’Jumala saattaa päätökseen valmennuksenne’
TÄRKEÄÄN kilpailuun valmistautuvan urheilijan täytyy harjoitella kovasti. Hän haluaa saada itsensä hyvään kuntoon niin, että tuona suurena päivänä hän pystyy parhaaseen mahdolliseen suoritukseen. Kristittyjenkin täytyy valmentautua ahkerasti mutta mielessään eri tavoite. Apostoli Paavali sanoi: ”Valmenna itseäsi jumalinen antaumus tavoitteenasi.” – 1. Timoteukselle 4:7.
Kristityn täytyy siis pitää itsensä hengellisesti hyvässä kunnossa. Samalla tavalla kuin urheilija harjoittaa ruumistaan, kristitty kasvattaa hengellistä voimaansa ja kestävyyttään. Hän tekee tämän tutkimalla Jumalan sanaa Raamattua, rukoilemalla, kokoontumalla säännöllisesti yhteen toisten kristittyjen kanssa ja julistamalla julkisesti uskoaan.
Urheilijalla on usein valmentaja, ja niin on kristityilläkin. Kuka hän on? Ei kukaan muu kuin Jehova Jumala itse! Apostoli Pietari osoitti Jehovan olevan kiinnostunut kristityn valmennusohjelmasta, sillä hän kirjoitti: ”Kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala – – saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietari 5:10) Miten Jehova valmentaa meitä? Monella eri tavalla, ja ne kaikki ovat hyvin tärkeitä, jos haluamme pysyä kristittyinä hyvässä kunnossa.
Suoranainen kuri
Pietari sai itse valmennusta Jehovalta. Me voimme oppia paljon hänen kokemuksestaan. Toisinaan Pietarin valmennus oli tuskallista. Kuvittelehan, miltä Pietarista on täytynyt tuntua, kun hän yritti estää Jeesusta mukautumasta Jumalan tarkoitukseen ja kun Jeesus vastasi: ”Väisty taakseni, Saatana! Sinä olet minulle kompastumisen aihe, koska sinä et ajattele Jumalan ajatuksia, vaan ihmisten.” (Matteus 16:23) Kuvittelehan myös, miltä hänestä on tuntunut vuosia myöhemmin, kun ihmispelko sai hänet toimimaan epäviisaasti. Apostoli Paavali huolehti Jehovan kurin antamisesta tuossa tilanteessa: ”Kun Keefas [Pietari] tuli Antiokiaan, vastustin häntä vasten kasvoja, koska hänet oli tuomittu syylliseksi.” – Galatalaisille 2:11–14.
Siitä huolimatta Jehova kummassakin tapauksessa valmensi Pietaria. Hän oppi sen, että ”mikään kuri ei tosin nyt näytä olevan ilahduttavaa, vaan tuskallista, mutta jälkeenpäin se tuottaa sen avulla valmennetuille rauhaisaa hedelmää, nimittäin vanhurskautta”. (Heprealaisille 12:11) Se, että Pietari otti nuo voimakkaat nuhteet vastaan Jehovalta tulleena kurina, auttoi häntä saamaan oikean näkemyksen asioista ja kasvatti hänessä tärkeää kristillistä ominaisuutta, nimittäin nöyryyttä. – Sananlaskut 3:34; 15:33.
Eri tilanteista selviytyminen
Jehova voi valmentaa meitä sallimalla sellaisten tilanteitten kehittyä, joista on vaikea selviytyä – joskus tällaisia esiintyy jopa kristillisessä seurakunnassa. Me kasvamme kristittyinä, kun rukoilemme ohjausta, sovellamme oppimiamme Raamatun periaatteita ja katsomme, kuinka noiden periaatteiden soveltaminen on aina paras vaihtoehto.
Pietarikin oli mukana joissakin Jeesuksen apostolien kesken syntyneissä persoonallisuuksia koskevissa kiistoissa. Kun luemme näitä tapauksia koskevat kertomukset, on kiinnostavaa havaita, miten Jeesus käytti näitä erimielisyyksiä – jotka johtuivat todellisuudessa epätäydellisyydestä ja kokemattomuudesta – tilaisuuksina valmentaa seuraajiaan sellaisten välttämättömien kristillisten ominaisuuksien kuin rakkauden, nöyryyden ja anteeksiantavaisuuden suhteen. – Matteus 18:15–17, 21, 22; Luukas 22:24–27.
Paavalikin joutui kohtaamaan persoonallisuuksista johtuvia kiistoja. (Apostolien teot 15:36–40; Filippiläisille 4:2) Hän selitti, miten tällaiset ongelmat antavat kristityille tilaisuuden saada valmennusta: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen syytä toista vastaan. Niin kuin Jehova on antanut teille auliisti anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, sillä se on täydellinen yhdysside.” – Kolossalaisille 3:13, 14.
Ensimmäisellä vuosisadalla kristittyjen keskuuteen ilmaantui kuitenkin vielä salakavalampi vaara. Pietari varoitti siitä: ”Teidänkin keskuudessanne tulee olemaan vääriä opettajia. Juuri nämä tuovat salavihkaa tuhoisia lahkoja ja kieltävät omistajankin, joka heidät osti, tuottaen itselleen pikaisen tuhon. Lisäksi monet tulevat seuraamaan heidän irstaita tekojaan, ja heidän takiaan totuuden tietä tullaan pilkkaamaan.” (2. Pietari 2:1, 2) Tämä kokemus johti katumattomien ”väärien opettajien” tuhoon. (2. Pietari 2:3) Entä mitä on sanottava niistä, jotka pysyivät uskollisina?
Tuo kokemus valmensi heitä ’herättämään selvää ajattelukykyään’. (2. Pietari 3:1) Heidän valppautensa itsensä varjelemisessa vääriltä opetuksilta vaati heitä palauttamaan mieleensä oman uskonsa perusteet. Kun he näkivät ”väärien opettajien” tekojen huonot seuraukset, heidän luottamuksensa kristilliseen totuuteen vahvistui entisestään. – 2. Pietari 3:3–7.
Esimerkiksi eräässä seurakunnassa iäkästä apostoli Johannesta vastusti muuan Diotrefes-niminen kunnianhimoinen mies, joka ei kunnioittanut lainkaan Johanneksen valtaa ja joka paitsi kieltäytyi ottamasta vastaan Johanneksen lähettämät sanansaattajat, myös mahdollisesti yritti erottaa seurakunnasta ne, jotka ottivat heidät vastaan. Tämän on täytynyt surettaa kaikkia vilpittömiä kristittyjä, jotka olivat samassa seurakunnassa kuin Diotrefes. Mutta se antoi heille tilaisuuden osoittaa, etteivät he ”jäljittele sitä mikä on pahaa”, ja niin ollen saada lisävalmennusta uskollisuudessa Jehovaa ja apostolien valtaa kohtaan. – 3. Johannes 9–12.
Oltaessa tekemisissä ei-kristittyjen kanssa
Jeesus sanoi, etteivät hänen seuraajansa olleet osa maailmasta. (Johannes 17:16) Kristitty on ensisijaisesti uskollinen Jehovalle ja hänen Valtakunnalleen. Hän yrittää noudattaa Jumalan moraalimittapuita, ja niinpä hänen pääasialliset huolenaiheensa ja kiinnostuksen kohteensa ovat erilaisia kuin maailman. Kristityn täytyy kuitenkin elää maailmassa, ja tämä aiheuttaa väistämättä paineita.
Pietarin on pitkän palveluksensa aikana täytynyt nähdä monia tilanteita, joissa kristityt ovat joutuneet tekemään vaikeita ratkaisuja ja punnitsemaan toisaalta maailman vaatimuksia ja toisaalta oman omantuntonsa määräyksiä. Ensimmäisessä kirjeessään Pietari antoi hyviä, käytännöllisiä neuvoja siitä, miten näitä ratkaisuja voidaan tehdä niin, että kristityt voivat ’säilyttää hyvän omantunnon’. – 1. Pietari 2:13–20; 3:1–6, 16.
Tietenkin me kristittyinä odotamme innokkaasti aikaa, jolloin meidän ei enää tarvitse ottaa huomioon tämän asiainjärjestelmän vaatimuksia. Mutta sillä välin meidän kestävyyttämme kasvatetaan ja meidän sallitaan ilmaista uskollisuutemme kohdatessamme kiusauksia ja painostusta jumalattomaan menettelyyn. Kun saamme yhä enemmän kokemusta Raamatun periaatteitten soveltamisesta eri olosuhteisiin ja kun toimimme rohkeasti niin, kuin tiedämme Jehovan haluavan, saamme myös valmennusta käytännöllisen viisauden ja rohkeuden osoittamisessa. Ajattelehan vain, kuinka paljon enemmän valmennusta me olemme saaneet sen vuoksi, että olemme eläneet tässä järjestelmässä ja ratkaisseet menestyksellisesti monta vaikeaa pulmaa!
Vainottuina
Kun Pietari puhui siitä, että Jumala valmentaa meitä, hän viittasi erityisesti vainoon. Hän osoitti, että kristittyjen tulisi odottaa vainoa: ”Pysykää järkevinä, olkaa valppaat. Teidän vastustajanne, Panettelija, vaeltaa ympäri niin kuin karjuva leijona etsien kenet niellä.” – 1. Pietari 5:8; ks. myös 2. Timoteukselle 3:12.
Pietari oli pätevä puhumaan tästä asiasta, koska hän oli itse kärsinyt vainoa. Kristillisen seurakunnan varhaisina päivinä hänet ja toiset apostolit ruoskittiin ja heitä käskettiin lopettamaan saarnaaminen. Miten he suhtautuivat tähän? He ”lähtivät – – sanhedrinin edestä iloiten siitä, että heidät oli katsottu arvollisiksi kärsimään häpäisyä hänen nimensä puolesta”. – Apostolien teot 5:41.
Pietari puhui siis sekä kokemuksesta että henkeytettynä, kun hän sanoi: ”Päinvastoin iloitkaa jatkuvasti, koskapa olette osallisia Kristuksen kärsimyksiin, jotta voisitte iloita ja riemuita myös hänen kirkkautensa ilmestymisen aikana. Jos teitä soimataan Kristuksen nimen vuoksi, niin olette onnellisia, koska kirkkauden henki, niin, Jumalan henki, lepää teidän päällänne.” – 1. Pietari 4:13, 14.
Suoranainen vaino voi tosiaankin koitua valmennukseksi. Vainottuna kristitty oppii luottamaan yhä enemmän Jumalan henkeen. Hänen uskonsa saa ”koetellun laadun”. (1. Pietari 1:7) Hän saa valmennusta Jehovan voimaan perustuvan rohkeuden suhteen. (2. Timoteukselle 1:7) Hän kehittää kärsivällistä kestävyyttä, ja Jeesuksen tavoin hän ’oppii tottelevaisuuden siitä, mitä hän kärsii’. – Heprealaisille 5:8; 1. Pietari 2:23, 24.
Jehova saattaa päätökseen valmennuksemme
Tietenkään kristityn kestämät vaikeat ongelmat, kuten vaino, eivät ole lähtöisin Jumalasta. Jaakob neuvoo: ”Älköön kukaan koettelemuksessa ollessaan sanoko: ’Jumala koettelee minua.’ Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.” (Jaakob 1:13) Ongelmia voi syntyä monista syistä, kuten esimerkiksi silloin, kun ihmiset tekevät virheitä tai väärin omasta vapaasta tahdostaan. Koska tällaista kuitenkin tapahtuu, Jehova käyttää näitä ongelmia valmentaakseen palvelijoitaan ilmaisemaan tärkeitä kristillisiä ominaisuuksia.
Jobia, Jeremiaa, Pietaria, Paavalia ja kaikkia raamatullisina aikoina eläneitä Jumalan palvelijoita valmennettiin tällä tavalla. Meidänkin tulisi monenlaisia vaikeita tilanteita kohdatessamme ajatella niiden olevan keinoja, joilla Jehova sallii meitä valmennettavan. Kun kohtaamme nuo tilanteet Jehovan voimassa, opimme tottelevaisuutta, viisautta, nöyryyttä, rohkeutta, rakkautta, kestävyyttä ja monia muita ominaisuuksia. – Vrt. Jaakob 1:2–4.
Meitä kannustaa myös sen tietäminen, että valmennuksemme tämä vaihe on kerran ohi. Niinpä Pietari lohdutti kristittyjä tovereitaan sanoen: ”Hetkisen kärsittyänne kaiken ansaitsemattoman hyvyyden Jumala, joka on kutsunut teidät ikuiseen kirkkauteensa Kristuksen yhteydessä, saattaa itse päätökseen valmennuksenne, hän tekee teidät lujiksi, hän tekee teidät vahvoiksi.” (1. Pietari 5:10) Nämä sanat soveltuvat yhtä lailla ”suureen joukkoon”, jonka odotteena on saada ikuinen elämä paratiisimaassa.
Tuon odotteen pitäisi jo itsessään auttaa meitä alistumaan kärsivällisesti näihin koetteleviin kokemuksiin ja päättämään, ettemme sovittele. Siten voimme nähdä Paavalin seuraavien kannustavien sanojen pitävän paikkansa: ”Älkäämme siis luopuko hyvän tekemisestä, sillä aikanaan me tulemme niittämään, ellemme lopen väsy.” – Galatalaisille 6:9.