla olevaa naisjohtajaa, yksi heistä paljasti, että hänen aviomiehensä oli kasvattanut melkein kokonaan hänen 12-vuotiaan tyttärensä. Toinen johtaja mainitsi, että hän kykeni huolehtimaan lapsistaan ainoastaan viikonloppuisin. Uutisselostuksen mukaan yleisö oli pannut merkille, että kolmelta näistä naisista tuntui puuttuvan inhimillisyyttä.
Joidenkin naisten täytyy tietenkin käydä ansiotyössä. Kenties aviomies on kuollut tai jättänyt perheen. Niinpä sellaisille naisille on osittain hyötyä siitä, että he voivat saada työpaikan, mutta pitivätpä he siitä tai eivät, heidän täytyy kamppailla tilanteen kielteisten puolien kanssa.
Haittavaikutukset
Se että naisten aseman muuttumisesta on aiheutunut myös haittaa, käy selvästi ilmi siitä, mikä on tavallisesti seurauksena, kun vaimot saavat enemmän palkkaa ja paremman aseman ammatissaan kuin aviomiehet. Asiantuntijoiden mukaan tästä suuntauksesta on ”tulossa merkittävä ja selvästi havaittavissa oleva käännekohta yhä useammissa avioliitoissa”. On tyypillistä valittaa samoin kuin eräs aviomies: ”Järkevästi ajatellen tiedän olevani onnellinen vaimoni menestyksestä. Minusta kuitenkin tuntuu pahalta. Minusta tuntuu, että minut on hylätty. Ja tunnen itseni syylliseksi, koska olen aivan poissa tolaltani.” Jos kummankin kristityn puolison täytyy parhaillaan käydä työssä, rakkaudellinen keskustelu ja huomaavaisuuden osoittaminen voivat auttaa vähentämään tällaisia kielteisiä tunteita ja vaikutuksia. – 1. Pietari 4:8.
Toinen tekijä, joka osoittaa naisten aikaansaamasta edistyksestä koituneen vain jonkin verran hyötyä, tulee esille siinä, miten monet naisasianaiset korostavat ensisijaisesti omaa etuaan. Kirja The Coming Matriarchy puhuu ajasta, jolloin itsekeskeiset naiset määräisivät maailmassa. He kysyvät: ”Mitä hyötyä tästä on minulle?” On kiinnostavaa, että edellä kuvailtu menestyksekäs finanssinainen ilmaisi asian lähes tuolla tavoin; häntä ei kiinnosta auttaa toisia kohoamaan yrityksen portaissa, ellei siitä koidu jotain hyötyä hänelle. Hän myönsi: ”Otan asiat liian paljon hyödyn kannalta.” Miten viisasta se on, kun otetaan huomioon Jeesuksen neuvo? Vuorisaarnassaan hän sanoi: ”Kohdelkaa aina muita niin kuin toivotte muiden kohtelevan teitä.” ”Älkää siis koskaan olko huolissanne seuraavasta päivästä, sillä seuraavalla päivällä on omat huolensa.” (Matteus 7:12, Uusi testamentti nykysuomeksi; 6:34) Kristityt naiset ponnistelevat epäilemättä säilyttääkseen Jeesuksen näkemyksen tällaisissa asioissa.
Kannattaako Raamatun moraalista tinkiä?
Naisten aseman muuttumisesta koitunut kielteisin puoli on epäilemättä moraaliarvojen luhistuminen. Naisasianaiset ottavat vain harvoin huomioon Jumalan ja uskonnon ja esittävät tavallisesti vain arvostelevia huomautuksia. Naiset, jotka lykkäävät avioliittoa uransa vuoksi, ovat usein sitä mieltä, ettei avioliitto ole välttämätön voidakseen olla sukupuolisuhteissa.
Eräs kielteinen suuntaus naisasialiikkeissä on se, että ne tukevat lesbolaisuutta. Vuonna 1971 pidetyssä Naisten kansallisjärjestön (NOW) vuosikokouksessa päätettiin: ”Että NOW tunnustaa lesbolaisiin naisiin kohdistuvan kaksinkertaisen paineen, että naisen oikeuteen päättää itsestään sisältyy oikeus määritellä oma seksuaalisuutensa ja ilmaista sitä ja valita oma elämäntapansa, että NOW myöntää lesbolaisiin kohdistuvan paineen olevan oikeutetusti naisasian huolenaihe.” Vertaa tätä kuitenkin siihen, mikä on Jumalan tuomio Roomalaiskirjeen 1:26, 27:n mukaan. Naisasianaisten lesbolaisuutta koskevaan näkemykseen liittyy usein myös se, että kannatetaan aborttien saamista vaadittaessa. Tulanen yliopiston lakitieteen professori Billups Percy sanoi hyvin: ”Sikiön tuhoamisen pitäminen vain eräänlaisena kirurgisena toimenpiteenä merkitsee sitä, ettei arvosteta satoja vuosia vanhaa kriminologiaa, teologiaa eikä moraalista filosofiaa.”
Eräässä selostuksessa kerrotaan, että kymmenen viime vuoden aikana naisten tekemät vakavat rikokset ovat lisääntyneet paljon nopeammin kuin miesten tekemät rikokset. Vuosien 1974 ja 1979 välisenä aikana Yhdysvalloissa petoksen vuoksi pidätettyjen naisten määrä lisääntyi lähes 50 prosenttia, kun taas miesten pidätyksien määrä kasvoi ainoastaan 13 prosenttia. Naisten tekemät kavallukset lisääntyivät samoin noin 50 prosenttia, mutta miesten ainoastaan 1,5 prosenttia. Väärentämiseen syyllistyneiden naisten pidätysten määrä kohosi 27,7 prosenttia, mutta miesten pidätykset alle 10 prosenttia. Naisten aseman muutoksesta ei selvästikään ole ollut seurauksena täydellistä tyytyväisyyttä.
Tupakointi on myös lisääntynyt naisten keskuudessa. Tupakoinnista johtuva keuhkosyöpä on syrjäyttämässä rintasyövän ja on nyt pääasiallisin syy naisten syöpäkuolemiin. Eräänä kuluneena vuonna se oli syynä 25 prosenttiin kaikista naisten syöpäkuolemista, ja se lisääntyy 7 prosenttia joka vuosi.
Tyydyttävä tulevaisuus – miten?
Voiko työpaikka tai ura antaa useimmille naisille täydellisen tyytyväisyyden elämässä? Ilmeisestikään ei, kuten yhä useammat ovat havainneet. Naisten kohtaamia haasteita käsittelevässä kirjassaan (Woman on a Seesaw: The Ups and Downs of Making It) Hilary Cosell käsittelee tätä ongelmaa yhdessä luvussa ja kysyy: ”Jos naiset ovat erehtyneet aiemmin avioliiton ja äitiyden ja perheenemännän osan suhteen, saattaisivatko he kenties erehtyä jälleen ammatin, uran ja menestyksen suhteen?” Hän kysyy myös: ”Voimmeko tosiaan tehdä kaiken, minkä äitimme tekivät, ja kaiken, minkä isämmekin tekivät?”
Megan Marshall paljasti samoin kirjassaan The Cost of Loving, että ”ammatillisen pätevyyden ulkokuori kätkee kovin huonosti henkilökohtaiset haavat: pettymystä tuottaneet rakkaussuhteet, irralliset suhteet, lesbolaisuuden kokeilemisen, abortit, avioeron ja pelkästään yksinäisyyden”. Hän kertoo, miten naisasialiike pani alulle ”riippumattomuuden myytin”, mutta useimmissa tapauksissa se ei toimi.
Marshall sanoo lopuksi, että ”meidän täytyy uskoa pitkäaikaiseen rakkauteen, jonka hyvä avioliitto tuottaa”, että ”ihmisen minuus ei ole löydettävissä eristyneisyydestä” ja että ”meidän täytyy löytää toisia, joista pidämme huolta ja jotka huolehtivat meistä”. Tämä palauttaa mieleen suurimman maan päällä koskaan eläneen Opettajan, Jeesuksen Kristuksen, sanat: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” – Apostolien teot 20:35.
Ihmiset ovat tosiaan taipuvaisia menemään äärimmäisyyksiin. Profeetta Jeremian sanat korostavat sitä, että naisen aseman kohentumisesta on koitunut myös haittaa. Hän sanoo: ”[Ei ole] miehen vallassa, kuinka hän vaeltaa ja askeleensa ohjaa.” (Jeremia 10:23) Kristityt naiset, jotka tietävät mitä muutoksia on tapahtunut (niihin liittyvine hyötyineen ja ongelmineen), voivat paremmin ymmärtää, mitä hyötyä Jumalan neuvojen noudattamisesta on. Kokemus on osoittanut, että ”ne ovat kalliimmat kultaa”. ”Niiden noudattamisesta on suuri palkka.” – Psalmi 19:8–12.