Onko vanhusten tulevaisuus synkkä?
”OLEN ollut nuori ja olen vanhaksi tullut”, sanoi kuningas Daavid. (Psalmi 37:25) Raamatullisina aikoina vanhukset olivat arvossa pidettynä vähemmistönä. Mutta jos nykyinen suuntaus jatkuu, kohta saattaa käydä niin, etteivät vanhukset ole sen enempää vähemmistönä kuin arvostettujakaan.
Yksistään Yhdysvalloissa on arviolta 26 miljoonaa yli 65-vuotiasta ihmistä. Vuoteen 2040 mennessä tämä luku voisi lähes kolminkertaistua. Asiaweek-aikakauslehden mukaan jotkin Aasian maat ”odottavat vanhustensa määrän kaksinkertaistuvan tulevan vuosikymmenen kuluessa”. Se mahdollisuus, että vanhoja on kohta enemmän kuin nuoria, ei kuitenkaan tiedä hyvää vanhuksille. Jo nyt on huolestuttavan suuri määrä vanhuksia puutteenalaisina ja kodittomina. Toiset on jätetty riutumaan sairaaloihin tai vanhainkoteihin – yksin, laiminlyötyinä, kenenkään käymättä heidän luonaan. Jopa sellaisista maista, joissa vanhempia on totunnaisesti pidetty suuressa arvossa, kerrotaan järkyttäviä tapauksia, joihin liittyy vanhusten laiminlyönti ja huono kohtelu.
G. M. Ssenkoloto kirjoitti World Health -aikakauslehdessä: ”Useimmissa Afrikan maissa, ja tosiaankin useimmissa kolmannen maailman maissa, jokainen perhe piti perinteisesti huolta siihen kuuluvista vanhoista naisista. Naapurit tai koko kylän asukkaat huolehtivat sellaisesta naisesta, jolla ei ollut lapsia pitämässä hänestä huolta.” Kirjoittaja selostaa kuitenkin: ”Ikivanhat arvot ovat muuttumassa. Epäsuotuisat taloudelliset voimat, varallisuuden epätasainen jakautuminen, aineellisen kiihkeä haluaminen, kamppailu itsetunnon kohottamiseksi ja yhteiskunnallisen aseman saamiseksi – kaikki nämä tekijät kumoavat perinteisiä myönteisiä arvoja, kun on kysymys vanhusten elättämisestä.”
Raamatunkirjoittaja Aagurin sanat osoittautuvat sen vuoksi tosiksi laajassa mitassa: ”Voi sukua, joka isäänsä kiroaa eikä siunaa äitiänsä.” (Sananlaskut 30:11) Sitä kunnioitettua asemaa, joka vanhuksilla menneisyydessä oli, tosiaankin horjutetaan. Monet pitävät vanhuksia pikemminkin rasitteena kuin hyötynä yhteiskunnalle. Vanhusten tulevaisuudennäkymät ovat enimmäkseen synkät.
Mutta miten tosi kristityt suhtautuvat ikääntyneisiin? Pitävätkö he yllä vanhuksia koskevia ”perinteisiä myönteisiä arvoja”?